nimi: Vaikea matka
osa 5: 18.1.2234: Gaspra-asteroidilla riidellään ja koetetaan pelastaa kultalasti
“Se oli sun vahtis, sun olis pitäny nähdä se helevetin virhe!” Kolmas Johtaja Miehisempi huusi Janalle. “Me saadaan kaikki kaivaa aivan vitusti muita metalleja täällä ennenkun se kultalastin menetys on kuitattu. Ja tiedoksi vaan, mä soitin jo vakuutusyhtiöön, ne sano et vakuutus korvaa vaan hinaajat, ei lastia.”
Jana, Kolmas, Vora Talousjohtaja Miehisempi, Ira Turvallisuus Naisempi ja Merkos Lastaaja Miehisempi istuivat kotiasemalla puolen geen palaverihuoneessa. Tai siis Kolmas seisoi, vihaisena ja punaisena. Kartat pöydän keskellä seurasivat '22331120 Gaspra-Au' -lastin vääjäämätöntä kulkua kohti Kuuta. Lastin virheellisestä kiihdytyksestä oli nyt kulunut viisi tuntia.
“No enpä nähny,” Jana vastasi. “Ja en osaa sanoo vielä miksen, mut meidän on ihan turha vielä miettii syyllisyysjuttui, kuuden päivän päästä on sitten hyvin aikaa...”
Kolmas räjähti uudestaan:
“Jossä saatana luulet etmää rauhotun sitten kun kulta on tuhannen pillun päreinä Kuun kamaralla...”
“No en vittu luule!” Jana huusi takasin nousten seisomaan kanssa. “Mut meillon loppuelämä aikaa höyrytä eli mitä jos koitettais pelastaa se kulta enste!”
“Jana on oikeessa,” Vora Talousjohtaja aloitti, mutta Merkos keskeytti:
“Sitäpaitti Toinen Johtaja Naisempi olis kuljettanu sen lastin laivalla.”
Jana heitti varoittavan katseen Merkosille, mutta ei Merkos mitään huomannut. Merkos osoitti Kolmasia:
“Sää halusit tehdä vaikutuksen uutena pomona ja pistit meidän parhaan lastin junan kyytiin ettei tulis niin paljo kuluja. No nyt tuli kuluja, ja sää pistät vielä syyn työntekijäs niskaan, vitun saatanan ääliö!”
Jana sulki silmänsä, mutta näki selvästi luomiensa läpi kuinka Kolmas muuttui vihreästä sinisen kautta punaiseksi. Jana mietti kuinka iso räjähdys syntyy, jos Johtajan koko massa muuttuu puhtaaksi energiaksi.
“Odottakaa!” Ira Turvallisuus Naisempi huusi ja hypähti seisomaan. “Mä vedän tähän väliin kitarasoolon!”
Muut katsoivat Iraa kun tämä veti ilmakitaralla pari tahtia ulisten samalla suullaan ylä-ääniä. Kolmas oli selvästi hämmentynein. Ilmeisesti Kolmas ei tiedä mikä on kitara, Jana ajatteli. Vora keskeytti soolon:
“Nyt kun kaikki paitti mä on saanu pullistella niin palattaisko asiaan? Mittää eioo vielä menetetty, mut vaikeeta tulee olemaan sen päättäminen et miten edetään.”
Kaikki istuivat ja antoivat Voran jatkaa:
“Tarkat laskelmat on ny tullu Kuusta ja meijän omat mittaukset vahvistaa nää: kultalasti kiihdytti ajoainetankit lähes tyhjäksi kolmekuuskahessa sekunnissa mikä oli melkonen saavutus eikä sellasta olis pitäny tapahtua vaikka mitä kävis. Mutta lasti onny putoomassa Kuuhun sellasta vauhtia että mitään kerättävää ei jää paitti kullanhuuhtojille. Lastin massa on kaheksakyt kilotonnia ja nopeus sitä luokkaa et sitä ei saa jarrutettua millään mitä vois lähettää Kuusta tai Maasta järkevään hintaan. Sen pystyis puskemaan ohi Kuun just ja just, alustavasti siinä törmäyksessä tuhoutuis kymmene prossaa lastista. Armeija, jolla on riittävän järeet puskijat laskuttais senverran, että meille jäis lastin arvosta myytävää jälelle noin kolkyt prossaa. Jos se siis saatais myöhemmin kii. Jos me päädytään puskemaan lastii nii se pitää päättää seuraavan kahenkymmenen tunnin sisällä.”
“Mitkä mahikset se olis saada puskun jälkeen kiinni?” Jana kysyi.
“Sitä ei oo pystytty laskemaan vielä,” Vora vastasi. “Mut voisin arvata et me joudutaa siinäkin käyttään ulkopuolista apuu joka ottais vielä oman osuuden, jos se siis onnistuis. Eli mun miälestä se on niinku viimenen keino.”
“Ookoo,” sano Kolmas. ”Mut esmes viidesosa kaheksastakytä kilotonnia on vielä kuustois kilotonnia kultaa, mikä on arvoltaan ihan kohtuu paljon.”
Joo niin on, Jana ajatteli. Mutta siinä tapauksessa Jana saisi kenkää, koska hänen syykseen kasattaisiin 64 kilotonnin kultamäärän tappiot.
“Mitäs muuta me voidaan tehä?” Jana kysyi. “Mites Erosin juna? Onko niillä menossa Maakuuhun päin mittää halvempaa lastii, josta voitas ostaa hinaajia irti?” Muistaakseni tällasta on tehty ennenki. Erosin mainarit varmaan rokottais meitä vähemmän ku armeija.”
“Vitu hyvä idea!” Merkos sanoi. “Eros on ny aika lähellä Maakuuta.” Merkos näytti kartalta asteroidi Erosin sijainnin ja komensi Erosin lastien lentoradat näkyviin.
“Ja niitten junan ajokaistakin on aikast lähellä meijän ajokaistaa. Niillä vois säkällä olla lasti menossa lähellä meidän kultaa.”
“Mä pistän sinne ny heti viestin,” Vora sanoi. “Mä tunnen Neljäs Johtaja Naisempin, se vetää Erosin toimintaa. Erosiin on kakskyt minsaa viivettä suuntaansa, hakekaa mulle ja itellenne ruakaa ja piristeitä.”
Matkalla kanttiinista takaisin palaverihuoneeseen Kolmas lähestyi Janaa ja kysyi hiljaa:
“Onko tolla Iralla kaikki kotona? Mitä se shoumeininki oikeen oli? Ja miks se on ylipäänsä mukana tässä paltsussa?”
Jana katsoi Kolmasia. Yrittääkö se tehdä sovintoa? Ehkä Kolmas tajusi, että Janalla on täällä Gaspralla aika paljon vaikutusvaltaa, ja jos Erosista saadaan halvalla apua, Janasta tulee sankari eikä uhri. Onneksi heillä oli molemmilla ruoka-annokset käsissään, muuten Jana olisi saattanut tirauttaa Kolmasia päin näköä.
“Ira Turvallisuus Naisempi,” Jana vastasi. “Yks olettamus mulla on et tää koko juttu on tahallaan tehty. Se koodivirhe on ihan helvetin läpinäkyvä, ja se sytytyksen lähetysantennin tehopiikki oli käsittämätön. Turvallisuus tsekkaa paraillaan sitä antennii ja ilmoittaa Iralle heti jos jotai epämäärästä löytyy.”
“Onks Ira meidän turvallisuuden pomo?” Kolmas kysyi. “Eihän sillo luokitusta ees.”
Jana oli odottanut tätä kysymystä, ja nyt maailma oli paljon kauniimpi paikka.
“Onpas,” Jana vastasi. “Ira on oikeesti Kolmas niinku sä. Mut meijän edelline pomo oli Toinen Johtaja Naisempi, jote Iran korkeempi luokitus oli Iran miälestä vähän pullistelua joten hän päätti sitte käyttää täällä etunimeään, niinku Voraki. Ja Ira piti Toinensia parempana johtajana kuin itteensä. Ja sitte se etunimen käyttö jäi kun pomo vaihtu. Sä voit tietty komentaa Iran ottamaa käyttöön luokituksensa.”
Kolmas ei vastannut tietenkään mitään, piikki ymmärrettiin ja vastaanotettiin.
“Ei onnaa,” Vora sanoi. ”Neljäs sano ettei heillo ny mitään tarpeeks lähellä meidän lastii.”
Huone oli hiljaa. Ruuat oli syöty ja optimistinen tunnelma alkoi haihtua huoneesta ilmastoinnin imun mukana. Vora komensi kartalle Erosin kaikkien lastien sijainnit.
“Mahtavaa,” Kolmas sanoi hiljaa.
“No onko niillä edes puskuetäisyydellä mitään?” Jana kysyi ja epätoivo alkoi hiljalleen kalvaa hänen luitaan taas. “Jos ne voi irrottaa hinaajia esmes tosta lastista.”
Jana osoitti lähinnä heidän Gaspra-Au:ta olevaa Erosin lastia, joka oli kuitenkin ahdistavan kaukana.
“Ne vois kiihdyttää hinaajat meidän kultaa päin ja puskee sen radan ohi Kuun.”
“Hinaajat on liian kevyitä,” Merkos vastasi. “Mä voin laskee onkse mahdollista mut ei varmaan oo.”
“Meillon ny jotain yheksätoista tuntii jälellä,” Kolmas sanoi. “Ennenkun on liian myöhästä pyytää armeijaa avuks. Pitäskö ruveta laskemaan mahdollisii ratoi puskun jälkeen jotta tiädetää kannattaako lähtee koko hommaan vai antaa kullan pamahtaa Kuuhun?”
“Armeija ei varmaan suastu kertomaan etukäteen puskuvoimaa ja ratoja,” Vora sanoi. “Meidän pitää laskee arvaamalla.”
“Mulla on pari hemmoo laskemassa jo,” Merkos sanoi. “Ne alotti äsken kon mä soitin niille tossa tauolla. Me saadaan varmaa jotai arvauksia parissa tunnissa.”
Iran puhelin soi. Muut odottivat hiljaa kun Ira kuunteli suljetulta kanavalta puhelua ja kommentoi sanoilla “joo”, “ai”, “niin” ja “kuulemiin”.
Ira sulki puhelimen ja sanoi Janalle: “Homma vahvistu: pojat sano et sitä antennii on peukaloitu. Siinon kiinni omalla akulla toimiva vahvistin joka on pistetty paikalleen aikasintaa pari kuukautta sitte.”
“Hetki hetki,” Merkos sanoi. “Mitäs tää ny tarkottaa?”
“Meijän kultalastin virheelline kiihdytys on tahalline,” Jana vastasi. Hänen työpaikkansa oli juuri pelastunut. Ira nyökkäsi:
“Joku on nähny ison vaivan ettei me saada siitä kullasta hintaa.”
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
torstai 22. helmikuuta 2007
Vaikea matka, osa 4
Tämä seuraava jakso sijoittuu epämääräisesti J.R.R. Tolkienin Keski-Maahan. Nimiä Nenuial, Turin Turambar, Imladris, Emun Sûl, Mitheithel, Melkor, Annatar ja Minastir nyt ainakin käytän ilman minkäänlaisia lupia. Anteeksi.
Nimi:Vaikea matka
Osa 4: Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Dagor Nenuial päättyi justiina
Aldor Eldelin pyyhki viimeiset mustat veret terästään, mutta oli edelleen valmis iskemään pään irti keneltä tahansa, joka osoittaisi miekkaansa häntä kohti. Aseöljy oli loppu, hänen pitäisi puhua varustemestarille täydennyksestä. Nenuial-järven ranta oli luultavasti tyhjennetty örkkien toimesta jo aikoja sitten, täältä kaupungista tuskin löytyisi muuta kuin vapautettavia haamuja. Aldor mietti: tulimme liian myöhään, kuninkaan olisi pitänyt toimia nopeammin. No nyt on toimittu, ja sota jatkunisi muutaman päivän levon jälkeen.
”Tervehdys Malnidirinpoika!" kuului huuto Aldorin takaa, eikä Aldor tunnistanut miehen ääntä.
Viides Omenakauppias Miehisempi päätteli, että huutaja on peliäly, vaikkakin viivenarkolepsia tapahtui oikean pituisena. Aldorin isän nimeä ei pitäisi kenenkään muun tietää kuin Viidesin itsensä.
Aldor kääntyi ja tervehti: ”Olette erehtynyt miehestä, hyvä númedan! Olen Aldor Eldelin, ja isäni nimi on minulle tuntematon.” Huutajalla ei ollut sotilasasua eikä tunnistettavia arvomerkkejä yllään.
”Erehtynyt olette tekin, Aldor Eldelin," vastasi mies. ”En ole númedan, en ole koskaan ylittänyt läntisiä meriä, tämä kaupunki on synnyinsijani.” Mies osoitti surullisena kohti raunioituneen kaupungin keskustaa.
Aldor vastasi: ”Ah, olen totisesti erehtynyt, ja pahoillani. Menetyksenne on varmasti raskas. Tunnen suurta surua sukulaisteni kärsimyksistä täällä. Mutta nyt on koston aika koittanut! Oletteko piileskellyt kaupungissa koko miehityksen ajan? Ja mikä onkaan nimenne?”
”Olen Turambar," vastasi mies. ”Ja menneisyyteni on saman lainen kuin Ensiajan samannimisellä sankarilla, vaikkakaan ei yhtä suuri.”
Viides ei juuri tuntenut Ensiajan historiaa, mutta nimi oli hänelle hämärästi tuttu.
”Voinko auttaa, Turambar?," Aldor kysyi.
”Voitte tarjota oluen," vastasi Turambar. ”Númedain aikoo juhlia voittoa, kunhan örkkiruhot on poltettu. Jos minulla ei ole sotilasseuraa, minut lähetetään muiden pelastettujen mukana Harmaisiin Satamiin. Minä haluan totisesti ennemmin liittyä Minastirin joukkoihin, ja lyödä Annatarin!”
Voisi olla vakoojahahmo, Viides ajatteli. Peli ei usein lähettänyt tehtäviä pelaajien eteen, mutta tämä tuntui juuri sellaiselta. Jos hän kieltäytyisi, joku muu pelaaja saattaisi saada tämän Turambarin selvitettäväkseen.
Aldor vastasi: ”Olkoon. Minun on osoitettava teidät kapteenilleni myöhemmin, mutta tänä iltana olette vieraani, ja juhlistamme voittoamme yhdessä! Voinemme sinutella, hyvä Turambar?”
Turambar epäröi. ”Totta kai, hyvä Aldor, mutta tietäkää, että olin tämän kaupungin vartioston kapteeni, joten jos arvoni tunnistetaan, olen yläpuolellanne komentoketjussa.”
”Jos näin on, teen kaikkeni, että saatte arvonne takaisin, mutta toivon, että hyväksytte ystävyyteni, ja voimme palata muodollisempaan keskustelutapaan myöhemmin.” Aldor hymyili.
”Ah, paskat," Turambar vastasi. ”Olet oikeassa. Jos tarjoat minulle paikan joukoissa, en ikänä katso sinua alamaisekseni, vaikka saisinkin arvoni takaisin. Olet juuri vapauttanut kaupunkini. En voi kuin kiittää ja se on liian vähän.”
Paskat? Viides hämmentyi. Olisiko tässä sittenkin pelaaja vastassa?
Auringon laskiessa tummat pilvet ruumiiden kokoista alkoivat jo haihtua kirkkaalle taivaalle. Juhlapöydät oli rakennettu kauas kokoista, mutta örkkien lihan hajusta ei oltu täysin päästy. Omat menetykset haudattiin Nenuialin rantakaupungin hautausmaalle, mutta aatelisten ruumiit lähtisivät heti aamulla länteen vankkureilla ja sittemmin meren yli ja takaisin Númenoriin.
Aldor naukkaili toista tuoppiaan ja tervehti tovereitaan, jotka kaikki kertoivat voitoistaan. Joka kersantti uskoi oman joukkueensa ratkaisseen taistelun Minastirille, mutta Aldor tiesi, että voitto oli ollut helppo; númedainin ylivoima oli suhteeton Annatarin joukkoihin nähden. Isoin taistelu olisi vielä edessä.
Aldor puhui kapteenilleen Turambarista. Kapteeni oli löytänyt Nenuialin vartioston kirjanpitoa, ja Turambar totisesti vahvistui kaupungin Kapteeniksi. Mies ei ollut jättänyt puolustustaan, ja oli ilmeisesti menettänyt tajuntansa Annatarin lähettämien kalmanhuurujen keskellä. Hänen aseenkantajansa oli piiloittanut hänet, ja hän oli piileskellyt raunioituneen kaupungin kellareissa ja viemäreissä koko miehityksen ajan. Aseenkantaja oli myös selvinnyt ja oli nyt matkalla Satamiin.
Aldor suositteli kapteenilleen Turambaria, ja kapteeni antoi Aldorille luvan ottaa Turambar omaan joukkueeseensa.
Viides päätti varmistaa Turambarin, mikä ei ehkä ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista. Mutta jos Turambar oli pelaaja, Viidesillä olisi oikeus keskustella hänen kanssaan ennenkuin hyväksyisi hänet lähelleen. Viivenarkolepsian pituuden mukaan tämä mahdollinen pelaaja toimi Kuussa. Viides avasi keskusteluhaun pelinimelle ”Turambar”. Pelaajanimikkeitä löytyi Kuusta yli 1200, mutta vain 9 oli samalla kentällä kuin hän. Yksikään heistä ei myöntynyt hänen Turambarikseen. Viides innostui. Tämä oli joko pelijohtaja, tai helvetin hyvin tehty peliäly. Peliäly olisi helppo tunnistaa, jos tiesi mitä haki. Viides avasi Tolkien-referenssin ”Turambar," ja latasi siihen liittyvät pelitiedot.
Aldor istui takaisin pöytään Turambarin viereen.
”Tervetuloa!” Aldor huudahti. ”Jos entiselle Nenuialin kapteenille sopii, hän on minun yksikköni sotilas tästä eteenpäin! Varustemestari Geldorille voit puhua aseista ja panssareista. Ylihuomenna jatkamme marssia Emyn Sûlille, ja sieltä etelään ja itään, kohti Imladrisia, jota Annatar piirittää. Vihollinen on luultavasti jo hyljännyt Emyn Sûlin kukkulat ja pyrkii keskittämään joukkonsa Mitheithel-joen itäpuolelle.”
”No alkaahan tapahtua!” Turambar vastasi. ”Puhun Geldorille heti huomisaamuna. Mutta nyt on aika juhlia!”
Turambar löi pöytään pullon, jossa näytti olevan olutta vahvempaa. Aldor antoi Turambarin kaataa heille molemmille aimo annoksen.
”No niin,” Aldor sanoi. ”Kerropa siitä Ensiajan suuresta sankarista, jonka mukaan sinut on nimetty. Minun pitää tunnustaa, etten tunne historioita niin hyvin kuin oppineen pitäisi, mutta vanhat haltiain sodat kiinnostavat minua kyllä.”
”Ah, surullinen tarina,” Turambar huokaisi. ”Turin Turambar oli ihmismies, jonka Vihollinen Melkor kirosi, ja joka koitui koko perheensä kohtaloksi. Hänen tarinansa on pitkä, ja pimeyttä täynnä.”
Ensimmäinen virhe, Viides ajatteli. Peliäly ei käyttäisi Melkor-nimeä, kenenkään paitsi oppineimpien ei pitäisi sitä nimeä tietää tähän maailman aikaan. Lupaavaa, tässä olisi pelijohtaja vastassa, ja vielä luultavasti aloittelija. Vielä yksi testi.
Aldor lausui: ”Aivan, Turin Turin Turambar! Kerrotaan myös, että hän nousee Dagor Dagorathin aikaan ja lyö Melkorin, siis mieshän on oikea legendojen legenda!”
Turambar hätkähti. ”Tuota en ole kuullut. Taitaakin olla niin, että tiedät enämpi historioista kuin myönnät? Númedainilla sanotaan olevan tietämystä, jota Keski-Maan ihmisiltä paljon uupuu.”
Viides säikähti: Meninkö liian pitkälle? Minut voidaan sulkea pelistä, jos puhun sopimattomia. Ja tämä “Turambar” ei korjannut toistovirhettä, minkä peliäly olisi luultavasti tehnyt. Parasta lopettaa testaaminen.
”Pelkkää legendaa, jostain runosta lapsena opittua," Aldor sanoi. ”Eipä siitä sen enämpää. Kaada toinen annos!”
Aldor ja Turambar päihtyivät ja Turambar kertoi Aldorille Turin Turambarin tarun.
Viides Omenakauppias Miehisempi syötti aivoihinsa humalaa realistisessa suhteessa, ja heräsi vasta kun laiva hälytti hänet tuntia ennen jarrutuksen alkua. Puhelin soi melkein samantein.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Nimi:Vaikea matka
Osa 4: Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Dagor Nenuial päättyi justiina
Aldor Eldelin pyyhki viimeiset mustat veret terästään, mutta oli edelleen valmis iskemään pään irti keneltä tahansa, joka osoittaisi miekkaansa häntä kohti. Aseöljy oli loppu, hänen pitäisi puhua varustemestarille täydennyksestä. Nenuial-järven ranta oli luultavasti tyhjennetty örkkien toimesta jo aikoja sitten, täältä kaupungista tuskin löytyisi muuta kuin vapautettavia haamuja. Aldor mietti: tulimme liian myöhään, kuninkaan olisi pitänyt toimia nopeammin. No nyt on toimittu, ja sota jatkunisi muutaman päivän levon jälkeen.
”Tervehdys Malnidirinpoika!" kuului huuto Aldorin takaa, eikä Aldor tunnistanut miehen ääntä.
Viides Omenakauppias Miehisempi päätteli, että huutaja on peliäly, vaikkakin viivenarkolepsia tapahtui oikean pituisena. Aldorin isän nimeä ei pitäisi kenenkään muun tietää kuin Viidesin itsensä.
Aldor kääntyi ja tervehti: ”Olette erehtynyt miehestä, hyvä númedan! Olen Aldor Eldelin, ja isäni nimi on minulle tuntematon.” Huutajalla ei ollut sotilasasua eikä tunnistettavia arvomerkkejä yllään.
”Erehtynyt olette tekin, Aldor Eldelin," vastasi mies. ”En ole númedan, en ole koskaan ylittänyt läntisiä meriä, tämä kaupunki on synnyinsijani.” Mies osoitti surullisena kohti raunioituneen kaupungin keskustaa.
Aldor vastasi: ”Ah, olen totisesti erehtynyt, ja pahoillani. Menetyksenne on varmasti raskas. Tunnen suurta surua sukulaisteni kärsimyksistä täällä. Mutta nyt on koston aika koittanut! Oletteko piileskellyt kaupungissa koko miehityksen ajan? Ja mikä onkaan nimenne?”
”Olen Turambar," vastasi mies. ”Ja menneisyyteni on saman lainen kuin Ensiajan samannimisellä sankarilla, vaikkakaan ei yhtä suuri.”
Viides ei juuri tuntenut Ensiajan historiaa, mutta nimi oli hänelle hämärästi tuttu.
”Voinko auttaa, Turambar?," Aldor kysyi.
”Voitte tarjota oluen," vastasi Turambar. ”Númedain aikoo juhlia voittoa, kunhan örkkiruhot on poltettu. Jos minulla ei ole sotilasseuraa, minut lähetetään muiden pelastettujen mukana Harmaisiin Satamiin. Minä haluan totisesti ennemmin liittyä Minastirin joukkoihin, ja lyödä Annatarin!”
Voisi olla vakoojahahmo, Viides ajatteli. Peli ei usein lähettänyt tehtäviä pelaajien eteen, mutta tämä tuntui juuri sellaiselta. Jos hän kieltäytyisi, joku muu pelaaja saattaisi saada tämän Turambarin selvitettäväkseen.
Aldor vastasi: ”Olkoon. Minun on osoitettava teidät kapteenilleni myöhemmin, mutta tänä iltana olette vieraani, ja juhlistamme voittoamme yhdessä! Voinemme sinutella, hyvä Turambar?”
Turambar epäröi. ”Totta kai, hyvä Aldor, mutta tietäkää, että olin tämän kaupungin vartioston kapteeni, joten jos arvoni tunnistetaan, olen yläpuolellanne komentoketjussa.”
”Jos näin on, teen kaikkeni, että saatte arvonne takaisin, mutta toivon, että hyväksytte ystävyyteni, ja voimme palata muodollisempaan keskustelutapaan myöhemmin.” Aldor hymyili.
”Ah, paskat," Turambar vastasi. ”Olet oikeassa. Jos tarjoat minulle paikan joukoissa, en ikänä katso sinua alamaisekseni, vaikka saisinkin arvoni takaisin. Olet juuri vapauttanut kaupunkini. En voi kuin kiittää ja se on liian vähän.”
Paskat? Viides hämmentyi. Olisiko tässä sittenkin pelaaja vastassa?
Auringon laskiessa tummat pilvet ruumiiden kokoista alkoivat jo haihtua kirkkaalle taivaalle. Juhlapöydät oli rakennettu kauas kokoista, mutta örkkien lihan hajusta ei oltu täysin päästy. Omat menetykset haudattiin Nenuialin rantakaupungin hautausmaalle, mutta aatelisten ruumiit lähtisivät heti aamulla länteen vankkureilla ja sittemmin meren yli ja takaisin Númenoriin.
Aldor naukkaili toista tuoppiaan ja tervehti tovereitaan, jotka kaikki kertoivat voitoistaan. Joka kersantti uskoi oman joukkueensa ratkaisseen taistelun Minastirille, mutta Aldor tiesi, että voitto oli ollut helppo; númedainin ylivoima oli suhteeton Annatarin joukkoihin nähden. Isoin taistelu olisi vielä edessä.
Aldor puhui kapteenilleen Turambarista. Kapteeni oli löytänyt Nenuialin vartioston kirjanpitoa, ja Turambar totisesti vahvistui kaupungin Kapteeniksi. Mies ei ollut jättänyt puolustustaan, ja oli ilmeisesti menettänyt tajuntansa Annatarin lähettämien kalmanhuurujen keskellä. Hänen aseenkantajansa oli piiloittanut hänet, ja hän oli piileskellyt raunioituneen kaupungin kellareissa ja viemäreissä koko miehityksen ajan. Aseenkantaja oli myös selvinnyt ja oli nyt matkalla Satamiin.
Aldor suositteli kapteenilleen Turambaria, ja kapteeni antoi Aldorille luvan ottaa Turambar omaan joukkueeseensa.
Viides päätti varmistaa Turambarin, mikä ei ehkä ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista. Mutta jos Turambar oli pelaaja, Viidesillä olisi oikeus keskustella hänen kanssaan ennenkuin hyväksyisi hänet lähelleen. Viivenarkolepsian pituuden mukaan tämä mahdollinen pelaaja toimi Kuussa. Viides avasi keskusteluhaun pelinimelle ”Turambar”. Pelaajanimikkeitä löytyi Kuusta yli 1200, mutta vain 9 oli samalla kentällä kuin hän. Yksikään heistä ei myöntynyt hänen Turambarikseen. Viides innostui. Tämä oli joko pelijohtaja, tai helvetin hyvin tehty peliäly. Peliäly olisi helppo tunnistaa, jos tiesi mitä haki. Viides avasi Tolkien-referenssin ”Turambar," ja latasi siihen liittyvät pelitiedot.
Aldor istui takaisin pöytään Turambarin viereen.
”Tervetuloa!” Aldor huudahti. ”Jos entiselle Nenuialin kapteenille sopii, hän on minun yksikköni sotilas tästä eteenpäin! Varustemestari Geldorille voit puhua aseista ja panssareista. Ylihuomenna jatkamme marssia Emyn Sûlille, ja sieltä etelään ja itään, kohti Imladrisia, jota Annatar piirittää. Vihollinen on luultavasti jo hyljännyt Emyn Sûlin kukkulat ja pyrkii keskittämään joukkonsa Mitheithel-joen itäpuolelle.”
”No alkaahan tapahtua!” Turambar vastasi. ”Puhun Geldorille heti huomisaamuna. Mutta nyt on aika juhlia!”
Turambar löi pöytään pullon, jossa näytti olevan olutta vahvempaa. Aldor antoi Turambarin kaataa heille molemmille aimo annoksen.
”No niin,” Aldor sanoi. ”Kerropa siitä Ensiajan suuresta sankarista, jonka mukaan sinut on nimetty. Minun pitää tunnustaa, etten tunne historioita niin hyvin kuin oppineen pitäisi, mutta vanhat haltiain sodat kiinnostavat minua kyllä.”
”Ah, surullinen tarina,” Turambar huokaisi. ”Turin Turambar oli ihmismies, jonka Vihollinen Melkor kirosi, ja joka koitui koko perheensä kohtaloksi. Hänen tarinansa on pitkä, ja pimeyttä täynnä.”
Ensimmäinen virhe, Viides ajatteli. Peliäly ei käyttäisi Melkor-nimeä, kenenkään paitsi oppineimpien ei pitäisi sitä nimeä tietää tähän maailman aikaan. Lupaavaa, tässä olisi pelijohtaja vastassa, ja vielä luultavasti aloittelija. Vielä yksi testi.
Aldor lausui: ”Aivan, Turin Turin Turambar! Kerrotaan myös, että hän nousee Dagor Dagorathin aikaan ja lyö Melkorin, siis mieshän on oikea legendojen legenda!”
Turambar hätkähti. ”Tuota en ole kuullut. Taitaakin olla niin, että tiedät enämpi historioista kuin myönnät? Númedainilla sanotaan olevan tietämystä, jota Keski-Maan ihmisiltä paljon uupuu.”
Viides säikähti: Meninkö liian pitkälle? Minut voidaan sulkea pelistä, jos puhun sopimattomia. Ja tämä “Turambar” ei korjannut toistovirhettä, minkä peliäly olisi luultavasti tehnyt. Parasta lopettaa testaaminen.
”Pelkkää legendaa, jostain runosta lapsena opittua," Aldor sanoi. ”Eipä siitä sen enämpää. Kaada toinen annos!”
Aldor ja Turambar päihtyivät ja Turambar kertoi Aldorille Turin Turambarin tarun.
Viides Omenakauppias Miehisempi syötti aivoihinsa humalaa realistisessa suhteessa, ja heräsi vasta kun laiva hälytti hänet tuntia ennen jarrutuksen alkua. Puhelin soi melkein samantein.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 3
Jipiijipii, tekstiä senkun tulee vaan. Minulla ei muuten ole hajuakaan voiko Gaspra-asteroidilta löytyä kultaa, mutta kaveri löysi tällaisen wikistä.
nimi: Vaikea matka
osa 3: 18.1.2234: Lastaajan huonompi hetki asteroidilla
“Sytytys tee miinus kolkytä," Jana Lastaaja Naisempi lateli kuulutuksen. Luultavasti kukaan ei kuunnellut, paitsi Kuussa noin puolen tunnin kuluttua. Kuusta oli tullut viimeinen lähtöselvitys pari minuuttia sitten. Juna kulki aikataulussa.
“Tee miinus kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaksi, yksi, sytytys. Vallisreita, Gaspra, kuitakkaa sytytys.”
Jana katsoi lähetystornin ikkunasta kuinka lastin hinaajien fuusioliekit syttyivät parin sekunnin viiveellä. Kymmenen megatonnia rautamalmia alkoi hiljalleen kiihdyttää Kuuta kohti. Valvontavuoro päättyisi vasta kun lasti olisi turvallisesti viiden valosekunnin päässä Gaspralta. Pikan Lastaaja Miehisempi tulisi hänen tilalleen varmistamaan kiihdytyksen päättämisen.
Viidenkymmenen minuutin kuluttua Kuusta tuli kuittausviesti, joka pilasi Janan työvuoron:
“Gaspra, Vallis Rheita, kiihdytys keskeytetty yliohjauksella, kuitakkaa lastille ny heti!”
Jana toimi ja pamautti keskeytysnappulan melkein rikki. Hän varmisti että lähetysantenni välitti viestin ja odotti pari tuskaisaa sekuntia. Fuusioliekit sammuivat. Jana antoi lastivirhehälytyksen käsin näppäilemällä. Hän pelkäsi, että hänen äänensä murtuisi eikä järjestelmä ymmärtäisi häntä. Kaverit totisesti kiittelisivät Janaa, kaikkien vapaavuorot paloivat juuri nyt. Onneksi lastausjohtajaa ei saanut häiritä ennenkuin hän itse antaisi luvan.
“Vallisreita, Gaspra, keskeytys suoritettu aaöö... voitte kommentoida," Jana aloitti, päässä soi kuitenkin: siinä meni koko porukan kuukauden palkkiot. “Alotan virhetarkistuslistan läpittekäynnin, lähetän sen datan teille suorana kans.”
Järjestelmä alkoi käydä tarkistuslistaa läpi syöttäen tiedot suoraan Janan päänäytölle. Mitään ei löytynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin. Jana kirjoitti raportin lastivirhehälytyksen viitteeksi, jotta muut eivät luulisi että ollaan jonkinlaisessa hengenvaarassa. Kuu vastasi:
“Gaspra, Vallis Rheita. Tässä nopee kommentointi, tän data on lähetetty teille: saimme sytytyslaskennan ookoo, sitte havaittiin fuusioliekit oikeeseen aikaan, mutta sitte me saatiin niitten lisäks teijän sytytyksen lähetysantennin välittämä komentosarja. Se käytti neljää ylimäärästä taajuutta, se oli iha liian voimakas ja sit se sytytti lastin '22331120 Gaspra-Au' hinaajien fuusioajot ja viälä täydellä teholla. Me saatiin ne lakkaamaan ihan kyllä heti, mut ne soitti täysillä jotain kuus minsaa.”
Janan mieli musteni. “Gaspra Au” oli kultalasti, joka oli junan Kuun puoleisessa päässä jo. Se oli heidän paras lastinsa moneen vuoteen. Jana mietti: mitähän kuusi minuuttia tarkoittaa? Kuu jatkoi:
“'22331120 Gaspra-Au' on ensimmäiste laskujen perusteella syöksymäsä tossa 150 tunnin päästä pitkälti ohitte vastaanottopinnan, ja suoraa päin Kuun kamaraa ja melkosella räjähdysnopeudella. Se ei näilä näkymin vaaranna kettää, mut lasti on mennyttä... oon pahoillani. Ainut mitä me voitas tehä on suistaa se radaltaa ohi Kuun, mut sekin tulis kalliiksi, eikä sitä lastii silti kait pystys pelastaan. Mutta on täs ny viälä yli kuus päivää aikaa... vahvistakaa muute se virhe lähetysantennin ohjauksessa.”
Jana mietti kuumeisesti. Hyvät puolet: Kukaan ei ilmeisesti ole vaarassa Kuussa. Tämän päivän lasti on turvassa ja myöhästynee vain muutaman tunnin. Gaspra-Au ei ole vielä tuhannen päreinä, jotain voidaan keksiä. Huonot puolet: jos se ei ole Jana, joka keksii jotain, Jana saa luultavasti kenkää koko mainarivyöhykkeltä. Terve taas Kuu ja jäänkaivaus, millä hän uransa aloitti.
Jana kuittasi Kuun kommentit ja aloitti sytytyksen lähetysantennin virheen etsinnän. Hän löysi muutamassa minuutissa antennin ohjelmistosta jotain aivan käsittämätöntä koodisoopaa. Se oli aiheuttanut viiden peräkkäisen signaalin lähetyksen eri kaistoilla, ja vielä teholla, joka oli kymmenkertaisesti yli sen rajan, jota lähetysantennin pitäisi ylipäänsä pystyä lähettämään.
“Vallisreita, Gaspra, mää vahvistan sen sytytyksen lähetysantennin ohjausvirheen," Jana ilmoitti Kuuhun. “Näyttäs bugilta alustavasti, me alotetaan analysointi heti. Tää virhe ei näkynykkun tarkistin koodin kolme tuntia sitten.”
Selittelyä. Ei kannata.
“Ja me tarkistetaan myös tän päivän lastin, se oli siis '22340118 Gaspra-Fe', niin sen hinaajien kunto ja jos ne on ookoo nii jatketaan kiihdytystä kolmen tunnin päästä, sopiikos se teille?”
Ne viisikymmentä minuuttia, jotka menivät Kuun vastauksen odottamiseen, kuluivat Janalta siihen kun hän tuijotti virheellistä koodia ja alkoi hiljalleen pelon lisäksi suuttua ohjelmiston tuntemattomalle koodaajalle, jonka moka luultavasti veisi hänen työpaikkansa. Mutta minun olisi se pitänyt löytää, Jana ajatteli. Siihen ainakin tutkimuksissa tultaisiin päätymään.
“Joo se on ookoo,” Kuu vastasi. “Siis Gaspra, Vallis Rheita, se '22340118 Gaspra-Feen' kiihdytyksen jatkamine on ookoo. Me ruvetaan nyt kattomaan tarkemmin sitä teidän Gaspra-Au-lastin liikerataa ja pistetään teille sitten tietoa missä mennään ku sitä on. Katotaan varmaa semmonen pari tuntii nyt enste. Vallis Rheita lopettaa, ei tartte kuitata... loppu.”
Loppu, Jana Lastaaja Naisempi ajatteli. Hän lopetti antamansa hälytyksen “vaara ohi” -merkillä ja alkoi keskittyä seuraavaan hommaan, joka oli soittaminen Kolmas Johtajalle. Kolmas oli luultavasti herännyt hälytykseen. Tämä työvuoro se vaan parani paranemistaan.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
nimi: Vaikea matka
osa 3: 18.1.2234: Lastaajan huonompi hetki asteroidilla
“Sytytys tee miinus kolkytä," Jana Lastaaja Naisempi lateli kuulutuksen. Luultavasti kukaan ei kuunnellut, paitsi Kuussa noin puolen tunnin kuluttua. Kuusta oli tullut viimeinen lähtöselvitys pari minuuttia sitten. Juna kulki aikataulussa.
“Tee miinus kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaksi, yksi, sytytys. Vallisreita, Gaspra, kuitakkaa sytytys.”
Jana katsoi lähetystornin ikkunasta kuinka lastin hinaajien fuusioliekit syttyivät parin sekunnin viiveellä. Kymmenen megatonnia rautamalmia alkoi hiljalleen kiihdyttää Kuuta kohti. Valvontavuoro päättyisi vasta kun lasti olisi turvallisesti viiden valosekunnin päässä Gaspralta. Pikan Lastaaja Miehisempi tulisi hänen tilalleen varmistamaan kiihdytyksen päättämisen.
Viidenkymmenen minuutin kuluttua Kuusta tuli kuittausviesti, joka pilasi Janan työvuoron:
“Gaspra, Vallis Rheita, kiihdytys keskeytetty yliohjauksella, kuitakkaa lastille ny heti!”
Jana toimi ja pamautti keskeytysnappulan melkein rikki. Hän varmisti että lähetysantenni välitti viestin ja odotti pari tuskaisaa sekuntia. Fuusioliekit sammuivat. Jana antoi lastivirhehälytyksen käsin näppäilemällä. Hän pelkäsi, että hänen äänensä murtuisi eikä järjestelmä ymmärtäisi häntä. Kaverit totisesti kiittelisivät Janaa, kaikkien vapaavuorot paloivat juuri nyt. Onneksi lastausjohtajaa ei saanut häiritä ennenkuin hän itse antaisi luvan.
“Vallisreita, Gaspra, keskeytys suoritettu aaöö... voitte kommentoida," Jana aloitti, päässä soi kuitenkin: siinä meni koko porukan kuukauden palkkiot. “Alotan virhetarkistuslistan läpittekäynnin, lähetän sen datan teille suorana kans.”
Järjestelmä alkoi käydä tarkistuslistaa läpi syöttäen tiedot suoraan Janan päänäytölle. Mitään ei löytynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin. Jana kirjoitti raportin lastivirhehälytyksen viitteeksi, jotta muut eivät luulisi että ollaan jonkinlaisessa hengenvaarassa. Kuu vastasi:
“Gaspra, Vallis Rheita. Tässä nopee kommentointi, tän data on lähetetty teille: saimme sytytyslaskennan ookoo, sitte havaittiin fuusioliekit oikeeseen aikaan, mutta sitte me saatiin niitten lisäks teijän sytytyksen lähetysantennin välittämä komentosarja. Se käytti neljää ylimäärästä taajuutta, se oli iha liian voimakas ja sit se sytytti lastin '22331120 Gaspra-Au' hinaajien fuusioajot ja viälä täydellä teholla. Me saatiin ne lakkaamaan ihan kyllä heti, mut ne soitti täysillä jotain kuus minsaa.”
Janan mieli musteni. “Gaspra Au” oli kultalasti, joka oli junan Kuun puoleisessa päässä jo. Se oli heidän paras lastinsa moneen vuoteen. Jana mietti: mitähän kuusi minuuttia tarkoittaa? Kuu jatkoi:
“'22331120 Gaspra-Au' on ensimmäiste laskujen perusteella syöksymäsä tossa 150 tunnin päästä pitkälti ohitte vastaanottopinnan, ja suoraa päin Kuun kamaraa ja melkosella räjähdysnopeudella. Se ei näilä näkymin vaaranna kettää, mut lasti on mennyttä... oon pahoillani. Ainut mitä me voitas tehä on suistaa se radaltaa ohi Kuun, mut sekin tulis kalliiksi, eikä sitä lastii silti kait pystys pelastaan. Mutta on täs ny viälä yli kuus päivää aikaa... vahvistakaa muute se virhe lähetysantennin ohjauksessa.”
Jana mietti kuumeisesti. Hyvät puolet: Kukaan ei ilmeisesti ole vaarassa Kuussa. Tämän päivän lasti on turvassa ja myöhästynee vain muutaman tunnin. Gaspra-Au ei ole vielä tuhannen päreinä, jotain voidaan keksiä. Huonot puolet: jos se ei ole Jana, joka keksii jotain, Jana saa luultavasti kenkää koko mainarivyöhykkeltä. Terve taas Kuu ja jäänkaivaus, millä hän uransa aloitti.
Jana kuittasi Kuun kommentit ja aloitti sytytyksen lähetysantennin virheen etsinnän. Hän löysi muutamassa minuutissa antennin ohjelmistosta jotain aivan käsittämätöntä koodisoopaa. Se oli aiheuttanut viiden peräkkäisen signaalin lähetyksen eri kaistoilla, ja vielä teholla, joka oli kymmenkertaisesti yli sen rajan, jota lähetysantennin pitäisi ylipäänsä pystyä lähettämään.
“Vallisreita, Gaspra, mää vahvistan sen sytytyksen lähetysantennin ohjausvirheen," Jana ilmoitti Kuuhun. “Näyttäs bugilta alustavasti, me alotetaan analysointi heti. Tää virhe ei näkynykkun tarkistin koodin kolme tuntia sitten.”
Selittelyä. Ei kannata.
“Ja me tarkistetaan myös tän päivän lastin, se oli siis '22340118 Gaspra-Fe', niin sen hinaajien kunto ja jos ne on ookoo nii jatketaan kiihdytystä kolmen tunnin päästä, sopiikos se teille?”
Ne viisikymmentä minuuttia, jotka menivät Kuun vastauksen odottamiseen, kuluivat Janalta siihen kun hän tuijotti virheellistä koodia ja alkoi hiljalleen pelon lisäksi suuttua ohjelmiston tuntemattomalle koodaajalle, jonka moka luultavasti veisi hänen työpaikkansa. Mutta minun olisi se pitänyt löytää, Jana ajatteli. Siihen ainakin tutkimuksissa tultaisiin päätymään.
“Joo se on ookoo,” Kuu vastasi. “Siis Gaspra, Vallis Rheita, se '22340118 Gaspra-Feen' kiihdytyksen jatkamine on ookoo. Me ruvetaan nyt kattomaan tarkemmin sitä teidän Gaspra-Au-lastin liikerataa ja pistetään teille sitten tietoa missä mennään ku sitä on. Katotaan varmaa semmonen pari tuntii nyt enste. Vallis Rheita lopettaa, ei tartte kuitata... loppu.”
Loppu, Jana Lastaaja Naisempi ajatteli. Hän lopetti antamansa hälytyksen “vaara ohi” -merkillä ja alkoi keskittyä seuraavaan hommaan, joka oli soittaminen Kolmas Johtajalle. Kolmas oli luultavasti herännyt hälytykseen. Tämä työvuoro se vaan parani paranemistaan.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 2
Päätin sitten jatkaa tarinaa. Tämä on vain kommentti sille että päätin.
nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla
Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.
“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”
Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla
Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.
“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”
Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 1
nimi: Vaikea matka
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa
Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski, että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin. Laskurisolut varoittivat, että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta. Itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja asiakkaat, joiden omenoita hän kuljetti, olisivat tyytyväisiä tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.
Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa
Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski, että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin. Laskurisolut varoittivat, että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta. Itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja asiakkaat, joiden omenoita hän kuljetti, olisivat tyytyväisiä tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.
Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka muuttaa
Siirretään se meidän Viidakkorummun blogissa oleva tarina joka pamahti vähän isoksi niin tänne omaan blogiin. Jos te kaikki miljoonat tämän tarinan lukijat ette löydä tätä niin olen pahoillani. Mutta ettehän te sitä saa koskaan selville sitten...
rani, VIIDAKKORUMPU
rani, VIIDAKKORUMPU
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
