En sinänsä ole ihmetellyt, ettei kukaan ole kommentoinut täällä mitään, ei tämä niin isoa osaa ihmiskunnasta kiinnosta. Nyt ihmettelen vielä vähemmän: kukaan ei ole voinut kommentoida, oli asetuksissa sellainen rasti ruudussa että vain bloggeriin rekisteröityneet voi kommentoida...
Otin sen nyt pois. Jos hukun miljooniin kommentteihin, niin paan sen sitten takaisin. Niin.
rani,
VIIDAKKORUMPU
torstai 29. maaliskuuta 2007
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Vaikea matka, osa 7
19.1.2234: Gaspra-asteroidilla pähkäillään puolestaan Omenakauppiaita
Jana Lastaaja Naisempi katseli tähtiä yhdengeenkotinsa keittiön ikkunasta. Ikkunasta näkyi taivas suunnilleen Marsin ja Maan suuntaan, planeetat pyörivät hitaasti kotiaseman napa-akselin ympäri. Saatanan ketkut, Jana ajatteli. Omenakauppiaat olivat rikkaita marsilaisia ja rikkaammiksi tulevat nyt kun saavat gaspralaisten kultalastin. Jana ymmärsi että Kolmas Johtaja Miehisempi oli oikeassa: gaspralaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Omenakauppiaiden sopimusehtoihin, vaikka nämä olivat selvästi koko tihutyön takana. Ennenkuin mitään oikeusjuttua voitaisiin nostaa, pitäisi saada näyttöä siitä kuka on tehnyt ja mitä. Ja Ira Turvallisuus Naisempi sanoi, että tämän tihutyön tekijät ovat jättäneet hyvin vähän jälkiä, että kultalasti on aika varmasti Marsissa saakka ennenkuin mitään ilmenee.
Janan pöydällä oli tietoja Omenakauppiaista. Omenakauppiaat ovat perheyhtiö, Geenimestareiden Killan perustajajäseniä, Omenoiden patentin omistajia yksinoikeudella, Hyvän Tiedon Puu -järjestön taustavaikuttajia ja mitä vittua vielä. Yhtiön osakkaiden sukujuuret ovat Mosambikin trooppiselta geenitalousalueelta, Omenakauppiaat ylpeilevät khoisaanilaisilla geenijuurillaan, joiden pohjalta lähes kaikkien nykyisten ulko-maalaisten säteilysuojaiho on kehitetty. Nosta siinä sitten oikeusjuttu. Joka ainut ulko-maalainen, mukaanlukien gaspramainarit, pitävät Omenakauppiaita ikäänkuin sukulaisinaan ja lisäksi ihmiskunnan hyväntekijöinä.
Jana kuului gaspramainareiden korporaatiososialistiseen osakeyhtiöön. Jana oli syntynyt mainariksi, hänen isovanhempansa olivat toisen polven korpososialisteja. Jana uskoi, että Omenakauppiaiden yhtiö ei ole eettisesti terveellä pohjalla, Omenakauppiailla on palkollisia ja heidän voitonjakonsa perustui kasautumiseen perhestatuksen mukaan. Toisaalta yksikään ulko-maalainen ei voinut sanoa olevansa varallisesti edes Maan väestön rikkaamman kymmenyksen alapuolella. Jana tiesi, että yhtiömuodot olivat käytännössä aika merkityksettömiä: kaikki ulko-maalaiset olivat rikkaita kuin pienet perkeleet.
Omenakauppiaiden lakiriitahistoria ei kertonut mistään vastaavasta kaappaustoiminnasta menneisyydessä. Laillisesti he olivat suhteellisen nuhteettomia, itse asiassa ärsyttävän nuhteettomia verrattuna moniin mainarivyöhykkeiden yhtiöihin. Miksi tällainen räikeä kaappaus? Jana tiesi, että Mars, Phobos ja Deimos olivat kultaköyhää kamaraa, mutta kulta ei ollut kovin tarpeellinen metalli muuten kuin statussymbolina. No, Omenakauppiaat pitävät statuksista. Omena V -aluksen suorittama operaatio ei kuitenkaan ollut riskitön, ja sen kuljettama omenalasti oli luultavasti arvokkaampi kuin Gaspra-Au -kultalasti.
Jana kaivoi esille tiedot Omenakauppiaiden nykyisestä johtohahmosta: Kuudes Omenamestari, ei tietoa sukupuolesta. Uutisten mukaan Kuudes oli rakennuttamassa uutta asuinkupolia Elysium Planitian Eteläkaivojen päälle. Uutisartikkelin mukaan hän haluaa kupolin ulkopintaan kultauksen! Jana nauroi. Kaappaavatko Omenakauppiaat meidän kullan, että voivat kiillottaa kupolinsa? Ira soitti.
"Moi," Jana vastasi. "Ootko nähny Omppujen pomon kupolisuunnitelmaa?"
"E," Ira sanoi. "Kuka hoisi sen Gaspra-Aauun laukasun?"
Jana otti lokitiedot esille pöydälleen:
"Voi vittu."
"Nii," Ira vastasi. "Tiedot on pyyhitty veke, mut joku vois muistaa ja mää aattelin että sää. Se oli aika arvokas laukasu."
"Ootas," Jana sanoi. "Mää olin vapaavuoros sillon, ja me piletettiin aikalailla sitä kultaa... mut mun muisti sanoo et lastausjohtaja pisti laskennan kajareihin ympäri kotiasemaa. Ootasny... se oli Ikna Lastaaja Miehisempi, vissiin nysse on Naisempi. Mut Ikna on ookoo, noi tiedot on pyyhitty hämäykseks."
"Okei," Ira sanoi. "Mun pitää kyllä jutskata sen kaa silti, ja painostaa kanssa. Ikna on kait täällä kotiasemalla mikä on hälle eduks. Fiksu tihulainen ois karannu Maahan ja nopeesti."
"Tihulainen on varmasti karannu."
"Niino, meillon käyny kolme laivaa laukasun jälkeen. Mulla on matkustajaluettelot täsä."
Ira lähetti luettelon Janan pöydälle: "Kato sääkin nää läpi. Siellä on pari hemmoo ainakin joista kantsis pistää tietoa eteenpäin."
Jana katsoi luetteloita ja sanoi: "Laivat 'Yang Liwei' ja 'Ceres on Muuten Planeetta' on menossa Maan radalle mut 'Dig Europa' o mitä helvettii menos Jupiterii kohti?"
"Joo," Ira vastasi innoissaan. "Se oli se paatti jonka magneettikanuunoita me ihailtiin ko se oli täällä. Siinä o vissii parikyt hulluu ökyrikasta jokka on menossa omalla vastuullaan kaiveleen Europaa. Niilon ollu siälä jääasema pystyssä jo monta vuatta. Ei kultarosvoainesta."
"Paitti jos rahat on loppunu kesken? Ne magneettikanuunat makso varmaan maltaita."
"Voi olla," Ira sanoi. "Mut niillon jo kaikkee joten aikast hölmöä olis tehä rikos ny ja vaikeuttaa touhua kotomaassa. Ne on skandinaaveja kaikki tyyni, hulluja mut ei tyhmiä."
Jana oli skandinaavi sukujuuriltaan. Hän katsoi läpi kahden muun laivan luettelot ja sanoi: "Täälon 'Yang Liweisä' yks äijä joka on Elysiumin Eteläkaivoilta, Harma Vesittäjä Miehisempi."
"Niino. Voispa olla Omppujen leivissä. Mää tunnen 'Jangin' kapun, se vois vähän jutella ton Harman kaa."
Jana naurahti: "Sä tunnet kaikki kaput."
Ira vastasi: "Jep, niisson tyyliä. Esimerkiks Viides Omenakauppias on aika tekijä: se on niiko tutkija, lentäjä, kauppias ja kaikkee ja viälä reaalipelaaja niinkun mä."
"Älä rakastu siihe," Jana varoitti. "Se voi olla tän koko homman päävehkeilijä, Viides on iso pamppu, varsinki kun se on viälä ehtaa geneettinen Omppu... Pelaatsä reaaleja? Eiks ne oo vaarallisia?"
"Mä pelaan," Ira vastasi. "Seo mahtavaa, jäin koukkuun tetsauskoulutuksessa. Pitää miälen ja ruumiin vireenä. Ja tappajavaistot päällä. Ei siinä niinpal porukkaa kuale kon mitä sanotaa."
Jana tuhahti: "Tappajavaistot. Sää et tappais ees rottaa meidän viemäreistä, sää oot liian kiltti."
"Meidän viemäreissä ei oo rottii. Älä pilaa mun mainetta, mää oon turvallisuuspäällikkö."
Ira nauroi.
Jana mietti hetken ja katsoi Marsia ikkunastaan.
"Ira. Sopiikos sulle etmää juttelen Iknan kaa ennenkon sä rupeet painostaan sitä?"
"Mmm," Ira vastasi. "Miks?"
"Tääon ihan perseestä tää koko homma: luultavasti aurinkokunnan rikkain marsilainen pöllii kultalastin jotta vois kiillottaa jonkun vitun kupolin. Ei käy järkeen."
"Kiillottaa kupolin?"
Jana lähetti uutisen Kuudes Omenamestarin rakennushankkeesta Iralle.
"Joset etenis ihan viälä," Jana sanoi. "Älä soita sille Jangin kapullekkaa. Kultalasti onny periaatteessa pelastettu, eikä ny oo mitään kiirehätää. Ikna on tarkka jätkä, sori, pimu, mää voisin käydä sen kaa sen Gaspra-Au-lastin laukasun tallenteet läpitte ja kattoo onko niissä mittää."
"Oke," Ira sanoi. "Mut mää tallennan kaiken teidän höpinän ja salaa. Ja originaalidataan ette pääse käsiks ettei se Ikna voi pyyhkii mitää."
"Sovittu."
"Svittu."
"Moi."
Ja Jana soitti Iknalle.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Jana Lastaaja Naisempi katseli tähtiä yhdengeenkotinsa keittiön ikkunasta. Ikkunasta näkyi taivas suunnilleen Marsin ja Maan suuntaan, planeetat pyörivät hitaasti kotiaseman napa-akselin ympäri. Saatanan ketkut, Jana ajatteli. Omenakauppiaat olivat rikkaita marsilaisia ja rikkaammiksi tulevat nyt kun saavat gaspralaisten kultalastin. Jana ymmärsi että Kolmas Johtaja Miehisempi oli oikeassa: gaspralaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Omenakauppiaiden sopimusehtoihin, vaikka nämä olivat selvästi koko tihutyön takana. Ennenkuin mitään oikeusjuttua voitaisiin nostaa, pitäisi saada näyttöä siitä kuka on tehnyt ja mitä. Ja Ira Turvallisuus Naisempi sanoi, että tämän tihutyön tekijät ovat jättäneet hyvin vähän jälkiä, että kultalasti on aika varmasti Marsissa saakka ennenkuin mitään ilmenee.
Janan pöydällä oli tietoja Omenakauppiaista. Omenakauppiaat ovat perheyhtiö, Geenimestareiden Killan perustajajäseniä, Omenoiden patentin omistajia yksinoikeudella, Hyvän Tiedon Puu -järjestön taustavaikuttajia ja mitä vittua vielä. Yhtiön osakkaiden sukujuuret ovat Mosambikin trooppiselta geenitalousalueelta, Omenakauppiaat ylpeilevät khoisaanilaisilla geenijuurillaan, joiden pohjalta lähes kaikkien nykyisten ulko-maalaisten säteilysuojaiho on kehitetty. Nosta siinä sitten oikeusjuttu. Joka ainut ulko-maalainen, mukaanlukien gaspramainarit, pitävät Omenakauppiaita ikäänkuin sukulaisinaan ja lisäksi ihmiskunnan hyväntekijöinä.
Jana kuului gaspramainareiden korporaatiososialistiseen osakeyhtiöön. Jana oli syntynyt mainariksi, hänen isovanhempansa olivat toisen polven korpososialisteja. Jana uskoi, että Omenakauppiaiden yhtiö ei ole eettisesti terveellä pohjalla, Omenakauppiailla on palkollisia ja heidän voitonjakonsa perustui kasautumiseen perhestatuksen mukaan. Toisaalta yksikään ulko-maalainen ei voinut sanoa olevansa varallisesti edes Maan väestön rikkaamman kymmenyksen alapuolella. Jana tiesi, että yhtiömuodot olivat käytännössä aika merkityksettömiä: kaikki ulko-maalaiset olivat rikkaita kuin pienet perkeleet.
Omenakauppiaiden lakiriitahistoria ei kertonut mistään vastaavasta kaappaustoiminnasta menneisyydessä. Laillisesti he olivat suhteellisen nuhteettomia, itse asiassa ärsyttävän nuhteettomia verrattuna moniin mainarivyöhykkeiden yhtiöihin. Miksi tällainen räikeä kaappaus? Jana tiesi, että Mars, Phobos ja Deimos olivat kultaköyhää kamaraa, mutta kulta ei ollut kovin tarpeellinen metalli muuten kuin statussymbolina. No, Omenakauppiaat pitävät statuksista. Omena V -aluksen suorittama operaatio ei kuitenkaan ollut riskitön, ja sen kuljettama omenalasti oli luultavasti arvokkaampi kuin Gaspra-Au -kultalasti.
Jana kaivoi esille tiedot Omenakauppiaiden nykyisestä johtohahmosta: Kuudes Omenamestari, ei tietoa sukupuolesta. Uutisten mukaan Kuudes oli rakennuttamassa uutta asuinkupolia Elysium Planitian Eteläkaivojen päälle. Uutisartikkelin mukaan hän haluaa kupolin ulkopintaan kultauksen! Jana nauroi. Kaappaavatko Omenakauppiaat meidän kullan, että voivat kiillottaa kupolinsa? Ira soitti.
"Moi," Jana vastasi. "Ootko nähny Omppujen pomon kupolisuunnitelmaa?"
"E," Ira sanoi. "Kuka hoisi sen Gaspra-Aauun laukasun?"
Jana otti lokitiedot esille pöydälleen:
"Voi vittu."
"Nii," Ira vastasi. "Tiedot on pyyhitty veke, mut joku vois muistaa ja mää aattelin että sää. Se oli aika arvokas laukasu."
"Ootas," Jana sanoi. "Mää olin vapaavuoros sillon, ja me piletettiin aikalailla sitä kultaa... mut mun muisti sanoo et lastausjohtaja pisti laskennan kajareihin ympäri kotiasemaa. Ootasny... se oli Ikna Lastaaja Miehisempi, vissiin nysse on Naisempi. Mut Ikna on ookoo, noi tiedot on pyyhitty hämäykseks."
"Okei," Ira sanoi. "Mun pitää kyllä jutskata sen kaa silti, ja painostaa kanssa. Ikna on kait täällä kotiasemalla mikä on hälle eduks. Fiksu tihulainen ois karannu Maahan ja nopeesti."
"Tihulainen on varmasti karannu."
"Niino, meillon käyny kolme laivaa laukasun jälkeen. Mulla on matkustajaluettelot täsä."
Ira lähetti luettelon Janan pöydälle: "Kato sääkin nää läpi. Siellä on pari hemmoo ainakin joista kantsis pistää tietoa eteenpäin."
Jana katsoi luetteloita ja sanoi: "Laivat 'Yang Liwei' ja 'Ceres on Muuten Planeetta' on menossa Maan radalle mut 'Dig Europa' o mitä helvettii menos Jupiterii kohti?"
"Joo," Ira vastasi innoissaan. "Se oli se paatti jonka magneettikanuunoita me ihailtiin ko se oli täällä. Siinä o vissii parikyt hulluu ökyrikasta jokka on menossa omalla vastuullaan kaiveleen Europaa. Niilon ollu siälä jääasema pystyssä jo monta vuatta. Ei kultarosvoainesta."
"Paitti jos rahat on loppunu kesken? Ne magneettikanuunat makso varmaan maltaita."
"Voi olla," Ira sanoi. "Mut niillon jo kaikkee joten aikast hölmöä olis tehä rikos ny ja vaikeuttaa touhua kotomaassa. Ne on skandinaaveja kaikki tyyni, hulluja mut ei tyhmiä."
Jana oli skandinaavi sukujuuriltaan. Hän katsoi läpi kahden muun laivan luettelot ja sanoi: "Täälon 'Yang Liweisä' yks äijä joka on Elysiumin Eteläkaivoilta, Harma Vesittäjä Miehisempi."
"Niino. Voispa olla Omppujen leivissä. Mää tunnen 'Jangin' kapun, se vois vähän jutella ton Harman kaa."
Jana naurahti: "Sä tunnet kaikki kaput."
Ira vastasi: "Jep, niisson tyyliä. Esimerkiks Viides Omenakauppias on aika tekijä: se on niiko tutkija, lentäjä, kauppias ja kaikkee ja viälä reaalipelaaja niinkun mä."
"Älä rakastu siihe," Jana varoitti. "Se voi olla tän koko homman päävehkeilijä, Viides on iso pamppu, varsinki kun se on viälä ehtaa geneettinen Omppu... Pelaatsä reaaleja? Eiks ne oo vaarallisia?"
"Mä pelaan," Ira vastasi. "Seo mahtavaa, jäin koukkuun tetsauskoulutuksessa. Pitää miälen ja ruumiin vireenä. Ja tappajavaistot päällä. Ei siinä niinpal porukkaa kuale kon mitä sanotaa."
Jana tuhahti: "Tappajavaistot. Sää et tappais ees rottaa meidän viemäreistä, sää oot liian kiltti."
"Meidän viemäreissä ei oo rottii. Älä pilaa mun mainetta, mää oon turvallisuuspäällikkö."
Ira nauroi.
Jana mietti hetken ja katsoi Marsia ikkunastaan.
"Ira. Sopiikos sulle etmää juttelen Iknan kaa ennenkon sä rupeet painostaan sitä?"
"Mmm," Ira vastasi. "Miks?"
"Tääon ihan perseestä tää koko homma: luultavasti aurinkokunnan rikkain marsilainen pöllii kultalastin jotta vois kiillottaa jonkun vitun kupolin. Ei käy järkeen."
"Kiillottaa kupolin?"
Jana lähetti uutisen Kuudes Omenamestarin rakennushankkeesta Iralle.
"Joset etenis ihan viälä," Jana sanoi. "Älä soita sille Jangin kapullekkaa. Kultalasti onny periaatteessa pelastettu, eikä ny oo mitään kiirehätää. Ikna on tarkka jätkä, sori, pimu, mää voisin käydä sen kaa sen Gaspra-Au-lastin laukasun tallenteet läpitte ja kattoo onko niissä mittää."
"Oke," Ira sanoi. "Mut mää tallennan kaiken teidän höpinän ja salaa. Ja originaalidataan ette pääse käsiks ettei se Ikna voi pyyhkii mitää."
"Sovittu."
"Svittu."
"Moi."
Ja Jana soitti Iknalle.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
torstai 8. maaliskuuta 2007
Vaikea matka, osa 6
nimi: Vaikea matka
osa 6: 19.1.2234: Omenakauppiaan pähkäilyä Omena V -laivalla
Viides Omenakauppias Miehisempi katseli kultalastia päänäytöltään. Lasti oli niin kaukana, että näkyi parhaalla suurennoksella vain tähtenä tähtien joukossa mutta Viides havaitsi näkyvän valon aallonpituuksilla kullan keltaisen kimalteen. Omena V -laivan matka Kuuhun saattoi siirtyä hamaan tulevaisuuteen tuon kultalastin takia.
Toinen Omenakauppias Naisempi oli soittanut Marsista puoli tuntia sitten, Viides oli kuitannut viestin mutta ei ollut vielä vastannut. Toinen oli kertonut päivän uutisesta: iso kultalasti olisi läjähtämässä Kuuhun viiden päivän päästä. Lastin arvo oli melkoinen, ja Toinen oli päättänyt tarkistaa Omena V -laivan lentoreitin. Omena V lensi nyt hyvin lähellä kultalastia '22331120 Gaspra-Au', koska Viides ei ollut aloittanut ajallaan jarrutustaan Kuuta kohti. Omena V pystyisi estämään kultalastin tuhoutumisen. Toinen oli soittanut Viidesille heti laskettuaan liikeradat ja energiahukan, jonka Omena V joutuisi sietämään jos ottaisi haltuunsa lastin. Toinen odotti nyt vastausta Viidesiltä ja ottaisi sitten yhteyttä gaspramainareihin, joiden kultaa lasti oli.
Viidesillä oli vajaa tunti aikaa päättää ennenkuin hänen olisi joko aloitettava jarrutus kohti Kuuta tai kiihdytys kohti lastia. Nopeat päätökset ahdistivat häntä. Hän tiesi liian vähän, ja tämä koko homma tuntui käsittämättömän onnekkaalta sattumalta. Viides kaivoi dokumentaatiosolujensa syövereistä matkansa lähtöselvityksen tiedot. Mars-Kuu -matkan lähtö oli viivästynyt kuusi viikkoa Omena V:n huoltotoimenpiteiden takia. Huoltotoimitsija oli Omenakauppiaiden sukua, joten Viides luotti häneen täysin, mutta joku oli kuitenkin voinut rukata aikataulua niin, että Viides olisi juuri sopivasti kultalastin kanssa rinnakkain. Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, Viides ajatteli. Hän oli itse päättänyt aloittaa jarrutuksensa myöhässä, ja jos kultalastin hinaajat eivät olisi vahingossa paukahtaneet käyntiin, Omena V ja Gaspra-Au eivät olisi ikinä kohdanneet.
Viidesin laskusolut aloittivat vaihtoehtojen alustavan laskennan. Toinensin antama ehdotus vaikutti parhaalta: mahdollisimman nopea lähestyminen ja jarrutus, varovainen telakoituminen kultalastiin, sitten rauhallinen työntö pois Kuun geekaivosta ja kohti Maan kiertorataa ja sieltä loikkaus takaisin kohti Marsia. Viides pystyisi pudottamaan kevyen omenalastinsa lennosta Maan kiertoradalle, rahtikonttien omat moottorit riittäisivät hyvin lastin jarrutukseen. Omenakauppiaiden edushenkilöt Kuusta voisivat noutaa kontit ja hoitaa omenakaupat asiakkaiden kanssa loppuun.
Maan kiertoradalla käynti maksaisi maltaita, varsinkin ison metallilastin kanssa, joka katsottaisiin varmasti turvallisuusriskiksi. Toinen Omenakauppias Naisempi saisi hoitaa laki- ja voitelutyön, hän oli siinä parempi kuin Viides.
Gaspramainarit tuskin valittaisivat siitä, että kultalasti lentäisi Marsiin, vaikka he saisivatkin jostain tietää että Omena V olisi pidemmällä jarrutusajalla varsin kykenevä lentämään kultalasteineen Kuuhun ja saattamaan lastin Vallis Rheitan mainareiden haltuun. Gaspralaisilla ei ollut vaihtoehtoja. Armeija rokottaisi lastin puskemisesta niin paljon, että lastin arvosta jäisi mainareille noin 25 prosenttia. Omenakauppiaat voisivat hyvin tehdä sopimuksen esimerkiksi koko lastin ostamisesta puoleen hintaan, jolloin kullan edelleenmyynti ja kuljetusvastuu siirtyisivät Omenakauppiaille, ja gaspramainareiden ei tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää.
Isoin riski koko hommassa oli omenalastin pudotuksen epäonnistuminen ja palaminen Maan ilmakehässä. Omenalastin arvo oli lähes koko Gaspra-Au -lastin veroinen, joten sen menetys olisi isompi tappio kuin mitä he saisivat kultalastista. Viides päätti ohjata omenalastin jarrutuksen omilla empaattisilla lentosoluillaan suoralinkin kautta, vaikka ei pitänytkään siitä, että joutuisi tuntemaan millaista on olla rahtikontti.
Viidesiä kiusasi edelleen myös kuinka näppärästi kultalasti oli pudonnut Omenakauppiaiden käsiin. Hän uskoi vakaasti että liian hyvää onnea ei ollut olemassa. Mutta toisinaan sitä ei keksi millään miten kaikki on järjestetty. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin, itsestäänselvänä ja helvetillisen ovelana. Viides antoi laskusolujen hoitaa kultalastin lähestymistiedot laivalle. Sekä kiihdytyksestä että jarrutuksesta tulisi melko rasittava Viidesille. Hän päätti viettää suurimman osan lähestymisajasta pelissä, jossa ei nyt ollut muutamaan päivään tiedossa taistelua missä tarvittaisiin hyvää tasapainoa.
Viides soitti vielä Toinensille ennen kiihdytyksen alkua: "Hei. Päätin ottaa homman haltuun, noudatan sinun ehdottamaasi toimintamallia. Hoida gaspramainarit, maalaiset ja Kuudes, sano Kuudesille terveisiä, että saa sen kullatun kupolinsa ennen aikojaan. Menen peliin mutta jätän linjan auki. Eli voit soittaa koska tahansa. Jos tämä onnistuu niin olet Neljäs puolessa vuodessa. Kuulemiin."
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
osa 6: 19.1.2234: Omenakauppiaan pähkäilyä Omena V -laivalla
Viides Omenakauppias Miehisempi katseli kultalastia päänäytöltään. Lasti oli niin kaukana, että näkyi parhaalla suurennoksella vain tähtenä tähtien joukossa mutta Viides havaitsi näkyvän valon aallonpituuksilla kullan keltaisen kimalteen. Omena V -laivan matka Kuuhun saattoi siirtyä hamaan tulevaisuuteen tuon kultalastin takia.
Toinen Omenakauppias Naisempi oli soittanut Marsista puoli tuntia sitten, Viides oli kuitannut viestin mutta ei ollut vielä vastannut. Toinen oli kertonut päivän uutisesta: iso kultalasti olisi läjähtämässä Kuuhun viiden päivän päästä. Lastin arvo oli melkoinen, ja Toinen oli päättänyt tarkistaa Omena V -laivan lentoreitin. Omena V lensi nyt hyvin lähellä kultalastia '22331120 Gaspra-Au', koska Viides ei ollut aloittanut ajallaan jarrutustaan Kuuta kohti. Omena V pystyisi estämään kultalastin tuhoutumisen. Toinen oli soittanut Viidesille heti laskettuaan liikeradat ja energiahukan, jonka Omena V joutuisi sietämään jos ottaisi haltuunsa lastin. Toinen odotti nyt vastausta Viidesiltä ja ottaisi sitten yhteyttä gaspramainareihin, joiden kultaa lasti oli.
Viidesillä oli vajaa tunti aikaa päättää ennenkuin hänen olisi joko aloitettava jarrutus kohti Kuuta tai kiihdytys kohti lastia. Nopeat päätökset ahdistivat häntä. Hän tiesi liian vähän, ja tämä koko homma tuntui käsittämättömän onnekkaalta sattumalta. Viides kaivoi dokumentaatiosolujensa syövereistä matkansa lähtöselvityksen tiedot. Mars-Kuu -matkan lähtö oli viivästynyt kuusi viikkoa Omena V:n huoltotoimenpiteiden takia. Huoltotoimitsija oli Omenakauppiaiden sukua, joten Viides luotti häneen täysin, mutta joku oli kuitenkin voinut rukata aikataulua niin, että Viides olisi juuri sopivasti kultalastin kanssa rinnakkain. Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, Viides ajatteli. Hän oli itse päättänyt aloittaa jarrutuksensa myöhässä, ja jos kultalastin hinaajat eivät olisi vahingossa paukahtaneet käyntiin, Omena V ja Gaspra-Au eivät olisi ikinä kohdanneet.
Viidesin laskusolut aloittivat vaihtoehtojen alustavan laskennan. Toinensin antama ehdotus vaikutti parhaalta: mahdollisimman nopea lähestyminen ja jarrutus, varovainen telakoituminen kultalastiin, sitten rauhallinen työntö pois Kuun geekaivosta ja kohti Maan kiertorataa ja sieltä loikkaus takaisin kohti Marsia. Viides pystyisi pudottamaan kevyen omenalastinsa lennosta Maan kiertoradalle, rahtikonttien omat moottorit riittäisivät hyvin lastin jarrutukseen. Omenakauppiaiden edushenkilöt Kuusta voisivat noutaa kontit ja hoitaa omenakaupat asiakkaiden kanssa loppuun.
Maan kiertoradalla käynti maksaisi maltaita, varsinkin ison metallilastin kanssa, joka katsottaisiin varmasti turvallisuusriskiksi. Toinen Omenakauppias Naisempi saisi hoitaa laki- ja voitelutyön, hän oli siinä parempi kuin Viides.
Gaspramainarit tuskin valittaisivat siitä, että kultalasti lentäisi Marsiin, vaikka he saisivatkin jostain tietää että Omena V olisi pidemmällä jarrutusajalla varsin kykenevä lentämään kultalasteineen Kuuhun ja saattamaan lastin Vallis Rheitan mainareiden haltuun. Gaspralaisilla ei ollut vaihtoehtoja. Armeija rokottaisi lastin puskemisesta niin paljon, että lastin arvosta jäisi mainareille noin 25 prosenttia. Omenakauppiaat voisivat hyvin tehdä sopimuksen esimerkiksi koko lastin ostamisesta puoleen hintaan, jolloin kullan edelleenmyynti ja kuljetusvastuu siirtyisivät Omenakauppiaille, ja gaspramainareiden ei tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää.
Isoin riski koko hommassa oli omenalastin pudotuksen epäonnistuminen ja palaminen Maan ilmakehässä. Omenalastin arvo oli lähes koko Gaspra-Au -lastin veroinen, joten sen menetys olisi isompi tappio kuin mitä he saisivat kultalastista. Viides päätti ohjata omenalastin jarrutuksen omilla empaattisilla lentosoluillaan suoralinkin kautta, vaikka ei pitänytkään siitä, että joutuisi tuntemaan millaista on olla rahtikontti.
Viidesiä kiusasi edelleen myös kuinka näppärästi kultalasti oli pudonnut Omenakauppiaiden käsiin. Hän uskoi vakaasti että liian hyvää onnea ei ollut olemassa. Mutta toisinaan sitä ei keksi millään miten kaikki on järjestetty. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin, itsestäänselvänä ja helvetillisen ovelana. Viides antoi laskusolujen hoitaa kultalastin lähestymistiedot laivalle. Sekä kiihdytyksestä että jarrutuksesta tulisi melko rasittava Viidesille. Hän päätti viettää suurimman osan lähestymisajasta pelissä, jossa ei nyt ollut muutamaan päivään tiedossa taistelua missä tarvittaisiin hyvää tasapainoa.
Viides soitti vielä Toinensille ennen kiihdytyksen alkua: "Hei. Päätin ottaa homman haltuun, noudatan sinun ehdottamaasi toimintamallia. Hoida gaspramainarit, maalaiset ja Kuudes, sano Kuudesille terveisiä, että saa sen kullatun kupolinsa ennen aikojaan. Menen peliin mutta jätän linjan auki. Eli voit soittaa koska tahansa. Jos tämä onnistuu niin olet Neljäs puolessa vuodessa. Kuulemiin."
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
