Vaikea matka 0.2

Synnytysvaikeuksia

2008-06-06T09:31:00.002+03:00

Kahdeksan ja puoli kuukautta Marsiin? Transfer Orbit ahdistaa.

Loppu

2008-04-09T15:23:00.004+03:00

No niin, tuossa vaikuttaisi olevan aika sopiva viimeinen kappale, jos en mitään mullistavaa jatkoa keksi. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa puuhastella tarkistusten kanssa. Pitkälti kaikki tekniset asiat on arvattuja ja jostain epämääräisestä lähteestä luetun pohjalta keksittyjä.
Kieltäkin pitää tarkistaa. Ja pilkkuvirheitä. Ja kaikkea.

Ensimmäisenä haluan tehdä kuitenkin ratalaskelmia, muuttaa päivämääriä, massoja ja energioita oikeammiksi. Ei ole hajuakaan mistä aloittaa. Kattellaan...

Rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 17

2008-04-09T15:17:00.002+03:00

29.1.2234: Ainakin vartti

“Sinä olet kiinni tämän laivan ainoassa tunnesimulaattorissa,” Viides sanoi. “Joten jos tuikkaat tuon miekan minuun niin en tunne mitään. Minä käytän tätä hahmoa ohjaimen ja näytön takaa.”

Kaino laski miekkansa. Aldor istui kamiinan ääressä ja lisäsi puita. Ulkona vuorilta alkoi vyöryä pilviä alaspäin, kohta sataisi lisää lunta.
“Löytyykö täältä tupakkaa?” Kaino kysyi ja vei miekkansa huotraan.
Viides hymyili: “Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen.”
“Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen,” Kaino matki. “Anna tupakkaa tai pistän tämän mökin palamaan!”
Kaino istui pöydän ääreen, Aldor kaivoi ruokakomerosta kaksi tuoppia ja ison ja paksun lasipullon täynnä tummaa olutta ja laski ne pöydälle. Hän oli siivonnut paperit ruokakomeron päälle siistiin nippuun.
“Tupakan makua ei ole koneella,” Viides sanoi. “Minun pitäisi ladata se Kuusta ja se herättäisi kysymyksiä.”
Kaino kaatoi molempiin tuoppeihin ja joi.
“Maistuu sahdilta,” Kaino sanoi. “Hyvin suomalaista. Hyvää.”
“Kiitos,” Viides vastasi. “Sain maun eräältä tuntemaltani ulko-maalaiselta skandiaanilta. Asuu Gaspralla.”
Kaino katsoi miestä silmiin. Tuohon virtuaaliseen olentoon voisi helposti ihastua. Kaino koetti nähdä mielessään Viidesin sellaisena pienenä miehenä millainen tämä oikeasti oli. Sitten hän tajusi:
“Minulla ei ole kylmä enää.” Kaino katsoi tuoppiaan. Aldor nauroi ja sanoi:
“Ei se oluesta johdu. Taistelun jälkeen työnsit kätesi hankeen. Nukutin sinut siinä vaiheessa ja palautin ruumiinlämpösi. Olemme riittävän kaukana Maakuusta.”
Kaino hätkähti. Hän ei ollut huomannut mitään. Hän tajusi jälleen selkeästi olevansa täysin tuon pelottavan olennon armoilla. Ja nyt hän tiesi, että Viides luultavasti pystyi myös lukemaan hänen ajatuksensa.
Kaino keskittyi Aldoriin ja muodosti mielessään kysymyksen. Aldor vain katsoi takaisin. Kaino suuttui.
“Älä yritä!” hän huusi. “Sinä kuulit täysin selvästi: Luetko minun ajatuksiani?”
“En lue,” Viides vastasi. “Mutta en myöskään usko että uskot minua. Olet nyt lämmin, joten voin poistaa sinut pelikoneesta. Varaudu siihen että tunnet olosi aika heikoksi.”
Kaino katsoi mökkiä. Se oli loppujen lopuksi ollut aika kodikas vankila. Mutta se ei ollut olemassa.
“Miksi herätit minut ennen Aria?” Kaino kysyi.
“Luit raporttini,” Viides sanoi. “En uskalla kertoa koko totuutta vielä kenellekään laivan ulkopuolella, ajattelin että sinun kanssasi olisi helpompi puhua kuin Þórarinssonin. Ja unilääkitys alkoi aiheuttaa sinulle allergisia oireita. Pelikone oli toiseksi paras vaihtoehto. Haluatko ulos koneesta?”
“Anna mennä,” Kaino sanoi.

Se mitä Viides raportissaan oli nimittänyt ruokasaliksi oli sohva, pieni näyttöpöytä kaarevalla lattialla, neljä hyvää tuolia pöydän ympärillä, jääkaappikomero seinällä ja pari taulua kaapin vieressä. Vastakkaisella seinällä oli yllättävän iso ulkoikkuna, ikkunasta näkyi kultalasti hinaajineen ja niiden takana hitaasti pyörivät tähdet. Tilaa 'salissa' oli kolme metriä kanttiinsa.
Kaino makasi sohvalla, hänellä oli yllään oma suojapukunsa, joka tuoksui vahvasti hien sekaisilta lääkeaineilta. Viides istui pöydän ääressä. Hän asetteli varovasti injektioruiskuja, letkuja ja painepusseja lääkelaukkuun.
“Heräsit,” Viides sanoi. “Hyvä. Mikä olo?”
Kaino yritti nousta istuma-asentoon, mutta painovoima tuntui musertavalta. Hän huoahti raskaasti:
“Kuinka helvetin monta geetä sinä tätä laivaa pyörität?”
“Puoli geetä,” Viides vastasi. “Olit lastilla siinä asuimessanne kolmannesgeessä pitkän aikaa, ja sen jälkeen vielä monta päivää unessa, lihaksesi ovat heikossa kunnossa. Haluatko energiaa?”
Viides ojensi Kainolle pillerin ja lasin vettä. Pilleri auttoi, Kaino nousi istumaan. Hän katsoi vangitsijaansa.

Viides oli bantu piirteiltään, Kaino muisti että Omenakauppiaiden suku oli Mosambiqista, genetiikan ammattilaisia jo ennen Marsiin muuttoa. Mutta ihonväri ei ollut tumma vaan lähes täysin musta, sinihopealta kromilta kiiltävä. Se sai hänet näyttämään maskeeratulta, tai orgaaniselta koneelta. Kainolla ei ollut geenikäsiteltyä säteilysuojaihoa, hän oli melko vaalea iholtaan. Kainolla ei ollut ollut varaa ottaa geneettistä suojaihokäsittelyä ennen matkalle lähtöä. Nyt hän tajusi, että heidän yhteistyökumppaneillaan olisi varmasti ollut varaa kustantaa käsittely. Mutta he olivat halunneet pitää rahansa piilossa, jopa Mikael Iström oli pitänyt ihonsa suojaamattomana. He olivat turvautuneet suojapukuihin ja asuntosentrifuginsa heikkoon plasmasuojaan. Iso riski, joka tulisi maksamaan ainakin Ari Þórarinssonin hengen.
Pienikokoinen Viides oli kuitenkin pelottavampi sisältä kuin ulkoa. Viides oli nopea ja hänellä oli teräaseita piilotettuna käsiinsä, aseissa oli hermomyrkkyä. Heillä oli ollut lamaannuttimia ja ampuma-aseita mukanaan, mutta he eivät olleet ehtineet edes vetää aseitaan esille. Ari oli pakotettu kutsumaan muut sisälle, ja heidät kaikki oli lamaannutettu silmänräpäyksessä. Miten ihmeessä heidän kaikkivoivat yhteistyökumppaninsa eivät olleet tienneet kuinka viritetty Viides oli? Tiedon puute oli pilannut koko operaation. Onneksi, Kaino ajatteli.

“Minulla ei ole oikeaa sahtia,” Viides sanoi. “Mutta viljelen vaaleaa olutta jääkaappiin. Se on ihan aitoa, alkoholipitoista, epäterveellistä, pahanmakuista.”
“Ei kiitos,” Kaino vastasi. “Minä haisen pahalle. Et sitten viitsinyt pestä vaatteitani.”
Viides käänsi katseensa nolona pöytään.
“En tiennyt miten te maalaiset suhtautuisitte,” hän vastasi. “Jos siis olisin riisunut teidät. Joku olisi voinut pitää sitä loukkaavana.”
Kaino hymyili. Hän oli löytänyt vangitsijastaan heikon kohdan: Viides oli kainompi kuin hän. Kaino hyökkäsi:
“Virtsa- ja ulostepussit olet kuitenkin kehdannut tyhjentää.”
“Eikun robotti,” Viides sanoi. “Ohjelmoin yhden robotin tekemään sen. Ja nuo teidän suojapukunne ovat hyvää mallia, tämän aluksen plasmasuoja on erinomainen mutta ei täydellinen. Isompi aurinkomyrsky ja-”
“Sinä olet ujo,” Kaino keskeytti. “Päteekö sama poikiin, vai pesitkö heidät?”
Viides tuijotti edelleen pöytää, tutki näytöltä laivan ratatietoja. Laiva oli oikealla radalla.
“Iström ja Þórarinsson haisevat pahemmalta kuin sinä.”
Kaino katsoi vakavana Viidesiä.
“Sopiiko että käyn pesulla?” Kaino kysyi. “Ja ottaisin mieluusti riskin ja pukisin päälleni jotain kevyempää, jos löydän rinkkani.”
“Rinkkasi on tuolla kaapissa,” Viides sanoi ja osoitti huoneen ovelta oikealle. “Teillä oli laivani piirustukset joten tiedät mistä kylpyhuone löytyy?”
“Tiedän. Minulla on nälkä, tee ruokaa. Sen on syytä olla hyvää.”
“Koetan tehdä hyvää.”

Kainon poistututtua Viides jäi vielä pöydän ääreen. Tuo nainen on selvästi tehnyt minuun vaikutuksen, hän ajatteli. Kemikaalit aivoissa jylläsivät merkkinä vakavasta ihastuksesta. Viidesin piti erittää rauhottavia aineita päähänsä ettei hänen kiinnostuksensa näkyisi aivan liian kevyen oloasun alta. Viides tunsi itsensä typeräksi. Hän ei missään nimessä voisi lähestyä Kainoa, tämä oli hänen vankinsa. Vangin ja vartijan välinen suhde olisi valtapeliä, ja vanki häviäisi sen valtapelin ja tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi. Mutta kieltäytyisikö hän jos Kaino koettaisi iskeä hänet? Viides ei osannut sanoa. Hän ei kaivannut kumppania vaan jotakuta jolle puhua. Olisiko syytä aloittaa suokupuolenvaihdon prosessi, jotta rauhoittuisi? Viides ei osannut sanoa. Vaihdos oli pitkä ja väsyttävä prosessi. Ehkä minä vaan teen ruokaa, hän ajatteli. Olisi sittenkin pitänyt herättää se Þórarinsson.

Viides ihmetteli ihastustaan. Maalaiset ja ulko-maalaiset eivät yleensä olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Virittämisistä seuranneet geneettiset erot olivat jo melkoisia. Enemmistö geneettisen antropologian tutkijoista uskoi, että jo muutaman sadan vuoden sisällä alkaa tapahtua lajiutumista. Peli- ja muut keinomaailmat olivat eri asia, niissä kuka tahansa sai olla minkä tahansa lainen, keinomaailmoissa 'sekasuhteet' olivat hyvinkin yleisiä, vaikkakin todentuntuinen seksi oli lähes mahdotonta yleensä jo pelkän aikaviiveen takia.
Viides kuitenkin ajatteli näitä asioita jottei olisi ajatellut Kainoa. Viides tiesi, että jos antaisi tämän hullun ihastuksensa kasvaa, niin hän alkaisi tehdä virheitä. Viidesin selkeän ujouden Kaino oli jo huomannut, Kaino meni pesulle ja tiesi että Viides tuskin tarkkailisi häntä. Tarkkailisi. Viides säikähti: siinä se virhe sitten oli.

Kaino tuijotti Mikael Iströmin nukkuvia ja tutuiksi tulleita kasvoja. Mikael oli ollut hyvä johtaja, hyvä organisoija, hyvä motivoija ja hyvä rakastaja. Mutta nyt Mikael oli Kainolle hirviö, massamurhaaja, empaattisesti vaurioitunut, elämään kelvoton kasa lihaa ja luuta. Kainon peukalo oli Mikaelin kurkkutorven päällä. Anna mennä, hän ajatteli. Viides tajuaa kohta ja pysäyttää minut, anna mennä.
Mutta örkin tappaminen miekalla oli eri asia. Voimaa joutui käyttämään kuten oikeassa taistelussa mutta örkki ei ollut oikea. Kaino oli harjoitellut tappamista, mutta hän ei ollut ikinä tappanut. Hän tajusi että ero oli iso. Kaino otti paremman asennon, tehtävä tämä kuitenkin on. Hän painoi toisella kädellään peukaloaan syvemmälle Mikaelin ihoon, kaulavaltimon syke tuntui selvästi, hiljaisena ja tietämättömänä kuoleman läheisyydestä. Viides oli ollut tarkka, mitään aseeksi kelpaavaa Kaino ei ollut nopeasti etsimällä löytänyt, ei ilman että olisi joutunut pitämään meteliä. Paina, Kaino ajatteli. Paina!

Viides sanoi:
“Iström kuolee helpommin jos muutat unilääkkeen annostusta.”
Kaino kääntyi nopeasti. Viides seisoi sairaalan ovella. Hän osoitti Mikael Iströmin pään yläpuolella olevaa annostuslaitteen säätöpaneelia.
“Näppäile arvoksi vaikka satakolmekymmentä ja paina enter. Siinä ei ole mitään lukitusta.”
Kaino katsoi paneelia. Viides ei selvästikään aikonut estää häntä.
“Mikset näppäile itse?” Kaino kysyi hiljaa.
“Yritin,” Viides vastasi. “Numerot sain näppäiltyä, mutta sen jälkeen en saanut sormea nousemaan enää kuittausta varten.”
Viides katsoi Kainoa, hänen silmänsä alkoivat sumeta kyynelistä. Kaino naurahti.
“Vittu mitä nynnyjä me olemme.”
“Ehdit vielä käydä suihkussa,” Viides sanoi. “Pistän omenoita uuniin. Herkkuruokaa, mutta siinä menee ainakin vartti.”

Vaikea matka, osa 16

2008-02-20T08:30:00.002+02:00

Hurmeessa

Viimeinen örkki oli paljon varovaisempi kuin kolme edesmennyttä kumppaniaan. Se perääntyi hitaasti polvensyvyisessä lumessa sapeli ja kilpi puolustusasennossa. Kaino pysyi paikallaan kuusen alla, hänen oli pakko vetää henkeä ja rentouttaa miekkakättään. Hän koetti pitää otteensa miekasta mutta vaikeaa se oli, kämmenen lihakset olivat jäykät ja kivuliaat.
Örkki osui takanaan oleviin paksusta lumesta roikkuviin kuusenoksiin, lunta putosi sen päälle roimasti. Se koetti pitää tasapainonsa ja joutui ottamaan askeleen sivulle jottei kilpikäsi olisi lumen painosta kaatanut sitä. Kaino loikkasi kohti. Hän iski lyhyellä miekallaan örkin kilpeä painaen samalla toisella kädellään sen sapelia sivulle. Sapeli leikkasi kämmenen pohjaan, mutta Kainon miekka painui samalla jo örkin suojaamattomaan kaulaan. Örkki kaatui eikä enää noussut.
Kipu nousi, kämmenpohjasta luita ja ytimiä myöden. Kaino huusi tuskissaan, polvisui ja painoi kätensä hankeen. Kuun sinertämä hanki muuttui mustaksi käden ympärillä.

Minä olen siis tunnesimulaattorissa kiinni, Kaino ajatteli. Hyvä. Tappelun kiihko ja käsien kipu olivat parempaa lääkettä kuin jatkuva kylmyys. Nyt olisi syytä palata mökille, ennenkuin jokin muu yön olento saapuu taistelupaikalle äänien ja veren hajun houkuttelemana.
Mutta miksi palata kamiinan ääreen, jos sen tuli ei lämmitä? Ja ne paperit ovat siellä, leviänään pöydällä ja lattialla, täynnä tummalla musteella kirjoitettua tekstiä, joka nauroi Kainon typeryydelle.
Robin Hood. Kaino hymyili katkeraa hymyä. Jos Viides, tai mikä Aldor se nyt onkaan, palaa mökille, niin sen kaula saa toisen reiän.

Menipäs teksti pitkäksi

2008-02-12T16:50:00.000+02:00

Vähän pitkä jakso. No, seuraavan aikaansaamiseen menee taas biljoona vuotta.

Vaikea matka, osa 15

2008-02-12T16:40:00.003+02:00

Näin Viides Omenakauppias Miehisempi kirjoitti

Raportti Omena V -laivan kaappausyritystä 20.1.2234 välittömästi seuranneista tapahtumista.
Kirjoittaja: Viides Omenakauppias Miehisempi

kirjoitettu 20.1.2234 klo 23:45
Raportti perustuu omiin kokemuksiini, Toinen Omenakauppias Naisempin avulla hankittuihin tietoihin ja kaappaajien (Mikael Iström, Ari Þórarinsson) kuulusteluihin.
20.1.2234 klo 06:21 (UTC) laivaani 'Omena V' tunkeutui kolme Maan ihmistä (Mikael Iström, Ari Þórarinsson, Kaino Puronen), jotka olivat kaapanneet laivani hallinnan 17 tuntia aikaisemmin (ks. viranomaistahoille annettu raportti sekä kuulusteluasiakirjat 223401200700SDR-Omena V).
Saatuani vangittua ja nukutettua kaikki kolme kaappaajaa (06:35), ilmoitin yleisellä kanavalla ensin olevani elossa sekä laivan ja lastin '22331120 Gaspra-Au' olevan hallussani. Kerroin lyhyesti, että laivan kommunikaatiovälineet olivat olleet siihen hetkeen saakka epäkunnossa johtuen laivan järjestelmiin syötetystä madosta. Ilmoitin myös, että kultalastilla ei ollut räjähteitä, joista minua oli yritetty varoittaa. Sen sijaan sen 'kärjellä' oli halkaisijaltaan pieni asuntosentrifugi mallia 'RotLife 6m'. Valheellisesti väitin myös, että sentrifugi oli “kylmä”, siellä ei ollut elämää ja se käytti sähköä vain vähäisessä määrin.

Motiivini valehdella oli se, että minulla ei ollut aavistustakaan minkä laajuinen kaappausoperaatio oli, enkä tiennyt onko armeijan (so. Oseanian laivasto) sisällä ketään mukana operaatiossa, osoitan myöhemmin että on. Joka tapauksessa minun oli syytä saada armeija vakuuttuneeksi siitä, että mitään vaaraa ei ole, muuten en olisi voinut lähestyä Maata ja jatkaa sovitulla radalla Marsiin, vaan olisin joutunut suorittamaan pidemmän ja kalliimman hidastumisen Maakuun ulkopiiriin sekä alistumaan tiukkaan tarkastukseen.

Ensimmäiset kysymykset viranomaisilta saapuivat minulle klo 07:11. Vastasin ja pyysin samalla lupaa jatkaa kultalastin pelastusoperaatiota aikaisemmin sovitun mallin mukaan (viiveestä johtuvat korjaukset huomioonottaen). Sain alustavan luvan 07:19, ja annoin laivalle ohjeet aloittaa tarvittavat ohjauspoltot oikean radan aikaansaamiseksi.
Suunnitelmani oli siinä vaiheessa väittää, että sentrifugilla ei ollut ollut ketään, koska sen pystyin kuvaamalla todentamaan, kunhan olin ensin tehnyt vähän siivoustyötä. Päätin ottaa riskin ja nousta sentrifugiin mahdollisimman pian, kunhan laivan työntövoima olisi vakiintunut. Kiipesin sentrifugiin klo 08:25, 0.45 geen työnnössä.

Tein pikaisen etsinnän sentrifugilla ja löysin suojaamattoman kannettavan tietokoneen, joka oli liitetty sentrifugin yhteysantenniin ja joka oli ollut yhteydessä aiemmin poistamaani matoon Omena V -laivan järjestelmässä. Koneelta löytyi myös tarkka mallinnus piirteistäni, äänestäni ja paljon dataa käyttäytymismalleistani nimellä 'Viideshahmo'. Oletan että nämä tiedot on hankittu pelaamaani verkkopelin 'Ensimmäinen Sormuksen Sota' kautta. Koneella oli myös ohjeita erilaisista koodisanoista ja tavoista pitää yhteyttä Viideshahmon kautta Maakuun tahojen kanssa, varsinkin Oseanian laivaston. Nimiä ei koneelta löytynyt, vain yleisiä yhteysnumeroita.

Kaappaajat olivat myös tallentaneet koneelle videokuvaa itsestään. Videolla kaikki kolme kaappaajaa näyttivät kuolleilta, heidän ruumiinsa olivat pahasti säteilyn vaurioittamia. Päättelin että heidän oli tarkoitus esiintyä minun hahmollani, ja toimia samalla tavalla kuin minä nyt toimin ja ilmoittaa, että sentrifugilla olleet kaappaajat olivat kuolleet hiukkasmyrskyssä siinä vaiheessa kun hinaajat suorittivat kiihdytyksensä 18.1. Päätin toteuttaa kaappaajien suunnitelman ja käyttää yhteyksissäni Maakuuhun heidän tallentamiaan koodisanoja, jotta kaappaajien yhteyshenkilöt saattaisivat olettaa, että kaappaus oli onnistunut. Palasin Omena V -laivaan kannettava mukanani klo 08:56.
Lähetin raporttini sekä kuvat “ruumiista” viranomaisille klo 09:01 (ensimmäinen kiihdytyspoltto päättyi kello 09:13).

Sain viranomaisilta kuittauksen 09:25, vaikutti siltä että minun raportoimani tiedot hyväksyttiin sekä poliisin että armeijan taholta. Aloin suunnitella seuraavaa vaihetta. Pitäisikö minun lähettää viesti todellisesta tilanteesta Marsiin? Keneen voisin siellä luottaa? Laivani sabotointi oli aivan varmasti tapahtunut edellisellä huoltokerralla ennen matkaanlähtöä. Päätin luottaa Toinen Omenakauppias Naisempiin, joka oli minulle tätä kultalastin haltuunottoa ehdottanut. Hän ei ikinä olisi tahallaan mukana tällaisessa kaappausoperaatiossa ja olisi nyt hyvin altis auttamaan minua koska oli välillisesti syypää siihen, että minä melkein menetin henkeni. Lähetin mahdollisimman ohuella kaistalla Toinensille kryptatun raportin ja olennaisia osia kaappaajien kannettavan sisällöstä klo 11:26. Aloin myös valmistella kaappaajien kuulustelua. Pelikoneeni on tehokkain kuulustelutyökalu mitä minulla on mukana, kuulusteltavien lääkityksen joutuisin tekemään kotikonstein melko alkeellisessa laboratoriossani. Pelikoneeni käyttö tuntui muutenkin soveliaalta koska kaappaajat olivat käyttäneet sitä minua vastaan.

Toinen Omenakauppias Naisempi vastasi 12:12. Hän lähetti minulle kaiken tiedon mitä pystyi kaappauksesta siinä vaiheessa kaivamaan, kaappaajat olivat ilmeisesti saapuneet ja piiloutuneet gaspramainareiden alueelle 'Dig Europa' -nimisen laivan mukana. Ao. laiva on matkalla Europaan, sille on lähetetty jo varoituksia sekä oikeudellisia haasteita. 'Dig Europa' on kuitenkin liian kaukana jotta sen miehistöä voisi nopeasti kuulustella tai vaatia antautumaan poliisille. Oletus on, että kaikki miehistössä eivät tienneet kaappaajien mukanaolosta, laivaa ei myöskään aiota vahingoittaa.
Toinen osoitti minulle kannettavan sisällöstä tärkeän kohdan, johon en ollut osannut kiinnittää huomiota. Kaappaajien oli minun nimissäni tarkoitus muuttaa Omena V -laivan matkarataa niin, että linkoaminen Marsin suuntaan tapahtuisi kuten ennenkin mutta Maa ohitettaisiin eri suunnasta. Ratamuutos oli tarkoitus ilmoittaa Oseanian laivastolle 20.1. klo 15:00 jälkeen. Syyksi muutokseen annettaisiin omenalastin pudotukseen liittyvä kiertoradan muutos. Tällaisia ratamuutoksia ei yleensä hyväksytä, joten Toinen päätteli että se, joka Oseanian laivastolla ratamuutoksen hyväksyisi, olisi mukana kaappausoperaatiossa. Kumpikaan meistä ei keksinyt tässä vaiheessa miksi ratamuutosta haluttiin, oletimme että kyseessä on lastin varastamiseen liittyvä seuraava vaihe. Päätin lähettää ratamuutosehdotuksen kaappaajien suunnitelman mukaan. Lähetin ratamuutosehdotuksen Oseanian laivastolle 15:01.

Kello 15:30 olin virittänyt pelikoneeni kuulustelua varten sekä valmistanut lääkeainetta, jonka tarkoitus on lähinnä saada kuulusteltavan huomiokyky herpaantumaan niin että kuulusteltava puhuu pinta-ajatuksensa ääneen vaikka hän kuvittelee olevansa hiljaa. Herätin Ari Þórarinssonin 16:02 ja aloitin kuulustelun.

Lyhyt kuvaus kuulustelumetodista
Kuulusteltava on kiinnityneenä tunnesimulaattoriin mallia Gforce ArmyEmotion M2, hänen havaintonsa on rajoittunut ääneen ja tuntoaistiin. Kuulusteltava tuntee olevansa pimeydessä, hän kelluu tyhjyydessä (Omena V -laiva ei ole työnnössä). Kuulusteltava vastaa pimeydestä tuleviin kysymyksiin. Kuulustelija ei ole kiinni tunnesimulaattorissa, hänen muutettu äänensä kuuluu kuulusteltavalle mikrofonin ja korvarumpukuulokkeiden kautta. Kuulusteltava puhuu vastauksensa ääneen kahdella tasolla: tietoinen, tahallinen vastaus (ttv) ja ajatuksellinen, tahaton vastaus (atv). Ttv syötetään mikrofonin ja kuulokkeiden kautta takaisin kuulusteltavalle, atv “mykistetään”, kuulusteltava ei kuule puhuvansa. Ajantajua hidastavia aineita käytetään erottamaan helposti päällekkäin tapahtuvat ttv ja atv, mutta metodi ei silti toimi kovin pitkään. Kuulusteltava alkaa lyhen ajan jälkeen aavistaa mitä on tapahtumassa.

1. kuulustelu, 20.1.2234 16:03 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)

ATh(atv): minun pitää varoittaa muita se on elossa vielä rauhallisesti nyt olen shokissa en tunne mitään onko silmäni kiinni äsken se oli selkäni takana onko radio päällä silmät auki nyt heti helvetti SILMÄT AUKI TOTTELE KESKITY VALMISTAUDU
VOM: ARI THORARINSSON.
ATh(atv): tuo ei ole viides ihan eri ääni eikä iström
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen.
VOM: Tiedätkö missä olet?
ATh(ttv): En.
ATh(atv): missä minä olen nyt varovasti missä muut ovat kaikki mennyttä olenko kuollut
VOM: Olet Oseanian laivaston L2 asemalla. Minun nimeni on August.
ATh(atv): nyt varovasti kauanko on aikaa
ATh(ttv): Aikaa. Mikä päivä tänään on?
VOM: 6. helmikuuta, Omena V -laiva pudotti sinut vangittavaksi 11 päivää sitten Maan kiertoradalle. Kello on 21:32.
ATh(atv): minut miksi vain minut
VOM: Rikoskumppanisi eivät selvinneet.
ATh(atv): EI EIEIEIEIEIEI rauhoitu
VOM: Kuka on Turambar?
ATh(atv): turambar mikä oliko se se angus thirstenin hahmo täytyy katsoa mitä kortteja minulla on iström ja kaino ovat kuolleet ei se voi puhua paskaa nyt on huono tilanne
VOM: KUKA ON TURAMBAR?
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Valehtelet. Turambar on jo meidän hallussamme, ja hän on kyllä jo kertonut meille sinun nimesi.
ATh(atv): se valehtelee se ei tiedä angusin nimeä eli kaino voi olla elossa vielä
VOM: Sanooko nimi Angus Thirsten sinulle mitään?
ATh(atv): no niin kusessa ollaan koko homma on kaatunut kuulustelussa pitää toistaa itseään anna mahdollisimman vähän
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen edelleen.
VOM: Tänään on 7. helmikuuta, kello on 03:13. Kuulustelu jatkuu.
ATh(atv): mitä HELVETTIÄ äsken oli kuudes päivä pitää nähdä
ATh(ttv): Päästä minut ulos tästä pimeydestä tai minä en puhu enää mitään, saatanan kiduttajan paskiainen.
VOM: Eilen sinä olit peloissasi, nyt olet vihainen. Seuraava tunne on kauhu, sitten seuraa epätoivo. Kerro minulle kuka on Turambar.
ATh(atv): toista itseäsi älä välitä sen paskapuheesta
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Angus kuoli kuulusteluissa eilen. Se oli vahinko, olen pahoillani.
ATh(atv): kovasti kuolleita ei pure se valehtelee kaikesta
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
ATh(atv): hyvä en tiedä jos eversti iström on kuollut niin se tieto meni sen mukana ja iström kestää kuulustelua vaikka maailman tappiin jos se on elossa käy kauppaa
ATh(ttv): Päästä minut ulos täältä, muuten en sano enää mitään.

(VOM) Huomattavaa: kello 17:43 sain hyväksynnän ratamuutokselleni, muutoksen hyväksyi Oseanian laivaston ratavalvonta, Eliza Frances -aseman valvoja Graham Zerpov. ATh alkoi päästä jyvälle aika nopeasti, ja jatkaminen tuntui turhan julmalta. Nukutin ATh:n ja poistin hänet pelikoneesta. Liitin Mikael Iströmin koneeseen kello 18:20. Samalla annoin laivan suorittaa ratamuutoksen. Päätin että tärkeintä on varmistaa Graham Zerpovin nimi ja kysyä se ensin, ennenkuin Mikael Iström tajuaa mistä on kyse.

2. kuulustelu, 20.1.2234 18:21 UTC
Kuulusteltava 2: Mikael Iström (MI)
kielet: skandiaani (ruotsalainen murre)
MI(atv): olen elossa olen elossa viides sai meidät en näe tämä on remunta
VOM: EVERSTI MIKAEL ISTRÖM?
MI(atv): kuka puhuu ei tuttu ääni outo uni ei tämä on huono juttu en ole varma ehkä olen hereillä
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
MI(atv): se haluaa baon nimen tämä ei ole unta tämä on kuulustelu
VOM: MIKÄ ON BAON KOKO NIMI?
MI(atv): mitä se tietää bao kevarrayn etunimen se kuulee mitä ajattelen ei saatana puhu vain ääneen älä ajattele puhu
MI(ttv): vain ääneen. Missä minä olen?

(VOM) Nukutin MI:n uudestaan. Olin saanut eri nimen mitä odotin, ja koko operaatio alkoi tuntua pelottavammalta. Etsin Bao Kevarrayn nimen laivaston sivuilta, Kev.Array on Graham Zerpovin suora alainen. Oseanian laivastolla on siis vähintään kaksi korkea-arvoista upseeria mukana tässä. Ajatus Maan lähestymisestä alkoi tuntua entistä epämiellyttävämmältä. Lähetin kuulustelujen äänitteet Toinen Omenakauppia Naisempille 18:30.
Päätin muuttaa kuulustelutaktiikkaa ja antaa Mikael Iströmille valtaa. Kytkin Omena V -laivan empaattisen suoralinkin pelikoneeseen, jotta Iström voisi tuntea hallitsevansa laivan. Tein laivan lokiin Iströmille valheellisia tietoja, joita hän voisi tutkia. Muutin pelikoneen kellon näyttämään väärää aikaa. Kuulustelu jatkui 19:55.

VOM: Olette käsittääkseni Omena V -laivalla. Miten voitte olla tietämättä missä olette? Onko laiva hallussanne? Onko kaikki kunnossa?
MI(atv): puhu vain
MI(ttv): ääneen. Minä en näe mitään. Kuka sinä olet?
VOM: Minun nimeni on kommodori Graham Zerpov. Olen äänilinjalla Eliza Frances -asemalta, olen koettanut soittaa teille helvetti jo viisi tuntia!
MI(ttv): Minä en tunne teitä kuin nimeltä. Miten voitte puhua kanssani ilman aikaviivettä? Mikä päivä tänään on?
VOM: 21. tammikuuta, kello on 06:05 UTC. Mitä helvettiä tarkoitatte että puhun ilman aikaviivettä? Meillä on yli neljän minuutin aikaviive!
MI(atv): mitä ihmettä mitä tapahtuu mieti jos en huomaa aikaviivettä olen viivenarkolepsiassa olen kiinni siinä pelikoneessa miten zerpov voi tietää operaatiosta onko se mukana puhu ääneen
MI(ttv): Mitä on tapahtunut? Minulla ei ole muistikuvaa viimeisestä vuorokaudesta?
VOM: Ei voi olla totta. Hyvä on. Hyvä on. Tässä lyhyesti. Kaappaus näytti meidän päästä onnistuneen. Lähetitte koodisanat oikein ja radan muutoksen kello 15:00 eilen niinkuin oli sovittu. Hyväksyin muutoksen. Koko maailma luuli että Viides selvisi. Kello 0:50 minulle kerrottiin että Omena V -laiva on joutunut suoraan aurinkomyrskyyn ja sen plasmasuoja oli vaurioitunut. Kapteeni Bao Kev.Array ei ollut tavoitettavissa, joten minun oli pakko koettaa saada teihin yhteyttä suoraan. Ovatko muut kunnossa? Pystytkö arvioimaan missä tilassa laiva on? Voiko operaatiota jatkaa?
MI(atv): kaikki ei ole menetetty me voitettiin viides läheltä piti kuoliko joku meistä taistelussa miksi minä en muista vastaa zerpoville sen on pakko olla salatun yhteyden takana muuten se ei puhuisi noin en tunne säteilysairauden oireita mutta en tunne juuri mitään muutakaan
MI(ttv): Luulen että olen kiinni Viidesin pelikoneessa. En huomaa aikaviivettä, ja koneeseen on liitetty viivenarkolepsialaitteisto. En muista kytkeytyneeni siihen.
VOM: Kuitti. Muistatko sen koneen mallin ja käyttöjärjestelmän?
MI(ttv): AViDect, ArmyEmotion M2 kytkennällä, suoraan kuva-, ääni- ja tuntokimppuihin kytkettynä. Mutta en näe mitään, kuulen vain äänesi.
VOM: Koeta ensin saada valikko näkyviin. Sano sovellusenglannilla “valikko”. Koeta poistaa viivenarkolepsia. Meillä on mennyt viiveeseen jo puoli tuntia, parempi että aistit sen tästä lähin, en voi puhua teille koko iltaa.
MI(atv): mitä kieltä me puhutaan me puhutaan skandiaania zerpov on varomaton
MI(ttv): Valikko.

(VOM) Tässä vaiheessa annoin laivan näyttää Iströmille hallintajärjestelmänsä ja kun hän oli “poistanut” viivenarkolepsiansa, pidin asiaankuuluvat tauot kommunikaatiossa. Tämä osoittautui hyödylliseksi, Iströmin atv toimi vilkkaasti taukojen aikana.

MI(ttv): Zerpov? Luulen että sain narkolepsian sammutettua. Olen laivan valikoissa suoraan! Ilmeisesti Viides käytti AviDectiä Omena V:n hallintaan myös. Se ei ilmeisesti jaksanut kävellä ohjaamoon ja takaisin. Tarkistan laivan lokitiedot puolestayöstä eteenpäin nyt... kuuntelen.
MI(atv, katkelma): no niin pääsin lokiin aurinkomyrsky tappoi muut minä olen luultavasti terminaalisesti säteilysairas kytkin itseni pelikoneeseen jotta saisin ohjattua laivaa kunnes kuolen ilman kipua en halua olla marttyyri minä haluan rahat ja juosta minun pitää sopia tuon zerpovin kanssa pikaisesta hoidosta mutta millä ihmeellä minun pitää päästä pudotettavan omenalastin kyytiin niinkuin sovittiin ja sitten suoraan sairaalaan ja sisuskalut uusiksi ja hyvin menee
-
VOM: Hyvä. Minä ilmoitan että olen saanut Viidesiin yhteyden. Teidän pitää valmistella 'Viides-hahmo' antamaan lausunto Eliza Frances -asemalle mahdollisimman nopeasti. Täällä on valmisteltu jo koko teidän massanne puskemista mahdollisimman kauas Maakuusta. Voitko varmistaa: saatko laivan ohjauksen haltuun siitä AviDectilta?

(VOM) MI avasi tässä vaiheessa laivan empaattisen suoralinkin ja näki laivan kameroiden kautta ja kuuli ja tunsi laivan antennien kautta. Annoin MI:n koettaa ohjaussuihkuja ja pyöräyttää alusta testimielessä. Annoin hänelle myös lähes täyden taktisen näytön, josta laivan ja ympäristön radat ja nopeudet näkyivät, tosin väärässä ajassa.

MI(ttv): Vau! Vau. Voin varmistaa, alus on täydellisesti hallussani. Mutta minä olen sairas. Kuuntele. Olen ainut selviytyjä. Siirryin AviDectiin jotta en kuolisi kipuihin ja jotta laiva olisi hallussani. Suunnitelmamme pysyy samana. Me... minä siirryn omenalastiin 26. tammikuuta ennen iskua ja te noudatte minut sieltä ja annatte heti täyden hoidon. Minä en aio kuolla täällä.
MI(atv, katkelma): zerpov sanoo kyllä vaikka ei tarkoittaisikaan sitä se haluaa että homma hoidetaan minun pitää hiostaa sitä ja saada jollain tavalla varmistus täytyy miettiä joo
-
VOM: Jos olet huonossa kunnossa niin tarvitsen varmistuksen että suunnitelma on muistissasi oikein. Voitko varmistaa: mikä on iskun kohde?
MI(atv): mitä tämä on iskun kohde campi flegrei miksi se kysyy sitä kai se sen tietää vai onko vain bao tietoinen kohteesta puronenkaan ei tiennyt yrittääkö se kalastella ei eieieiei se ei tiedä se ei ole mukana minun pitää päästä puhumaan baon kanssa puhu ääneen nyt on asiat huonosti PUHU
MI(ttv): ÄÄNEEN! Saatanan Zerpov, mitä peliä sinä pelaat? Sinä olet kuulustellut minua. Pistä yhteys heti Baolle, tai meidän keskustelumme päättyy tähän.

(VOM) Nukutin MI:n (21:02) ja aloin tutkia Campi Flegrei -viittausta. Campi Flegrei on kaldera Napolin kupeessa Italiassa, sen syvyyksissä meren ja kiven alla on supertulivuori. Se oli nyt myös suoraan muutetun lentoratani alapuolella. Helpolla jarrutusoperaatiolla oikeaan aikaan saisin koko kultalastin vajoamaan suoraan kalderaa päin hirveällä nopeudella. Mutta riittäisikö se? Ilmakehään osuessaan kultamassa menettäisi nopeasti energiaansa ja eikö meri hidastaisi riittävästi sitä mitä lastista olisi jäljellä? Annoin laskusolujeni arvioida mitä tämän hirveyden suunnittelijat olivat ajatelleet. Nopeasti laskettuna he pyrkivät maailmanlaajuiseen tuhoon, joskin todennäköisyydet olivat heitä vastaan.
Ehkä se riittäisi, että tuhoon on pyritty. Marsilainen laiva hyökkää Maahan voimalla, jota H.G.Wells ei ollut tullut ajatelleeksi. Kaappausyritys heittäisi epäilyksen varjon sen suhteen, että syyllinen oli Viides Omenakauppias Miehisempi, mutta tapahtuman jälkeen alkaisi valtava poliittinen peli. Pahimmillaan “Maailmojen sota” tosiaan syttyisi. Ja marsilaisilla ei olisi mitään mahdollisuuksia siinä sodassa.

Mutta mitä tehdä? Jos paljastan koko suunnitelman, en osaa sanoa miten Maakuu reagoisi. Se voisi varmuuden vuoksi räjäyttää minut taivaan tuuliin tai se voisi kohdella minua sankarina joka paljasti pahojen poikien salajuonen. Mutta minä olin jo tänään valehdellut viranomaisille, niin pahasti että siitä suosta oli vaikea itseään vetää ylös. Päätin olla päättämättä vielä. En lähettänyt kuulustelun loppuosaa Toinensille. En uskaltanut luottaa tätä tietoa kenellekään. Aloin lähestyä paniikkia. Päätin kirjoittaa tämän ja sen jälkeen nukkua.

kirjoitettu 22.1.2234 klo 11:00
Heräsin 21.1. seitsemän maissa (UTC). Olin unohtanut edelleen nukkuvan Mikael Iströmin pelikoneeseen, irroitin hänet siitä. Tajusin, että viimeistään parin päivän päästä Maakuun tarkemmat valvontalaitteistot pystyisivät laskemaan laivani asuintilojen lämpökuorman lisääntyneen noin kolmen ihmisen verran. Jos haluaisin pitää vankini salassa minun olisi jäähdytettävä heitä, jotta lämpökuorma ei olisi niin näkyvä.
Minulla oli pakottava tarve saada puhua jonkun kanssa. Mutta Toinen Omenakauppias Naisempiin en uskaltanut ottaa yhteyttä. Hän oli kyllä lähettänyt minulle lisätietoja muista tapahtumista, esimerkiksi Angus Thirstenin vangitsemisesta, ja olin vastannut lyhyesti, mutta Campi Flegreistä en ollut puhunut. Toinen oli pitänyt huolta siitä että Angusista saadut vihjeet olivat tulleet muualta kuin minulta. Vain Toinen ja minä tiesimme kaappajien olevan elossa. Mutta jos lähettäisin loput kuulustelut Toinensille hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa asiasta ylöspäin, liian paljon oli pelissä. Valehtelin Toinensille että olin lopettanut kuulustelut siihen mitä hän viimeksi minulta sai 20.1. klo 18:30.

Päätin että en kuulustele vankeja enää samalla julmalla metodilla, varsinkaan Kaino Puronen ei ollut edes tiennyt mihin oli ryhtynyt, ja muilta olin jo saanut oleellisimmat tiedot. Jäähdytin Mikael Iströmin ja Kaino Purosen hitaasti ja varovasti, minun oli kloonattava iso määrä hibernaatioaineita omasta ruumiistani. Sain molemmat vakaaseen tilaan kello 17:23.
Ari Þórarinssonista tulisi minun keskustelukumppanini, hän vaikutti kolmesta vaarattomimmalta ja ruumiinvoimiltaan heikoimmalta. Säteilykuorma pitkällä matkalla kultalastin mukana oli myös vaurioittanut häntä eniten, hän ei luultavasti selviäisi Marsiin saakka edes jäähdytettynä, eikä minulla ollut työkaluja rakentaa hänen solukkoaan uusiksi riittävän nopeaa tahtia. Oletin, että Þórarinsson haluaisi elää hereillä viimeiset viikkonsa. Käynnistin asuintilan rotaation 0.5 geehen, kokkasin illallisen, siirsin Þórarinssonin ruokasaliin ja herätin hänet kello 18:10.

3. kuulustelu, 21.1.2234 18:11 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)

VOM: Onko kipuja?
ATh: Ei. Eikun päätä särkee.
VOM: Ota jäävettä. Varo: me olemme puolessa geessä, se läikkyy helposti.
ATh: Kiitos. Missä minä olen?
VOM: Omena V -laivalla edelleen. Päivä on 21. tammikuuta. Iltapäivää, UTC:tä.
ATh: Sinä olet Viides. Missä ystäväni ovat?
VOM: Elossa. Ja turvassa, toistaiseksi, jäähdytetyssä tilassa.
ATh: Eli säilöttyinä.
VOM: Niin.
ATh: Entä minä?
VOM: Näytit nälkäisimmältä. Kaverisi pärjäävät tiputuksella.

(VOM) ATh otti ruokaa ja söi hiljaisena mutta innokkaasti. Minä lähinnä haukkailin pieniä paloja ja tarkkailin.

VOM: Olen pahoillani siitä kuulustelusta.
ATh: Se oli kidutusta. Ihmisoikeusrikos. Joudut vielä vastuuseen.
VOM: Voi olla.
ATh: Sinun pitää luovuttaa meidät viranomaisille. Kaikki tulee esille.
VOM: Myös Campi Flegrei?

(VOM) ATh hiljeni. Käynnistin edellisten kuulustelujen tallenteet ja annoin hänen kuunnella ne kokonaan läpi.

ATh: Onko tuo mennyt jo poliisille? Tai armeijalle?
VOM: Ei. Itse asiassa Maakuu luulee että te kuolitte säteilyyn lastilla matkatessanne. Lähetin viranomaisille tekemänne kuvatallenteet ruumiistanne.
ATh: Miksi?
VOM: Lisäksi yhteistyökumppaninne armeijassa kuvittelevat että kaappausoperaatio onnistui. Ratamme on juuri teidän suunnitelmienne mukainen.
ATh: Miksi?
VOM: Ostin itselleni lisäaikaa päättää miten etenen tästä.
ATh: Viisasta. Oletko päättänyt?
VOM: En. Miksi te haluatte käynnistää supertulivuoren? Kävikö Maapallo tylsäksi?
ATh: No jos viitsit laskea vähän massoja ja nopeuksia niin ei me mitään supertulivuorta pystytä käynnistämään.
VOM: Yli yhden prosentin mahdollisuus. Campi Flegrei on osoittanut levottomuuden merkkejä viime aikoina.
ATh: Paskat on.
VOM: Minä tuskin voin pyytää sinua enää uskomaan mihinkään mitä sanon, mutta minkä sinä kuvittelet olleen teidän motivaationne?
ATh: Napoli on nykyään asumaton, siellä on vain joitain arkeologisia ryhmiä. Tarkoitus on olla osumatta mereen, vain ihan hiukan ohi.
VOM: Ja sitten?
ATh: Sitten pistetään uusiksi Aurinkokunnan pelikenttä. Maalaisilla on oikeus päästä Marsiin asumaan. Mars pitää siis jakaa uusiksi. Pieni sota auttaa.
VOM: Pieni sota? Olet melko varma että marsilaisia epäiltäisiin tuosta iskusta, eikä teitä kaappaajia.
ATh: Ei sillä olisi väliä. Riittävä epäilys että marsilaisilla tai ylipäänsä ulko-maalaisilla on keinot uhmata Maakuun mahtia riittää.

(VOM) Menin jääkaapille. Þórarinsson oli oikeassa, osittain. Otin molemmille oluet. ATh joi omansa heti.

VOM: Mikael Iström on ruotsalainen sukujuuriltaan? Ja sinä islantilainen?
ATh: Kyllä ja kyllä. Ja Kaino on suomalainen.
VOM: Islanti on välttynyt jäiltä?
ATh: Toistaiseksi. Golfivirran rippeet ovat auttaneet.
VOM: Niin. Jäät ovat levinneet mantereen yli. Pohjois-Venäjä sekä muu Skandinavia Tanskaa ja Islantia lukuunottamatta on jo jään peitossa.
ATh: Tunnen jäätilanteen.
VOM: Onko päärahoittajanne juuret mistä päin Skandinaviaa? 'Dig Europa' on ainakin käsittääkseni suomen- ja norjansukuisten jääpakolaisten laiva.
ATh: Olen sotilas, en talouspäällikkö.
VOM: Olet palkkasoturi ja rosvo. Mutta Mikael pitää kotimaastaan.
ATh: Minä rakastan kotimaatani.
VOM: Sinun kotimaasi ei ole jäässä. Mikael haluaa, että hänen kotimaansa ei ole jäässä.
ATh: Haista vittu.

(VOM) ATh alkoi tajuta mihin pyrin. Hän nousi, meni jääkaapille ja otti toisen oluen.

VOM: Mikael ja teidän rahoittajanne haluavat lämmittää Maata. He haluavat palata Skandinavian kulta-aikaan, jolloin lämpöpakolaiset halusivat kaikki teille asumaan. Tilanteen muuttuminen toiseen suuntaan oli kova pala monelle.
ATh: Tuossa ei ole mitään järkeä! Supertulivuoren purkauksen seurauksia ei pysty laskemaan. Maa voisi yhtä hyvin kylmetä lumipalloksi tai kuumeta asuinkelvottomaksi.
VOM: Paitsi että jos rahaa ja tahtoa riittää niin purkauksen seurauksia voisi hyvinkin hallita kiertoradalta käsin. Ja jos kaldera purkautuisi niin tahtoa tosiaan riittäisi.
ATh: Noita on suunniteltu meillä päin jo sata vuotta, mikään ei ole epävarmempaa kuin säänhallinta.
VOM: Kysymys ei ole enää nykyään tekninen vaan taloudellinen. Veikkaan, että Mikael ja kumppanit ajattelevat kultalastin pudotusta hyvin pienenä sijoituksena, jolla käynnistetään hyvin suuria hankkeita. Jos joitakin miljoonia ihmisiä menettää henkensä ylikansoittuneessa Maassa, niin ei hätää, viha kohdistuu Marsiin, ei jääpakolaisiin. Ja kerroit jo miten Maakuu reagoisi.
ATh: Ei silti pure. Yhden prosentin todennäköisyys purkaukselle on liian pieni.
VOM: Paitsi jos todennäköisyyksiä on paranneltu Napolissa?
ATh: Tämä riittää kiitos. Pistä minut säilöön.
VOM: Tapahtuu. Mutta tiedä, että sinä olet saanut liikaa millisieverttejä kun leikkitte piilosia kultalastilla. Et selviä Marsiin saakka.

(VOM) ATh katsoi minua. Tällä kertaa hän taisi uskoa.

ATh: Entä muut?
VOM: Paremmassa kunnossa. Selviävät hoidolla ja joidenkin sisuskalujen vaihdolla. Jouduitko tekemään evan?
ATh: Juuri ennenkuin kiihdytimme lastin. Hinaajien ohjausmoottoreissa oli suuntausvirhe. Olisimme lentäneet ohi Kuun.
VOM: Otan osaa.
ATh: Eversti Iström kertoi matkalla operaation osasta, joka suoritettaisiin Napolissa, puoliksi vahingossa. Kun kyselin lisää, hän sulkeutui ensin ja selitti sitten jotain historiallisesti arvokkaista kohteista, jotka pitäisi saada turvaan. Taisi valehdella.
VOM: Voi olla.
ATh: Operaatiossa oli mukana sukellusryhmä ja merentutkimusalus. Ota selvää.
VOM: Selvä.
ATh: Miten aiot edetä tästä? Oletan että tallensit tämän keskustelumme.
VOM: Oikein. En osaa sanoa vielä. Jotenkin turvallisimmalta tuntuu jatkaa niinkuin tähänkin saakka. Seurata teidän suunnitelmaanne.
ATh: Ja kultalasti?
VOM: Karkaa minun kanssani Marsiin. Omenalasti putoaa kiertoradalle. Maahan ei putoa mitään.
ATh: Se kommodori Zerpov saattaa ampua peräämme vihapäissään.
VOM: Tuskinpa. Jos he ovat virittäneet jotain Campi Flegreille niin se on edelleen heillä valttikorttina, vaikka kultalastista ei saisikaan syntipukkia.
ATh: Helvetin vaikea uskoa että olet oikeassa.
VOM: Haluatko vielä nukkumaan?
ATh: Joo. Voitko herättää minut 26. päivän jälkeen, jos selviämme siitä?
VOM: Toki. Haluan puhua myös Purosen kanssa.
ATh: Anna piruparan nukkua tuon päivän yli. Hän ei tiennyt koko kalderasta mitään, kuvitteli että varastimme rahaa köyhempiä jääpakolaisia varten.
VOM: Robin Hood. Sovittu. Minun on pidettävä teidät kylminä pari päivää Maan ohituksen jälkeen. Sitten nähdään.
ATh: Hyvää yötä.

Nukutin Ari Þórarinssonin kello 20:41.

Aamulla 22.1. Olen päättänyt: en kerro kenellekään Campi Flegreistä vielä, pidän vain huolta siitä että Oseanian laivaston pahat pojat luulevat kaiken olevan kunnossa. 26.1. karkaan heidän sormiensa välistä. Sitten kun olen riittävän kaukana Maakuusta annan viranomaisille vihjeen Campi Flegreistä Toinen Omenakauppias Naisempin kautta, saavat sitten Maassa katsoa mitä Napolissa on puuhailtu ja miten edetä sen asian kanssa. Vangeistani en ole vielä päättänyt.

Tämä raportti pysyy minun hallussani, tuskin annan kenenkään lukea tätä oman elinikäni aikana. Paitsi jos Campi Flegreissä pamahtaa, sitten pitää katsoa tilanne uusiksi.

22.1.2234 Viides Omenakauppias Miehisempi

Vaikea matka, osa 14

2008-01-22T11:41:00.001+02:00

Mökki pienen puron vierellä

Jäätynyt puro putosi mökin vierellä kallion koloon, josta se ilmestyisi mailin päässä itään jo isompana koskena. Vuoret lännessä mökin takana hehkuivat valkoista lunta, ja jäätikkö hehkui ja ulottui vain parinsadan jalan päähän mökin taakse. Aurinko oli korkeimmillaan etelässä, päivä oli kaunis, pakkanen oli pureva.

Nainen sulki mökin oven, kylmää ei pääsisi sisälle liikaa. Tuli kamiinassa lämmittäisi mökin ainoan huoneen nopeasti mutta naisesta tuntui, ettei tuli lämmittänyt hänen sisintään ollenkaan. Hän piti käsiään kamiinan yllä miettien mitä mahtoi sairastaa. Hänellä oli alilämpöä ja hänellä oli unenomainen tunne siitä, että hänen pitäisi muistaa miksi hän oli mökillä ja mikä hänen nimensä oli.

Vuoret lännessä voisivat viitata siihen, että hän olisi eteläisessä Norjassa. Hän muisti lapsena lomailleensa Oslossa, mutta vuoristo oli näyttänyt siellä matalammalta, ja nykyään jäät olivat jo ylittäneet Skagerrakin salmen. Yhtä hyvin hän voisi olla Uralin itäpuolella, nainen ajatteli. Mikään maisemassa ei ollut tuttua.

Nainen muisti, että hänen nimensä oli skandinaavi, suomalaista juurta, “-nen” -päätteinen sukunimi. Etunimeä hän ei nyt muistanut millään. Sairaus on vaurioittanut aivojani, hän ajatteli. Nainen katseli ympärilleen mökissä. Kamiinan vieressä olivat puusukset, siteet olivat nahkaa, rautalenkit taottua. Hirsiseinällä roikkui keihäs, joka näytti enemmän työkalulta kuin koristeelta. Kaikki näytti käsintehdyltä, kamiina taotulta, samoin keittovälineet, veitset, veitsenteroitin, ikkunoiden saranat, oven kahva. Puinen pöytä ja puinen ruokakomero oli tehty ilman nauloja tai liimaa. Naisen vaatteena oli yksinkertainen lämmin kaapu, sen päällä turkisviitta. Naisen nahkasaappaat olivat ulko-oven vieressä lattialla. Naisen vyö roikkui ulko-oven vieressä seinällä, vyöllä roikkui lyhyt miekka. Mitä helvettiä tämä on? Nainen hätääntyi ja alkoi paniikissa kävellä mökin lattiaa edestakaisin. Jämäkkä koputus oveen pysäytti hänet.

Ovi ei ollut säpissä, mies astui sisään sen enempää kyselemättä tömistettyään ensin suurimmat lumet raskaista saappaistaan. Miehellä oli paksu viitta, pitkä nahkainen korkeakauluksinen takki, pitkä miekka vyöllään, selässä raskas reppu. Mies oli pitkä, tummaihoinen, voimakasrakenteinen ja kasvot olivat aivan liian komeat.

“Aiya, nissë kaino puronen!” mies sanoi. “Ilu vanya, fanya, eari, i-mar, ar ilqa ímen.”
Minun nimeni, nainen ajatteli. Tuon käsittämättömän löpinan keskellä oli minun nimeni. Nainen katsoi nopeasti lyhyttä miekkaa joka roikkui seinällä miehen takana. Mies näki hänen katseensa suunnan ja hymyili. Hän otti vyöltään tuohisen kupin, antoi sen naiselle ja sanoi:
“Sí man i yulma nin enquantuva?”
Mies ilmeisesti pyysi juotavaa. Nainen katsoi kamiinan päälle, jossa höyrysi pannu, joka tuoksui vahvalta teeltä. Oliko pannu siinä äsken? Nainen otti pannun ja kaatoi varovasti kuumaa teetä kuppiin ja ojensi kupin takaisin miehelle. Nainen otti itselleen kupin mökin pöydältä ja kaatoi myös itselleen teetä. Mies istui pöydän ääreen, nainen istui häntä vastapäätä.

“Huomio: en ymmärrä kieltäsi,” nainen koetti sovellusenglanniksi.
“Vastaus: minä ymmärrän monia kieliä,” mies vastasi samalla kielellä, ja vaihtoi sitten skandiaaniin: “Myös omaasi.”
“Minun kieleni,” nainen vastasi skandiaaniksi. “Mitä on tapahtunut? Missä minä olen ja kuka sinä olet ja kuka minä olen ja miksi minulla on keihäs ja miekka ja kamiina ja miksi minulla niin perkeleen kylmä?”
Naista alkoi itkettää, hän tunsi olonsa hyvin epävarmaksi ja suojattomaksi. Mies katsoi häntä säälien:
“Olet turvassa, juo tilkka teetä, se lämmittää.”
Nainen joi varovasti, kylmyys katosi hänen ruumiistaan, tilalle tuli vain vähän parempi tunnottomuus, ei lämpöaaltoa, ei lämmön aiheuttamaa rauhaa.
“Kutsu minua Aldoriksi,” mies sanoi. “Sinun nimesi on Kaino.”
Kaino. Nimi kuulosti oikealta. Aldorkin oli jostain tuttu.
Kaino kysyi:
“Miksi minusta tuntuu että sinun pitäisi olla kuollut?”
Aldor avasi nahkatakkinsa paksun kauluksen. Leveän haavan ruma arpi korvasta korvaan oli valkea ja vanha.
“Sain maagista apua,” Aldor vastasi. “Se maksoi aika paljon, mutta voin jatkaa tässä hahmossa vielä monet vuodet.”
“Olen pahoillani tuosta,” Kaino sanoi. Oliko hän nähnyt kun Aldor oli satuttanut itsensä? “Mitä on maaginen apu?”
“Lähinnä tallennettua tietoa ja väittelyä pelijohtajien kanssa,” Aldor vastasi. “Minä en kuollut omasta syystäni vaan teidän.”
“Minun?” Kaino säikähti.
“Teidän kaikkien.”

Omena V -laiva. Kultalasti. Kaino muisti yhtäkkiä pitkät viikot kultalastilla, tähtien keskellä. Paniikki alkoi uudelleen hiipiä Kainon sisälle.
“Rauhoitu,” Aldor sanoi hiljaa. “Rauhallisesti nyt. Ei mitään hätää.”
“Missä minä olen?” Kaino kysyi käheällä äänellä.
“Ered Luinin juurella,” Aldor vastasi. “Kymmenen mailia Annúduin-joelta pohjoiseen.”
“Älä puhu paskaa!” Kaino huusi. “Minä olen jossain perkeleen pelissä jota sinä pelaat!”
Kaino Puronen alkoi muistaa. Omena V -laivan kaappaus oli sujunut hyvin, kunnes se oli alkanut sujua huonosti.
“Sinä olet Viides,” Kaino sanoi. “Sinun piti olla kuollut.”
Kainoa alkoi pelottaa, hän oli täysin tämän vieraan ulko-maalaisen armoilla. Aldor katsoi häntä harmailla silmillään vakavana. Kaino koetti terästäytyä.
“Mökki pienen puron vierellä,” Kaino sanoi. “Minun sukunimeni on vanhaa suomea, ja tarkoittaa pientä puroa. Missä minun ryhmäni on? Tapoitko heidät?”
“He ovat kylminä,” Viides vastasi. “Mutta hengissä. Sinäkin olet kylmänä, me käymme tätä keskustelua erittäin hitaasti. Mutta ei hätää, aikaa meillä on vaikka kuinka.”
Kaino otti toisen kulauksen teetä.
“Etkö pysty simuloimaan minulle lämmön tunnetta?” Kaino kysyi. “Vai etkö halua?”
“En pysty,” Viides vastasi. “Pidän teitä kylminä jottei teidän ruumiinlämpönne paljastaisi ulkopuolisille tarkkailijoille, että olette edelleen elossa, minun kyydissäni. Koko maailma luulee, että kuolitte kauan ennen kaappausyritystänne. Ja niin luulevat myös yhteistyökumppaninne Maassa.”

Viides ei selvästikään ollut ammattimainen kuulustelija, hän antoi Kainolle liikaa tietoa. Kaino janosi tietoa.

“Olemme ohittaneet Maakuun,” Viides jatkoi. “Teidän temppunne on epäonnistunut. Teidän sotanne ei syty, paitsi ehkä Maassa.”
Sotamme? Kaino ihmetteli. Mutta he olivat ohittaneet Maan, kaikki oli mennyttä. Kulta ja omenat olivat nyt marsilaisten, ei jääpakolaisten.
“Mitä paskaa tuo on?” Kaino kysyi. “Sinä voitit. Sinun piti kuolla, ei kenenkään muun. Ei me mitään sotaa oltu sytyttämässä, me olemme rosvoja, emme sotilaita.”
“Niin,” Viides vastasi. “Eversti Mikael Iström kertoi, että et tiennyt koko suunnitelmaa.”
Mikael oli Kainon ryhmän pomo, siviililentäjä Maan kiertoradoilta, sekä jääkäyttäytymisen asiantuntija. Ei mikään sotilas. Eikä helvetissä mikään eversti.

Aldor otti repustaan kasan täyteen kirjoitettuja papereita.
“Tässä ovat molempien ryhmäsi jäsenten tunnustukset,” Viides sanoi. ”Voit lukea rauhassa mitä he ovat kertoneet minulle, lähden ihan kohta.”
“Älä lähde vielä,” Kaino hätääntyi. ”Olisin mieluummin vangitsijani seurassa kuin yksin täällä ei missään.”

Aldor katsoi Kainoa. Hänen silmänsä olivat lempeät, ylimaallisen voimakkaat. Kaino muisti, että Viides Omenakauppias Miehisempi oli oikeasti näyttänyt lyhyeltä, melkein hennolta ihmiseltä, niinkuin kaikki geenimuunnellut ulko-maalaiset nykyään. Mutta Viides oli ollut pettävän nopea ja vahva ja päihittänyt heidät kolme helposti.
“Olen pahoillani kylmyydestä,” Viides sanoi. “Olemme parissa päivässä tarpeeksi kaukana Maakuun havaintojärjestelmistä, sitten voin palauttaa sinut normaalilämpöön.”
“Nukuta minut siksi aikaa,” Kaino sanoi.
“En,” Viides vastasi. “Lue nuo tunnustukset. Näemme huomenna. Älä poistu mökiltä. Etelässä on nähty örkkipartioita, pohjoisessa peikkoja. Pidä ovi säpissä. Komerossa on leipää, voita ja suolalihaa.”

Aldor Eldelin poisui mökiltä ja lähti laskeutumaan rinteitä itään. Kaino Puronen katsoi pöydällä lojuvia papereita. Hän nousi ja pisti oven säppiin.

Vaikea matka, osa 13

2007-11-28T13:05:00.000+02:00

26.1.2234: Teidän kineettinen energianne

Bao Kev.Array istui valvojan pallilla, Graham Zerpovin pallilla, Eliza Frances -aseman kometokeskuksessa keskellä Tyyntämerta ja keskellä päiväntasaajaa. Hänellä oli 143 alaista, joiden ohjaama tulivoima riitti häivyttämään kenen tahansa ulko-maalaisen ajatuksen hyökkäyksestä Maata tai varsinkin Oseanian sotilasmahtia vastaan. Ulko-maalaiset kutsuivat Oseanian mahtia yksinkertaisesti armeijaksi, koska se oli ainut mahti Maan päällä ja koko Aurinkokunnassa, jolla oli yksin voimaa estää lähes minkä tahansa Maata uhkaavan tahon eteneminen, oli sitten kysymyksessä harhautunut asteroidi tai tahallinen materianpudotus. Mutta Bao Kev.Arrayn tehtävä oli nyt pitää huolta siitä, että Oseanian tulivoima ei ehtisi pysäyttää hyökkäystä, joka näyttäisi ulko-maalaisten tekemältä.

Graham Zerpovin kuolema oli ollut järkytys Bao Kev.Arrayn työtovereille. Bao oli itkenyt muiden mukana, ja ihan sydämestään: hänellä ja Grahamilla oli pitkä historia, johon mahtui paljon hyviä hetkiä. Ja hän katui syvästi sitä, että Grahamin kuolema oli ollut niin kivulias. Kipu oli ollut pelkästään Baon ammattitaidottomuuden syytä.

Omena V -laiva oli ollut jatkuvassa yhteydessä Eliza Frances -asemaan jo monta tuntia. Viive oli kutistunut noin kahdeksi sekunniksi, ja Bao Kev.Array oli pitänyt yhteyttä Omena V -laivan kapteeniin Viides Omenakauppias Miehisempään tarkalleen käsikirjoituksen mukaan. Bao Kev.Array oli jo varma, että Viides Omenakauppias Miehisempi oli kuollut niinkuin pitääkin. Kaikki koodisanat olivat toimineet täydellisesti, Omena V oli onnistuneesti kaapattu ja teki mitä pitikin. Se oli ohjattu radalle, jonka Bao Kev.Array oli sille syöttänyt. Rata oli aikoja sitten laskettu. Se näytti muutama päivä sitten tehdyltä. Se näytti siltä, ettei se olisi sen vaarallisempi kuin mikään muukaan rata. Bao ajatteli, että nyt pitää vain pitää pää kylmänä ja mennä suunnitelman mukana.

Pelko saa kuitenkin Baon vatsan vääntymään, hänen on pakko ottaa vatsalääkkeitä nyt.

Lennonvalvonnan kakkosupseeri Julian Lumara lähestyy Kev.Arrayta juuri kun vatsanväänteet alkavat helpottaa. Julian sanoo sovellusenglanniksi:
"Bao Kev.Array: huolestunut ilmoitus: Omena V -laivan ohitusrata: äsken löytyi uusi uhka, jota ei ole otettu huomioon."
Baota kylmää. Julian on tajunnut.
"Listaa olennaiset, listaa uusi," Bao vastaa. “Ja: määritä uuden uhan taso.”
"Jos Omena V -laivan kultalasti '22331120 Gaspra-Au' lasketaan sotilaalliseksi uhaksi, niin: se voi tuhota viisi asutuskeskusta: tämä on huomioitu aiemmin. Ja: se voi aiheuttaa tulvan rannikoille, luettelo: Länsi-Napoli, Pohjois-Edinburgh, Pohjois-Quebeq, Länsi- San Jose: tämä on huomioitu aiemmin. Ja: se voi osua suoraan Campi Flegrein kalderaan Napolin juurelle: tätä ei ole huomioitu aiemmin. Listaus päättyy. Uuden uhan taso: ensimmäinen arvio, laskettu 30 sekunnissa: 98 prosentin todennäköisyydellä: KCL 4.”
KCL 4 tarkoittaa pahaa hävitystä noin 15 kilometrin säteellä nollapisteestä, maastosta riippuen. Baon työnantajat olivat päätyneet päivien laskutoimitusten jälkeen samaan tulokseen.
“Ja," Julian jatkaa. ”Vielä laskemattomalla todennäköisyydellä, arvaus kaksi prosenttia: Campi Flegrein kaldera aukeaa ja synnyttää määrittelemättömän suuruisen tulivuorenpurkauksen, voi olla superpurkaus. Jos purkaus on superpurkaus, niin: vaikutukset ovat määrittelemättömät, mutta maailmanlaajuiset. Maksimi VEI 8.”

Vitun Julian, Bao Kev.Array ajattelee. Tämä osui suoraan asian ytimeen. Baon työnantajat laskivat todennäköisyyden pienemmäksi, mutta sillä ei ollut merkitystä. Viisitoista Campi Flegrein kalderaan piilotettua 30 megatonnin fuusiopommia hoitaisi loput. Julian jatkaa:
"Jos ohjaamme Omena V -laivan kapteenia: muuta nopeutta 2 minuutin poltolla 1300 metriä per sekunti nopeammaksi, niin: Campi Flegrei poistuu uhkakuviosta. Ja: omenalasti on edelleen pudotettavissa oikealle radalle."
"Hyvä ehdotus," Bao vastaa. "Välitän eteenpäin."

Julian katsoo Bao Kev.Arrayta: tämä ei vastannut oikealla sovellusenglannilla. Bao toivoo, että Julian poistuisi paikalleen ja olettaisi, että Baon virhe johtuu hermostuttavasta ja vastuullisesta tehtävästä. Julian poistuu paikalleen.

Bao Kev.Array päättää ottaa tilanteen haltuunsa. Hän avaa komentokeskuksen kaiuttimet, ja ilmoittaa Omena V -laivalle kaikkien kuullen mandafrikaansilla:
"Omena V, Eliza Frances. Huomioiden lastinne meidän on tehtävä rutiinista poikkeava julistus."
Omena V vastaa:
"Eliza Frances, Omena V. Me ymmärsimme, että luvat ovat kunnossa, ja että ohituksemme sekä omenalastin pudotus säilyvät ennaltasuunnitellulla mallilla."
Käsikirjoituksen mukaan menee, Bao ajattelee. Nyt vaaditaan Omena V -laivan kaappaajilta mielikuvitusta. Ja Julian Lumorovilta huomion herpaantumista.

"Teidän kineettinen energianne," Bao sanoo painokkaasti. "Aiheuttaa suoran hengenvaaran miljoonille Maan asukkaille. Haluamme teidän ymmärtävän, että te ette missään tapauksessa saa enää käyttää moottoreitanne. Teidän pitää jatkaa nykyisellä radallanne ja pudottaa omenalastinne juuri oikeassa kohtaa. Kaikesta muusta toimesta seuraa seuraavaa: Omena V -laiva hävitetään. Koko massanne pusketaan välittömästi ulos Maata uhkaavilta radoilta. Oseanian Valvonta julistaa sodan Marsin ulko-maalaisia vastaan. Sen sodan te häviätte."

Kukaan ei ollut vielä koskaan julistanut sodan uhkaa julkisesti ketään ulko -maalaista vastaan. Eliza Frances -aseman komentokeskuksen väki tuijottaa Bao Kev.Arrayta.
Omena V -laiva vastaa, muutaman sekunnin kuluttua:
"Eliza Frances, Omena V. Ymmärrän huolenne. Minun kineettinen energiani jatkaa suunnitelmien mukaan Marsiin. Miksi minä haluaisin haastaa riitaa 80 kilotonnilla kultaa, kun voin jäädä sen avulla eläkkeelle ensi vuonna?"

Kaikki nauravat. Bao Kev.Array hymyilee. Omena V -laivan kaappaajilla oli homma hallussa. Kohta Bao on avainpaikalla kun Maapalloon aukeaa helvetti ja hänen työnantajilleen aukeaa taivas.

Kohta menee ohi. Omena V pudottaa omenalastinsa, ja omenalasti jarruttaa pitkälle ellipsiradalle Maan ympäri. Omena V ei ala käyttää moottoreitaan, kultalasti ei ala vajota nopeasti kohti Napolia, ja sota ei tule syttymään.

Puoli tuntia varmistuksia ja hyvät matkantoivotukset Omena V -laivan kapteenille. Eliza Frances -aseman miehistö kättelee toisiaan ja hymyilee Bao Kev.Arraylle, hyvin hoidit Graham Zerpovin pallin. Bao irvistää hymyn ja koettaa olla pyörtymättä. Hänestä jokainen komentokeskuksessa näkee hänen pettymyksensä ja soittaa kohta sotapolisiit pidättämään hänet vain hänen ilmeensä takia. Mutta isoin pettymys näkyy vain Bao Kev.Arrayn sisällä: pettymys siitä, että hän tuntee syvää helpotusta.

Vaikea matka, osa 12

2007-11-14T12:48:00.000+02:00

24.1.2234: Murha Dushanbessa

Onneksi hotellihuoneiston ikkunat olivat himmennetyt ja peilaavat. Vaikka huoneisto oli korkealla, saattaisivat roiskeet näkyä viisikymmentä metriä alempana olevan vastapäisen talon kattohuoneiston parvekkeelle. Bao Kev.Array pyyhkäisi kämmensyrjällään otsaansa ja tahri kasvonsa Graham Zerpovin vereen. Homma ei sujunut niinkuin piti. Tästä tulisi hirveä siivoussäätö vielä.

Bao Kev.Arraylla oli liput iltapäivän ballistiseen lentoon Aucklandiin, mutta hänellä olisi vain tämä aamuyö aikaa siivota. Hotellin valvontajärjestelmä oli hänen hallussaan, kaiken pitäisi sujua huomaamatta. Isoin riski olisi jonkun Graham Zerpovin sukulaisen törmääminen paikalle, Zerpov oli syntyperäinen tadžikistanilainen, Dushamben lähiöistä kotoisin. Baolla ei ollut aavistustakaan oliko Graham antanut jollekin kaupungin keskustassa asuvalle sukulaiselleen avaimia huoneistoonsa.

Graham Zerpov oli tietysti ollut yllättynyt nähdessään työtoverinsa toiselta puolen maailmaa täällä. Mutta se oli ollut iloinen yllätys, kahden maailmanmatkaajan sattumanvarainen yhteentörmäys kotikaupunginsa huippuhotellilla, lottovoiton arvoinen osuma. Työvuoron alkuun oli vielä monta päivää, joten työtoverukset olivat päättäneet juhlistaa tapaamistaan yhdessä kaupungin hienoimmista klubeista, jossa drinkkien ja piristeiden hinnat ovat kymmenkertaisia Dushanben peruskuppilaan verrattuna.

Graham Zerpov osasi juoda. Hän oli ylpeä venäläisistä viinaakestävistä juuristaan ja päätti näyttää puolta pienemmälle Bao Kev.Arraylle mistä päästä kana kukkuu. Bao oli ottanut päihdesalpaajia edellisenä iltana. Humaltuvan näytteleminen ei ollut kovin helppoa, Bao päätti näytellä väsynyttä. Graham julisti tietäväisenä, että alkoholi ei sopinut Baolle, se vei Baon unten maille.

Bao lähti klubilta hotellille ennen puoltayötä ja jätti Grahamin juttelemaan upeasta työpaikastaan jonkun upean naisen kanssa. Matkalla Bao oli lukenut paikallisuutiset, jonka rikospalstan pääuutisena oli hämmentävät hotellikatoamiset ympäri Tadžikistania. Jo kahdeksan ihmistä, yksinäisiä miehiä, oli kadonnut huoneistoistaan jäljettömiin. Matkatavarat olivat jääneet, mutta henkilökohtaiset tunnisteet ja lompakot olivat kadonneet miesten mukana. Mitään rikosta oli vaikea näyttää tapahtuneen. Vain yhdestä hotellista oli löytynyt verta, joka oli tunnistettu kadonneen vereksi. Sitä ei kuitenkaan ollut niin paljon etteikö kyse olisi voinut olla vain pienestä haaverista.
Bao Kev.Array totesi surullisena, että hänen ryhmänsä oli toiminut moitteettomasti, loppu olisi hänestä kiinni. Kun Graham Zerpov katoaisi, poliisin huomio kiinnittyisi tapauksen samankaltaisuuteen muihin katoamisiin nähden, pienintä medialta piilossa pidettyä yksityiskohtaa myöten. Bao Kev.Array oli tullut Tadžikistaniin nimellä Matts L. Surry, ja tämän nimen tietoja Baon ryhmä oli viljellyt vähän myös muihin katoamispaikkoihin. Matts L. Surry katoaisi Aucklandissa.

Noin kolmelta aamuyöllä Bao oli huomannut Grahamin hoipertelevan hotellihuoneistolleen yksin. Bao oli helpottunut, hän olisi toki voinut suorittaa tehtävänsä aamullakin mutta nyt kaikki oli helpompaa. Bao oli jo käsitellyt hotellin valvontajärjestelmät, joten kun hän poistui huoneistostaan ja soitti Grahamin ovikelloa, se ei rekisteröitynyt mihinkään.

Graham päästi Baon sisään ja tarjosi aamuyömyssyä. Hän ihmetteli, miksi Baolla oli matkatavaransa mukanaan, Bao oli selittänyt joutuvansa lähtemään kiireiselle komennukselle Oseanian laivastotukikohtaan Sydneyyn parin tunnin päästä lähtevällä armeijan lennolla. Graham oli nauranut ja onnitellut Baota viisaasta päätöksestään lähteä klubilta ajoissa.

Kun Graham Zerpov kaatoi molemmille drinkkejä hänen huomionsa keskittyi pulloon ja lasiin. Bao Kev.Array puraisi hampassaan olevan taistelupiristekapselin rikki ja veti taskustaan pienen ja tappavan mikroaaltopistoolin. Mutta Graham oli humalastaan huolimatta järkyttävän nopea. Hän huitaisi kädessään olevalla pullolla Baon pistoolin lattialle, pistooli keitti lauetessaan vain pari sormea Grahamin kädestä. Graham huusi tuskissaan ja Bao iski nopeasti vasemman kätensä etusormessa olevan hengensalpaajan Grahamin suuhun. Graham haukkoi happea ja potkaisi helposti pienemmän Baon pois luotaan. Bao Kev.Array muistaa nyt miten Graham oli lyyhistynyt lattialle ja kuiskannut: "Samalla - puolella -". Mutta silloin Bao ei ollut kiinnittänyt miehen viimeisiin sanoihin huomiota, hän oli vetänyt hihastaan nanokielen ja kiristänyt sen käsiensä väliin. Se oli ollut lähinnä epäonnistumisen pelon aiheuttama väärä toimintapäätös. Graham olisi luultavasti kuollut ihan siististi jo saamaansa hengensalpaajaan. Bao vei nanokielen Grahamin kaulan ympäri. Graham sai käden kielen ja kaulan väliin, mutta ilman taisteluhansikkaita hänellä ei ollut mitään toivoa. Nanokieli leikkautui käden ja kaulan läpi parissa sekunnissa, Bao väänsi vielä koulutuksensa rutiinilla Grahamin päätä sivulle, sillä ohut nanokieli saattoi mennä ruumiin läpi liian nopeasti. Solujen väliset repeymät voisivat muurautua samantien umpeen ja kohde saattaisi selvitä.

Sotku oli hirveä. Valtimoveri kaulasta ja kädestä räjähti lattialle ja huoneiston ikkunalle, Bao Kev.Arrayn kädet ja etumus olivat roiskeita täynnä. Bao oli kironnut typeryyttään ja jo melkein lähettänyt ryhmälleen avunpyynnön. Mutta tämä oli hoidettava yksin loppuun, illalla hän olisi poissa maasta ja jos kaikki menisi hyvin niin viikon päästä kukaan ei kiinnittäisi enää huomiota Tadžikistanin hotellikatoamisiin.

Bao Kev.Array avasi matkalaukkunsa, jossa oli täysi setti armeijan tiedustelun siivousvälineitä. Tällä setillä voisi piilottaa vaikka joukkohaudan jos tiesi mitä tehdä. Bao ei ollut siivousekspertti, mutta muuta ei nyt voinut tehdä kuin parhaansa. Siivous vei kaksi tuntia. Ruumiinosien, tunnisteiden ja lompakon kanto kylpyammeelle sekä niiden haihdutus olivat helpoimmat vaikkakin epämiellyttävimmät tehtävät, omien jälkien poistaminen oli työläintä. Bao Kev.Array päätti jättää veriroiskeiden siivoamisen poliisille. Tämänkertainen tapaus osoittaisi tutkijoille, että kyseessä todella oli rikos, yksinäinen psykoottinen ja vahva sarjamurhaaja, joka piti yksinäisistä miesuhreista. Bao otti laukustaan vanhan euron kolikon ja piilotti sen sängyn patjaan murhaajan salaiseksi merkiksi.

Aamukuudelta Bao Kev.Array poistui omaan huoneistoonsa, vapautti hotellin valvontajärjestelmät ja käveli ala-aulaan. Matts L. Surry kysyi vastaanotolta oliko hänen eilisiltainen tuttavuutensa Graham Zerpov kenties jo lähtenyt koska hän ei ollut saanut tähän yhteyttä. Vastaanotto vastasi, että herra Graham Zerpov ei ollut vielä lähtenyt mutta että tämä oli pyytänyt ettei häntä häiritä ennen puoltapäivää. Matts hymyili ja pyysi vastaanotolta, että tämä ilmoittaisi herra Zerpoville, että hänen uusi ystävänsä lähti jo lentokentälle.

Matts L. Surry istui ensimmäisen luokan kiihdytystuolissaan Aucklandin ballistisella lennolla. Lentokone oli rullaamassa magneettiradan alkupäähän, kun ensimmäinen uutinen uudesta oudosta katoamisesta Dushamben kansainvälisellä huippuhotellilla tuli Baon uutissyöttöön. Poliisi oli sankoin joukoin paikanpäällä, ja puuhasteli innoissaan huoneistossa, jossa oli vihdoin jälkiä tutkittavaksi. Aucklandin kone aloitti kiihdytyksen magneettiradan korkealla vuorten yläpuolella sijaitsevaa loppupäätä kohti.

Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 11

2007-10-01T11:05:00.001+03:00

22.1.2234: Vuosijuhlintaa

Merkos Lastaaja Miehisempi katsoi kohtuullisen sumein silmin juhlaväkeä. Häntä ärsytti huomattavasti Janan keimailu Iknalle, Ikna oli sentään nainen nykyään, ja Merkosin mielestä Merkos ja Jana olivat olleet erinomainen pari. Niin erinomainen, että Merkos oli ollut lähellä ehdottaa yhteisen lapsen tekoa ja kenties jopa avioliittoa. Mutta heidän suhteensa oli nyt ohi, ja nyt Merkos vain katseli kännissä vierestä, kun Jana yritti kännissä vakuuttaa Iknalle, että tämä oli ollut parempi miehenä.

Merkos ei itse ollut koskaan vaihtanut sukupuolta, hänelle miehisyys oli tärkeä osa identiteettiä, eikä hän oikein ymmärtänyt koko vaihtamisen ideaa. Merkos oli silti pitänyt soluissaan vaihtojärjestelmän, lähinnä siksi, että mielenterveyden vakuutusmaksut olivat pienempiä sen takia.

Merkos halusi vetää Iknaa turpaan, vaikka syy hänen vihaansa oli selvästi Janan, joka hänet oli lempannut juuri ennen juhlia. Merkos epäili, että Ikna päihittäisi hänet mennen tullen, mutta alkoholi oli nostanut pintaat muinaiset alfauroksen käyttäytymismallit. Merkos päätti koettaa haastaa riitaa niin, että syy tappeluun näyttäisi olevan Iknassa. No eihän siitä mitään tullut.

Nollageen ravinnevarasto oli täynnä kelluvia juoppoja ja pillerinnappaajia. Olutta ja viinaa oli läikkynyt sinne tänne ja pisaroita leijaili joka paikassa ja pisaroiden perässä leijaili hilpeitä ihmisiä suu auki. Onneksi kokit olivat suojanneet varastokontit ja kasvihuoneet täydellisesti. Mainareiden vuosijuhlasta tulisi melko kallis, jos Maakuusta pitäisi tilata pikana uudet kasvatusalustat. Mutta Kolmas Johtaja Miehisempi oli vahingossa hyväksynyt juhlapaikan, ja jos jotain sattuisi, niin syy vieritettäisiin tietysti hänen päälleen. Onneksi Kolmas ei ollut älynnyt tätä, muuten vuosijuhlat saisivat aika äkäisen lopun.

Jana oli mennyt vessaan, ja Ikna sai hetken kaikessa rauhassa nauttia tuubidrinkkiään. Hetki päättyi kun Merkos loikkasi kömpelösti häntä kohti ja melkein saattoi molemmat holtittomaan kierteeseen. Ikna sai viime hetkellä otteen vieressä olevasta kontista ja ärähti:
"No voi ny saatana!"
"Anteeks," Merkos sanoi. "Mulla ei koodri- koorid- mä en ole lentokunnossa."
"No älä sitte lennä," Ikna vastasi. "Ota tosta tolpasta kii."
Merkos hamuili Iknan osoittamaa tolppaa.
"Sää ja Jana pelastitte sen Omppukapun henge," Merkos sanoi. "Eik se eile pistäny viestii et kaikki on ookoo?"
"Joo mut läheltä liippas," Ikna vastasi. "Ne piraatinperkeleet oli soluttanu agentin tän Viidesin pelaamaan nettipeliin ja sitte vielä joku oli päässy räpläämään sen laivan pää-älyä kon se oli ollu huollossa Marsilla."
"Ai," Merkos sanoi. "Koetettiiks se kapu tappaa siäl pelissä? Eihän noitten siviilipelien pitäs olla vaarallisia."
"Kai ne oli modannu sen pelikonetta kans. Sen hahmo tapettii pelissä ja se agentti vissii luuli et Viides kuali siin kans. Itse asiassa koko maailma luuli melkeen vuorokaude et Viides on kuallu. Mut se pysykin vaan piilossa kunnes laiva oli telakoitunu siihen kultalastii."
"Miks?" Merkos kysyi. Tämähän oli kiinnostava tarina jopa humalaiselle alfaurokselle.
"No se aatteli ihan oikeen et siellä lastilla on joku kyydissä ottaas laivan haltuu ja päätti sitte hoitaa nää kaapparit itte."
"Ja sielä lastilla oli sitten ihan oikeesti porukkaa?"
"Ei elossa. Siellä oli kolme raatoo, ne oli vissii kuallu sen kiihdytykse aikana tai sitte säteilyyn, emmuista ny. Ne oli maalaisii kaikki. Yks naine, kaks miestä, ja pysyvii sellasii ja sit viä virittämättömii. Ei niil tainnu olla mitää mahdollisuuksii."
Ikna naurahti:
"Miäti. Ne on varmaa säätäny tota kaappausta ylitte vuaden ja unohtanu vaan sellasen pienen yksityiskohdan joka sai ne kaikki hengiltä, ja just enne kaappausta."
Merkos sanoi:
"Rikos ei kannata."
"Ei josson ääliö," Ikna vastasi. Merkos mietti, että tämä meni nyt ihan poskelleen. Hän huomasi pitävänsä Iknasta, hänestä naiseus puki Iknaa hyvin, vaikka tämä olikin vähän raskastekoinen ja selvästi syntyään mies. Merkos päätti kuitenkin jonkin sumean logiikan takia vielä koettaa ärsyttää Iknaa.

"Paljon te saitte?" Merkos kysyi.
"Hä?" Ikna kysyi ja otti huikan tuubistaan.
"No te pelastitte sen vitun Ompun hengen," Merkos vastasi. "Kai te jotain saitte Ompuilta?"
"Ei me mitää olla pyydetty," Ikna vastasi. "Kolmas sano et Gaspra saa olla helevetin tyytyväinen et Omput ei nosta syytteitä turvamääräysten rikkomisesta. Ne kusipääpiraatit hyppäs meijän lastiin ihan meijän silmie alla. Mun silmie alla, mää olin lähettäjänä."
"Eli te ette osannu pyytää," Merkos sanoi.
"Mitä vittuu sää koitat?" Jana kysyi. Hän oli leijunut hiljaa Merkosin vierelle, ja oli tälle melko vihanen. Merkos säikähti ja suuttui:
"Mitä vittuu mää koita? Mitä se sulle kuuluu, ei me olla enää yhessä. Mää juttelen tän hianon leidin kaa, eikä se kuulu sulle pätkääkää."
"Tää on joku rakkausriita," Ikna sanoi. "Mää jään täs pois."
"Mä en rakasta tota paskapäätä," Jana sanoi. “Mää jään täs pois kans."
"Hei," Merkos sanoi. "Mä rakastan koko saatanan maailmankaikkeutta. Mää en ikinä jäis pois!"
Ikna nauroi:
"Sää oot Merkos ihan ookoo. Et sää oikeesti osaa haastaa riitaa."
Jana hymyili. Ikna oli hyvä tyyppi ja osasi pitää tilanteen hallinnassa.
"Iha vaan tiadoks," Ikna jatkoi. "Jana, mä tykkään olla nainen, mut mä oon otettu sun kiinnostuksesta. Merkos, mää oon kiinostuneempi miähistä, ja eksä oo nykyään vapaa miäs?"
Janan hymy hyytyi. Merkos ei enää tiennyt missä mennään.
"Niin," hän sanoi hiljaa.
"Sori Jana," Ikna sanoi. "Eihän sua haittaa jos mä otan ton sun eksän?"
"Menkää vaikka heti saatana nussiin!" Jana ärähti ja koetti poistua loikalla pois. Mutta viha ja humala pisti loikkaan liikaa voimaa, ja hän törmäsi suoraa päätä vastapäisellä seinällä olevaan ikkunaan.

Janan niskaan sattui vielä seuraavanakin päivänä. Päähän sattui vielä enemmän kun hän tajusi mitä tuli tehneeksi. Juhlinta on perseestä, Jana päätti.

jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU

4 ja puoli kk ilman tekstiä

2007-09-28T10:38:00.000+03:00

Joko minulla on tukko päässä tai sitten olen laiskistunut. Olen laiskistunut. Tänään on aikaa, joten taidan katsoa tämän tarinan läpi, jotta joko se meni lukkoon vai voisiko sitä jatkaa johonkin hienoon suuntaan. Jos se meni lukkooon niin pitää kirjoittaa jonkinlainen epilogi vielä. Kielioppikorjauksia teen ehkä jos osaan.

En ole ihan varma tuosta suomen sekamurteesta enää, joka siis on noiden mainareiden kieltä markkeeraamassa. Kielen on tarkoitus olla mandariinikiinan ja afrikaansin sekoitus, tai siis siitä erottunut oma murre. Mutta se näyttää niin suomalaiselta sekamelskalta nyt. Täytyy miettiä siirtyisikö kirjakieleen vaan.

Lisää jonain kauniina päivänä.

rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 10

2007-05-16T12:30:00.001+03:00

On aikaa mennyt, mä mitään en tehnyt.
Aika palailee mä mitään en tee.
-Pirkale

Kesti vähän kun on ollut niin kiirettä. Suomeksi: en ole saanut aikaiseksi.

20.1.2234: Omenakauppias pistää tuulemaan

Viides Omenakauppias Miehisempi leikki kuollutta. Hän antoi Omena V -laivan lähettää signaalia, jonka mukaan hän oli menehtynyt pelissä. Itse asiassa laivakin oli tällä hetkellä varma, että Viides oli kuollut, Viides oli syöttänyt sen valheen myös laivalle.
Laivan aivojen syövereistä oli ilmestynyt mato, joka oli ottanut haltuunsa laivan yhteydenpito- ja ohjausjärjestelmät. Tämä oli saanut Viidesin vakuuttuneeksi, että laivan huollossa Marsin radalla joku oli päässyt tekemään pahojaan. Viidesiä ei niinkään haitannut luottamuksen pettäminen huoltotoimitsijan suunnalta kuin se tosiasia, ettei hän itse ollut huomannut mitään koko matkan aikana. Pelaaminen on vienyt minulta ällin, Viides ajatteli.

Mato oli erinomaista laatua, mutta siinä ei ollut ohjelmaa tarkastamaan Viidesin elintoimintoja, joten laivalle valehteleminen oli riittänyt, ja sen Viides osasi laittoman hyvin. Hän oli virittänyt laivaansa niin paljon, että sillä ei ikinä uskaltaisi mennä Maan kiertoradan katsastusasemalle. Virittely oli nyt osoittautunut hyväksi asiaksi: ne, jotka hänen laivaansa olivat kaappaamassa, eivät tienneet hänen olevan elossa. Viides oli myös itse erittäin viritetty, hän oli alussa laskenut pintalämpötilansakin näyttämään kuolleemmalta kunnes oli varma, että kukaan ei pystynyt tarkkailemaan häntä suoraan.

Mato oli kääntänyt Omena V -laivan kaikki kommunikointiantennit kohti Gaspran kultalastia. Tämä oli yllättänyt Viidesin. Lastilta oli alkanut välittyä ohjauskomentoja, jotka antoivat laivalle ohjeet jatkaa lähestymistä ja telakoitumista kultalastiin. Jarrutus oli nyt lähes päättynyt, vain pieniä korjausliikkeitä tapahtui enää. Viides kellui pelikoneessaan lähes nollageessä. Parissa tunnissa laiva olisi kiinni lastissa. Viides päätti katsoa tämän tilanteen loppuun saakka: hän ei ottanut hallintaansa mitään laitteita, jotka voisivat paljastaa hänet.
Gaspralta sekä Kuusta oli tullut varoitusviestejä, jotka Viides sai kuunneltua salaa sisäantennillaan. Molemmat varoittivat, että kultalasti saattaa olla viritetty pommilla, mutta sitä Viides ei uskonut. Joku oli päässyt tunkemaan madon hänen laivansa aivoihin ja olisi sen avulla voinut tappaa hänet aikoja sitten. Viides uskoi, että kultalastilla oli ihmisiä, jotka halusivat kaapata hänen laivansa.

Viides pystyisi helposti suuntamaan laivan mikroaaltotykin (tai vaikka vain päämoottorin) kohti lastia ja keittämään siellä olevat mahdolliset ihmiset, mutta se ratkaisu ei kiinnostanut häntä. Hän valmistautui lähitaisteluun.
Onkohan minun päässäni vikaa, Viides mietti. Hän ei ollut koskaan ollut oikeassa taistelutilanteessa, oikeita sotia käytiin vain Maassa. Eikä häntä ollut koskaan kiinnostanut Maa, eivätkä varsinkaan sen ongelmat. Hän oli käynyt Maassa vain kerran, lomalla sukeltamassa, ja oli kyllä nauttinut siitä mutta hän ei pitänyt Maan raskaasta ilmasta eikä asutuksen tiheydestä.
Ehkä taistelusolujen luoma arpikudos ja piristeet olivat tehneet hänet hieman välinpitämättömäksi elämästään. Itse asiassa hän odotti innolla mahdollisesti veristäkin kohtaamista. Viides oli jo kasvattanut -kivuliaissa kolmessa tunnissa- itselleen tiikerinkynnet sormiensa väliin sekä virittänyt aivonsa nopeaan reagointiin, jolloin hänellä olisi hyvin aikaa harkita jokaista liikettään ainakin normaalia, virittämätöntä ihmistä vastaan.

Mutta entä jos vastassa on taistelurobotti, Viides mietti. No, sen näkee sitten. Robotin tunnistaa helposti ennenkuin se pääsee laivaan sisälle. Omena V oli aseistettu tarpeeksi järeästi, jottei millään, mitä Viides tiesi olevan olemassa, olisi mitään mahdollisuuksia päästä laivaan jos hän ei sitä halunnut. Toisaalta jos hän alkaisi ammuskella laivan ulkopuolella, armeija huomaisi millainen laiva hänellä on. Omena V:llä ei olisi enää ikinä mitään asiaa Maakuuhun.

Noin kaksi tuntia myöhemmin Omena V oli tiukasti kiinni Gaspra-Au-lastin kärjessä, omenakontit oli varmistettu ja laivalla oli koko 80 kilotonnia kultaa hallussaan. Viides ilmoitti laivalle olevansa elossa, ja kertoi sille madosta, ja käski laivaa pitämään nämä tiedot visusti salassa toistaiseksi. Viides tuhoaisi madon heti, kun yhteys laivan ja kultalastin välillä loppuisi.
Viides irrotautui pelikoneestaan ja siirtyi ikkunalle, josta näkyi kultalastin kärki. Lasti oli kovin kaunis, pakattu kullanväriseen folioon, kultapalojen saumat levisivät tähden lailla kärjestä ulos lastin reunalle, jonka takana näkyivät hinaajien siluetit. Kärjessä, telakointiliittimien väliin pultattuna, oli kuusimetrinen asuntosentrifugi, aurinkovoimalla toimiva kevyt ja kallis laite, johon mahtui neljä ihmistä asumaan useaksi kuukausiksi. Mahtaa heillä olla ollut tylsää, Viides ajatteli. Viides huomasi yhteysantennin sentrifugin keskellä. Antenni siirtyi valmiustilaan, ja yhteys laivan ja lastin välillä päättyi. Viides tappoi madon ja puki avaruuspuvun päälleen. Hän siirtyi ikkunan luo, joka oli lähellä yhtä ilmalukoista. Siitä ilmalukosta kaappaajat luultavasti yrittäisivät sisälle.

Kaksinkertainen kaappaus, Viides ajatteli. Sekä kultalasti että sitä pelastamaan tullut alus, bonuksena todella arvokas omenalasti. Nämä rosvot olivat eteviä, ja käsittämättömän kärsivällisiä. Mutta miten heillä oli tarkoitus jatkaa tästä eteenpäin? Gaspra, Kuu ja Maakuun sotilasmahti tarkkailivat tätä touhua tiiviillä silmillä ja luulivat Viidesin kuolleen ja olivat varmasti jo tajunneet saman minkä hän. Pahimmassa tapauksessa armeija päättäisi että ei voi ottaa riskiä ja päättäisi lähettää puskijat matkaan. Kukaan täällä ei selviäisi siitä, mukaanlukien hänen laivansa. Viides päätti, että kohta on aika pistää viestiä Kuuhun että elossa ollaan.

Sentrifugi oli pysähtynyt. Sen luukku aukesi, ulos lensi vaijerin pää ohjausmoottoreineen. Vaijeri kiinnittyi lähelle juuri oikeaa ilmalukkoa. Viides katseli lämmön aallonpituuksilla luukkua kohti, sisällä näkyi kolme hahmoa luukun takana. Ensimmäinen aloitti hinautumisen kohti ilmalukkoa. Ai niin, ne tulevat yksi kerrallaan, Viides ajatteli. Minä olen ääliö. Totta kai yksi varmistaa laivan ennenkuin muut tulevat. No, nyt on mentävä nopeilla päätöksillä.

Hahmon avaruuspuku oli melko raskasta mallia, sellaista jonka läpi ei mennyt säteilyä juuri nimeksikään. Hahmo pääsi ilmalukolle, avasi ulomman oven, lensi varovasti sisään, ja sulki oven perässään. Viides ei kuullut mitään signaalivuotoa hahmolta, nämä rosvot pysyivät varovaisina loppuun saakka. Hahmo paineisti ilmalukon ja avasi sisemmän oven. Viides oli piilossa seinän takana hahmoon nähden, mutta jos tällä oli lämpönäkökykyä niin se havaitsisi hänet minä hetkenä hyvänsä. Hahmo sulki ilmalukon sisemmän oven. Hiljainen signaali vuosi hahmon avaruuspuvun läpi kohti sentrifugia.

Viides ei toiminut vieläkään, hahmon liikkeet olivat hitaita ja ylen varovaisia, tämä ihminen ei selvästikään ollut kovinkaan viritetty. Viidesillä olisi yliote, hän ei juurikaan pelännyt että ihminen ehtisi vetää mitään asetta esille ennenkuin olisi vaaraton. Hahmo riisui kypäränsä ja jatkoi puhumaansa lausetta, mutta Viides ei tunnistanut kieltä. Maalainen? Viides käynnisti käännössolut. Latinalainen kieliryhmä, skandiaania: "...ei täällä haise ollenkaan kalmalta, on vissiin aika hyvä ilmastointi. Käyn varmistamassa siellä pelikoneella, ilmoitan sitten... ei, odottakaa vaan vielä."

Kuka helvetti puhuu skandiaania? Kaikki ulko-maalaiset puhuivat mandafrikaansia, ja Maassakin pääasiallinen käyttökieli oli nykyään sovellusenglanti. Viides viritti aivonsa taisteluun. Hahmon puhe hidastui ja madaltui, ja liikkeet pysähtyivät. Viides oli kahdessa sekunnissa hahmon luona, tunnisti tämän tosiaankin maalaiseksi, sulki hänen radionsa ja vei kyntensä hänen niskaansa. Ihmismies, maalaisen suojaton vaalea iho, ruumiinmuotojen perusteella ei-vaihtaja. Täysin virittämätön hemmo.

"Tervetuloa Omena V -laivalle," Viides sanoi skandiaaniksi. "Olen kapteeninne tänään, hyvällä hengellä ja yhteistyöllä matkamme sujuu leppoisasti, eikä kukaan teistä matkustajista ehkä kuole."

Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 9

2007-04-13T10:26:00.000+03:00

Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Verta Emyn Sûlilla

Aldor Eldelin tunsi lämpimän aallon, joka nousi selkärankaa pitkin kohti niskaa. Emyn Sûlin kukkulat näkyivät idässä, kaunis täyden kuun valo päällysti kevyen lumipeitteen sinellään. Kukkulat alkoivat kallistua vastapäivään, samoin tähtinen taivas niiden takana. Aldor huomasi, että hänen suutaan peitti jokin, joka ärsyttävästi pakotti hänet hengittämään pakkasilmaa nenän kautta. Hänen suutaan peitti lujalla otteella nahkaiseen hanskaan verhottu käsi. Kukkulat ja tähdet jatkoivat kallistumistaan. Aldor tajusi, että hänen jalkansa olivat pettäneet, joku oli iskenyt halvaannuttavan iskun hänen selkäänsä. Hän oli yövartiossa, kuu nousi näkyviin silmäluomien yläpuolelta.

Minun olisi pitänyt jatkaa tuonne, Viides ajatteli.

Turambarin kasvot näkyivät kuun vierellä. Turambarin oikeassa kädessä oli verinen veitsi, Aldor makasi Turambarin sylissä, ja lämmin aalto oli muuttunut tunnottomaksi paniikiksi. Turambarin vasen käsi oli edelleen Aldorin suulla, öljytyn nahan epämiellyttävä maku valui hänen kielelleen. Tältä maistuu kuolema.
"Olen pahoillani," Turambar kuiskasi. "Tämä ei ollut reilua."

Ei helvetissä ollut, Viides ajatteli vihaisena. Hänen hahmonsa oli vanha ja pitkään pelattu, ei sellaisia hahmoja noin vain tapatettu. Pelin johto saisi kuulla kunniansa. Viidesin hahmolla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, Omena V oli kovassa jarrutuksessa ja tasapainoaistit irti pelistä. Sitä paitsi Viidesin tunnesimulaatiojärjestelmä oli armeijan kamaa, joten lähestyvä kuolema tuntui aivan liian todelta. Toinen sitä paitsi: viivenarkolepsian ei pitäisi käynnistyä varoittamatta, miten ihmeessä tämä Turambar-hahmo oli päässyt hänen vierelleen?

Aldor ei enää voinut huutaa, Turambar oli leikannut hänen kurkkunsa ja poistunut paikalta. Aldor koetti estää silmien kyyneltymisen, hän halusi, että hänen viimeinen näkynsä olisivat tähdet ja kuu. Mutta pelko, viha ja pettymys voittivat, kuu ja tähdet sumenivat laajoiksi valopisteiksi. Luomien räpsyttely ei auttanut, Aldorin pupillit alkoivat laajeta. Tässä ei ainakaan joudu kauaa kärsimään, Aldor ajatteli.

Viides päätti irrottautua pelistä, hän oli tuntenut kuolemaa jo ihan tarpeeksi. Hän antoi komennon pelin järjestelmälle päävalikkoon palaamisesta. Valikko ei tullut näkyviin, Viides näki edelleen Aldorin silmin yhä laajenevia valopisteitä. Viides alkoi tuntea väsymystä, joka levisi hänen tietoisuuteensa aivojen syövereistä. Hän halusi sammuttaa tunnesimulaattorin, mutta ei oikein jaksanut, eivätkä komentolinjat aivoista pelijärjestelmään tuntuneet toimivan.
Pitäisiköhän tähän suhtautua vakavasti? Viides tiesi, että hänen pelikoneensa simulaattoreilla on varsin mahdollista kuolla oikeasti, jos rajoittimet ovat poissa päältä. Mutta kyllähän Omena V hermostuisi ja auttaisi hänet irti systeemistä, jos se tajuaisi että hän on hengenvaarassa?
No, jos joku on peukaloinut hänen tunnesimulaattoriaan niin joku on voinut peukaloida kaikenlaista muutakin laivassa. Tunnesimulaattori syötti häneen nyt selvästikin rauhoittavia aineita simuloimaan kuolemaa edeltävää hyväksymisen hetkeä. Aldorin silmät olivat jo sumentuneet. Ei valotunnelia, Viides ajatteli pettyneenä. Eikö Keski-Maassa pitäisi päätyä Mandosin saleihin? Ai niin, ei jos on ihminen.

Viides päätti, ettei kuitenkaan halunnut kuolla oikeasti, vaikka tunnetasolla hän olikin siihen nyt valmis. Hän käynnisti jokseenkin laittoman osan pikkuaivojensa alla piilevästä taistelusolujärjestelmästä, joka analysoi nopeasti Viidesin tilan ja huomasi, että ainoastaan aivot olivat vaarassa. Taistelusolujärjestelmä hyökkäsi suoraan tunnesimulaattorin ulkoista syötepintaa vastaan ja alkoi kasvattaa simulaattorin syöttöneulojen tukkeeksi arpikudosta. Järjestelmä antoi samalla pieniä annoksia piristeitä aivoille, jotta niiden toiminta elpyisi. Pieni osa aivoista saattaisi vaurioitua, mutta järjestelmä päätti, että nyt ei ollut aikaa keksiä hienovaraisempia keinoja.

Viides Omenakauppias Miehisempi oli ihan samaa mieltä.

Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 8

2007-04-04T12:29:00.000+03:00

19.1.2234: Fuusioliekit

"Ei tullu sitte Ira vielä kiveskärvistimien kaa?" Ikna Lastaaja Naisempi kysyi näytellen pettynyttä. Jana näki, että Ikna oli kuitenkin oikeasti hermostunut, ja Janaa hävetti. Nauraa pitäisi, ja pitäisi olla kertomatta että Ira kuuli ja näki kaiken. Jana ei pystynyt nauramaan, hän hymyili ja sekin epäonnisui. Ikna ja Jana olivat Hyrräbaarissa omassa loosissaan, loosi oli äänieristetty, vain Janan hiusrajaan upotettu aavebugi välitti keskustelun Iralle. Jana päätti olla mahdollisimman rehellinen:
"Totta helvetisä sua epäillään. Ira kysy multa kuka sillon Gaspra-aauussa oli lastausjohtaja ja mää muistin sut. Tiadot lastausjohtajasta oli pyyhitty, mää sanoin et hämäykseks."
"Kiitti," Ikna sanoi, mutta ei koko sydämestään. "Mää oon kuses."
"Nii määki aattelin itestäni eilen vielä," Jana vastasi. "Sitte tajuttiin että homma oli tihutyä ja mää pelastuin. Sua ei kukaa viälä syytä. Ira on ookoo, se ei eti uhria vaan miättii et mitä tapahtu."
"Uhria tullaan ettiin vielä," Ikna sanoi. "Jos tekijöitä ei löydy. Ja mäoon aikast sopiva."

Jana katsoi oluttuoppiaan. Hyrräbaari oli yhden geen kerroksessa, kuplinta oli oikeanlaista. Iknalla oli vain kahvia ja piristepillereitä, hän halusi selvästi pysyä tarkkana nyt.
"Oletkos tehny ite mitää selvitystyötä viälä?" Jana kysyi.
"Enno," Ikna vastasi. "Enno uskaltanu koskee mihkän dataan ettei mua epältäs peukaloinnista."
"Mulla on tallenteet mukana siit Gaspra-aauun lähetyksestä," Jana sanoi ja syötti pöytään Iralta saamansa kopiot. "Nää eio missään linkissä mihkään joten sua ei voi epäillä mistää jos me käydään nää läpi."
Ikna otti taskustaan ruuvimeisselin ja aukaisi pöydän näyttöpäätteen kannen. Hän irroitti päätteen verkkokaapelit ja antoi ne Janalle. Ikna katsoi Janaa hiusrajaan ja sanoi:
"Ny mua ei voi epäillä."
Jana nauroi.
"Tsekkaa nää tallenteet ny läpi enste huolella," Jana sanoi. "Mää juan tän tuopin silaikaa."

Puolen tuopin jälkeen Jana alkoi hiljalleen tajuta, että miehisyys oli sopinut Iknalle paremmin. Iknassa oli aina ollut tiettyä karismaa, josta Jana oli pitänyt. Janan olisi pitänyt iskeä Ikna silloin aiemmin, Jana ei ollut kiinnostunut naisista. Minulla on surkea miesmaku ja liian hitaat refleksit, Jana ajatteli. Tuopin loppupuolella Ikna vihdoin nosti päätään pöydällä olevista tiedostoista:
"Nää näyttäs aidoilta, tapahtumasarja on aikast lailla niinkun muistin, elikkäs kaikki meni nappiinsa. Mää tein silloin tarkan jälkitsekin kanssa, ja senkin tulokset on tässä mun miälestä niinkun pitäis."
"Oke," Jana sanoi pettyneenä. "Meijän pitää mennä siis syvemmälle dataan. Täsä voi mennä aikaa aikast aikalailla."
"Miksää haluat kattoo nää mun kans?" Ikna kysyi. "Onkos sulla jotai aavistusta? Se auttas ettei haettas ihan haja-ammunnalla vaan olis joku lähtökohta."
"Emmää oiken tiädä," Jana vastasi. "Mut nää on nyt niinkon mun miälessä pyäriny: enste selkein: Omenakauppiaat pöllii meidän kullan tai siis puolet siitä. Niillä on resursseja järkätä tällainen monimutkanen melkeen laillisennäkönen kaappaus. Siinon vaan pari muttaa: miks Omena Viides -seo siis se laiva kon lähestyy ny meidän kultaa- nii miksei se lähteny Marssista vähä myähemmin? Nysse jätti aikataulun mukasen jarrutuksen tekemättä ja osui suoraan oikeelle radalle ja vähän helevetin syyllisen näkösenä. Ja isompi juttu on see et miksei Omput vaan ostanu sitä kultaa meiltä? Tää ei ole niille mikää jättikauppa."
"Ehkä siälä on joku tyyppi firman sisällä joka on tän takana, ei sen tartte olla koko Omppujen klaani. Joku jollon oma lehmä junassa."
"Nii voi olla. Mut toinen vaihtoehto onse mitä enste aateltiin: joku ei halunnu joko sit kultaa Kuuhun tai et me saadaan siitä hintaa. Jos me oltas päädytty pyytään armeijan apua jollain muulla ois saattanu olla laiva valmiina keräämään armeijan puskusta jääneet rippeet itelleen. Sekin ois ollu järjestettävissä. Oli vaan meidän hyvää säkää että Ompuilla on laiva justiin siinä mis on."
"Liikaa säkää," Ikna sanoi. "Ja mää en ymmärrä kuin tää data vois auttaa meitä selvittämää kumpi noista sun oletuksista pitää kutinsa."

Jana joi tuopin loppuun. Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitä hän ajoi takaa.
"Mikä vaa vois auttaa," Jana sanoi. "Ja sää oot aina ollu tarkka. Jonkun on pitäny päästä peukaloimaan monta eri asiaa ja lyhyessä ajassa: lähetysantennia, kultastin hinaajia, lähetystornin dataa ja mitä vittuu viälä. Mää toivoin etsää löytäsit jotain mitä tosa datassa ei pitäs olla."
"Niihin hinaajiin ainaskin on ollu tosi vaikeeta päästä käsiks, ainaskaan täällä Gaspralla. Hinaajat on kuiteskin tehty Kuussa jotes sieltä vois löytyy syyllinen. Mut ne tarkistetaan ne hinaajat täälä meillä jokasta bittiä ja pulttia myöden."
"Entäs lähetyksen jälkeen? Maakuujunaha menee omaa tahtiaan, joku vois päästä hinaajiin käsiks matkalla."
"Tosi vaikeeta," Ikna vastasi. "Liikennettä valvotaan helvetin tarkkaan Maakuuradalla, ettei mitään irtoo ja putoo väärään paikkaan. Armeija olis nähny lähestyjän ja pamauttanu sen ja meidän lastin huitin helvettiin meiltä kysymättä. Se oli hyvin lähellä ettei armeija tehny just nii kun toi virhe tapahtu, se et toi kulta on putoomassa Kuuhun eikä käy lähelläkää Maan rataa nii pelasti sen."
"Entäs sitte lähtökiihdytyksen aikana?" Jana kysyi ja tajusi että tätä hän oli ajanut takaa. "Hinaajien fuusioliäkit lähettää senverran säteilyä että piänempi toimenpide vois jäädä huomaamatta."
Ikna mietti hetken ja sanoi: "Perkele. Mää haen tuapit ja sitte katotaan se kiihdytys läpitte kunnolla."

Jana otti ekaa huikkaa uudesta oluestaan kun Ikna jo aloitti kiihdytyksen tallenteiden läpikäynnin.
"Oke," Ikna sanoi ja näytti löytämiään videoleikkeitä. "Täsä on kaikkien hinaajien ja lähetysalueen kameroitten kuvat koko kiihdytyksen ajalta. Jos jotain näkyy niin näissä se näkyy. Tän kuvamatskun pitäs olla aikast samanlaista koko ajalta joten paan pöydän enste hälyttämään kaikesta poikkeevasta."
Ikna syötti komennot pöydälle ja antoi sen käydä läpi koko materiaalin. Mitään ei löytynyt.
"Kakka," Ikna sanoi.
"Entäs raakadata?" Jana kysyi. "Onko hinaajien ällien touhussa mitään poikkeevaa?"
"Ei," Ikna sanoi. "Eiku ootas. Hinaajat kiihdytti viis millisekuntii ylitte normaalin poikkeeman."
"Onkse paljon?" Jana kysyi innoissaan, ja tiesi että on. "Hinaajien ohjelma komentaa kiihdyttään tiettyyn pakonopeutee, joten toi vois merkata ylipainoo."
"Tai sitte vajausta tehossa," Ikna vastasi. "Viis millisekuntii ei ihan riitä hälytykseen, seittemä olis riittäny tällä massalla."
"No onko vajausta? Toion aikast ylärajalla, sen pitäs näkyä."
Ira soitti Janalle, Jana päätti olla vastaamatta vielä. Ikna komensi pöytää tekemään lisätarkistuksia ja sanoi:
"Täsä voi mennä jonkin aikaa kon toi kiihdytys on aika pitkä. Sun puhelin soi."
"Se on Ira," Jana vastasi ja katsoi ylöspäin hiusrajaansa ja sanoi kovemmalla äänellä: "Tuu tänne!"
Ikna otti ensimmäisen huikkansa eikä näyttänyt enää hermostuneelta.

Pöytä teki tarkistuslaskuja vielä kun Ira saapui paikalle. Hän asetti bugipistoolin Janan otsalle ja painoi liipasinta. Aavebugi imeytyi pistooliin.
"Sori nää on aika kalliita," Ira sanoi. "Mää tiädän etsä olisit pitäny sen mieluummin."
"Jeps," Jana vastasi. "Oisin voinu tehdä kuvakollaasin miästen orkuista." Jana väänsi kasvonsa sitruunansyöjän irvistykseen. Ikna punastui ja otti lisää olutta.
"Minkä helevetin miästen?" Ira kysyi ja kääntyi Iknan puoleen. "Mitä tarkoittaa jos noissa tehoissa eioo vajausta?"
"Et meidän lasti tai hinaajat on painavampia kun pitäs," Ikna sanoi.
"Paljon?"
"Jotain viissataa kiloo maks," Ikna vastasi.
"Nii paljo?" Ira hämmästyi. "Sielä siis voi olla kyydissä vittu esmes vaikka kuin iso pommi. Eikös kamerat näje sellasta?"
"Ei jos se on kaivautunu säteilysuojan sisään ja lastin kärjen pualelle," Jana sanoi. "Siellä ei oo kameroita."
"Ja tolleen voi tehä kiihdytyksen aikana ja me ei vittu nähä mittää?"
"Ei se helppoo o tehä," Ikna vastasi. "Lasti on sytytyshetkellä valosekunnin pääsä lähetystornista, mut siinä on valvontakameraa aika lähellä. Kiihdytyksen loppuvaiheella olis ehkä vähän helpompaa laskeutua lastin kärjelle niin ettei kukaa huomaa, mut se olis sitte tosi tarkkaa puuhaa."
"Pommi ei oikeen oo järkevä," Jana sanoi. "Jos halutaan pamauttaa kultalasti nii helpompiikin keinoja löytyy. Ikna tossa jo sano et armeija olis räjäyttäny meijän lastin mieluusti jos sitä olis esmes matkalla lähestyny mikää minkä ei pitäis."
"Entäs jos halutaan pamauttaa Omena Viis?" Ira kysyi.
Ikna ja Jana katsoivat toisiaan. Pöytä lopetti laskutoimituksensa: ei tiedossa olevaa vajausta tehoissa.
"Omena Viis on miähitetty," Jana sanoi. "Se olis murha se."
"Jos Omena Viis haluaa ottaa sen kultalastin haltuun," Ikna vastasi. "Sen pitää telakoituu joko perään tai kärkeen elikkäs painopisteeseen. Ja kärki o turvallisempi."
"Ei vittusaatana," Ira sanoi ja avasi puhelimensa ja huusi siihen: "Kuka päivystää? Nonii. Nyssää otat justiin heti yhteyden Omena Viis -laivaan sekä sitte Marssin Omppuihin ja Kuuhun ratavalvontaan kapteeni Torasii. Ilmotat Omena Viiteen Viidesille... nii seo just se Viides, eiku kuuntele ny! Ilmotat että lopettaa lähestymisensä heti! Ja muille ilmotat että Omena Viis on henkenvaarassa. Mä tuun sinne heti."
Ira juoksi ulos Hyrräbaarista. Jana ja Ikna jäivät tuijottamaan pöydän antamia vastauksia.

"Tunnetsä ketää toimittajaa jota kiinnostas kova uutinen?" Ikna kysyi. Jana ei tuntenut.

Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU

Uuden blogaajan taidot

2007-03-29T18:33:00.000+03:00

En sinänsä ole ihmetellyt, ettei kukaan ole kommentoinut täällä mitään, ei tämä niin isoa osaa ihmiskunnasta kiinnosta. Nyt ihmettelen vielä vähemmän: kukaan ei ole voinut kommentoida, oli asetuksissa sellainen rasti ruudussa että vain bloggeriin rekisteröityneet voi kommentoida...

Otin sen nyt pois. Jos hukun miljooniin kommentteihin, niin paan sen sitten takaisin. Niin.

rani,
VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 7

2007-03-27T09:29:00.001+03:00

19.1.2234: Gaspra-asteroidilla pähkäillään puolestaan Omenakauppiaita

Jana Lastaaja Naisempi katseli tähtiä yhdengeenkotinsa keittiön ikkunasta. Ikkunasta näkyi taivas suunnilleen Marsin ja Maan suuntaan, planeetat pyörivät hitaasti kotiaseman napa-akselin ympäri. Saatanan ketkut, Jana ajatteli. Omenakauppiaat olivat rikkaita marsilaisia ja rikkaammiksi tulevat nyt kun saavat gaspralaisten kultalastin. Jana ymmärsi että Kolmas Johtaja Miehisempi oli oikeassa: gaspralaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Omenakauppiaiden sopimusehtoihin, vaikka nämä olivat selvästi koko tihutyön takana. Ennenkuin mitään oikeusjuttua voitaisiin nostaa, pitäisi saada näyttöä siitä kuka on tehnyt ja mitä. Ja Ira Turvallisuus Naisempi sanoi, että tämän tihutyön tekijät ovat jättäneet hyvin vähän jälkiä, että kultalasti on aika varmasti Marsissa saakka ennenkuin mitään ilmenee.

Janan pöydällä oli tietoja Omenakauppiaista. Omenakauppiaat ovat perheyhtiö, Geenimestareiden Killan perustajajäseniä, Omenoiden patentin omistajia yksinoikeudella, Hyvän Tiedon Puu -järjestön taustavaikuttajia ja mitä vittua vielä. Yhtiön osakkaiden sukujuuret ovat Mosambikin trooppiselta geenitalousalueelta, Omenakauppiaat ylpeilevät khoisaanilaisilla geenijuurillaan, joiden pohjalta lähes kaikkien nykyisten ulko-maalaisten säteilysuojaiho on kehitetty. Nosta siinä sitten oikeusjuttu. Joka ainut ulko-maalainen, mukaanlukien gaspramainarit, pitävät Omenakauppiaita ikäänkuin sukulaisinaan ja lisäksi ihmiskunnan hyväntekijöinä.
Jana kuului gaspramainareiden korporaatiososialistiseen osakeyhtiöön. Jana oli syntynyt mainariksi, hänen isovanhempansa olivat toisen polven korpososialisteja. Jana uskoi, että Omenakauppiaiden yhtiö ei ole eettisesti terveellä pohjalla, Omenakauppiailla on palkollisia ja heidän voitonjakonsa perustui kasautumiseen perhestatuksen mukaan. Toisaalta yksikään ulko-maalainen ei voinut sanoa olevansa varallisesti edes Maan väestön rikkaamman kymmenyksen alapuolella. Jana tiesi, että yhtiömuodot olivat käytännössä aika merkityksettömiä: kaikki ulko-maalaiset olivat rikkaita kuin pienet perkeleet.

Omenakauppiaiden lakiriitahistoria ei kertonut mistään vastaavasta kaappaustoiminnasta menneisyydessä. Laillisesti he olivat suhteellisen nuhteettomia, itse asiassa ärsyttävän nuhteettomia verrattuna moniin mainarivyöhykkeiden yhtiöihin. Miksi tällainen räikeä kaappaus? Jana tiesi, että Mars, Phobos ja Deimos olivat kultaköyhää kamaraa, mutta kulta ei ollut kovin tarpeellinen metalli muuten kuin statussymbolina. No, Omenakauppiaat pitävät statuksista. Omena V -aluksen suorittama operaatio ei kuitenkaan ollut riskitön, ja sen kuljettama omenalasti oli luultavasti arvokkaampi kuin Gaspra-Au -kultalasti.

Jana kaivoi esille tiedot Omenakauppiaiden nykyisestä johtohahmosta: Kuudes Omenamestari, ei tietoa sukupuolesta. Uutisten mukaan Kuudes oli rakennuttamassa uutta asuinkupolia Elysium Planitian Eteläkaivojen päälle. Uutisartikkelin mukaan hän haluaa kupolin ulkopintaan kultauksen! Jana nauroi. Kaappaavatko Omenakauppiaat meidän kullan, että voivat kiillottaa kupolinsa? Ira soitti.

"Moi," Jana vastasi. "Ootko nähny Omppujen pomon kupolisuunnitelmaa?"
"E," Ira sanoi. "Kuka hoisi sen Gaspra-Aauun laukasun?"
Jana otti lokitiedot esille pöydälleen:
"Voi vittu."
"Nii," Ira vastasi. "Tiedot on pyyhitty veke, mut joku vois muistaa ja mää aattelin että sää. Se oli aika arvokas laukasu."
"Ootas," Jana sanoi. "Mää olin vapaavuoros sillon, ja me piletettiin aikalailla sitä kultaa... mut mun muisti sanoo et lastausjohtaja pisti laskennan kajareihin ympäri kotiasemaa. Ootasny... se oli Ikna Lastaaja Miehisempi, vissiin nysse on Naisempi. Mut Ikna on ookoo, noi tiedot on pyyhitty hämäykseks."
"Okei," Ira sanoi. "Mun pitää kyllä jutskata sen kaa silti, ja painostaa kanssa. Ikna on kait täällä kotiasemalla mikä on hälle eduks. Fiksu tihulainen ois karannu Maahan ja nopeesti."
"Tihulainen on varmasti karannu."
"Niino, meillon käyny kolme laivaa laukasun jälkeen. Mulla on matkustajaluettelot täsä."
Ira lähetti luettelon Janan pöydälle: "Kato sääkin nää läpi. Siellä on pari hemmoo ainakin joista kantsis pistää tietoa eteenpäin."
Jana katsoi luetteloita ja sanoi: "Laivat 'Yang Liwei' ja 'Ceres on Muuten Planeetta' on menossa Maan radalle mut 'Dig Europa' o mitä helvettii menos Jupiterii kohti?"
"Joo," Ira vastasi innoissaan. "Se oli se paatti jonka magneettikanuunoita me ihailtiin ko se oli täällä. Siinä o vissii parikyt hulluu ökyrikasta jokka on menossa omalla vastuullaan kaiveleen Europaa. Niilon ollu siälä jääasema pystyssä jo monta vuatta. Ei kultarosvoainesta."
"Paitti jos rahat on loppunu kesken? Ne magneettikanuunat makso varmaan maltaita."
"Voi olla," Ira sanoi. "Mut niillon jo kaikkee joten aikast hölmöä olis tehä rikos ny ja vaikeuttaa touhua kotomaassa. Ne on skandinaaveja kaikki tyyni, hulluja mut ei tyhmiä."
Jana oli skandinaavi sukujuuriltaan. Hän katsoi läpi kahden muun laivan luettelot ja sanoi: "Täälon 'Yang Liweisä' yks äijä joka on Elysiumin Eteläkaivoilta, Harma Vesittäjä Miehisempi."
"Niino. Voispa olla Omppujen leivissä. Mää tunnen 'Jangin' kapun, se vois vähän jutella ton Harman kaa."
Jana naurahti: "Sä tunnet kaikki kaput."
Ira vastasi: "Jep, niisson tyyliä. Esimerkiks Viides Omenakauppias on aika tekijä: se on niiko tutkija, lentäjä, kauppias ja kaikkee ja viälä reaalipelaaja niinkun mä."
"Älä rakastu siihe," Jana varoitti. "Se voi olla tän koko homman päävehkeilijä, Viides on iso pamppu, varsinki kun se on viälä ehtaa geneettinen Omppu... Pelaatsä reaaleja? Eiks ne oo vaarallisia?"
"Mä pelaan," Ira vastasi. "Seo mahtavaa, jäin koukkuun tetsauskoulutuksessa. Pitää miälen ja ruumiin vireenä. Ja tappajavaistot päällä. Ei siinä niinpal porukkaa kuale kon mitä sanotaa."
Jana tuhahti: "Tappajavaistot. Sää et tappais ees rottaa meidän viemäreistä, sää oot liian kiltti."
"Meidän viemäreissä ei oo rottii. Älä pilaa mun mainetta, mää oon turvallisuuspäällikkö."
Ira nauroi.

Jana mietti hetken ja katsoi Marsia ikkunastaan.
"Ira. Sopiikos sulle etmää juttelen Iknan kaa ennenkon sä rupeet painostaan sitä?"
"Mmm," Ira vastasi. "Miks?"
"Tääon ihan perseestä tää koko homma: luultavasti aurinkokunnan rikkain marsilainen pöllii kultalastin jotta vois kiillottaa jonkun vitun kupolin. Ei käy järkeen."
"Kiillottaa kupolin?"
Jana lähetti uutisen Kuudes Omenamestarin rakennushankkeesta Iralle.
"Joset etenis ihan viälä," Jana sanoi. "Älä soita sille Jangin kapullekkaa. Kultalasti onny periaatteessa pelastettu, eikä ny oo mitään kiirehätää. Ikna on tarkka jätkä, sori, pimu, mää voisin käydä sen kaa sen Gaspra-Au-lastin laukasun tallenteet läpitte ja kattoo onko niissä mittää."
"Oke," Ira sanoi. "Mut mää tallennan kaiken teidän höpinän ja salaa. Ja originaalidataan ette pääse käsiks ettei se Ikna voi pyyhkii mitää."
"Sovittu."
"Svittu."
"Moi."

Ja Jana soitti Iknalle.

Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 6

2007-03-08T09:11:00.000+02:00

nimi: Vaikea matka
osa 6: 19.1.2234: Omenakauppiaan pähkäilyä Omena V -laivalla

Viides Omenakauppias Miehisempi katseli kultalastia päänäytöltään. Lasti oli niin kaukana, että näkyi parhaalla suurennoksella vain tähtenä tähtien joukossa mutta Viides havaitsi näkyvän valon aallonpituuksilla kullan keltaisen kimalteen. Omena V -laivan matka Kuuhun saattoi siirtyä hamaan tulevaisuuteen tuon kultalastin takia.
Toinen Omenakauppias Naisempi oli soittanut Marsista puoli tuntia sitten, Viides oli kuitannut viestin mutta ei ollut vielä vastannut. Toinen oli kertonut päivän uutisesta: iso kultalasti olisi läjähtämässä Kuuhun viiden päivän päästä. Lastin arvo oli melkoinen, ja Toinen oli päättänyt tarkistaa Omena V -laivan lentoreitin. Omena V lensi nyt hyvin lähellä kultalastia '22331120 Gaspra-Au', koska Viides ei ollut aloittanut ajallaan jarrutustaan Kuuta kohti. Omena V pystyisi estämään kultalastin tuhoutumisen. Toinen oli soittanut Viidesille heti laskettuaan liikeradat ja energiahukan, jonka Omena V joutuisi sietämään jos ottaisi haltuunsa lastin. Toinen odotti nyt vastausta Viidesiltä ja ottaisi sitten yhteyttä gaspramainareihin, joiden kultaa lasti oli.

Viidesillä oli vajaa tunti aikaa päättää ennenkuin hänen olisi joko aloitettava jarrutus kohti Kuuta tai kiihdytys kohti lastia. Nopeat päätökset ahdistivat häntä. Hän tiesi liian vähän, ja tämä koko homma tuntui käsittämättömän onnekkaalta sattumalta. Viides kaivoi dokumentaatiosolujensa syövereistä matkansa lähtöselvityksen tiedot. Mars-Kuu -matkan lähtö oli viivästynyt kuusi viikkoa Omena V:n huoltotoimenpiteiden takia. Huoltotoimitsija oli Omenakauppiaiden sukua, joten Viides luotti häneen täysin, mutta joku oli kuitenkin voinut rukata aikataulua niin, että Viides olisi juuri sopivasti kultalastin kanssa rinnakkain. Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, Viides ajatteli. Hän oli itse päättänyt aloittaa jarrutuksensa myöhässä, ja jos kultalastin hinaajat eivät olisi vahingossa paukahtaneet käyntiin, Omena V ja Gaspra-Au eivät olisi ikinä kohdanneet.

Viidesin laskusolut aloittivat vaihtoehtojen alustavan laskennan. Toinensin antama ehdotus vaikutti parhaalta: mahdollisimman nopea lähestyminen ja jarrutus, varovainen telakoituminen kultalastiin, sitten rauhallinen työntö pois Kuun geekaivosta ja kohti Maan kiertorataa ja sieltä loikkaus takaisin kohti Marsia. Viides pystyisi pudottamaan kevyen omenalastinsa lennosta Maan kiertoradalle, rahtikonttien omat moottorit riittäisivät hyvin lastin jarrutukseen. Omenakauppiaiden edushenkilöt Kuusta voisivat noutaa kontit ja hoitaa omenakaupat asiakkaiden kanssa loppuun.
Maan kiertoradalla käynti maksaisi maltaita, varsinkin ison metallilastin kanssa, joka katsottaisiin varmasti turvallisuusriskiksi. Toinen Omenakauppias Naisempi saisi hoitaa laki- ja voitelutyön, hän oli siinä parempi kuin Viides.
Gaspramainarit tuskin valittaisivat siitä, että kultalasti lentäisi Marsiin, vaikka he saisivatkin jostain tietää että Omena V olisi pidemmällä jarrutusajalla varsin kykenevä lentämään kultalasteineen Kuuhun ja saattamaan lastin Vallis Rheitan mainareiden haltuun. Gaspralaisilla ei ollut vaihtoehtoja. Armeija rokottaisi lastin puskemisesta niin paljon, että lastin arvosta jäisi mainareille noin 25 prosenttia. Omenakauppiaat voisivat hyvin tehdä sopimuksen esimerkiksi koko lastin ostamisesta puoleen hintaan, jolloin kullan edelleenmyynti ja kuljetusvastuu siirtyisivät Omenakauppiaille, ja gaspramainareiden ei tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää.
Isoin riski koko hommassa oli omenalastin pudotuksen epäonnistuminen ja palaminen Maan ilmakehässä. Omenalastin arvo oli lähes koko Gaspra-Au -lastin veroinen, joten sen menetys olisi isompi tappio kuin mitä he saisivat kultalastista. Viides päätti ohjata omenalastin jarrutuksen omilla empaattisilla lentosoluillaan suoralinkin kautta, vaikka ei pitänytkään siitä, että joutuisi tuntemaan millaista on olla rahtikontti.

Viidesiä kiusasi edelleen myös kuinka näppärästi kultalasti oli pudonnut Omenakauppiaiden käsiin. Hän uskoi vakaasti että liian hyvää onnea ei ollut olemassa. Mutta toisinaan sitä ei keksi millään miten kaikki on järjestetty. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin, itsestäänselvänä ja helvetillisen ovelana. Viides antoi laskusolujen hoitaa kultalastin lähestymistiedot laivalle. Sekä kiihdytyksestä että jarrutuksesta tulisi melko rasittava Viidesille. Hän päätti viettää suurimman osan lähestymisajasta pelissä, jossa ei nyt ollut muutamaan päivään tiedossa taistelua missä tarvittaisiin hyvää tasapainoa.

Viides soitti vielä Toinensille ennen kiihdytyksen alkua: "Hei. Päätin ottaa homman haltuun, noudatan sinun ehdottamaasi toimintamallia. Hoida gaspramainarit, maalaiset ja Kuudes, sano Kuudesille terveisiä, että saa sen kullatun kupolinsa ennen aikojaan. Menen peliin mutta jätän linjan auki. Eli voit soittaa koska tahansa. Jos tämä onnistuu niin olet Neljäs puolessa vuodessa. Kuulemiin."

Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 5

2007-02-22T09:03:00.001+02:00

nimi: Vaikea matka
osa 5: 18.1.2234: Gaspra-asteroidilla riidellään ja koetetaan pelastaa kultalasti

“Se oli sun vahtis, sun olis pitäny nähdä se helevetin virhe!” Kolmas Johtaja Miehisempi huusi Janalle. “Me saadaan kaikki kaivaa aivan vitusti muita metalleja täällä ennenkun se kultalastin menetys on kuitattu. Ja tiedoksi vaan, mä soitin jo vakuutusyhtiöön, ne sano et vakuutus korvaa vaan hinaajat, ei lastia.”
Jana, Kolmas, Vora Talousjohtaja Miehisempi, Ira Turvallisuus Naisempi ja Merkos Lastaaja Miehisempi istuivat kotiasemalla puolen geen palaverihuoneessa. Tai siis Kolmas seisoi, vihaisena ja punaisena. Kartat pöydän keskellä seurasivat '22331120 Gaspra-Au' -lastin vääjäämätöntä kulkua kohti Kuuta. Lastin virheellisestä kiihdytyksestä oli nyt kulunut viisi tuntia.
“No enpä nähny,” Jana vastasi. “Ja en osaa sanoo vielä miksen, mut meidän on ihan turha vielä miettii syyllisyysjuttui, kuuden päivän päästä on sitten hyvin aikaa...”
Kolmas räjähti uudestaan:
“Jossä saatana luulet etmää rauhotun sitten kun kulta on tuhannen pillun päreinä Kuun kamaralla...”
“No en vittu luule!” Jana huusi takasin nousten seisomaan kanssa. “Mut meillon loppuelämä aikaa höyrytä eli mitä jos koitettais pelastaa se kulta enste!”
“Jana on oikeessa,” Vora Talousjohtaja aloitti, mutta Merkos keskeytti:
“Sitäpaitti Toinen Johtaja Naisempi olis kuljettanu sen lastin laivalla.”
Jana heitti varoittavan katseen Merkosille, mutta ei Merkos mitään huomannut. Merkos osoitti Kolmasia:
“Sää halusit tehdä vaikutuksen uutena pomona ja pistit meidän parhaan lastin junan kyytiin ettei tulis niin paljo kuluja. No nyt tuli kuluja, ja sää pistät vielä syyn työntekijäs niskaan, vitun saatanan ääliö!”
Jana sulki silmänsä, mutta näki selvästi luomiensa läpi kuinka Kolmas muuttui vihreästä sinisen kautta punaiseksi. Jana mietti kuinka iso räjähdys syntyy, jos Johtajan koko massa muuttuu puhtaaksi energiaksi.
“Odottakaa!” Ira Turvallisuus Naisempi huusi ja hypähti seisomaan. “Mä vedän tähän väliin kitarasoolon!”
Muut katsoivat Iraa kun tämä veti ilmakitaralla pari tahtia ulisten samalla suullaan ylä-ääniä. Kolmas oli selvästi hämmentynein. Ilmeisesti Kolmas ei tiedä mikä on kitara, Jana ajatteli. Vora keskeytti soolon:
“Nyt kun kaikki paitti mä on saanu pullistella niin palattaisko asiaan? Mittää eioo vielä menetetty, mut vaikeeta tulee olemaan sen päättäminen et miten edetään.”

Kaikki istuivat ja antoivat Voran jatkaa:
“Tarkat laskelmat on ny tullu Kuusta ja meijän omat mittaukset vahvistaa nää: kultalasti kiihdytti ajoainetankit lähes tyhjäksi kolmekuuskahessa sekunnissa mikä oli melkonen saavutus eikä sellasta olis pitäny tapahtua vaikka mitä kävis. Mutta lasti onny putoomassa Kuuhun sellasta vauhtia että mitään kerättävää ei jää paitti kullanhuuhtojille. Lastin massa on kaheksakyt kilotonnia ja nopeus sitä luokkaa et sitä ei saa jarrutettua millään mitä vois lähettää Kuusta tai Maasta järkevään hintaan. Sen pystyis puskemaan ohi Kuun just ja just, alustavasti siinä törmäyksessä tuhoutuis kymmene prossaa lastista. Armeija, jolla on riittävän järeet puskijat laskuttais senverran, että meille jäis lastin arvosta myytävää jälelle noin kolkyt prossaa. Jos se siis saatais myöhemmin kii. Jos me päädytään puskemaan lastii nii se pitää päättää seuraavan kahenkymmenen tunnin sisällä.”
“Mitkä mahikset se olis saada puskun jälkeen kiinni?” Jana kysyi.
“Sitä ei oo pystytty laskemaan vielä,” Vora vastasi. “Mut voisin arvata et me joudutaa siinäkin käyttään ulkopuolista apuu joka ottais vielä oman osuuden, jos se siis onnistuis. Eli mun miälestä se on niinku viimenen keino.”
“Ookoo,” sano Kolmas. ”Mut esmes viidesosa kaheksastakytä kilotonnia on vielä kuustois kilotonnia kultaa, mikä on arvoltaan ihan kohtuu paljon.”
Joo niin on, Jana ajatteli. Mutta siinä tapauksessa Jana saisi kenkää, koska hänen syykseen kasattaisiin 64 kilotonnin kultamäärän tappiot.
“Mitäs muuta me voidaan tehä?” Jana kysyi. “Mites Erosin juna? Onko niillä menossa Maakuuhun päin mittää halvempaa lastii, josta voitas ostaa hinaajia irti?” Muistaakseni tällasta on tehty ennenki. Erosin mainarit varmaan rokottais meitä vähemmän ku armeija.”
“Vitu hyvä idea!” Merkos sanoi. “Eros on ny aika lähellä Maakuuta.” Merkos näytti kartalta asteroidi Erosin sijainnin ja komensi Erosin lastien lentoradat näkyviin.
“Ja niitten junan ajokaistakin on aikast lähellä meijän ajokaistaa. Niillä vois säkällä olla lasti menossa lähellä meidän kultaa.”
“Mä pistän sinne ny heti viestin,” Vora sanoi. “Mä tunnen Neljäs Johtaja Naisempin, se vetää Erosin toimintaa. Erosiin on kakskyt minsaa viivettä suuntaansa, hakekaa mulle ja itellenne ruakaa ja piristeitä.”

Matkalla kanttiinista takaisin palaverihuoneeseen Kolmas lähestyi Janaa ja kysyi hiljaa:
“Onko tolla Iralla kaikki kotona? Mitä se shoumeininki oikeen oli? Ja miks se on ylipäänsä mukana tässä paltsussa?”
Jana katsoi Kolmasia. Yrittääkö se tehdä sovintoa? Ehkä Kolmas tajusi, että Janalla on täällä Gaspralla aika paljon vaikutusvaltaa, ja jos Erosista saadaan halvalla apua, Janasta tulee sankari eikä uhri. Onneksi heillä oli molemmilla ruoka-annokset käsissään, muuten Jana olisi saattanut tirauttaa Kolmasia päin näköä.
“Ira Turvallisuus Naisempi,” Jana vastasi. “Yks olettamus mulla on et tää koko juttu on tahallaan tehty. Se koodivirhe on ihan helvetin läpinäkyvä, ja se sytytyksen lähetysantennin tehopiikki oli käsittämätön. Turvallisuus tsekkaa paraillaan sitä antennii ja ilmoittaa Iralle heti jos jotai epämäärästä löytyy.”
“Onks Ira meidän turvallisuuden pomo?” Kolmas kysyi. “Eihän sillo luokitusta ees.”
Jana oli odottanut tätä kysymystä, ja nyt maailma oli paljon kauniimpi paikka.
“Onpas,” Jana vastasi. “Ira on oikeesti Kolmas niinku sä. Mut meijän edelline pomo oli Toinen Johtaja Naisempi, jote Iran korkeempi luokitus oli Iran miälestä vähän pullistelua joten hän päätti sitte käyttää täällä etunimeään, niinku Voraki. Ja Ira piti Toinensia parempana johtajana kuin itteensä. Ja sitte se etunimen käyttö jäi kun pomo vaihtu. Sä voit tietty komentaa Iran ottamaa käyttöön luokituksensa.”
Kolmas ei vastannut tietenkään mitään, piikki ymmärrettiin ja vastaanotettiin.

“Ei onnaa,” Vora sanoi. ”Neljäs sano ettei heillo ny mitään tarpeeks lähellä meidän lastii.”
Huone oli hiljaa. Ruuat oli syöty ja optimistinen tunnelma alkoi haihtua huoneesta ilmastoinnin imun mukana. Vora komensi kartalle Erosin kaikkien lastien sijainnit.
“Mahtavaa,” Kolmas sanoi hiljaa.
“No onko niillä edes puskuetäisyydellä mitään?” Jana kysyi ja epätoivo alkoi hiljalleen kalvaa hänen luitaan taas. “Jos ne voi irrottaa hinaajia esmes tosta lastista.”
Jana osoitti lähinnä heidän Gaspra-Au:ta olevaa Erosin lastia, joka oli kuitenkin ahdistavan kaukana.
“Ne vois kiihdyttää hinaajat meidän kultaa päin ja puskee sen radan ohi Kuun.”
“Hinaajat on liian kevyitä,” Merkos vastasi. “Mä voin laskee onkse mahdollista mut ei varmaan oo.”
“Meillon ny jotain yheksätoista tuntii jälellä,” Kolmas sanoi. “Ennenkun on liian myöhästä pyytää armeijaa avuks. Pitäskö ruveta laskemaan mahdollisii ratoi puskun jälkeen jotta tiädetää kannattaako lähtee koko hommaan vai antaa kullan pamahtaa Kuuhun?”
“Armeija ei varmaan suastu kertomaan etukäteen puskuvoimaa ja ratoja,” Vora sanoi. “Meidän pitää laskee arvaamalla.”
“Mulla on pari hemmoo laskemassa jo,” Merkos sanoi. “Ne alotti äsken kon mä soitin niille tossa tauolla. Me saadaan varmaa jotai arvauksia parissa tunnissa.”

Iran puhelin soi. Muut odottivat hiljaa kun Ira kuunteli suljetulta kanavalta puhelua ja kommentoi sanoilla “joo”, “ai”, “niin” ja “kuulemiin”.
Ira sulki puhelimen ja sanoi Janalle: “Homma vahvistu: pojat sano et sitä antennii on peukaloitu. Siinon kiinni omalla akulla toimiva vahvistin joka on pistetty paikalleen aikasintaa pari kuukautta sitte.”
“Hetki hetki,” Merkos sanoi. “Mitäs tää ny tarkottaa?”
“Meijän kultalastin virheelline kiihdytys on tahalline,” Jana vastasi. Hänen työpaikkansa oli juuri pelastunut. Ira nyökkäsi:
“Joku on nähny ison vaivan ettei me saada siitä kullasta hintaa.”

Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 4

2007-02-22T09:01:00.000+02:00

Tämä seuraava jakso sijoittuu epämääräisesti J.R.R. Tolkienin Keski-Maahan. Nimiä Nenuial, Turin Turambar, Imladris, Emun Sûl, Mitheithel, Melkor, Annatar ja Minastir nyt ainakin käytän ilman minkäänlaisia lupia. Anteeksi.

Nimi:Vaikea matka
Osa 4: Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Dagor Nenuial päättyi justiina

Aldor Eldelin pyyhki viimeiset mustat veret terästään, mutta oli edelleen valmis iskemään pään irti keneltä tahansa, joka osoittaisi miekkaansa häntä kohti. Aseöljy oli loppu, hänen pitäisi puhua varustemestarille täydennyksestä. Nenuial-järven ranta oli luultavasti tyhjennetty örkkien toimesta jo aikoja sitten, täältä kaupungista tuskin löytyisi muuta kuin vapautettavia haamuja. Aldor mietti: tulimme liian myöhään, kuninkaan olisi pitänyt toimia nopeammin. No nyt on toimittu, ja sota jatkunisi muutaman päivän levon jälkeen.
”Tervehdys Malnidirinpoika!" kuului huuto Aldorin takaa, eikä Aldor tunnistanut miehen ääntä.

Viides Omenakauppias Miehisempi päätteli, että huutaja on peliäly, vaikkakin viivenarkolepsia tapahtui oikean pituisena. Aldorin isän nimeä ei pitäisi kenenkään muun tietää kuin Viidesin itsensä.

Aldor kääntyi ja tervehti: ”Olette erehtynyt miehestä, hyvä númedan! Olen Aldor Eldelin, ja isäni nimi on minulle tuntematon.” Huutajalla ei ollut sotilasasua eikä tunnistettavia arvomerkkejä yllään.
”Erehtynyt olette tekin, Aldor Eldelin," vastasi mies. ”En ole númedan, en ole koskaan ylittänyt läntisiä meriä, tämä kaupunki on synnyinsijani.” Mies osoitti surullisena kohti raunioituneen kaupungin keskustaa.
Aldor vastasi: ”Ah, olen totisesti erehtynyt, ja pahoillani. Menetyksenne on varmasti raskas. Tunnen suurta surua sukulaisteni kärsimyksistä täällä. Mutta nyt on koston aika koittanut! Oletteko piileskellyt kaupungissa koko miehityksen ajan? Ja mikä onkaan nimenne?”
”Olen Turambar," vastasi mies. ”Ja menneisyyteni on saman lainen kuin Ensiajan samannimisellä sankarilla, vaikkakaan ei yhtä suuri.”

Viides ei juuri tuntenut Ensiajan historiaa, mutta nimi oli hänelle hämärästi tuttu.

”Voinko auttaa, Turambar?," Aldor kysyi.
”Voitte tarjota oluen," vastasi Turambar. ”Númedain aikoo juhlia voittoa, kunhan örkkiruhot on poltettu. Jos minulla ei ole sotilasseuraa, minut lähetetään muiden pelastettujen mukana Harmaisiin Satamiin. Minä haluan totisesti ennemmin liittyä Minastirin joukkoihin, ja lyödä Annatarin!”

Voisi olla vakoojahahmo, Viides ajatteli. Peli ei usein lähettänyt tehtäviä pelaajien eteen, mutta tämä tuntui juuri sellaiselta. Jos hän kieltäytyisi, joku muu pelaaja saattaisi saada tämän Turambarin selvitettäväkseen.

Aldor vastasi: ”Olkoon. Minun on osoitettava teidät kapteenilleni myöhemmin, mutta tänä iltana olette vieraani, ja juhlistamme voittoamme yhdessä! Voinemme sinutella, hyvä Turambar?”
Turambar epäröi. ”Totta kai, hyvä Aldor, mutta tietäkää, että olin tämän kaupungin vartioston kapteeni, joten jos arvoni tunnistetaan, olen yläpuolellanne komentoketjussa.”
”Jos näin on, teen kaikkeni, että saatte arvonne takaisin, mutta toivon, että hyväksytte ystävyyteni, ja voimme palata muodollisempaan keskustelutapaan myöhemmin.” Aldor hymyili.
”Ah, paskat," Turambar vastasi. ”Olet oikeassa. Jos tarjoat minulle paikan joukoissa, en ikänä katso sinua alamaisekseni, vaikka saisinkin arvoni takaisin. Olet juuri vapauttanut kaupunkini. En voi kuin kiittää ja se on liian vähän.”

Paskat? Viides hämmentyi. Olisiko tässä sittenkin pelaaja vastassa?

Auringon laskiessa tummat pilvet ruumiiden kokoista alkoivat jo haihtua kirkkaalle taivaalle. Juhlapöydät oli rakennettu kauas kokoista, mutta örkkien lihan hajusta ei oltu täysin päästy. Omat menetykset haudattiin Nenuialin rantakaupungin hautausmaalle, mutta aatelisten ruumiit lähtisivät heti aamulla länteen vankkureilla ja sittemmin meren yli ja takaisin Númenoriin.
Aldor naukkaili toista tuoppiaan ja tervehti tovereitaan, jotka kaikki kertoivat voitoistaan. Joka kersantti uskoi oman joukkueensa ratkaisseen taistelun Minastirille, mutta Aldor tiesi, että voitto oli ollut helppo; númedainin ylivoima oli suhteeton Annatarin joukkoihin nähden. Isoin taistelu olisi vielä edessä.
Aldor puhui kapteenilleen Turambarista. Kapteeni oli löytänyt Nenuialin vartioston kirjanpitoa, ja Turambar totisesti vahvistui kaupungin Kapteeniksi. Mies ei ollut jättänyt puolustustaan, ja oli ilmeisesti menettänyt tajuntansa Annatarin lähettämien kalmanhuurujen keskellä. Hänen aseenkantajansa oli piiloittanut hänet, ja hän oli piileskellyt raunioituneen kaupungin kellareissa ja viemäreissä koko miehityksen ajan. Aseenkantaja oli myös selvinnyt ja oli nyt matkalla Satamiin.
Aldor suositteli kapteenilleen Turambaria, ja kapteeni antoi Aldorille luvan ottaa Turambar omaan joukkueeseensa.

Viides päätti varmistaa Turambarin, mikä ei ehkä ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista. Mutta jos Turambar oli pelaaja, Viidesillä olisi oikeus keskustella hänen kanssaan ennenkuin hyväksyisi hänet lähelleen. Viivenarkolepsian pituuden mukaan tämä mahdollinen pelaaja toimi Kuussa. Viides avasi keskusteluhaun pelinimelle ”Turambar”. Pelaajanimikkeitä löytyi Kuusta yli 1200, mutta vain 9 oli samalla kentällä kuin hän. Yksikään heistä ei myöntynyt hänen Turambarikseen. Viides innostui. Tämä oli joko pelijohtaja, tai helvetin hyvin tehty peliäly. Peliäly olisi helppo tunnistaa, jos tiesi mitä haki. Viides avasi Tolkien-referenssin ”Turambar," ja latasi siihen liittyvät pelitiedot.

Aldor istui takaisin pöytään Turambarin viereen.
”Tervetuloa!” Aldor huudahti. ”Jos entiselle Nenuialin kapteenille sopii, hän on minun yksikköni sotilas tästä eteenpäin! Varustemestari Geldorille voit puhua aseista ja panssareista. Ylihuomenna jatkamme marssia Emyn Sûlille, ja sieltä etelään ja itään, kohti Imladrisia, jota Annatar piirittää. Vihollinen on luultavasti jo hyljännyt Emyn Sûlin kukkulat ja pyrkii keskittämään joukkonsa Mitheithel-joen itäpuolelle.”
”No alkaahan tapahtua!” Turambar vastasi. ”Puhun Geldorille heti huomisaamuna. Mutta nyt on aika juhlia!”
Turambar löi pöytään pullon, jossa näytti olevan olutta vahvempaa. Aldor antoi Turambarin kaataa heille molemmille aimo annoksen.
”No niin,” Aldor sanoi. ”Kerropa siitä Ensiajan suuresta sankarista, jonka mukaan sinut on nimetty. Minun pitää tunnustaa, etten tunne historioita niin hyvin kuin oppineen pitäisi, mutta vanhat haltiain sodat kiinnostavat minua kyllä.”
”Ah, surullinen tarina,” Turambar huokaisi. ”Turin Turambar oli ihmismies, jonka Vihollinen Melkor kirosi, ja joka koitui koko perheensä kohtaloksi. Hänen tarinansa on pitkä, ja pimeyttä täynnä.”

Ensimmäinen virhe, Viides ajatteli. Peliäly ei käyttäisi Melkor-nimeä, kenenkään paitsi oppineimpien ei pitäisi sitä nimeä tietää tähän maailman aikaan. Lupaavaa, tässä olisi pelijohtaja vastassa, ja vielä luultavasti aloittelija. Vielä yksi testi.

Aldor lausui: ”Aivan, Turin Turin Turambar! Kerrotaan myös, että hän nousee Dagor Dagorathin aikaan ja lyö Melkorin, siis mieshän on oikea legendojen legenda!”
Turambar hätkähti. ”Tuota en ole kuullut. Taitaakin olla niin, että tiedät enämpi historioista kuin myönnät? Númedainilla sanotaan olevan tietämystä, jota Keski-Maan ihmisiltä paljon uupuu.”

Viides säikähti: Meninkö liian pitkälle? Minut voidaan sulkea pelistä, jos puhun sopimattomia. Ja tämä “Turambar” ei korjannut toistovirhettä, minkä peliäly olisi luultavasti tehnyt. Parasta lopettaa testaaminen.

”Pelkkää legendaa, jostain runosta lapsena opittua," Aldor sanoi. ”Eipä siitä sen enämpää. Kaada toinen annos!”
Aldor ja Turambar päihtyivät ja Turambar kertoi Aldorille Turin Turambarin tarun.

Viides Omenakauppias Miehisempi syötti aivoihinsa humalaa realistisessa suhteessa, ja heräsi vasta kun laiva hälytti hänet tuntia ennen jarrutuksen alkua. Puhelin soi melkein samantein.

Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 3

2007-02-22T09:00:00.001+02:00

Jipiijipii, tekstiä senkun tulee vaan. Minulla ei muuten ole hajuakaan voiko Gaspra-asteroidilta löytyä kultaa, mutta kaveri löysi tällaisen wikistä.

nimi: Vaikea matka
osa 3: 18.1.2234: Lastaajan huonompi hetki asteroidilla

“Sytytys tee miinus kolkytä," Jana Lastaaja Naisempi lateli kuulutuksen. Luultavasti kukaan ei kuunnellut, paitsi Kuussa noin puolen tunnin kuluttua. Kuusta oli tullut viimeinen lähtöselvitys pari minuuttia sitten. Juna kulki aikataulussa.
“Tee miinus kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaksi, yksi, sytytys. Vallisreita, Gaspra, kuitakkaa sytytys.”
Jana katsoi lähetystornin ikkunasta kuinka lastin hinaajien fuusioliekit syttyivät parin sekunnin viiveellä. Kymmenen megatonnia rautamalmia alkoi hiljalleen kiihdyttää Kuuta kohti. Valvontavuoro päättyisi vasta kun lasti olisi turvallisesti viiden valosekunnin päässä Gaspralta. Pikan Lastaaja Miehisempi tulisi hänen tilalleen varmistamaan kiihdytyksen päättämisen.

Viidenkymmenen minuutin kuluttua Kuusta tuli kuittausviesti, joka pilasi Janan työvuoron:
“Gaspra, Vallis Rheita, kiihdytys keskeytetty yliohjauksella, kuitakkaa lastille ny heti!”
Jana toimi ja pamautti keskeytysnappulan melkein rikki. Hän varmisti että lähetysantenni välitti viestin ja odotti pari tuskaisaa sekuntia. Fuusioliekit sammuivat. Jana antoi lastivirhehälytyksen käsin näppäilemällä. Hän pelkäsi, että hänen äänensä murtuisi eikä järjestelmä ymmärtäisi häntä. Kaverit totisesti kiittelisivät Janaa, kaikkien vapaavuorot paloivat juuri nyt. Onneksi lastausjohtajaa ei saanut häiritä ennenkuin hän itse antaisi luvan.
“Vallisreita, Gaspra, keskeytys suoritettu aaöö... voitte kommentoida," Jana aloitti, päässä soi kuitenkin: siinä meni koko porukan kuukauden palkkiot. “Alotan virhetarkistuslistan läpittekäynnin, lähetän sen datan teille suorana kans.”
Järjestelmä alkoi käydä tarkistuslistaa läpi syöttäen tiedot suoraan Janan päänäytölle. Mitään ei löytynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin. Jana kirjoitti raportin lastivirhehälytyksen viitteeksi, jotta muut eivät luulisi että ollaan jonkinlaisessa hengenvaarassa. Kuu vastasi:
“Gaspra, Vallis Rheita. Tässä nopee kommentointi, tän data on lähetetty teille: saimme sytytyslaskennan ookoo, sitte havaittiin fuusioliekit oikeeseen aikaan, mutta sitte me saatiin niitten lisäks teijän sytytyksen lähetysantennin välittämä komentosarja. Se käytti neljää ylimäärästä taajuutta, se oli iha liian voimakas ja sit se sytytti lastin '22331120 Gaspra-Au' hinaajien fuusioajot ja viälä täydellä teholla. Me saatiin ne lakkaamaan ihan kyllä heti, mut ne soitti täysillä jotain kuus minsaa.”
Janan mieli musteni. “Gaspra Au” oli kultalasti, joka oli junan Kuun puoleisessa päässä jo. Se oli heidän paras lastinsa moneen vuoteen. Jana mietti: mitähän kuusi minuuttia tarkoittaa? Kuu jatkoi:
“'22331120 Gaspra-Au' on ensimmäiste laskujen perusteella syöksymäsä tossa 150 tunnin päästä pitkälti ohitte vastaanottopinnan, ja suoraa päin Kuun kamaraa ja melkosella räjähdysnopeudella. Se ei näilä näkymin vaaranna kettää, mut lasti on mennyttä... oon pahoillani. Ainut mitä me voitas tehä on suistaa se radaltaa ohi Kuun, mut sekin tulis kalliiksi, eikä sitä lastii silti kait pystys pelastaan. Mutta on täs ny viälä yli kuus päivää aikaa... vahvistakaa muute se virhe lähetysantennin ohjauksessa.”

Jana mietti kuumeisesti. Hyvät puolet: Kukaan ei ilmeisesti ole vaarassa Kuussa. Tämän päivän lasti on turvassa ja myöhästynee vain muutaman tunnin. Gaspra-Au ei ole vielä tuhannen päreinä, jotain voidaan keksiä. Huonot puolet: jos se ei ole Jana, joka keksii jotain, Jana saa luultavasti kenkää koko mainarivyöhykkeltä. Terve taas Kuu ja jäänkaivaus, millä hän uransa aloitti.

Jana kuittasi Kuun kommentit ja aloitti sytytyksen lähetysantennin virheen etsinnän. Hän löysi muutamassa minuutissa antennin ohjelmistosta jotain aivan käsittämätöntä koodisoopaa. Se oli aiheuttanut viiden peräkkäisen signaalin lähetyksen eri kaistoilla, ja vielä teholla, joka oli kymmenkertaisesti yli sen rajan, jota lähetysantennin pitäisi ylipäänsä pystyä lähettämään.
“Vallisreita, Gaspra, mää vahvistan sen sytytyksen lähetysantennin ohjausvirheen," Jana ilmoitti Kuuhun. “Näyttäs bugilta alustavasti, me alotetaan analysointi heti. Tää virhe ei näkynykkun tarkistin koodin kolme tuntia sitten.”
Selittelyä. Ei kannata.
“Ja me tarkistetaan myös tän päivän lastin, se oli siis '22340118 Gaspra-Fe', niin sen hinaajien kunto ja jos ne on ookoo nii jatketaan kiihdytystä kolmen tunnin päästä, sopiikos se teille?”
Ne viisikymmentä minuuttia, jotka menivät Kuun vastauksen odottamiseen, kuluivat Janalta siihen kun hän tuijotti virheellistä koodia ja alkoi hiljalleen pelon lisäksi suuttua ohjelmiston tuntemattomalle koodaajalle, jonka moka luultavasti veisi hänen työpaikkansa. Mutta minun olisi se pitänyt löytää, Jana ajatteli. Siihen ainakin tutkimuksissa tultaisiin päätymään.
“Joo se on ookoo,” Kuu vastasi. “Siis Gaspra, Vallis Rheita, se '22340118 Gaspra-Feen' kiihdytyksen jatkamine on ookoo. Me ruvetaan nyt kattomaan tarkemmin sitä teidän Gaspra-Au-lastin liikerataa ja pistetään teille sitten tietoa missä mennään ku sitä on. Katotaan varmaa semmonen pari tuntii nyt enste. Vallis Rheita lopettaa, ei tartte kuitata... loppu.”

Loppu, Jana Lastaaja Naisempi ajatteli. Hän lopetti antamansa hälytyksen “vaara ohi” -merkillä ja alkoi keskittyä seuraavaan hommaan, joka oli soittaminen Kolmas Johtajalle. Kolmas oli luultavasti herännyt hälytykseen. Tämä työvuoro se vaan parani paranemistaan.

Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 2

2007-02-22T08:58:00.000+02:00

Päätin sitten jatkaa tarinaa. Tämä on vain kommentti sille että päätin.

nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla

Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.

“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”

Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.

Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka, osa 1

2007-02-22T08:54:00.000+02:00

nimi: Vaikea matka
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa

Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski, että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin. Laskurisolut varoittivat, että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta. Itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja asiakkaat, joiden omenoita hän kuljetti, olisivat tyytyväisiä tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.

Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.

Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU

Vaikea matka muuttaa

2007-02-22T08:50:00.000+02:00

Siirretään se meidän Viidakkorummun blogissa oleva tarina joka pamahti vähän isoksi niin tänne omaan blogiin. Jos te kaikki miljoonat tämän tarinan lukijat ette löydä tätä niin olen pahoillani. Mutta ettehän te sitä saa koskaan selville sitten...

rani, VIIDAKKORUMPU