Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Verta Emyn Sûlilla
Aldor Eldelin tunsi lämpimän aallon, joka nousi selkärankaa pitkin kohti niskaa. Emyn Sûlin kukkulat näkyivät idässä, kaunis täyden kuun valo päällysti kevyen lumipeitteen sinellään. Kukkulat alkoivat kallistua vastapäivään, samoin tähtinen taivas niiden takana. Aldor huomasi, että hänen suutaan peitti jokin, joka ärsyttävästi pakotti hänet hengittämään pakkasilmaa nenän kautta. Hänen suutaan peitti lujalla otteella nahkaiseen hanskaan verhottu käsi. Kukkulat ja tähdet jatkoivat kallistumistaan. Aldor tajusi, että hänen jalkansa olivat pettäneet, joku oli iskenyt halvaannuttavan iskun hänen selkäänsä. Hän oli yövartiossa, kuu nousi näkyviin silmäluomien yläpuolelta.
Minun olisi pitänyt jatkaa tuonne, Viides ajatteli.
Turambarin kasvot näkyivät kuun vierellä. Turambarin oikeassa kädessä oli verinen veitsi, Aldor makasi Turambarin sylissä, ja lämmin aalto oli muuttunut tunnottomaksi paniikiksi. Turambarin vasen käsi oli edelleen Aldorin suulla, öljytyn nahan epämiellyttävä maku valui hänen kielelleen. Tältä maistuu kuolema.
"Olen pahoillani," Turambar kuiskasi. "Tämä ei ollut reilua."
Ei helvetissä ollut, Viides ajatteli vihaisena. Hänen hahmonsa oli vanha ja pitkään pelattu, ei sellaisia hahmoja noin vain tapatettu. Pelin johto saisi kuulla kunniansa. Viidesin hahmolla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, Omena V oli kovassa jarrutuksessa ja tasapainoaistit irti pelistä. Sitä paitsi Viidesin tunnesimulaatiojärjestelmä oli armeijan kamaa, joten lähestyvä kuolema tuntui aivan liian todelta. Toinen sitä paitsi: viivenarkolepsian ei pitäisi käynnistyä varoittamatta, miten ihmeessä tämä Turambar-hahmo oli päässyt hänen vierelleen?
Aldor ei enää voinut huutaa, Turambar oli leikannut hänen kurkkunsa ja poistunut paikalta. Aldor koetti estää silmien kyyneltymisen, hän halusi, että hänen viimeinen näkynsä olisivat tähdet ja kuu. Mutta pelko, viha ja pettymys voittivat, kuu ja tähdet sumenivat laajoiksi valopisteiksi. Luomien räpsyttely ei auttanut, Aldorin pupillit alkoivat laajeta. Tässä ei ainakaan joudu kauaa kärsimään, Aldor ajatteli.
Viides päätti irrottautua pelistä, hän oli tuntenut kuolemaa jo ihan tarpeeksi. Hän antoi komennon pelin järjestelmälle päävalikkoon palaamisesta. Valikko ei tullut näkyviin, Viides näki edelleen Aldorin silmin yhä laajenevia valopisteitä. Viides alkoi tuntea väsymystä, joka levisi hänen tietoisuuteensa aivojen syövereistä. Hän halusi sammuttaa tunnesimulaattorin, mutta ei oikein jaksanut, eivätkä komentolinjat aivoista pelijärjestelmään tuntuneet toimivan.
Pitäisiköhän tähän suhtautua vakavasti? Viides tiesi, että hänen pelikoneensa simulaattoreilla on varsin mahdollista kuolla oikeasti, jos rajoittimet ovat poissa päältä. Mutta kyllähän Omena V hermostuisi ja auttaisi hänet irti systeemistä, jos se tajuaisi että hän on hengenvaarassa?
No, jos joku on peukaloinut hänen tunnesimulaattoriaan niin joku on voinut peukaloida kaikenlaista muutakin laivassa. Tunnesimulaattori syötti häneen nyt selvästikin rauhoittavia aineita simuloimaan kuolemaa edeltävää hyväksymisen hetkeä. Aldorin silmät olivat jo sumentuneet. Ei valotunnelia, Viides ajatteli pettyneenä. Eikö Keski-Maassa pitäisi päätyä Mandosin saleihin? Ai niin, ei jos on ihminen.
Viides päätti, ettei kuitenkaan halunnut kuolla oikeasti, vaikka tunnetasolla hän olikin siihen nyt valmis. Hän käynnisti jokseenkin laittoman osan pikkuaivojensa alla piilevästä taistelusolujärjestelmästä, joka analysoi nopeasti Viidesin tilan ja huomasi, että ainoastaan aivot olivat vaarassa. Taistelusolujärjestelmä hyökkäsi suoraan tunnesimulaattorin ulkoista syötepintaa vastaan ja alkoi kasvattaa simulaattorin syöttöneulojen tukkeeksi arpikudosta. Järjestelmä antoi samalla pieniä annoksia piristeitä aivoille, jotta niiden toiminta elpyisi. Pieni osa aivoista saattaisi vaurioitua, mutta järjestelmä päätti, että nyt ei ollut aikaa keksiä hienovaraisempia keinoja.
Viides Omenakauppias Miehisempi oli ihan samaa mieltä.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
perjantai 13. huhtikuuta 2007
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Vaikea matka, osa 8
19.1.2234: Fuusioliekit
"Ei tullu sitte Ira vielä kiveskärvistimien kaa?" Ikna Lastaaja Naisempi kysyi näytellen pettynyttä. Jana näki, että Ikna oli kuitenkin oikeasti hermostunut, ja Janaa hävetti. Nauraa pitäisi, ja pitäisi olla kertomatta että Ira kuuli ja näki kaiken. Jana ei pystynyt nauramaan, hän hymyili ja sekin epäonnisui. Ikna ja Jana olivat Hyrräbaarissa omassa loosissaan, loosi oli äänieristetty, vain Janan hiusrajaan upotettu aavebugi välitti keskustelun Iralle. Jana päätti olla mahdollisimman rehellinen:
"Totta helvetisä sua epäillään. Ira kysy multa kuka sillon Gaspra-aauussa oli lastausjohtaja ja mää muistin sut. Tiadot lastausjohtajasta oli pyyhitty, mää sanoin et hämäykseks."
"Kiitti," Ikna sanoi, mutta ei koko sydämestään. "Mää oon kuses."
"Nii määki aattelin itestäni eilen vielä," Jana vastasi. "Sitte tajuttiin että homma oli tihutyä ja mää pelastuin. Sua ei kukaa viälä syytä. Ira on ookoo, se ei eti uhria vaan miättii et mitä tapahtu."
"Uhria tullaan ettiin vielä," Ikna sanoi. "Jos tekijöitä ei löydy. Ja mäoon aikast sopiva."
Jana katsoi oluttuoppiaan. Hyrräbaari oli yhden geen kerroksessa, kuplinta oli oikeanlaista. Iknalla oli vain kahvia ja piristepillereitä, hän halusi selvästi pysyä tarkkana nyt.
"Oletkos tehny ite mitää selvitystyötä viälä?" Jana kysyi.
"Enno," Ikna vastasi. "Enno uskaltanu koskee mihkän dataan ettei mua epältäs peukaloinnista."
"Mulla on tallenteet mukana siit Gaspra-aauun lähetyksestä," Jana sanoi ja syötti pöytään Iralta saamansa kopiot. "Nää eio missään linkissä mihkään joten sua ei voi epäillä mistää jos me käydään nää läpi."
Ikna otti taskustaan ruuvimeisselin ja aukaisi pöydän näyttöpäätteen kannen. Hän irroitti päätteen verkkokaapelit ja antoi ne Janalle. Ikna katsoi Janaa hiusrajaan ja sanoi:
"Ny mua ei voi epäillä."
Jana nauroi.
"Tsekkaa nää tallenteet ny läpi enste huolella," Jana sanoi. "Mää juan tän tuopin silaikaa."
Puolen tuopin jälkeen Jana alkoi hiljalleen tajuta, että miehisyys oli sopinut Iknalle paremmin. Iknassa oli aina ollut tiettyä karismaa, josta Jana oli pitänyt. Janan olisi pitänyt iskeä Ikna silloin aiemmin, Jana ei ollut kiinnostunut naisista. Minulla on surkea miesmaku ja liian hitaat refleksit, Jana ajatteli. Tuopin loppupuolella Ikna vihdoin nosti päätään pöydällä olevista tiedostoista:
"Nää näyttäs aidoilta, tapahtumasarja on aikast lailla niinkun muistin, elikkäs kaikki meni nappiinsa. Mää tein silloin tarkan jälkitsekin kanssa, ja senkin tulokset on tässä mun miälestä niinkun pitäis."
"Oke," Jana sanoi pettyneenä. "Meijän pitää mennä siis syvemmälle dataan. Täsä voi mennä aikaa aikast aikalailla."
"Miksää haluat kattoo nää mun kans?" Ikna kysyi. "Onkos sulla jotai aavistusta? Se auttas ettei haettas ihan haja-ammunnalla vaan olis joku lähtökohta."
"Emmää oiken tiädä," Jana vastasi. "Mut nää on nyt niinkon mun miälessä pyäriny: enste selkein: Omenakauppiaat pöllii meidän kullan tai siis puolet siitä. Niillä on resursseja järkätä tällainen monimutkanen melkeen laillisennäkönen kaappaus. Siinon vaan pari muttaa: miks Omena Viides -seo siis se laiva kon lähestyy ny meidän kultaa- nii miksei se lähteny Marssista vähä myähemmin? Nysse jätti aikataulun mukasen jarrutuksen tekemättä ja osui suoraan oikeelle radalle ja vähän helevetin syyllisen näkösenä. Ja isompi juttu on see et miksei Omput vaan ostanu sitä kultaa meiltä? Tää ei ole niille mikää jättikauppa."
"Ehkä siälä on joku tyyppi firman sisällä joka on tän takana, ei sen tartte olla koko Omppujen klaani. Joku jollon oma lehmä junassa."
"Nii voi olla. Mut toinen vaihtoehto onse mitä enste aateltiin: joku ei halunnu joko sit kultaa Kuuhun tai et me saadaan siitä hintaa. Jos me oltas päädytty pyytään armeijan apua jollain muulla ois saattanu olla laiva valmiina keräämään armeijan puskusta jääneet rippeet itelleen. Sekin ois ollu järjestettävissä. Oli vaan meidän hyvää säkää että Ompuilla on laiva justiin siinä mis on."
"Liikaa säkää," Ikna sanoi. "Ja mää en ymmärrä kuin tää data vois auttaa meitä selvittämää kumpi noista sun oletuksista pitää kutinsa."
Jana joi tuopin loppuun. Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitä hän ajoi takaa.
"Mikä vaa vois auttaa," Jana sanoi. "Ja sää oot aina ollu tarkka. Jonkun on pitäny päästä peukaloimaan monta eri asiaa ja lyhyessä ajassa: lähetysantennia, kultastin hinaajia, lähetystornin dataa ja mitä vittuu viälä. Mää toivoin etsää löytäsit jotain mitä tosa datassa ei pitäs olla."
"Niihin hinaajiin ainaskin on ollu tosi vaikeeta päästä käsiks, ainaskaan täällä Gaspralla. Hinaajat on kuiteskin tehty Kuussa jotes sieltä vois löytyy syyllinen. Mut ne tarkistetaan ne hinaajat täälä meillä jokasta bittiä ja pulttia myöden."
"Entäs lähetyksen jälkeen? Maakuujunaha menee omaa tahtiaan, joku vois päästä hinaajiin käsiks matkalla."
"Tosi vaikeeta," Ikna vastasi. "Liikennettä valvotaan helvetin tarkkaan Maakuuradalla, ettei mitään irtoo ja putoo väärään paikkaan. Armeija olis nähny lähestyjän ja pamauttanu sen ja meidän lastin huitin helvettiin meiltä kysymättä. Se oli hyvin lähellä ettei armeija tehny just nii kun toi virhe tapahtu, se et toi kulta on putoomassa Kuuhun eikä käy lähelläkää Maan rataa nii pelasti sen."
"Entäs sitte lähtökiihdytyksen aikana?" Jana kysyi ja tajusi että tätä hän oli ajanut takaa. "Hinaajien fuusioliäkit lähettää senverran säteilyä että piänempi toimenpide vois jäädä huomaamatta."
Ikna mietti hetken ja sanoi: "Perkele. Mää haen tuapit ja sitte katotaan se kiihdytys läpitte kunnolla."
Jana otti ekaa huikkaa uudesta oluestaan kun Ikna jo aloitti kiihdytyksen tallenteiden läpikäynnin.
"Oke," Ikna sanoi ja näytti löytämiään videoleikkeitä. "Täsä on kaikkien hinaajien ja lähetysalueen kameroitten kuvat koko kiihdytyksen ajalta. Jos jotain näkyy niin näissä se näkyy. Tän kuvamatskun pitäs olla aikast samanlaista koko ajalta joten paan pöydän enste hälyttämään kaikesta poikkeevasta."
Ikna syötti komennot pöydälle ja antoi sen käydä läpi koko materiaalin. Mitään ei löytynyt.
"Kakka," Ikna sanoi.
"Entäs raakadata?" Jana kysyi. "Onko hinaajien ällien touhussa mitään poikkeevaa?"
"Ei," Ikna sanoi. "Eiku ootas. Hinaajat kiihdytti viis millisekuntii ylitte normaalin poikkeeman."
"Onkse paljon?" Jana kysyi innoissaan, ja tiesi että on. "Hinaajien ohjelma komentaa kiihdyttään tiettyyn pakonopeutee, joten toi vois merkata ylipainoo."
"Tai sitte vajausta tehossa," Ikna vastasi. "Viis millisekuntii ei ihan riitä hälytykseen, seittemä olis riittäny tällä massalla."
"No onko vajausta? Toion aikast ylärajalla, sen pitäs näkyä."
Ira soitti Janalle, Jana päätti olla vastaamatta vielä. Ikna komensi pöytää tekemään lisätarkistuksia ja sanoi:
"Täsä voi mennä jonkin aikaa kon toi kiihdytys on aika pitkä. Sun puhelin soi."
"Se on Ira," Jana vastasi ja katsoi ylöspäin hiusrajaansa ja sanoi kovemmalla äänellä: "Tuu tänne!"
Ikna otti ensimmäisen huikkansa eikä näyttänyt enää hermostuneelta.
Pöytä teki tarkistuslaskuja vielä kun Ira saapui paikalle. Hän asetti bugipistoolin Janan otsalle ja painoi liipasinta. Aavebugi imeytyi pistooliin.
"Sori nää on aika kalliita," Ira sanoi. "Mää tiädän etsä olisit pitäny sen mieluummin."
"Jeps," Jana vastasi. "Oisin voinu tehdä kuvakollaasin miästen orkuista." Jana väänsi kasvonsa sitruunansyöjän irvistykseen. Ikna punastui ja otti lisää olutta.
"Minkä helevetin miästen?" Ira kysyi ja kääntyi Iknan puoleen. "Mitä tarkoittaa jos noissa tehoissa eioo vajausta?"
"Et meidän lasti tai hinaajat on painavampia kun pitäs," Ikna sanoi.
"Paljon?"
"Jotain viissataa kiloo maks," Ikna vastasi.
"Nii paljo?" Ira hämmästyi. "Sielä siis voi olla kyydissä vittu esmes vaikka kuin iso pommi. Eikös kamerat näje sellasta?"
"Ei jos se on kaivautunu säteilysuojan sisään ja lastin kärjen pualelle," Jana sanoi. "Siellä ei oo kameroita."
"Ja tolleen voi tehä kiihdytyksen aikana ja me ei vittu nähä mittää?"
"Ei se helppoo o tehä," Ikna vastasi. "Lasti on sytytyshetkellä valosekunnin pääsä lähetystornista, mut siinä on valvontakameraa aika lähellä. Kiihdytyksen loppuvaiheella olis ehkä vähän helpompaa laskeutua lastin kärjelle niin ettei kukaa huomaa, mut se olis sitte tosi tarkkaa puuhaa."
"Pommi ei oikeen oo järkevä," Jana sanoi. "Jos halutaan pamauttaa kultalasti nii helpompiikin keinoja löytyy. Ikna tossa jo sano et armeija olis räjäyttäny meijän lastin mieluusti jos sitä olis esmes matkalla lähestyny mikää minkä ei pitäis."
"Entäs jos halutaan pamauttaa Omena Viis?" Ira kysyi.
Ikna ja Jana katsoivat toisiaan. Pöytä lopetti laskutoimituksensa: ei tiedossa olevaa vajausta tehoissa.
"Omena Viis on miähitetty," Jana sanoi. "Se olis murha se."
"Jos Omena Viis haluaa ottaa sen kultalastin haltuun," Ikna vastasi. "Sen pitää telakoituu joko perään tai kärkeen elikkäs painopisteeseen. Ja kärki o turvallisempi."
"Ei vittusaatana," Ira sanoi ja avasi puhelimensa ja huusi siihen: "Kuka päivystää? Nonii. Nyssää otat justiin heti yhteyden Omena Viis -laivaan sekä sitte Marssin Omppuihin ja Kuuhun ratavalvontaan kapteeni Torasii. Ilmotat Omena Viiteen Viidesille... nii seo just se Viides, eiku kuuntele ny! Ilmotat että lopettaa lähestymisensä heti! Ja muille ilmotat että Omena Viis on henkenvaarassa. Mä tuun sinne heti."
Ira juoksi ulos Hyrräbaarista. Jana ja Ikna jäivät tuijottamaan pöydän antamia vastauksia.
"Tunnetsä ketää toimittajaa jota kiinnostas kova uutinen?" Ikna kysyi. Jana ei tuntenut.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
"Ei tullu sitte Ira vielä kiveskärvistimien kaa?" Ikna Lastaaja Naisempi kysyi näytellen pettynyttä. Jana näki, että Ikna oli kuitenkin oikeasti hermostunut, ja Janaa hävetti. Nauraa pitäisi, ja pitäisi olla kertomatta että Ira kuuli ja näki kaiken. Jana ei pystynyt nauramaan, hän hymyili ja sekin epäonnisui. Ikna ja Jana olivat Hyrräbaarissa omassa loosissaan, loosi oli äänieristetty, vain Janan hiusrajaan upotettu aavebugi välitti keskustelun Iralle. Jana päätti olla mahdollisimman rehellinen:
"Totta helvetisä sua epäillään. Ira kysy multa kuka sillon Gaspra-aauussa oli lastausjohtaja ja mää muistin sut. Tiadot lastausjohtajasta oli pyyhitty, mää sanoin et hämäykseks."
"Kiitti," Ikna sanoi, mutta ei koko sydämestään. "Mää oon kuses."
"Nii määki aattelin itestäni eilen vielä," Jana vastasi. "Sitte tajuttiin että homma oli tihutyä ja mää pelastuin. Sua ei kukaa viälä syytä. Ira on ookoo, se ei eti uhria vaan miättii et mitä tapahtu."
"Uhria tullaan ettiin vielä," Ikna sanoi. "Jos tekijöitä ei löydy. Ja mäoon aikast sopiva."
Jana katsoi oluttuoppiaan. Hyrräbaari oli yhden geen kerroksessa, kuplinta oli oikeanlaista. Iknalla oli vain kahvia ja piristepillereitä, hän halusi selvästi pysyä tarkkana nyt.
"Oletkos tehny ite mitää selvitystyötä viälä?" Jana kysyi.
"Enno," Ikna vastasi. "Enno uskaltanu koskee mihkän dataan ettei mua epältäs peukaloinnista."
"Mulla on tallenteet mukana siit Gaspra-aauun lähetyksestä," Jana sanoi ja syötti pöytään Iralta saamansa kopiot. "Nää eio missään linkissä mihkään joten sua ei voi epäillä mistää jos me käydään nää läpi."
Ikna otti taskustaan ruuvimeisselin ja aukaisi pöydän näyttöpäätteen kannen. Hän irroitti päätteen verkkokaapelit ja antoi ne Janalle. Ikna katsoi Janaa hiusrajaan ja sanoi:
"Ny mua ei voi epäillä."
Jana nauroi.
"Tsekkaa nää tallenteet ny läpi enste huolella," Jana sanoi. "Mää juan tän tuopin silaikaa."
Puolen tuopin jälkeen Jana alkoi hiljalleen tajuta, että miehisyys oli sopinut Iknalle paremmin. Iknassa oli aina ollut tiettyä karismaa, josta Jana oli pitänyt. Janan olisi pitänyt iskeä Ikna silloin aiemmin, Jana ei ollut kiinnostunut naisista. Minulla on surkea miesmaku ja liian hitaat refleksit, Jana ajatteli. Tuopin loppupuolella Ikna vihdoin nosti päätään pöydällä olevista tiedostoista:
"Nää näyttäs aidoilta, tapahtumasarja on aikast lailla niinkun muistin, elikkäs kaikki meni nappiinsa. Mää tein silloin tarkan jälkitsekin kanssa, ja senkin tulokset on tässä mun miälestä niinkun pitäis."
"Oke," Jana sanoi pettyneenä. "Meijän pitää mennä siis syvemmälle dataan. Täsä voi mennä aikaa aikast aikalailla."
"Miksää haluat kattoo nää mun kans?" Ikna kysyi. "Onkos sulla jotai aavistusta? Se auttas ettei haettas ihan haja-ammunnalla vaan olis joku lähtökohta."
"Emmää oiken tiädä," Jana vastasi. "Mut nää on nyt niinkon mun miälessä pyäriny: enste selkein: Omenakauppiaat pöllii meidän kullan tai siis puolet siitä. Niillä on resursseja järkätä tällainen monimutkanen melkeen laillisennäkönen kaappaus. Siinon vaan pari muttaa: miks Omena Viides -seo siis se laiva kon lähestyy ny meidän kultaa- nii miksei se lähteny Marssista vähä myähemmin? Nysse jätti aikataulun mukasen jarrutuksen tekemättä ja osui suoraan oikeelle radalle ja vähän helevetin syyllisen näkösenä. Ja isompi juttu on see et miksei Omput vaan ostanu sitä kultaa meiltä? Tää ei ole niille mikää jättikauppa."
"Ehkä siälä on joku tyyppi firman sisällä joka on tän takana, ei sen tartte olla koko Omppujen klaani. Joku jollon oma lehmä junassa."
"Nii voi olla. Mut toinen vaihtoehto onse mitä enste aateltiin: joku ei halunnu joko sit kultaa Kuuhun tai et me saadaan siitä hintaa. Jos me oltas päädytty pyytään armeijan apua jollain muulla ois saattanu olla laiva valmiina keräämään armeijan puskusta jääneet rippeet itelleen. Sekin ois ollu järjestettävissä. Oli vaan meidän hyvää säkää että Ompuilla on laiva justiin siinä mis on."
"Liikaa säkää," Ikna sanoi. "Ja mää en ymmärrä kuin tää data vois auttaa meitä selvittämää kumpi noista sun oletuksista pitää kutinsa."
Jana joi tuopin loppuun. Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitä hän ajoi takaa.
"Mikä vaa vois auttaa," Jana sanoi. "Ja sää oot aina ollu tarkka. Jonkun on pitäny päästä peukaloimaan monta eri asiaa ja lyhyessä ajassa: lähetysantennia, kultastin hinaajia, lähetystornin dataa ja mitä vittuu viälä. Mää toivoin etsää löytäsit jotain mitä tosa datassa ei pitäs olla."
"Niihin hinaajiin ainaskin on ollu tosi vaikeeta päästä käsiks, ainaskaan täällä Gaspralla. Hinaajat on kuiteskin tehty Kuussa jotes sieltä vois löytyy syyllinen. Mut ne tarkistetaan ne hinaajat täälä meillä jokasta bittiä ja pulttia myöden."
"Entäs lähetyksen jälkeen? Maakuujunaha menee omaa tahtiaan, joku vois päästä hinaajiin käsiks matkalla."
"Tosi vaikeeta," Ikna vastasi. "Liikennettä valvotaan helvetin tarkkaan Maakuuradalla, ettei mitään irtoo ja putoo väärään paikkaan. Armeija olis nähny lähestyjän ja pamauttanu sen ja meidän lastin huitin helvettiin meiltä kysymättä. Se oli hyvin lähellä ettei armeija tehny just nii kun toi virhe tapahtu, se et toi kulta on putoomassa Kuuhun eikä käy lähelläkää Maan rataa nii pelasti sen."
"Entäs sitte lähtökiihdytyksen aikana?" Jana kysyi ja tajusi että tätä hän oli ajanut takaa. "Hinaajien fuusioliäkit lähettää senverran säteilyä että piänempi toimenpide vois jäädä huomaamatta."
Ikna mietti hetken ja sanoi: "Perkele. Mää haen tuapit ja sitte katotaan se kiihdytys läpitte kunnolla."
Jana otti ekaa huikkaa uudesta oluestaan kun Ikna jo aloitti kiihdytyksen tallenteiden läpikäynnin.
"Oke," Ikna sanoi ja näytti löytämiään videoleikkeitä. "Täsä on kaikkien hinaajien ja lähetysalueen kameroitten kuvat koko kiihdytyksen ajalta. Jos jotain näkyy niin näissä se näkyy. Tän kuvamatskun pitäs olla aikast samanlaista koko ajalta joten paan pöydän enste hälyttämään kaikesta poikkeevasta."
Ikna syötti komennot pöydälle ja antoi sen käydä läpi koko materiaalin. Mitään ei löytynyt.
"Kakka," Ikna sanoi.
"Entäs raakadata?" Jana kysyi. "Onko hinaajien ällien touhussa mitään poikkeevaa?"
"Ei," Ikna sanoi. "Eiku ootas. Hinaajat kiihdytti viis millisekuntii ylitte normaalin poikkeeman."
"Onkse paljon?" Jana kysyi innoissaan, ja tiesi että on. "Hinaajien ohjelma komentaa kiihdyttään tiettyyn pakonopeutee, joten toi vois merkata ylipainoo."
"Tai sitte vajausta tehossa," Ikna vastasi. "Viis millisekuntii ei ihan riitä hälytykseen, seittemä olis riittäny tällä massalla."
"No onko vajausta? Toion aikast ylärajalla, sen pitäs näkyä."
Ira soitti Janalle, Jana päätti olla vastaamatta vielä. Ikna komensi pöytää tekemään lisätarkistuksia ja sanoi:
"Täsä voi mennä jonkin aikaa kon toi kiihdytys on aika pitkä. Sun puhelin soi."
"Se on Ira," Jana vastasi ja katsoi ylöspäin hiusrajaansa ja sanoi kovemmalla äänellä: "Tuu tänne!"
Ikna otti ensimmäisen huikkansa eikä näyttänyt enää hermostuneelta.
Pöytä teki tarkistuslaskuja vielä kun Ira saapui paikalle. Hän asetti bugipistoolin Janan otsalle ja painoi liipasinta. Aavebugi imeytyi pistooliin.
"Sori nää on aika kalliita," Ira sanoi. "Mää tiädän etsä olisit pitäny sen mieluummin."
"Jeps," Jana vastasi. "Oisin voinu tehdä kuvakollaasin miästen orkuista." Jana väänsi kasvonsa sitruunansyöjän irvistykseen. Ikna punastui ja otti lisää olutta.
"Minkä helevetin miästen?" Ira kysyi ja kääntyi Iknan puoleen. "Mitä tarkoittaa jos noissa tehoissa eioo vajausta?"
"Et meidän lasti tai hinaajat on painavampia kun pitäs," Ikna sanoi.
"Paljon?"
"Jotain viissataa kiloo maks," Ikna vastasi.
"Nii paljo?" Ira hämmästyi. "Sielä siis voi olla kyydissä vittu esmes vaikka kuin iso pommi. Eikös kamerat näje sellasta?"
"Ei jos se on kaivautunu säteilysuojan sisään ja lastin kärjen pualelle," Jana sanoi. "Siellä ei oo kameroita."
"Ja tolleen voi tehä kiihdytyksen aikana ja me ei vittu nähä mittää?"
"Ei se helppoo o tehä," Ikna vastasi. "Lasti on sytytyshetkellä valosekunnin pääsä lähetystornista, mut siinä on valvontakameraa aika lähellä. Kiihdytyksen loppuvaiheella olis ehkä vähän helpompaa laskeutua lastin kärjelle niin ettei kukaa huomaa, mut se olis sitte tosi tarkkaa puuhaa."
"Pommi ei oikeen oo järkevä," Jana sanoi. "Jos halutaan pamauttaa kultalasti nii helpompiikin keinoja löytyy. Ikna tossa jo sano et armeija olis räjäyttäny meijän lastin mieluusti jos sitä olis esmes matkalla lähestyny mikää minkä ei pitäis."
"Entäs jos halutaan pamauttaa Omena Viis?" Ira kysyi.
Ikna ja Jana katsoivat toisiaan. Pöytä lopetti laskutoimituksensa: ei tiedossa olevaa vajausta tehoissa.
"Omena Viis on miähitetty," Jana sanoi. "Se olis murha se."
"Jos Omena Viis haluaa ottaa sen kultalastin haltuun," Ikna vastasi. "Sen pitää telakoituu joko perään tai kärkeen elikkäs painopisteeseen. Ja kärki o turvallisempi."
"Ei vittusaatana," Ira sanoi ja avasi puhelimensa ja huusi siihen: "Kuka päivystää? Nonii. Nyssää otat justiin heti yhteyden Omena Viis -laivaan sekä sitte Marssin Omppuihin ja Kuuhun ratavalvontaan kapteeni Torasii. Ilmotat Omena Viiteen Viidesille... nii seo just se Viides, eiku kuuntele ny! Ilmotat että lopettaa lähestymisensä heti! Ja muille ilmotat että Omena Viis on henkenvaarassa. Mä tuun sinne heti."
Ira juoksi ulos Hyrräbaarista. Jana ja Ikna jäivät tuijottamaan pöydän antamia vastauksia.
"Tunnetsä ketää toimittajaa jota kiinnostas kova uutinen?" Ikna kysyi. Jana ei tuntenut.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
