perjantai 6. kesäkuuta 2008
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Loppu
No niin, tuossa vaikuttaisi olevan aika sopiva viimeinen kappale, jos en mitään mullistavaa jatkoa keksi. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa puuhastella tarkistusten kanssa. Pitkälti kaikki tekniset asiat on arvattuja ja jostain epämääräisestä lähteestä luetun pohjalta keksittyjä.
Kieltäkin pitää tarkistaa. Ja pilkkuvirheitä. Ja kaikkea.
Ensimmäisenä haluan tehdä kuitenkin ratalaskelmia, muuttaa päivämääriä, massoja ja energioita oikeammiksi. Ei ole hajuakaan mistä aloittaa. Kattellaan...
Rani, VIIDAKKORUMPU
Kieltäkin pitää tarkistaa. Ja pilkkuvirheitä. Ja kaikkea.
Ensimmäisenä haluan tehdä kuitenkin ratalaskelmia, muuttaa päivämääriä, massoja ja energioita oikeammiksi. Ei ole hajuakaan mistä aloittaa. Kattellaan...
Rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 17
29.1.2234: Ainakin vartti
“Sinä olet kiinni tämän laivan ainoassa tunnesimulaattorissa,” Viides sanoi. “Joten jos tuikkaat tuon miekan minuun niin en tunne mitään. Minä käytän tätä hahmoa ohjaimen ja näytön takaa.”
Kaino laski miekkansa. Aldor istui kamiinan ääressä ja lisäsi puita. Ulkona vuorilta alkoi vyöryä pilviä alaspäin, kohta sataisi lisää lunta.
“Löytyykö täältä tupakkaa?” Kaino kysyi ja vei miekkansa huotraan.
Viides hymyili: “Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen.”
“Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen,” Kaino matki. “Anna tupakkaa tai pistän tämän mökin palamaan!”
Kaino istui pöydän ääreen, Aldor kaivoi ruokakomerosta kaksi tuoppia ja ison ja paksun lasipullon täynnä tummaa olutta ja laski ne pöydälle. Hän oli siivonnut paperit ruokakomeron päälle siistiin nippuun.
“Tupakan makua ei ole koneella,” Viides sanoi. “Minun pitäisi ladata se Kuusta ja se herättäisi kysymyksiä.”
Kaino kaatoi molempiin tuoppeihin ja joi.
“Maistuu sahdilta,” Kaino sanoi. “Hyvin suomalaista. Hyvää.”
“Kiitos,” Viides vastasi. “Sain maun eräältä tuntemaltani ulko-maalaiselta skandiaanilta. Asuu Gaspralla.”
Kaino katsoi miestä silmiin. Tuohon virtuaaliseen olentoon voisi helposti ihastua. Kaino koetti nähdä mielessään Viidesin sellaisena pienenä miehenä millainen tämä oikeasti oli. Sitten hän tajusi:
“Minulla ei ole kylmä enää.” Kaino katsoi tuoppiaan. Aldor nauroi ja sanoi:
“Ei se oluesta johdu. Taistelun jälkeen työnsit kätesi hankeen. Nukutin sinut siinä vaiheessa ja palautin ruumiinlämpösi. Olemme riittävän kaukana Maakuusta.”
Kaino hätkähti. Hän ei ollut huomannut mitään. Hän tajusi jälleen selkeästi olevansa täysin tuon pelottavan olennon armoilla. Ja nyt hän tiesi, että Viides luultavasti pystyi myös lukemaan hänen ajatuksensa.
Kaino keskittyi Aldoriin ja muodosti mielessään kysymyksen. Aldor vain katsoi takaisin. Kaino suuttui.
“Älä yritä!” hän huusi. “Sinä kuulit täysin selvästi: Luetko minun ajatuksiani?”
“En lue,” Viides vastasi. “Mutta en myöskään usko että uskot minua. Olet nyt lämmin, joten voin poistaa sinut pelikoneesta. Varaudu siihen että tunnet olosi aika heikoksi.”
Kaino katsoi mökkiä. Se oli loppujen lopuksi ollut aika kodikas vankila. Mutta se ei ollut olemassa.
“Miksi herätit minut ennen Aria?” Kaino kysyi.
“Luit raporttini,” Viides sanoi. “En uskalla kertoa koko totuutta vielä kenellekään laivan ulkopuolella, ajattelin että sinun kanssasi olisi helpompi puhua kuin Þórarinssonin. Ja unilääkitys alkoi aiheuttaa sinulle allergisia oireita. Pelikone oli toiseksi paras vaihtoehto. Haluatko ulos koneesta?”
“Anna mennä,” Kaino sanoi.
Se mitä Viides raportissaan oli nimittänyt ruokasaliksi oli sohva, pieni näyttöpöytä kaarevalla lattialla, neljä hyvää tuolia pöydän ympärillä, jääkaappikomero seinällä ja pari taulua kaapin vieressä. Vastakkaisella seinällä oli yllättävän iso ulkoikkuna, ikkunasta näkyi kultalasti hinaajineen ja niiden takana hitaasti pyörivät tähdet. Tilaa 'salissa' oli kolme metriä kanttiinsa.
Kaino makasi sohvalla, hänellä oli yllään oma suojapukunsa, joka tuoksui vahvasti hien sekaisilta lääkeaineilta. Viides istui pöydän ääressä. Hän asetteli varovasti injektioruiskuja, letkuja ja painepusseja lääkelaukkuun.
“Heräsit,” Viides sanoi. “Hyvä. Mikä olo?”
Kaino yritti nousta istuma-asentoon, mutta painovoima tuntui musertavalta. Hän huoahti raskaasti:
“Kuinka helvetin monta geetä sinä tätä laivaa pyörität?”
“Puoli geetä,” Viides vastasi. “Olit lastilla siinä asuimessanne kolmannesgeessä pitkän aikaa, ja sen jälkeen vielä monta päivää unessa, lihaksesi ovat heikossa kunnossa. Haluatko energiaa?”
Viides ojensi Kainolle pillerin ja lasin vettä. Pilleri auttoi, Kaino nousi istumaan. Hän katsoi vangitsijaansa.
Viides oli bantu piirteiltään, Kaino muisti että Omenakauppiaiden suku oli Mosambiqista, genetiikan ammattilaisia jo ennen Marsiin muuttoa. Mutta ihonväri ei ollut tumma vaan lähes täysin musta, sinihopealta kromilta kiiltävä. Se sai hänet näyttämään maskeeratulta, tai orgaaniselta koneelta. Kainolla ei ollut geenikäsiteltyä säteilysuojaihoa, hän oli melko vaalea iholtaan. Kainolla ei ollut ollut varaa ottaa geneettistä suojaihokäsittelyä ennen matkalle lähtöä. Nyt hän tajusi, että heidän yhteistyökumppaneillaan olisi varmasti ollut varaa kustantaa käsittely. Mutta he olivat halunneet pitää rahansa piilossa, jopa Mikael Iström oli pitänyt ihonsa suojaamattomana. He olivat turvautuneet suojapukuihin ja asuntosentrifuginsa heikkoon plasmasuojaan. Iso riski, joka tulisi maksamaan ainakin Ari Þórarinssonin hengen.
Pienikokoinen Viides oli kuitenkin pelottavampi sisältä kuin ulkoa. Viides oli nopea ja hänellä oli teräaseita piilotettuna käsiinsä, aseissa oli hermomyrkkyä. Heillä oli ollut lamaannuttimia ja ampuma-aseita mukanaan, mutta he eivät olleet ehtineet edes vetää aseitaan esille. Ari oli pakotettu kutsumaan muut sisälle, ja heidät kaikki oli lamaannutettu silmänräpäyksessä. Miten ihmeessä heidän kaikkivoivat yhteistyökumppaninsa eivät olleet tienneet kuinka viritetty Viides oli? Tiedon puute oli pilannut koko operaation. Onneksi, Kaino ajatteli.
“Minulla ei ole oikeaa sahtia,” Viides sanoi. “Mutta viljelen vaaleaa olutta jääkaappiin. Se on ihan aitoa, alkoholipitoista, epäterveellistä, pahanmakuista.”
“Ei kiitos,” Kaino vastasi. “Minä haisen pahalle. Et sitten viitsinyt pestä vaatteitani.”
Viides käänsi katseensa nolona pöytään.
“En tiennyt miten te maalaiset suhtautuisitte,” hän vastasi. “Jos siis olisin riisunut teidät. Joku olisi voinut pitää sitä loukkaavana.”
Kaino hymyili. Hän oli löytänyt vangitsijastaan heikon kohdan: Viides oli kainompi kuin hän. Kaino hyökkäsi:
“Virtsa- ja ulostepussit olet kuitenkin kehdannut tyhjentää.”
“Eikun robotti,” Viides sanoi. “Ohjelmoin yhden robotin tekemään sen. Ja nuo teidän suojapukunne ovat hyvää mallia, tämän aluksen plasmasuoja on erinomainen mutta ei täydellinen. Isompi aurinkomyrsky ja-”
“Sinä olet ujo,” Kaino keskeytti. “Päteekö sama poikiin, vai pesitkö heidät?”
Viides tuijotti edelleen pöytää, tutki näytöltä laivan ratatietoja. Laiva oli oikealla radalla.
“Iström ja Þórarinsson haisevat pahemmalta kuin sinä.”
Kaino katsoi vakavana Viidesiä.
“Sopiiko että käyn pesulla?” Kaino kysyi. “Ja ottaisin mieluusti riskin ja pukisin päälleni jotain kevyempää, jos löydän rinkkani.”
“Rinkkasi on tuolla kaapissa,” Viides sanoi ja osoitti huoneen ovelta oikealle. “Teillä oli laivani piirustukset joten tiedät mistä kylpyhuone löytyy?”
“Tiedän. Minulla on nälkä, tee ruokaa. Sen on syytä olla hyvää.”
“Koetan tehdä hyvää.”
Kainon poistututtua Viides jäi vielä pöydän ääreen. Tuo nainen on selvästi tehnyt minuun vaikutuksen, hän ajatteli. Kemikaalit aivoissa jylläsivät merkkinä vakavasta ihastuksesta. Viidesin piti erittää rauhottavia aineita päähänsä ettei hänen kiinnostuksensa näkyisi aivan liian kevyen oloasun alta. Viides tunsi itsensä typeräksi. Hän ei missään nimessä voisi lähestyä Kainoa, tämä oli hänen vankinsa. Vangin ja vartijan välinen suhde olisi valtapeliä, ja vanki häviäisi sen valtapelin ja tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi. Mutta kieltäytyisikö hän jos Kaino koettaisi iskeä hänet? Viides ei osannut sanoa. Hän ei kaivannut kumppania vaan jotakuta jolle puhua. Olisiko syytä aloittaa suokupuolenvaihdon prosessi, jotta rauhoittuisi? Viides ei osannut sanoa. Vaihdos oli pitkä ja väsyttävä prosessi. Ehkä minä vaan teen ruokaa, hän ajatteli. Olisi sittenkin pitänyt herättää se Þórarinsson.
Viides ihmetteli ihastustaan. Maalaiset ja ulko-maalaiset eivät yleensä olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Virittämisistä seuranneet geneettiset erot olivat jo melkoisia. Enemmistö geneettisen antropologian tutkijoista uskoi, että jo muutaman sadan vuoden sisällä alkaa tapahtua lajiutumista. Peli- ja muut keinomaailmat olivat eri asia, niissä kuka tahansa sai olla minkä tahansa lainen, keinomaailmoissa 'sekasuhteet' olivat hyvinkin yleisiä, vaikkakin todentuntuinen seksi oli lähes mahdotonta yleensä jo pelkän aikaviiveen takia.
Viides kuitenkin ajatteli näitä asioita jottei olisi ajatellut Kainoa. Viides tiesi, että jos antaisi tämän hullun ihastuksensa kasvaa, niin hän alkaisi tehdä virheitä. Viidesin selkeän ujouden Kaino oli jo huomannut, Kaino meni pesulle ja tiesi että Viides tuskin tarkkailisi häntä. Tarkkailisi. Viides säikähti: siinä se virhe sitten oli.
Kaino tuijotti Mikael Iströmin nukkuvia ja tutuiksi tulleita kasvoja. Mikael oli ollut hyvä johtaja, hyvä organisoija, hyvä motivoija ja hyvä rakastaja. Mutta nyt Mikael oli Kainolle hirviö, massamurhaaja, empaattisesti vaurioitunut, elämään kelvoton kasa lihaa ja luuta. Kainon peukalo oli Mikaelin kurkkutorven päällä. Anna mennä, hän ajatteli. Viides tajuaa kohta ja pysäyttää minut, anna mennä.
Mutta örkin tappaminen miekalla oli eri asia. Voimaa joutui käyttämään kuten oikeassa taistelussa mutta örkki ei ollut oikea. Kaino oli harjoitellut tappamista, mutta hän ei ollut ikinä tappanut. Hän tajusi että ero oli iso. Kaino otti paremman asennon, tehtävä tämä kuitenkin on. Hän painoi toisella kädellään peukaloaan syvemmälle Mikaelin ihoon, kaulavaltimon syke tuntui selvästi, hiljaisena ja tietämättömänä kuoleman läheisyydestä. Viides oli ollut tarkka, mitään aseeksi kelpaavaa Kaino ei ollut nopeasti etsimällä löytänyt, ei ilman että olisi joutunut pitämään meteliä. Paina, Kaino ajatteli. Paina!
Viides sanoi:
“Iström kuolee helpommin jos muutat unilääkkeen annostusta.”
Kaino kääntyi nopeasti. Viides seisoi sairaalan ovella. Hän osoitti Mikael Iströmin pään yläpuolella olevaa annostuslaitteen säätöpaneelia.
“Näppäile arvoksi vaikka satakolmekymmentä ja paina enter. Siinä ei ole mitään lukitusta.”
Kaino katsoi paneelia. Viides ei selvästikään aikonut estää häntä.
“Mikset näppäile itse?” Kaino kysyi hiljaa.
“Yritin,” Viides vastasi. “Numerot sain näppäiltyä, mutta sen jälkeen en saanut sormea nousemaan enää kuittausta varten.”
Viides katsoi Kainoa, hänen silmänsä alkoivat sumeta kyynelistä. Kaino naurahti.
“Vittu mitä nynnyjä me olemme.”
“Ehdit vielä käydä suihkussa,” Viides sanoi. “Pistän omenoita uuniin. Herkkuruokaa, mutta siinä menee ainakin vartti.”
“Sinä olet kiinni tämän laivan ainoassa tunnesimulaattorissa,” Viides sanoi. “Joten jos tuikkaat tuon miekan minuun niin en tunne mitään. Minä käytän tätä hahmoa ohjaimen ja näytön takaa.”
Kaino laski miekkansa. Aldor istui kamiinan ääressä ja lisäsi puita. Ulkona vuorilta alkoi vyöryä pilviä alaspäin, kohta sataisi lisää lunta.
“Löytyykö täältä tupakkaa?” Kaino kysyi ja vei miekkansa huotraan.
Viides hymyili: “Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen.”
“Ei vielä muutamaan tuhanteen vuoteen,” Kaino matki. “Anna tupakkaa tai pistän tämän mökin palamaan!”
Kaino istui pöydän ääreen, Aldor kaivoi ruokakomerosta kaksi tuoppia ja ison ja paksun lasipullon täynnä tummaa olutta ja laski ne pöydälle. Hän oli siivonnut paperit ruokakomeron päälle siistiin nippuun.
“Tupakan makua ei ole koneella,” Viides sanoi. “Minun pitäisi ladata se Kuusta ja se herättäisi kysymyksiä.”
Kaino kaatoi molempiin tuoppeihin ja joi.
“Maistuu sahdilta,” Kaino sanoi. “Hyvin suomalaista. Hyvää.”
“Kiitos,” Viides vastasi. “Sain maun eräältä tuntemaltani ulko-maalaiselta skandiaanilta. Asuu Gaspralla.”
Kaino katsoi miestä silmiin. Tuohon virtuaaliseen olentoon voisi helposti ihastua. Kaino koetti nähdä mielessään Viidesin sellaisena pienenä miehenä millainen tämä oikeasti oli. Sitten hän tajusi:
“Minulla ei ole kylmä enää.” Kaino katsoi tuoppiaan. Aldor nauroi ja sanoi:
“Ei se oluesta johdu. Taistelun jälkeen työnsit kätesi hankeen. Nukutin sinut siinä vaiheessa ja palautin ruumiinlämpösi. Olemme riittävän kaukana Maakuusta.”
Kaino hätkähti. Hän ei ollut huomannut mitään. Hän tajusi jälleen selkeästi olevansa täysin tuon pelottavan olennon armoilla. Ja nyt hän tiesi, että Viides luultavasti pystyi myös lukemaan hänen ajatuksensa.
Kaino keskittyi Aldoriin ja muodosti mielessään kysymyksen. Aldor vain katsoi takaisin. Kaino suuttui.
“Älä yritä!” hän huusi. “Sinä kuulit täysin selvästi: Luetko minun ajatuksiani?”
“En lue,” Viides vastasi. “Mutta en myöskään usko että uskot minua. Olet nyt lämmin, joten voin poistaa sinut pelikoneesta. Varaudu siihen että tunnet olosi aika heikoksi.”
Kaino katsoi mökkiä. Se oli loppujen lopuksi ollut aika kodikas vankila. Mutta se ei ollut olemassa.
“Miksi herätit minut ennen Aria?” Kaino kysyi.
“Luit raporttini,” Viides sanoi. “En uskalla kertoa koko totuutta vielä kenellekään laivan ulkopuolella, ajattelin että sinun kanssasi olisi helpompi puhua kuin Þórarinssonin. Ja unilääkitys alkoi aiheuttaa sinulle allergisia oireita. Pelikone oli toiseksi paras vaihtoehto. Haluatko ulos koneesta?”
“Anna mennä,” Kaino sanoi.
Se mitä Viides raportissaan oli nimittänyt ruokasaliksi oli sohva, pieni näyttöpöytä kaarevalla lattialla, neljä hyvää tuolia pöydän ympärillä, jääkaappikomero seinällä ja pari taulua kaapin vieressä. Vastakkaisella seinällä oli yllättävän iso ulkoikkuna, ikkunasta näkyi kultalasti hinaajineen ja niiden takana hitaasti pyörivät tähdet. Tilaa 'salissa' oli kolme metriä kanttiinsa.
Kaino makasi sohvalla, hänellä oli yllään oma suojapukunsa, joka tuoksui vahvasti hien sekaisilta lääkeaineilta. Viides istui pöydän ääressä. Hän asetteli varovasti injektioruiskuja, letkuja ja painepusseja lääkelaukkuun.
“Heräsit,” Viides sanoi. “Hyvä. Mikä olo?”
Kaino yritti nousta istuma-asentoon, mutta painovoima tuntui musertavalta. Hän huoahti raskaasti:
“Kuinka helvetin monta geetä sinä tätä laivaa pyörität?”
“Puoli geetä,” Viides vastasi. “Olit lastilla siinä asuimessanne kolmannesgeessä pitkän aikaa, ja sen jälkeen vielä monta päivää unessa, lihaksesi ovat heikossa kunnossa. Haluatko energiaa?”
Viides ojensi Kainolle pillerin ja lasin vettä. Pilleri auttoi, Kaino nousi istumaan. Hän katsoi vangitsijaansa.
Viides oli bantu piirteiltään, Kaino muisti että Omenakauppiaiden suku oli Mosambiqista, genetiikan ammattilaisia jo ennen Marsiin muuttoa. Mutta ihonväri ei ollut tumma vaan lähes täysin musta, sinihopealta kromilta kiiltävä. Se sai hänet näyttämään maskeeratulta, tai orgaaniselta koneelta. Kainolla ei ollut geenikäsiteltyä säteilysuojaihoa, hän oli melko vaalea iholtaan. Kainolla ei ollut ollut varaa ottaa geneettistä suojaihokäsittelyä ennen matkalle lähtöä. Nyt hän tajusi, että heidän yhteistyökumppaneillaan olisi varmasti ollut varaa kustantaa käsittely. Mutta he olivat halunneet pitää rahansa piilossa, jopa Mikael Iström oli pitänyt ihonsa suojaamattomana. He olivat turvautuneet suojapukuihin ja asuntosentrifuginsa heikkoon plasmasuojaan. Iso riski, joka tulisi maksamaan ainakin Ari Þórarinssonin hengen.
Pienikokoinen Viides oli kuitenkin pelottavampi sisältä kuin ulkoa. Viides oli nopea ja hänellä oli teräaseita piilotettuna käsiinsä, aseissa oli hermomyrkkyä. Heillä oli ollut lamaannuttimia ja ampuma-aseita mukanaan, mutta he eivät olleet ehtineet edes vetää aseitaan esille. Ari oli pakotettu kutsumaan muut sisälle, ja heidät kaikki oli lamaannutettu silmänräpäyksessä. Miten ihmeessä heidän kaikkivoivat yhteistyökumppaninsa eivät olleet tienneet kuinka viritetty Viides oli? Tiedon puute oli pilannut koko operaation. Onneksi, Kaino ajatteli.
“Minulla ei ole oikeaa sahtia,” Viides sanoi. “Mutta viljelen vaaleaa olutta jääkaappiin. Se on ihan aitoa, alkoholipitoista, epäterveellistä, pahanmakuista.”
“Ei kiitos,” Kaino vastasi. “Minä haisen pahalle. Et sitten viitsinyt pestä vaatteitani.”
Viides käänsi katseensa nolona pöytään.
“En tiennyt miten te maalaiset suhtautuisitte,” hän vastasi. “Jos siis olisin riisunut teidät. Joku olisi voinut pitää sitä loukkaavana.”
Kaino hymyili. Hän oli löytänyt vangitsijastaan heikon kohdan: Viides oli kainompi kuin hän. Kaino hyökkäsi:
“Virtsa- ja ulostepussit olet kuitenkin kehdannut tyhjentää.”
“Eikun robotti,” Viides sanoi. “Ohjelmoin yhden robotin tekemään sen. Ja nuo teidän suojapukunne ovat hyvää mallia, tämän aluksen plasmasuoja on erinomainen mutta ei täydellinen. Isompi aurinkomyrsky ja-”
“Sinä olet ujo,” Kaino keskeytti. “Päteekö sama poikiin, vai pesitkö heidät?”
Viides tuijotti edelleen pöytää, tutki näytöltä laivan ratatietoja. Laiva oli oikealla radalla.
“Iström ja Þórarinsson haisevat pahemmalta kuin sinä.”
Kaino katsoi vakavana Viidesiä.
“Sopiiko että käyn pesulla?” Kaino kysyi. “Ja ottaisin mieluusti riskin ja pukisin päälleni jotain kevyempää, jos löydän rinkkani.”
“Rinkkasi on tuolla kaapissa,” Viides sanoi ja osoitti huoneen ovelta oikealle. “Teillä oli laivani piirustukset joten tiedät mistä kylpyhuone löytyy?”
“Tiedän. Minulla on nälkä, tee ruokaa. Sen on syytä olla hyvää.”
“Koetan tehdä hyvää.”
Kainon poistututtua Viides jäi vielä pöydän ääreen. Tuo nainen on selvästi tehnyt minuun vaikutuksen, hän ajatteli. Kemikaalit aivoissa jylläsivät merkkinä vakavasta ihastuksesta. Viidesin piti erittää rauhottavia aineita päähänsä ettei hänen kiinnostuksensa näkyisi aivan liian kevyen oloasun alta. Viides tunsi itsensä typeräksi. Hän ei missään nimessä voisi lähestyä Kainoa, tämä oli hänen vankinsa. Vangin ja vartijan välinen suhde olisi valtapeliä, ja vanki häviäisi sen valtapelin ja tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi. Mutta kieltäytyisikö hän jos Kaino koettaisi iskeä hänet? Viides ei osannut sanoa. Hän ei kaivannut kumppania vaan jotakuta jolle puhua. Olisiko syytä aloittaa suokupuolenvaihdon prosessi, jotta rauhoittuisi? Viides ei osannut sanoa. Vaihdos oli pitkä ja väsyttävä prosessi. Ehkä minä vaan teen ruokaa, hän ajatteli. Olisi sittenkin pitänyt herättää se Þórarinsson.
Viides ihmetteli ihastustaan. Maalaiset ja ulko-maalaiset eivät yleensä olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Virittämisistä seuranneet geneettiset erot olivat jo melkoisia. Enemmistö geneettisen antropologian tutkijoista uskoi, että jo muutaman sadan vuoden sisällä alkaa tapahtua lajiutumista. Peli- ja muut keinomaailmat olivat eri asia, niissä kuka tahansa sai olla minkä tahansa lainen, keinomaailmoissa 'sekasuhteet' olivat hyvinkin yleisiä, vaikkakin todentuntuinen seksi oli lähes mahdotonta yleensä jo pelkän aikaviiveen takia.
Viides kuitenkin ajatteli näitä asioita jottei olisi ajatellut Kainoa. Viides tiesi, että jos antaisi tämän hullun ihastuksensa kasvaa, niin hän alkaisi tehdä virheitä. Viidesin selkeän ujouden Kaino oli jo huomannut, Kaino meni pesulle ja tiesi että Viides tuskin tarkkailisi häntä. Tarkkailisi. Viides säikähti: siinä se virhe sitten oli.
Kaino tuijotti Mikael Iströmin nukkuvia ja tutuiksi tulleita kasvoja. Mikael oli ollut hyvä johtaja, hyvä organisoija, hyvä motivoija ja hyvä rakastaja. Mutta nyt Mikael oli Kainolle hirviö, massamurhaaja, empaattisesti vaurioitunut, elämään kelvoton kasa lihaa ja luuta. Kainon peukalo oli Mikaelin kurkkutorven päällä. Anna mennä, hän ajatteli. Viides tajuaa kohta ja pysäyttää minut, anna mennä.
Mutta örkin tappaminen miekalla oli eri asia. Voimaa joutui käyttämään kuten oikeassa taistelussa mutta örkki ei ollut oikea. Kaino oli harjoitellut tappamista, mutta hän ei ollut ikinä tappanut. Hän tajusi että ero oli iso. Kaino otti paremman asennon, tehtävä tämä kuitenkin on. Hän painoi toisella kädellään peukaloaan syvemmälle Mikaelin ihoon, kaulavaltimon syke tuntui selvästi, hiljaisena ja tietämättömänä kuoleman läheisyydestä. Viides oli ollut tarkka, mitään aseeksi kelpaavaa Kaino ei ollut nopeasti etsimällä löytänyt, ei ilman että olisi joutunut pitämään meteliä. Paina, Kaino ajatteli. Paina!
Viides sanoi:
“Iström kuolee helpommin jos muutat unilääkkeen annostusta.”
Kaino kääntyi nopeasti. Viides seisoi sairaalan ovella. Hän osoitti Mikael Iströmin pään yläpuolella olevaa annostuslaitteen säätöpaneelia.
“Näppäile arvoksi vaikka satakolmekymmentä ja paina enter. Siinä ei ole mitään lukitusta.”
Kaino katsoi paneelia. Viides ei selvästikään aikonut estää häntä.
“Mikset näppäile itse?” Kaino kysyi hiljaa.
“Yritin,” Viides vastasi. “Numerot sain näppäiltyä, mutta sen jälkeen en saanut sormea nousemaan enää kuittausta varten.”
Viides katsoi Kainoa, hänen silmänsä alkoivat sumeta kyynelistä. Kaino naurahti.
“Vittu mitä nynnyjä me olemme.”
“Ehdit vielä käydä suihkussa,” Viides sanoi. “Pistän omenoita uuniin. Herkkuruokaa, mutta siinä menee ainakin vartti.”
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Vaikea matka, osa 16
Hurmeessa
Viimeinen örkki oli paljon varovaisempi kuin kolme edesmennyttä kumppaniaan. Se perääntyi hitaasti polvensyvyisessä lumessa sapeli ja kilpi puolustusasennossa. Kaino pysyi paikallaan kuusen alla, hänen oli pakko vetää henkeä ja rentouttaa miekkakättään. Hän koetti pitää otteensa miekasta mutta vaikeaa se oli, kämmenen lihakset olivat jäykät ja kivuliaat.
Örkki osui takanaan oleviin paksusta lumesta roikkuviin kuusenoksiin, lunta putosi sen päälle roimasti. Se koetti pitää tasapainonsa ja joutui ottamaan askeleen sivulle jottei kilpikäsi olisi lumen painosta kaatanut sitä. Kaino loikkasi kohti. Hän iski lyhyellä miekallaan örkin kilpeä painaen samalla toisella kädellään sen sapelia sivulle. Sapeli leikkasi kämmenen pohjaan, mutta Kainon miekka painui samalla jo örkin suojaamattomaan kaulaan. Örkki kaatui eikä enää noussut.
Kipu nousi, kämmenpohjasta luita ja ytimiä myöden. Kaino huusi tuskissaan, polvisui ja painoi kätensä hankeen. Kuun sinertämä hanki muuttui mustaksi käden ympärillä.
Minä olen siis tunnesimulaattorissa kiinni, Kaino ajatteli. Hyvä. Tappelun kiihko ja käsien kipu olivat parempaa lääkettä kuin jatkuva kylmyys. Nyt olisi syytä palata mökille, ennenkuin jokin muu yön olento saapuu taistelupaikalle äänien ja veren hajun houkuttelemana.
Mutta miksi palata kamiinan ääreen, jos sen tuli ei lämmitä? Ja ne paperit ovat siellä, leviänään pöydällä ja lattialla, täynnä tummalla musteella kirjoitettua tekstiä, joka nauroi Kainon typeryydelle.
Robin Hood. Kaino hymyili katkeraa hymyä. Jos Viides, tai mikä Aldor se nyt onkaan, palaa mökille, niin sen kaula saa toisen reiän.
Viimeinen örkki oli paljon varovaisempi kuin kolme edesmennyttä kumppaniaan. Se perääntyi hitaasti polvensyvyisessä lumessa sapeli ja kilpi puolustusasennossa. Kaino pysyi paikallaan kuusen alla, hänen oli pakko vetää henkeä ja rentouttaa miekkakättään. Hän koetti pitää otteensa miekasta mutta vaikeaa se oli, kämmenen lihakset olivat jäykät ja kivuliaat.
Örkki osui takanaan oleviin paksusta lumesta roikkuviin kuusenoksiin, lunta putosi sen päälle roimasti. Se koetti pitää tasapainonsa ja joutui ottamaan askeleen sivulle jottei kilpikäsi olisi lumen painosta kaatanut sitä. Kaino loikkasi kohti. Hän iski lyhyellä miekallaan örkin kilpeä painaen samalla toisella kädellään sen sapelia sivulle. Sapeli leikkasi kämmenen pohjaan, mutta Kainon miekka painui samalla jo örkin suojaamattomaan kaulaan. Örkki kaatui eikä enää noussut.
Kipu nousi, kämmenpohjasta luita ja ytimiä myöden. Kaino huusi tuskissaan, polvisui ja painoi kätensä hankeen. Kuun sinertämä hanki muuttui mustaksi käden ympärillä.
Minä olen siis tunnesimulaattorissa kiinni, Kaino ajatteli. Hyvä. Tappelun kiihko ja käsien kipu olivat parempaa lääkettä kuin jatkuva kylmyys. Nyt olisi syytä palata mökille, ennenkuin jokin muu yön olento saapuu taistelupaikalle äänien ja veren hajun houkuttelemana.
Mutta miksi palata kamiinan ääreen, jos sen tuli ei lämmitä? Ja ne paperit ovat siellä, leviänään pöydällä ja lattialla, täynnä tummalla musteella kirjoitettua tekstiä, joka nauroi Kainon typeryydelle.
Robin Hood. Kaino hymyili katkeraa hymyä. Jos Viides, tai mikä Aldor se nyt onkaan, palaa mökille, niin sen kaula saa toisen reiän.
tiistai 12. helmikuuta 2008
Menipäs teksti pitkäksi
Vähän pitkä jakso. No, seuraavan aikaansaamiseen menee taas biljoona vuotta.
Vaikea matka, osa 15
Näin Viides Omenakauppias Miehisempi kirjoitti
Raportti Omena V -laivan kaappausyritystä 20.1.2234 välittömästi seuranneista tapahtumista.
Kirjoittaja: Viides Omenakauppias Miehisempi
kirjoitettu 20.1.2234 klo 23:45
Raportti perustuu omiin kokemuksiini, Toinen Omenakauppias Naisempin avulla hankittuihin tietoihin ja kaappaajien (Mikael Iström, Ari Þórarinsson) kuulusteluihin.
20.1.2234 klo 06:21 (UTC) laivaani 'Omena V' tunkeutui kolme Maan ihmistä (Mikael Iström, Ari Þórarinsson, Kaino Puronen), jotka olivat kaapanneet laivani hallinnan 17 tuntia aikaisemmin (ks. viranomaistahoille annettu raportti sekä kuulusteluasiakirjat 223401200700SDR-Omena V).
Saatuani vangittua ja nukutettua kaikki kolme kaappaajaa (06:35), ilmoitin yleisellä kanavalla ensin olevani elossa sekä laivan ja lastin '22331120 Gaspra-Au' olevan hallussani. Kerroin lyhyesti, että laivan kommunikaatiovälineet olivat olleet siihen hetkeen saakka epäkunnossa johtuen laivan järjestelmiin syötetystä madosta. Ilmoitin myös, että kultalastilla ei ollut räjähteitä, joista minua oli yritetty varoittaa. Sen sijaan sen 'kärjellä' oli halkaisijaltaan pieni asuntosentrifugi mallia 'RotLife 6m'. Valheellisesti väitin myös, että sentrifugi oli “kylmä”, siellä ei ollut elämää ja se käytti sähköä vain vähäisessä määrin.
Motiivini valehdella oli se, että minulla ei ollut aavistustakaan minkä laajuinen kaappausoperaatio oli, enkä tiennyt onko armeijan (so. Oseanian laivasto) sisällä ketään mukana operaatiossa, osoitan myöhemmin että on. Joka tapauksessa minun oli syytä saada armeija vakuuttuneeksi siitä, että mitään vaaraa ei ole, muuten en olisi voinut lähestyä Maata ja jatkaa sovitulla radalla Marsiin, vaan olisin joutunut suorittamaan pidemmän ja kalliimman hidastumisen Maakuun ulkopiiriin sekä alistumaan tiukkaan tarkastukseen.
Ensimmäiset kysymykset viranomaisilta saapuivat minulle klo 07:11. Vastasin ja pyysin samalla lupaa jatkaa kultalastin pelastusoperaatiota aikaisemmin sovitun mallin mukaan (viiveestä johtuvat korjaukset huomioonottaen). Sain alustavan luvan 07:19, ja annoin laivalle ohjeet aloittaa tarvittavat ohjauspoltot oikean radan aikaansaamiseksi.
Suunnitelmani oli siinä vaiheessa väittää, että sentrifugilla ei ollut ollut ketään, koska sen pystyin kuvaamalla todentamaan, kunhan olin ensin tehnyt vähän siivoustyötä. Päätin ottaa riskin ja nousta sentrifugiin mahdollisimman pian, kunhan laivan työntövoima olisi vakiintunut. Kiipesin sentrifugiin klo 08:25, 0.45 geen työnnössä.
Tein pikaisen etsinnän sentrifugilla ja löysin suojaamattoman kannettavan tietokoneen, joka oli liitetty sentrifugin yhteysantenniin ja joka oli ollut yhteydessä aiemmin poistamaani matoon Omena V -laivan järjestelmässä. Koneelta löytyi myös tarkka mallinnus piirteistäni, äänestäni ja paljon dataa käyttäytymismalleistani nimellä 'Viideshahmo'. Oletan että nämä tiedot on hankittu pelaamaani verkkopelin 'Ensimmäinen Sormuksen Sota' kautta. Koneella oli myös ohjeita erilaisista koodisanoista ja tavoista pitää yhteyttä Viideshahmon kautta Maakuun tahojen kanssa, varsinkin Oseanian laivaston. Nimiä ei koneelta löytynyt, vain yleisiä yhteysnumeroita.
Kaappaajat olivat myös tallentaneet koneelle videokuvaa itsestään. Videolla kaikki kolme kaappaajaa näyttivät kuolleilta, heidän ruumiinsa olivat pahasti säteilyn vaurioittamia. Päättelin että heidän oli tarkoitus esiintyä minun hahmollani, ja toimia samalla tavalla kuin minä nyt toimin ja ilmoittaa, että sentrifugilla olleet kaappaajat olivat kuolleet hiukkasmyrskyssä siinä vaiheessa kun hinaajat suorittivat kiihdytyksensä 18.1. Päätin toteuttaa kaappaajien suunnitelman ja käyttää yhteyksissäni Maakuuhun heidän tallentamiaan koodisanoja, jotta kaappaajien yhteyshenkilöt saattaisivat olettaa, että kaappaus oli onnistunut. Palasin Omena V -laivaan kannettava mukanani klo 08:56.
Lähetin raporttini sekä kuvat “ruumiista” viranomaisille klo 09:01 (ensimmäinen kiihdytyspoltto päättyi kello 09:13).
Sain viranomaisilta kuittauksen 09:25, vaikutti siltä että minun raportoimani tiedot hyväksyttiin sekä poliisin että armeijan taholta. Aloin suunnitella seuraavaa vaihetta. Pitäisikö minun lähettää viesti todellisesta tilanteesta Marsiin? Keneen voisin siellä luottaa? Laivani sabotointi oli aivan varmasti tapahtunut edellisellä huoltokerralla ennen matkaanlähtöä. Päätin luottaa Toinen Omenakauppias Naisempiin, joka oli minulle tätä kultalastin haltuunottoa ehdottanut. Hän ei ikinä olisi tahallaan mukana tällaisessa kaappausoperaatiossa ja olisi nyt hyvin altis auttamaan minua koska oli välillisesti syypää siihen, että minä melkein menetin henkeni. Lähetin mahdollisimman ohuella kaistalla Toinensille kryptatun raportin ja olennaisia osia kaappaajien kannettavan sisällöstä klo 11:26. Aloin myös valmistella kaappaajien kuulustelua. Pelikoneeni on tehokkain kuulustelutyökalu mitä minulla on mukana, kuulusteltavien lääkityksen joutuisin tekemään kotikonstein melko alkeellisessa laboratoriossani. Pelikoneeni käyttö tuntui muutenkin soveliaalta koska kaappaajat olivat käyttäneet sitä minua vastaan.
Toinen Omenakauppias Naisempi vastasi 12:12. Hän lähetti minulle kaiken tiedon mitä pystyi kaappauksesta siinä vaiheessa kaivamaan, kaappaajat olivat ilmeisesti saapuneet ja piiloutuneet gaspramainareiden alueelle 'Dig Europa' -nimisen laivan mukana. Ao. laiva on matkalla Europaan, sille on lähetetty jo varoituksia sekä oikeudellisia haasteita. 'Dig Europa' on kuitenkin liian kaukana jotta sen miehistöä voisi nopeasti kuulustella tai vaatia antautumaan poliisille. Oletus on, että kaikki miehistössä eivät tienneet kaappaajien mukanaolosta, laivaa ei myöskään aiota vahingoittaa.
Toinen osoitti minulle kannettavan sisällöstä tärkeän kohdan, johon en ollut osannut kiinnittää huomiota. Kaappaajien oli minun nimissäni tarkoitus muuttaa Omena V -laivan matkarataa niin, että linkoaminen Marsin suuntaan tapahtuisi kuten ennenkin mutta Maa ohitettaisiin eri suunnasta. Ratamuutos oli tarkoitus ilmoittaa Oseanian laivastolle 20.1. klo 15:00 jälkeen. Syyksi muutokseen annettaisiin omenalastin pudotukseen liittyvä kiertoradan muutos. Tällaisia ratamuutoksia ei yleensä hyväksytä, joten Toinen päätteli että se, joka Oseanian laivastolla ratamuutoksen hyväksyisi, olisi mukana kaappausoperaatiossa. Kumpikaan meistä ei keksinyt tässä vaiheessa miksi ratamuutosta haluttiin, oletimme että kyseessä on lastin varastamiseen liittyvä seuraava vaihe. Päätin lähettää ratamuutosehdotuksen kaappaajien suunnitelman mukaan. Lähetin ratamuutosehdotuksen Oseanian laivastolle 15:01.
Kello 15:30 olin virittänyt pelikoneeni kuulustelua varten sekä valmistanut lääkeainetta, jonka tarkoitus on lähinnä saada kuulusteltavan huomiokyky herpaantumaan niin että kuulusteltava puhuu pinta-ajatuksensa ääneen vaikka hän kuvittelee olevansa hiljaa. Herätin Ari Þórarinssonin 16:02 ja aloitin kuulustelun.
Lyhyt kuvaus kuulustelumetodista
Kuulusteltava on kiinnityneenä tunnesimulaattoriin mallia Gforce ArmyEmotion M2, hänen havaintonsa on rajoittunut ääneen ja tuntoaistiin. Kuulusteltava tuntee olevansa pimeydessä, hän kelluu tyhjyydessä (Omena V -laiva ei ole työnnössä). Kuulusteltava vastaa pimeydestä tuleviin kysymyksiin. Kuulustelija ei ole kiinni tunnesimulaattorissa, hänen muutettu äänensä kuuluu kuulusteltavalle mikrofonin ja korvarumpukuulokkeiden kautta. Kuulusteltava puhuu vastauksensa ääneen kahdella tasolla: tietoinen, tahallinen vastaus (ttv) ja ajatuksellinen, tahaton vastaus (atv). Ttv syötetään mikrofonin ja kuulokkeiden kautta takaisin kuulusteltavalle, atv “mykistetään”, kuulusteltava ei kuule puhuvansa. Ajantajua hidastavia aineita käytetään erottamaan helposti päällekkäin tapahtuvat ttv ja atv, mutta metodi ei silti toimi kovin pitkään. Kuulusteltava alkaa lyhen ajan jälkeen aavistaa mitä on tapahtumassa.
1. kuulustelu, 20.1.2234 16:03 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)
ATh(atv): minun pitää varoittaa muita se on elossa vielä rauhallisesti nyt olen shokissa en tunne mitään onko silmäni kiinni äsken se oli selkäni takana onko radio päällä silmät auki nyt heti helvetti SILMÄT AUKI TOTTELE KESKITY VALMISTAUDU
VOM: ARI THORARINSSON.
ATh(atv): tuo ei ole viides ihan eri ääni eikä iström
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen.
VOM: Tiedätkö missä olet?
ATh(ttv): En.
ATh(atv): missä minä olen nyt varovasti missä muut ovat kaikki mennyttä olenko kuollut
VOM: Olet Oseanian laivaston L2 asemalla. Minun nimeni on August.
ATh(atv): nyt varovasti kauanko on aikaa
ATh(ttv): Aikaa. Mikä päivä tänään on?
VOM: 6. helmikuuta, Omena V -laiva pudotti sinut vangittavaksi 11 päivää sitten Maan kiertoradalle. Kello on 21:32.
ATh(atv): minut miksi vain minut
VOM: Rikoskumppanisi eivät selvinneet.
ATh(atv): EI EIEIEIEIEIEI rauhoitu
VOM: Kuka on Turambar?
ATh(atv): turambar mikä oliko se se angus thirstenin hahmo täytyy katsoa mitä kortteja minulla on iström ja kaino ovat kuolleet ei se voi puhua paskaa nyt on huono tilanne
VOM: KUKA ON TURAMBAR?
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Valehtelet. Turambar on jo meidän hallussamme, ja hän on kyllä jo kertonut meille sinun nimesi.
ATh(atv): se valehtelee se ei tiedä angusin nimeä eli kaino voi olla elossa vielä
VOM: Sanooko nimi Angus Thirsten sinulle mitään?
ATh(atv): no niin kusessa ollaan koko homma on kaatunut kuulustelussa pitää toistaa itseään anna mahdollisimman vähän
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen edelleen.
VOM: Tänään on 7. helmikuuta, kello on 03:13. Kuulustelu jatkuu.
ATh(atv): mitä HELVETTIÄ äsken oli kuudes päivä pitää nähdä
ATh(ttv): Päästä minut ulos tästä pimeydestä tai minä en puhu enää mitään, saatanan kiduttajan paskiainen.
VOM: Eilen sinä olit peloissasi, nyt olet vihainen. Seuraava tunne on kauhu, sitten seuraa epätoivo. Kerro minulle kuka on Turambar.
ATh(atv): toista itseäsi älä välitä sen paskapuheesta
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Angus kuoli kuulusteluissa eilen. Se oli vahinko, olen pahoillani.
ATh(atv): kovasti kuolleita ei pure se valehtelee kaikesta
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
ATh(atv): hyvä en tiedä jos eversti iström on kuollut niin se tieto meni sen mukana ja iström kestää kuulustelua vaikka maailman tappiin jos se on elossa käy kauppaa
ATh(ttv): Päästä minut ulos täältä, muuten en sano enää mitään.
(VOM) Huomattavaa: kello 17:43 sain hyväksynnän ratamuutokselleni, muutoksen hyväksyi Oseanian laivaston ratavalvonta, Eliza Frances -aseman valvoja Graham Zerpov. ATh alkoi päästä jyvälle aika nopeasti, ja jatkaminen tuntui turhan julmalta. Nukutin ATh:n ja poistin hänet pelikoneesta. Liitin Mikael Iströmin koneeseen kello 18:20. Samalla annoin laivan suorittaa ratamuutoksen. Päätin että tärkeintä on varmistaa Graham Zerpovin nimi ja kysyä se ensin, ennenkuin Mikael Iström tajuaa mistä on kyse.
2. kuulustelu, 20.1.2234 18:21 UTC
Kuulusteltava 2: Mikael Iström (MI)
kielet: skandiaani (ruotsalainen murre)
MI(atv): olen elossa olen elossa viides sai meidät en näe tämä on remunta
VOM: EVERSTI MIKAEL ISTRÖM?
MI(atv): kuka puhuu ei tuttu ääni outo uni ei tämä on huono juttu en ole varma ehkä olen hereillä
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
MI(atv): se haluaa baon nimen tämä ei ole unta tämä on kuulustelu
VOM: MIKÄ ON BAON KOKO NIMI?
MI(atv): mitä se tietää bao kevarrayn etunimen se kuulee mitä ajattelen ei saatana puhu vain ääneen älä ajattele puhu
MI(ttv): vain ääneen. Missä minä olen?
(VOM) Nukutin MI:n uudestaan. Olin saanut eri nimen mitä odotin, ja koko operaatio alkoi tuntua pelottavammalta. Etsin Bao Kevarrayn nimen laivaston sivuilta, Kev.Array on Graham Zerpovin suora alainen. Oseanian laivastolla on siis vähintään kaksi korkea-arvoista upseeria mukana tässä. Ajatus Maan lähestymisestä alkoi tuntua entistä epämiellyttävämmältä. Lähetin kuulustelujen äänitteet Toinen Omenakauppia Naisempille 18:30.
Päätin muuttaa kuulustelutaktiikkaa ja antaa Mikael Iströmille valtaa. Kytkin Omena V -laivan empaattisen suoralinkin pelikoneeseen, jotta Iström voisi tuntea hallitsevansa laivan. Tein laivan lokiin Iströmille valheellisia tietoja, joita hän voisi tutkia. Muutin pelikoneen kellon näyttämään väärää aikaa. Kuulustelu jatkui 19:55.
VOM: Olette käsittääkseni Omena V -laivalla. Miten voitte olla tietämättä missä olette? Onko laiva hallussanne? Onko kaikki kunnossa?
MI(atv): puhu vain
MI(ttv): ääneen. Minä en näe mitään. Kuka sinä olet?
VOM: Minun nimeni on kommodori Graham Zerpov. Olen äänilinjalla Eliza Frances -asemalta, olen koettanut soittaa teille helvetti jo viisi tuntia!
MI(ttv): Minä en tunne teitä kuin nimeltä. Miten voitte puhua kanssani ilman aikaviivettä? Mikä päivä tänään on?
VOM: 21. tammikuuta, kello on 06:05 UTC. Mitä helvettiä tarkoitatte että puhun ilman aikaviivettä? Meillä on yli neljän minuutin aikaviive!
MI(atv): mitä ihmettä mitä tapahtuu mieti jos en huomaa aikaviivettä olen viivenarkolepsiassa olen kiinni siinä pelikoneessa miten zerpov voi tietää operaatiosta onko se mukana puhu ääneen
MI(ttv): Mitä on tapahtunut? Minulla ei ole muistikuvaa viimeisestä vuorokaudesta?
VOM: Ei voi olla totta. Hyvä on. Hyvä on. Tässä lyhyesti. Kaappaus näytti meidän päästä onnistuneen. Lähetitte koodisanat oikein ja radan muutoksen kello 15:00 eilen niinkuin oli sovittu. Hyväksyin muutoksen. Koko maailma luuli että Viides selvisi. Kello 0:50 minulle kerrottiin että Omena V -laiva on joutunut suoraan aurinkomyrskyyn ja sen plasmasuoja oli vaurioitunut. Kapteeni Bao Kev.Array ei ollut tavoitettavissa, joten minun oli pakko koettaa saada teihin yhteyttä suoraan. Ovatko muut kunnossa? Pystytkö arvioimaan missä tilassa laiva on? Voiko operaatiota jatkaa?
MI(atv): kaikki ei ole menetetty me voitettiin viides läheltä piti kuoliko joku meistä taistelussa miksi minä en muista vastaa zerpoville sen on pakko olla salatun yhteyden takana muuten se ei puhuisi noin en tunne säteilysairauden oireita mutta en tunne juuri mitään muutakaan
MI(ttv): Luulen että olen kiinni Viidesin pelikoneessa. En huomaa aikaviivettä, ja koneeseen on liitetty viivenarkolepsialaitteisto. En muista kytkeytyneeni siihen.
VOM: Kuitti. Muistatko sen koneen mallin ja käyttöjärjestelmän?
MI(ttv): AViDect, ArmyEmotion M2 kytkennällä, suoraan kuva-, ääni- ja tuntokimppuihin kytkettynä. Mutta en näe mitään, kuulen vain äänesi.
VOM: Koeta ensin saada valikko näkyviin. Sano sovellusenglannilla “valikko”. Koeta poistaa viivenarkolepsia. Meillä on mennyt viiveeseen jo puoli tuntia, parempi että aistit sen tästä lähin, en voi puhua teille koko iltaa.
MI(atv): mitä kieltä me puhutaan me puhutaan skandiaania zerpov on varomaton
MI(ttv): Valikko.
(VOM) Tässä vaiheessa annoin laivan näyttää Iströmille hallintajärjestelmänsä ja kun hän oli “poistanut” viivenarkolepsiansa, pidin asiaankuuluvat tauot kommunikaatiossa. Tämä osoittautui hyödylliseksi, Iströmin atv toimi vilkkaasti taukojen aikana.
MI(ttv): Zerpov? Luulen että sain narkolepsian sammutettua. Olen laivan valikoissa suoraan! Ilmeisesti Viides käytti AviDectiä Omena V:n hallintaan myös. Se ei ilmeisesti jaksanut kävellä ohjaamoon ja takaisin. Tarkistan laivan lokitiedot puolestayöstä eteenpäin nyt... kuuntelen.
MI(atv, katkelma): no niin pääsin lokiin aurinkomyrsky tappoi muut minä olen luultavasti terminaalisesti säteilysairas kytkin itseni pelikoneeseen jotta saisin ohjattua laivaa kunnes kuolen ilman kipua en halua olla marttyyri minä haluan rahat ja juosta minun pitää sopia tuon zerpovin kanssa pikaisesta hoidosta mutta millä ihmeellä minun pitää päästä pudotettavan omenalastin kyytiin niinkuin sovittiin ja sitten suoraan sairaalaan ja sisuskalut uusiksi ja hyvin menee
-
VOM: Hyvä. Minä ilmoitan että olen saanut Viidesiin yhteyden. Teidän pitää valmistella 'Viides-hahmo' antamaan lausunto Eliza Frances -asemalle mahdollisimman nopeasti. Täällä on valmisteltu jo koko teidän massanne puskemista mahdollisimman kauas Maakuusta. Voitko varmistaa: saatko laivan ohjauksen haltuun siitä AviDectilta?
(VOM) MI avasi tässä vaiheessa laivan empaattisen suoralinkin ja näki laivan kameroiden kautta ja kuuli ja tunsi laivan antennien kautta. Annoin MI:n koettaa ohjaussuihkuja ja pyöräyttää alusta testimielessä. Annoin hänelle myös lähes täyden taktisen näytön, josta laivan ja ympäristön radat ja nopeudet näkyivät, tosin väärässä ajassa.
MI(ttv): Vau! Vau. Voin varmistaa, alus on täydellisesti hallussani. Mutta minä olen sairas. Kuuntele. Olen ainut selviytyjä. Siirryin AviDectiin jotta en kuolisi kipuihin ja jotta laiva olisi hallussani. Suunnitelmamme pysyy samana. Me... minä siirryn omenalastiin 26. tammikuuta ennen iskua ja te noudatte minut sieltä ja annatte heti täyden hoidon. Minä en aio kuolla täällä.
MI(atv, katkelma): zerpov sanoo kyllä vaikka ei tarkoittaisikaan sitä se haluaa että homma hoidetaan minun pitää hiostaa sitä ja saada jollain tavalla varmistus täytyy miettiä joo
-
VOM: Jos olet huonossa kunnossa niin tarvitsen varmistuksen että suunnitelma on muistissasi oikein. Voitko varmistaa: mikä on iskun kohde?
MI(atv): mitä tämä on iskun kohde campi flegrei miksi se kysyy sitä kai se sen tietää vai onko vain bao tietoinen kohteesta puronenkaan ei tiennyt yrittääkö se kalastella ei eieieiei se ei tiedä se ei ole mukana minun pitää päästä puhumaan baon kanssa puhu ääneen nyt on asiat huonosti PUHU
MI(ttv): ÄÄNEEN! Saatanan Zerpov, mitä peliä sinä pelaat? Sinä olet kuulustellut minua. Pistä yhteys heti Baolle, tai meidän keskustelumme päättyy tähän.
(VOM) Nukutin MI:n (21:02) ja aloin tutkia Campi Flegrei -viittausta. Campi Flegrei on kaldera Napolin kupeessa Italiassa, sen syvyyksissä meren ja kiven alla on supertulivuori. Se oli nyt myös suoraan muutetun lentoratani alapuolella. Helpolla jarrutusoperaatiolla oikeaan aikaan saisin koko kultalastin vajoamaan suoraan kalderaa päin hirveällä nopeudella. Mutta riittäisikö se? Ilmakehään osuessaan kultamassa menettäisi nopeasti energiaansa ja eikö meri hidastaisi riittävästi sitä mitä lastista olisi jäljellä? Annoin laskusolujeni arvioida mitä tämän hirveyden suunnittelijat olivat ajatelleet. Nopeasti laskettuna he pyrkivät maailmanlaajuiseen tuhoon, joskin todennäköisyydet olivat heitä vastaan.
Ehkä se riittäisi, että tuhoon on pyritty. Marsilainen laiva hyökkää Maahan voimalla, jota H.G.Wells ei ollut tullut ajatelleeksi. Kaappausyritys heittäisi epäilyksen varjon sen suhteen, että syyllinen oli Viides Omenakauppias Miehisempi, mutta tapahtuman jälkeen alkaisi valtava poliittinen peli. Pahimmillaan “Maailmojen sota” tosiaan syttyisi. Ja marsilaisilla ei olisi mitään mahdollisuuksia siinä sodassa.
Mutta mitä tehdä? Jos paljastan koko suunnitelman, en osaa sanoa miten Maakuu reagoisi. Se voisi varmuuden vuoksi räjäyttää minut taivaan tuuliin tai se voisi kohdella minua sankarina joka paljasti pahojen poikien salajuonen. Mutta minä olin jo tänään valehdellut viranomaisille, niin pahasti että siitä suosta oli vaikea itseään vetää ylös. Päätin olla päättämättä vielä. En lähettänyt kuulustelun loppuosaa Toinensille. En uskaltanut luottaa tätä tietoa kenellekään. Aloin lähestyä paniikkia. Päätin kirjoittaa tämän ja sen jälkeen nukkua.
kirjoitettu 22.1.2234 klo 11:00
Heräsin 21.1. seitsemän maissa (UTC). Olin unohtanut edelleen nukkuvan Mikael Iströmin pelikoneeseen, irroitin hänet siitä. Tajusin, että viimeistään parin päivän päästä Maakuun tarkemmat valvontalaitteistot pystyisivät laskemaan laivani asuintilojen lämpökuorman lisääntyneen noin kolmen ihmisen verran. Jos haluaisin pitää vankini salassa minun olisi jäähdytettävä heitä, jotta lämpökuorma ei olisi niin näkyvä.
Minulla oli pakottava tarve saada puhua jonkun kanssa. Mutta Toinen Omenakauppias Naisempiin en uskaltanut ottaa yhteyttä. Hän oli kyllä lähettänyt minulle lisätietoja muista tapahtumista, esimerkiksi Angus Thirstenin vangitsemisesta, ja olin vastannut lyhyesti, mutta Campi Flegreistä en ollut puhunut. Toinen oli pitänyt huolta siitä että Angusista saadut vihjeet olivat tulleet muualta kuin minulta. Vain Toinen ja minä tiesimme kaappajien olevan elossa. Mutta jos lähettäisin loput kuulustelut Toinensille hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa asiasta ylöspäin, liian paljon oli pelissä. Valehtelin Toinensille että olin lopettanut kuulustelut siihen mitä hän viimeksi minulta sai 20.1. klo 18:30.
Päätin että en kuulustele vankeja enää samalla julmalla metodilla, varsinkaan Kaino Puronen ei ollut edes tiennyt mihin oli ryhtynyt, ja muilta olin jo saanut oleellisimmat tiedot. Jäähdytin Mikael Iströmin ja Kaino Purosen hitaasti ja varovasti, minun oli kloonattava iso määrä hibernaatioaineita omasta ruumiistani. Sain molemmat vakaaseen tilaan kello 17:23.
Ari Þórarinssonista tulisi minun keskustelukumppanini, hän vaikutti kolmesta vaarattomimmalta ja ruumiinvoimiltaan heikoimmalta. Säteilykuorma pitkällä matkalla kultalastin mukana oli myös vaurioittanut häntä eniten, hän ei luultavasti selviäisi Marsiin saakka edes jäähdytettynä, eikä minulla ollut työkaluja rakentaa hänen solukkoaan uusiksi riittävän nopeaa tahtia. Oletin, että Þórarinsson haluaisi elää hereillä viimeiset viikkonsa. Käynnistin asuintilan rotaation 0.5 geehen, kokkasin illallisen, siirsin Þórarinssonin ruokasaliin ja herätin hänet kello 18:10.
3. kuulustelu, 21.1.2234 18:11 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)
VOM: Onko kipuja?
ATh: Ei. Eikun päätä särkee.
VOM: Ota jäävettä. Varo: me olemme puolessa geessä, se läikkyy helposti.
ATh: Kiitos. Missä minä olen?
VOM: Omena V -laivalla edelleen. Päivä on 21. tammikuuta. Iltapäivää, UTC:tä.
ATh: Sinä olet Viides. Missä ystäväni ovat?
VOM: Elossa. Ja turvassa, toistaiseksi, jäähdytetyssä tilassa.
ATh: Eli säilöttyinä.
VOM: Niin.
ATh: Entä minä?
VOM: Näytit nälkäisimmältä. Kaverisi pärjäävät tiputuksella.
(VOM) ATh otti ruokaa ja söi hiljaisena mutta innokkaasti. Minä lähinnä haukkailin pieniä paloja ja tarkkailin.
VOM: Olen pahoillani siitä kuulustelusta.
ATh: Se oli kidutusta. Ihmisoikeusrikos. Joudut vielä vastuuseen.
VOM: Voi olla.
ATh: Sinun pitää luovuttaa meidät viranomaisille. Kaikki tulee esille.
VOM: Myös Campi Flegrei?
(VOM) ATh hiljeni. Käynnistin edellisten kuulustelujen tallenteet ja annoin hänen kuunnella ne kokonaan läpi.
ATh: Onko tuo mennyt jo poliisille? Tai armeijalle?
VOM: Ei. Itse asiassa Maakuu luulee että te kuolitte säteilyyn lastilla matkatessanne. Lähetin viranomaisille tekemänne kuvatallenteet ruumiistanne.
ATh: Miksi?
VOM: Lisäksi yhteistyökumppaninne armeijassa kuvittelevat että kaappausoperaatio onnistui. Ratamme on juuri teidän suunnitelmienne mukainen.
ATh: Miksi?
VOM: Ostin itselleni lisäaikaa päättää miten etenen tästä.
ATh: Viisasta. Oletko päättänyt?
VOM: En. Miksi te haluatte käynnistää supertulivuoren? Kävikö Maapallo tylsäksi?
ATh: No jos viitsit laskea vähän massoja ja nopeuksia niin ei me mitään supertulivuorta pystytä käynnistämään.
VOM: Yli yhden prosentin mahdollisuus. Campi Flegrei on osoittanut levottomuuden merkkejä viime aikoina.
ATh: Paskat on.
VOM: Minä tuskin voin pyytää sinua enää uskomaan mihinkään mitä sanon, mutta minkä sinä kuvittelet olleen teidän motivaationne?
ATh: Napoli on nykyään asumaton, siellä on vain joitain arkeologisia ryhmiä. Tarkoitus on olla osumatta mereen, vain ihan hiukan ohi.
VOM: Ja sitten?
ATh: Sitten pistetään uusiksi Aurinkokunnan pelikenttä. Maalaisilla on oikeus päästä Marsiin asumaan. Mars pitää siis jakaa uusiksi. Pieni sota auttaa.
VOM: Pieni sota? Olet melko varma että marsilaisia epäiltäisiin tuosta iskusta, eikä teitä kaappaajia.
ATh: Ei sillä olisi väliä. Riittävä epäilys että marsilaisilla tai ylipäänsä ulko-maalaisilla on keinot uhmata Maakuun mahtia riittää.
(VOM) Menin jääkaapille. Þórarinsson oli oikeassa, osittain. Otin molemmille oluet. ATh joi omansa heti.
VOM: Mikael Iström on ruotsalainen sukujuuriltaan? Ja sinä islantilainen?
ATh: Kyllä ja kyllä. Ja Kaino on suomalainen.
VOM: Islanti on välttynyt jäiltä?
ATh: Toistaiseksi. Golfivirran rippeet ovat auttaneet.
VOM: Niin. Jäät ovat levinneet mantereen yli. Pohjois-Venäjä sekä muu Skandinavia Tanskaa ja Islantia lukuunottamatta on jo jään peitossa.
ATh: Tunnen jäätilanteen.
VOM: Onko päärahoittajanne juuret mistä päin Skandinaviaa? 'Dig Europa' on ainakin käsittääkseni suomen- ja norjansukuisten jääpakolaisten laiva.
ATh: Olen sotilas, en talouspäällikkö.
VOM: Olet palkkasoturi ja rosvo. Mutta Mikael pitää kotimaastaan.
ATh: Minä rakastan kotimaatani.
VOM: Sinun kotimaasi ei ole jäässä. Mikael haluaa, että hänen kotimaansa ei ole jäässä.
ATh: Haista vittu.
(VOM) ATh alkoi tajuta mihin pyrin. Hän nousi, meni jääkaapille ja otti toisen oluen.
VOM: Mikael ja teidän rahoittajanne haluavat lämmittää Maata. He haluavat palata Skandinavian kulta-aikaan, jolloin lämpöpakolaiset halusivat kaikki teille asumaan. Tilanteen muuttuminen toiseen suuntaan oli kova pala monelle.
ATh: Tuossa ei ole mitään järkeä! Supertulivuoren purkauksen seurauksia ei pysty laskemaan. Maa voisi yhtä hyvin kylmetä lumipalloksi tai kuumeta asuinkelvottomaksi.
VOM: Paitsi että jos rahaa ja tahtoa riittää niin purkauksen seurauksia voisi hyvinkin hallita kiertoradalta käsin. Ja jos kaldera purkautuisi niin tahtoa tosiaan riittäisi.
ATh: Noita on suunniteltu meillä päin jo sata vuotta, mikään ei ole epävarmempaa kuin säänhallinta.
VOM: Kysymys ei ole enää nykyään tekninen vaan taloudellinen. Veikkaan, että Mikael ja kumppanit ajattelevat kultalastin pudotusta hyvin pienenä sijoituksena, jolla käynnistetään hyvin suuria hankkeita. Jos joitakin miljoonia ihmisiä menettää henkensä ylikansoittuneessa Maassa, niin ei hätää, viha kohdistuu Marsiin, ei jääpakolaisiin. Ja kerroit jo miten Maakuu reagoisi.
ATh: Ei silti pure. Yhden prosentin todennäköisyys purkaukselle on liian pieni.
VOM: Paitsi jos todennäköisyyksiä on paranneltu Napolissa?
ATh: Tämä riittää kiitos. Pistä minut säilöön.
VOM: Tapahtuu. Mutta tiedä, että sinä olet saanut liikaa millisieverttejä kun leikkitte piilosia kultalastilla. Et selviä Marsiin saakka.
(VOM) ATh katsoi minua. Tällä kertaa hän taisi uskoa.
ATh: Entä muut?
VOM: Paremmassa kunnossa. Selviävät hoidolla ja joidenkin sisuskalujen vaihdolla. Jouduitko tekemään evan?
ATh: Juuri ennenkuin kiihdytimme lastin. Hinaajien ohjausmoottoreissa oli suuntausvirhe. Olisimme lentäneet ohi Kuun.
VOM: Otan osaa.
ATh: Eversti Iström kertoi matkalla operaation osasta, joka suoritettaisiin Napolissa, puoliksi vahingossa. Kun kyselin lisää, hän sulkeutui ensin ja selitti sitten jotain historiallisesti arvokkaista kohteista, jotka pitäisi saada turvaan. Taisi valehdella.
VOM: Voi olla.
ATh: Operaatiossa oli mukana sukellusryhmä ja merentutkimusalus. Ota selvää.
VOM: Selvä.
ATh: Miten aiot edetä tästä? Oletan että tallensit tämän keskustelumme.
VOM: Oikein. En osaa sanoa vielä. Jotenkin turvallisimmalta tuntuu jatkaa niinkuin tähänkin saakka. Seurata teidän suunnitelmaanne.
ATh: Ja kultalasti?
VOM: Karkaa minun kanssani Marsiin. Omenalasti putoaa kiertoradalle. Maahan ei putoa mitään.
ATh: Se kommodori Zerpov saattaa ampua peräämme vihapäissään.
VOM: Tuskinpa. Jos he ovat virittäneet jotain Campi Flegreille niin se on edelleen heillä valttikorttina, vaikka kultalastista ei saisikaan syntipukkia.
ATh: Helvetin vaikea uskoa että olet oikeassa.
VOM: Haluatko vielä nukkumaan?
ATh: Joo. Voitko herättää minut 26. päivän jälkeen, jos selviämme siitä?
VOM: Toki. Haluan puhua myös Purosen kanssa.
ATh: Anna piruparan nukkua tuon päivän yli. Hän ei tiennyt koko kalderasta mitään, kuvitteli että varastimme rahaa köyhempiä jääpakolaisia varten.
VOM: Robin Hood. Sovittu. Minun on pidettävä teidät kylminä pari päivää Maan ohituksen jälkeen. Sitten nähdään.
ATh: Hyvää yötä.
Nukutin Ari Þórarinssonin kello 20:41.
Aamulla 22.1. Olen päättänyt: en kerro kenellekään Campi Flegreistä vielä, pidän vain huolta siitä että Oseanian laivaston pahat pojat luulevat kaiken olevan kunnossa. 26.1. karkaan heidän sormiensa välistä. Sitten kun olen riittävän kaukana Maakuusta annan viranomaisille vihjeen Campi Flegreistä Toinen Omenakauppias Naisempin kautta, saavat sitten Maassa katsoa mitä Napolissa on puuhailtu ja miten edetä sen asian kanssa. Vangeistani en ole vielä päättänyt.
Tämä raportti pysyy minun hallussani, tuskin annan kenenkään lukea tätä oman elinikäni aikana. Paitsi jos Campi Flegreissä pamahtaa, sitten pitää katsoa tilanne uusiksi.
22.1.2234 Viides Omenakauppias Miehisempi
Raportti Omena V -laivan kaappausyritystä 20.1.2234 välittömästi seuranneista tapahtumista.
Kirjoittaja: Viides Omenakauppias Miehisempi
kirjoitettu 20.1.2234 klo 23:45
Raportti perustuu omiin kokemuksiini, Toinen Omenakauppias Naisempin avulla hankittuihin tietoihin ja kaappaajien (Mikael Iström, Ari Þórarinsson) kuulusteluihin.
20.1.2234 klo 06:21 (UTC) laivaani 'Omena V' tunkeutui kolme Maan ihmistä (Mikael Iström, Ari Þórarinsson, Kaino Puronen), jotka olivat kaapanneet laivani hallinnan 17 tuntia aikaisemmin (ks. viranomaistahoille annettu raportti sekä kuulusteluasiakirjat 223401200700SDR-Omena V).
Saatuani vangittua ja nukutettua kaikki kolme kaappaajaa (06:35), ilmoitin yleisellä kanavalla ensin olevani elossa sekä laivan ja lastin '22331120 Gaspra-Au' olevan hallussani. Kerroin lyhyesti, että laivan kommunikaatiovälineet olivat olleet siihen hetkeen saakka epäkunnossa johtuen laivan järjestelmiin syötetystä madosta. Ilmoitin myös, että kultalastilla ei ollut räjähteitä, joista minua oli yritetty varoittaa. Sen sijaan sen 'kärjellä' oli halkaisijaltaan pieni asuntosentrifugi mallia 'RotLife 6m'. Valheellisesti väitin myös, että sentrifugi oli “kylmä”, siellä ei ollut elämää ja se käytti sähköä vain vähäisessä määrin.
Motiivini valehdella oli se, että minulla ei ollut aavistustakaan minkä laajuinen kaappausoperaatio oli, enkä tiennyt onko armeijan (so. Oseanian laivasto) sisällä ketään mukana operaatiossa, osoitan myöhemmin että on. Joka tapauksessa minun oli syytä saada armeija vakuuttuneeksi siitä, että mitään vaaraa ei ole, muuten en olisi voinut lähestyä Maata ja jatkaa sovitulla radalla Marsiin, vaan olisin joutunut suorittamaan pidemmän ja kalliimman hidastumisen Maakuun ulkopiiriin sekä alistumaan tiukkaan tarkastukseen.
Ensimmäiset kysymykset viranomaisilta saapuivat minulle klo 07:11. Vastasin ja pyysin samalla lupaa jatkaa kultalastin pelastusoperaatiota aikaisemmin sovitun mallin mukaan (viiveestä johtuvat korjaukset huomioonottaen). Sain alustavan luvan 07:19, ja annoin laivalle ohjeet aloittaa tarvittavat ohjauspoltot oikean radan aikaansaamiseksi.
Suunnitelmani oli siinä vaiheessa väittää, että sentrifugilla ei ollut ollut ketään, koska sen pystyin kuvaamalla todentamaan, kunhan olin ensin tehnyt vähän siivoustyötä. Päätin ottaa riskin ja nousta sentrifugiin mahdollisimman pian, kunhan laivan työntövoima olisi vakiintunut. Kiipesin sentrifugiin klo 08:25, 0.45 geen työnnössä.
Tein pikaisen etsinnän sentrifugilla ja löysin suojaamattoman kannettavan tietokoneen, joka oli liitetty sentrifugin yhteysantenniin ja joka oli ollut yhteydessä aiemmin poistamaani matoon Omena V -laivan järjestelmässä. Koneelta löytyi myös tarkka mallinnus piirteistäni, äänestäni ja paljon dataa käyttäytymismalleistani nimellä 'Viideshahmo'. Oletan että nämä tiedot on hankittu pelaamaani verkkopelin 'Ensimmäinen Sormuksen Sota' kautta. Koneella oli myös ohjeita erilaisista koodisanoista ja tavoista pitää yhteyttä Viideshahmon kautta Maakuun tahojen kanssa, varsinkin Oseanian laivaston. Nimiä ei koneelta löytynyt, vain yleisiä yhteysnumeroita.
Kaappaajat olivat myös tallentaneet koneelle videokuvaa itsestään. Videolla kaikki kolme kaappaajaa näyttivät kuolleilta, heidän ruumiinsa olivat pahasti säteilyn vaurioittamia. Päättelin että heidän oli tarkoitus esiintyä minun hahmollani, ja toimia samalla tavalla kuin minä nyt toimin ja ilmoittaa, että sentrifugilla olleet kaappaajat olivat kuolleet hiukkasmyrskyssä siinä vaiheessa kun hinaajat suorittivat kiihdytyksensä 18.1. Päätin toteuttaa kaappaajien suunnitelman ja käyttää yhteyksissäni Maakuuhun heidän tallentamiaan koodisanoja, jotta kaappaajien yhteyshenkilöt saattaisivat olettaa, että kaappaus oli onnistunut. Palasin Omena V -laivaan kannettava mukanani klo 08:56.
Lähetin raporttini sekä kuvat “ruumiista” viranomaisille klo 09:01 (ensimmäinen kiihdytyspoltto päättyi kello 09:13).
Sain viranomaisilta kuittauksen 09:25, vaikutti siltä että minun raportoimani tiedot hyväksyttiin sekä poliisin että armeijan taholta. Aloin suunnitella seuraavaa vaihetta. Pitäisikö minun lähettää viesti todellisesta tilanteesta Marsiin? Keneen voisin siellä luottaa? Laivani sabotointi oli aivan varmasti tapahtunut edellisellä huoltokerralla ennen matkaanlähtöä. Päätin luottaa Toinen Omenakauppias Naisempiin, joka oli minulle tätä kultalastin haltuunottoa ehdottanut. Hän ei ikinä olisi tahallaan mukana tällaisessa kaappausoperaatiossa ja olisi nyt hyvin altis auttamaan minua koska oli välillisesti syypää siihen, että minä melkein menetin henkeni. Lähetin mahdollisimman ohuella kaistalla Toinensille kryptatun raportin ja olennaisia osia kaappaajien kannettavan sisällöstä klo 11:26. Aloin myös valmistella kaappaajien kuulustelua. Pelikoneeni on tehokkain kuulustelutyökalu mitä minulla on mukana, kuulusteltavien lääkityksen joutuisin tekemään kotikonstein melko alkeellisessa laboratoriossani. Pelikoneeni käyttö tuntui muutenkin soveliaalta koska kaappaajat olivat käyttäneet sitä minua vastaan.
Toinen Omenakauppias Naisempi vastasi 12:12. Hän lähetti minulle kaiken tiedon mitä pystyi kaappauksesta siinä vaiheessa kaivamaan, kaappaajat olivat ilmeisesti saapuneet ja piiloutuneet gaspramainareiden alueelle 'Dig Europa' -nimisen laivan mukana. Ao. laiva on matkalla Europaan, sille on lähetetty jo varoituksia sekä oikeudellisia haasteita. 'Dig Europa' on kuitenkin liian kaukana jotta sen miehistöä voisi nopeasti kuulustella tai vaatia antautumaan poliisille. Oletus on, että kaikki miehistössä eivät tienneet kaappaajien mukanaolosta, laivaa ei myöskään aiota vahingoittaa.
Toinen osoitti minulle kannettavan sisällöstä tärkeän kohdan, johon en ollut osannut kiinnittää huomiota. Kaappaajien oli minun nimissäni tarkoitus muuttaa Omena V -laivan matkarataa niin, että linkoaminen Marsin suuntaan tapahtuisi kuten ennenkin mutta Maa ohitettaisiin eri suunnasta. Ratamuutos oli tarkoitus ilmoittaa Oseanian laivastolle 20.1. klo 15:00 jälkeen. Syyksi muutokseen annettaisiin omenalastin pudotukseen liittyvä kiertoradan muutos. Tällaisia ratamuutoksia ei yleensä hyväksytä, joten Toinen päätteli että se, joka Oseanian laivastolla ratamuutoksen hyväksyisi, olisi mukana kaappausoperaatiossa. Kumpikaan meistä ei keksinyt tässä vaiheessa miksi ratamuutosta haluttiin, oletimme että kyseessä on lastin varastamiseen liittyvä seuraava vaihe. Päätin lähettää ratamuutosehdotuksen kaappaajien suunnitelman mukaan. Lähetin ratamuutosehdotuksen Oseanian laivastolle 15:01.
Kello 15:30 olin virittänyt pelikoneeni kuulustelua varten sekä valmistanut lääkeainetta, jonka tarkoitus on lähinnä saada kuulusteltavan huomiokyky herpaantumaan niin että kuulusteltava puhuu pinta-ajatuksensa ääneen vaikka hän kuvittelee olevansa hiljaa. Herätin Ari Þórarinssonin 16:02 ja aloitin kuulustelun.
Lyhyt kuvaus kuulustelumetodista
Kuulusteltava on kiinnityneenä tunnesimulaattoriin mallia Gforce ArmyEmotion M2, hänen havaintonsa on rajoittunut ääneen ja tuntoaistiin. Kuulusteltava tuntee olevansa pimeydessä, hän kelluu tyhjyydessä (Omena V -laiva ei ole työnnössä). Kuulusteltava vastaa pimeydestä tuleviin kysymyksiin. Kuulustelija ei ole kiinni tunnesimulaattorissa, hänen muutettu äänensä kuuluu kuulusteltavalle mikrofonin ja korvarumpukuulokkeiden kautta. Kuulusteltava puhuu vastauksensa ääneen kahdella tasolla: tietoinen, tahallinen vastaus (ttv) ja ajatuksellinen, tahaton vastaus (atv). Ttv syötetään mikrofonin ja kuulokkeiden kautta takaisin kuulusteltavalle, atv “mykistetään”, kuulusteltava ei kuule puhuvansa. Ajantajua hidastavia aineita käytetään erottamaan helposti päällekkäin tapahtuvat ttv ja atv, mutta metodi ei silti toimi kovin pitkään. Kuulusteltava alkaa lyhen ajan jälkeen aavistaa mitä on tapahtumassa.
1. kuulustelu, 20.1.2234 16:03 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)
ATh(atv): minun pitää varoittaa muita se on elossa vielä rauhallisesti nyt olen shokissa en tunne mitään onko silmäni kiinni äsken se oli selkäni takana onko radio päällä silmät auki nyt heti helvetti SILMÄT AUKI TOTTELE KESKITY VALMISTAUDU
VOM: ARI THORARINSSON.
ATh(atv): tuo ei ole viides ihan eri ääni eikä iström
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen.
VOM: Tiedätkö missä olet?
ATh(ttv): En.
ATh(atv): missä minä olen nyt varovasti missä muut ovat kaikki mennyttä olenko kuollut
VOM: Olet Oseanian laivaston L2 asemalla. Minun nimeni on August.
ATh(atv): nyt varovasti kauanko on aikaa
ATh(ttv): Aikaa. Mikä päivä tänään on?
VOM: 6. helmikuuta, Omena V -laiva pudotti sinut vangittavaksi 11 päivää sitten Maan kiertoradalle. Kello on 21:32.
ATh(atv): minut miksi vain minut
VOM: Rikoskumppanisi eivät selvinneet.
ATh(atv): EI EIEIEIEIEIEI rauhoitu
VOM: Kuka on Turambar?
ATh(atv): turambar mikä oliko se se angus thirstenin hahmo täytyy katsoa mitä kortteja minulla on iström ja kaino ovat kuolleet ei se voi puhua paskaa nyt on huono tilanne
VOM: KUKA ON TURAMBAR?
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Valehtelet. Turambar on jo meidän hallussamme, ja hän on kyllä jo kertonut meille sinun nimesi.
ATh(atv): se valehtelee se ei tiedä angusin nimeä eli kaino voi olla elossa vielä
VOM: Sanooko nimi Angus Thirsten sinulle mitään?
ATh(atv): no niin kusessa ollaan koko homma on kaatunut kuulustelussa pitää toistaa itseään anna mahdollisimman vähän
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: KUULETKO ARI THORARINSSON?
ATh(ttv): Kuulen edelleen.
VOM: Tänään on 7. helmikuuta, kello on 03:13. Kuulustelu jatkuu.
ATh(atv): mitä HELVETTIÄ äsken oli kuudes päivä pitää nähdä
ATh(ttv): Päästä minut ulos tästä pimeydestä tai minä en puhu enää mitään, saatanan kiduttajan paskiainen.
VOM: Eilen sinä olit peloissasi, nyt olet vihainen. Seuraava tunne on kauhu, sitten seuraa epätoivo. Kerro minulle kuka on Turambar.
ATh(atv): toista itseäsi älä välitä sen paskapuheesta
ATh(ttv): Vaikea sanoa. En ole kuullut ikinä.
VOM: Angus kuoli kuulusteluissa eilen. Se oli vahinko, olen pahoillani.
ATh(atv): kovasti kuolleita ei pure se valehtelee kaikesta
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
ATh(atv): hyvä en tiedä jos eversti iström on kuollut niin se tieto meni sen mukana ja iström kestää kuulustelua vaikka maailman tappiin jos se on elossa käy kauppaa
ATh(ttv): Päästä minut ulos täältä, muuten en sano enää mitään.
(VOM) Huomattavaa: kello 17:43 sain hyväksynnän ratamuutokselleni, muutoksen hyväksyi Oseanian laivaston ratavalvonta, Eliza Frances -aseman valvoja Graham Zerpov. ATh alkoi päästä jyvälle aika nopeasti, ja jatkaminen tuntui turhan julmalta. Nukutin ATh:n ja poistin hänet pelikoneesta. Liitin Mikael Iströmin koneeseen kello 18:20. Samalla annoin laivan suorittaa ratamuutoksen. Päätin että tärkeintä on varmistaa Graham Zerpovin nimi ja kysyä se ensin, ennenkuin Mikael Iström tajuaa mistä on kyse.
2. kuulustelu, 20.1.2234 18:21 UTC
Kuulusteltava 2: Mikael Iström (MI)
kielet: skandiaani (ruotsalainen murre)
MI(atv): olen elossa olen elossa viides sai meidät en näe tämä on remunta
VOM: EVERSTI MIKAEL ISTRÖM?
MI(atv): kuka puhuu ei tuttu ääni outo uni ei tämä on huono juttu en ole varma ehkä olen hereillä
VOM: Kuka on yhteyshenkilönne Oseanian laivastossa?
MI(atv): se haluaa baon nimen tämä ei ole unta tämä on kuulustelu
VOM: MIKÄ ON BAON KOKO NIMI?
MI(atv): mitä se tietää bao kevarrayn etunimen se kuulee mitä ajattelen ei saatana puhu vain ääneen älä ajattele puhu
MI(ttv): vain ääneen. Missä minä olen?
(VOM) Nukutin MI:n uudestaan. Olin saanut eri nimen mitä odotin, ja koko operaatio alkoi tuntua pelottavammalta. Etsin Bao Kevarrayn nimen laivaston sivuilta, Kev.Array on Graham Zerpovin suora alainen. Oseanian laivastolla on siis vähintään kaksi korkea-arvoista upseeria mukana tässä. Ajatus Maan lähestymisestä alkoi tuntua entistä epämiellyttävämmältä. Lähetin kuulustelujen äänitteet Toinen Omenakauppia Naisempille 18:30.
Päätin muuttaa kuulustelutaktiikkaa ja antaa Mikael Iströmille valtaa. Kytkin Omena V -laivan empaattisen suoralinkin pelikoneeseen, jotta Iström voisi tuntea hallitsevansa laivan. Tein laivan lokiin Iströmille valheellisia tietoja, joita hän voisi tutkia. Muutin pelikoneen kellon näyttämään väärää aikaa. Kuulustelu jatkui 19:55.
VOM: Olette käsittääkseni Omena V -laivalla. Miten voitte olla tietämättä missä olette? Onko laiva hallussanne? Onko kaikki kunnossa?
MI(atv): puhu vain
MI(ttv): ääneen. Minä en näe mitään. Kuka sinä olet?
VOM: Minun nimeni on kommodori Graham Zerpov. Olen äänilinjalla Eliza Frances -asemalta, olen koettanut soittaa teille helvetti jo viisi tuntia!
MI(ttv): Minä en tunne teitä kuin nimeltä. Miten voitte puhua kanssani ilman aikaviivettä? Mikä päivä tänään on?
VOM: 21. tammikuuta, kello on 06:05 UTC. Mitä helvettiä tarkoitatte että puhun ilman aikaviivettä? Meillä on yli neljän minuutin aikaviive!
MI(atv): mitä ihmettä mitä tapahtuu mieti jos en huomaa aikaviivettä olen viivenarkolepsiassa olen kiinni siinä pelikoneessa miten zerpov voi tietää operaatiosta onko se mukana puhu ääneen
MI(ttv): Mitä on tapahtunut? Minulla ei ole muistikuvaa viimeisestä vuorokaudesta?
VOM: Ei voi olla totta. Hyvä on. Hyvä on. Tässä lyhyesti. Kaappaus näytti meidän päästä onnistuneen. Lähetitte koodisanat oikein ja radan muutoksen kello 15:00 eilen niinkuin oli sovittu. Hyväksyin muutoksen. Koko maailma luuli että Viides selvisi. Kello 0:50 minulle kerrottiin että Omena V -laiva on joutunut suoraan aurinkomyrskyyn ja sen plasmasuoja oli vaurioitunut. Kapteeni Bao Kev.Array ei ollut tavoitettavissa, joten minun oli pakko koettaa saada teihin yhteyttä suoraan. Ovatko muut kunnossa? Pystytkö arvioimaan missä tilassa laiva on? Voiko operaatiota jatkaa?
MI(atv): kaikki ei ole menetetty me voitettiin viides läheltä piti kuoliko joku meistä taistelussa miksi minä en muista vastaa zerpoville sen on pakko olla salatun yhteyden takana muuten se ei puhuisi noin en tunne säteilysairauden oireita mutta en tunne juuri mitään muutakaan
MI(ttv): Luulen että olen kiinni Viidesin pelikoneessa. En huomaa aikaviivettä, ja koneeseen on liitetty viivenarkolepsialaitteisto. En muista kytkeytyneeni siihen.
VOM: Kuitti. Muistatko sen koneen mallin ja käyttöjärjestelmän?
MI(ttv): AViDect, ArmyEmotion M2 kytkennällä, suoraan kuva-, ääni- ja tuntokimppuihin kytkettynä. Mutta en näe mitään, kuulen vain äänesi.
VOM: Koeta ensin saada valikko näkyviin. Sano sovellusenglannilla “valikko”. Koeta poistaa viivenarkolepsia. Meillä on mennyt viiveeseen jo puoli tuntia, parempi että aistit sen tästä lähin, en voi puhua teille koko iltaa.
MI(atv): mitä kieltä me puhutaan me puhutaan skandiaania zerpov on varomaton
MI(ttv): Valikko.
(VOM) Tässä vaiheessa annoin laivan näyttää Iströmille hallintajärjestelmänsä ja kun hän oli “poistanut” viivenarkolepsiansa, pidin asiaankuuluvat tauot kommunikaatiossa. Tämä osoittautui hyödylliseksi, Iströmin atv toimi vilkkaasti taukojen aikana.
MI(ttv): Zerpov? Luulen että sain narkolepsian sammutettua. Olen laivan valikoissa suoraan! Ilmeisesti Viides käytti AviDectiä Omena V:n hallintaan myös. Se ei ilmeisesti jaksanut kävellä ohjaamoon ja takaisin. Tarkistan laivan lokitiedot puolestayöstä eteenpäin nyt... kuuntelen.
MI(atv, katkelma): no niin pääsin lokiin aurinkomyrsky tappoi muut minä olen luultavasti terminaalisesti säteilysairas kytkin itseni pelikoneeseen jotta saisin ohjattua laivaa kunnes kuolen ilman kipua en halua olla marttyyri minä haluan rahat ja juosta minun pitää sopia tuon zerpovin kanssa pikaisesta hoidosta mutta millä ihmeellä minun pitää päästä pudotettavan omenalastin kyytiin niinkuin sovittiin ja sitten suoraan sairaalaan ja sisuskalut uusiksi ja hyvin menee
-
VOM: Hyvä. Minä ilmoitan että olen saanut Viidesiin yhteyden. Teidän pitää valmistella 'Viides-hahmo' antamaan lausunto Eliza Frances -asemalle mahdollisimman nopeasti. Täällä on valmisteltu jo koko teidän massanne puskemista mahdollisimman kauas Maakuusta. Voitko varmistaa: saatko laivan ohjauksen haltuun siitä AviDectilta?
(VOM) MI avasi tässä vaiheessa laivan empaattisen suoralinkin ja näki laivan kameroiden kautta ja kuuli ja tunsi laivan antennien kautta. Annoin MI:n koettaa ohjaussuihkuja ja pyöräyttää alusta testimielessä. Annoin hänelle myös lähes täyden taktisen näytön, josta laivan ja ympäristön radat ja nopeudet näkyivät, tosin väärässä ajassa.
MI(ttv): Vau! Vau. Voin varmistaa, alus on täydellisesti hallussani. Mutta minä olen sairas. Kuuntele. Olen ainut selviytyjä. Siirryin AviDectiin jotta en kuolisi kipuihin ja jotta laiva olisi hallussani. Suunnitelmamme pysyy samana. Me... minä siirryn omenalastiin 26. tammikuuta ennen iskua ja te noudatte minut sieltä ja annatte heti täyden hoidon. Minä en aio kuolla täällä.
MI(atv, katkelma): zerpov sanoo kyllä vaikka ei tarkoittaisikaan sitä se haluaa että homma hoidetaan minun pitää hiostaa sitä ja saada jollain tavalla varmistus täytyy miettiä joo
-
VOM: Jos olet huonossa kunnossa niin tarvitsen varmistuksen että suunnitelma on muistissasi oikein. Voitko varmistaa: mikä on iskun kohde?
MI(atv): mitä tämä on iskun kohde campi flegrei miksi se kysyy sitä kai se sen tietää vai onko vain bao tietoinen kohteesta puronenkaan ei tiennyt yrittääkö se kalastella ei eieieiei se ei tiedä se ei ole mukana minun pitää päästä puhumaan baon kanssa puhu ääneen nyt on asiat huonosti PUHU
MI(ttv): ÄÄNEEN! Saatanan Zerpov, mitä peliä sinä pelaat? Sinä olet kuulustellut minua. Pistä yhteys heti Baolle, tai meidän keskustelumme päättyy tähän.
(VOM) Nukutin MI:n (21:02) ja aloin tutkia Campi Flegrei -viittausta. Campi Flegrei on kaldera Napolin kupeessa Italiassa, sen syvyyksissä meren ja kiven alla on supertulivuori. Se oli nyt myös suoraan muutetun lentoratani alapuolella. Helpolla jarrutusoperaatiolla oikeaan aikaan saisin koko kultalastin vajoamaan suoraan kalderaa päin hirveällä nopeudella. Mutta riittäisikö se? Ilmakehään osuessaan kultamassa menettäisi nopeasti energiaansa ja eikö meri hidastaisi riittävästi sitä mitä lastista olisi jäljellä? Annoin laskusolujeni arvioida mitä tämän hirveyden suunnittelijat olivat ajatelleet. Nopeasti laskettuna he pyrkivät maailmanlaajuiseen tuhoon, joskin todennäköisyydet olivat heitä vastaan.
Ehkä se riittäisi, että tuhoon on pyritty. Marsilainen laiva hyökkää Maahan voimalla, jota H.G.Wells ei ollut tullut ajatelleeksi. Kaappausyritys heittäisi epäilyksen varjon sen suhteen, että syyllinen oli Viides Omenakauppias Miehisempi, mutta tapahtuman jälkeen alkaisi valtava poliittinen peli. Pahimmillaan “Maailmojen sota” tosiaan syttyisi. Ja marsilaisilla ei olisi mitään mahdollisuuksia siinä sodassa.
Mutta mitä tehdä? Jos paljastan koko suunnitelman, en osaa sanoa miten Maakuu reagoisi. Se voisi varmuuden vuoksi räjäyttää minut taivaan tuuliin tai se voisi kohdella minua sankarina joka paljasti pahojen poikien salajuonen. Mutta minä olin jo tänään valehdellut viranomaisille, niin pahasti että siitä suosta oli vaikea itseään vetää ylös. Päätin olla päättämättä vielä. En lähettänyt kuulustelun loppuosaa Toinensille. En uskaltanut luottaa tätä tietoa kenellekään. Aloin lähestyä paniikkia. Päätin kirjoittaa tämän ja sen jälkeen nukkua.
kirjoitettu 22.1.2234 klo 11:00
Heräsin 21.1. seitsemän maissa (UTC). Olin unohtanut edelleen nukkuvan Mikael Iströmin pelikoneeseen, irroitin hänet siitä. Tajusin, että viimeistään parin päivän päästä Maakuun tarkemmat valvontalaitteistot pystyisivät laskemaan laivani asuintilojen lämpökuorman lisääntyneen noin kolmen ihmisen verran. Jos haluaisin pitää vankini salassa minun olisi jäähdytettävä heitä, jotta lämpökuorma ei olisi niin näkyvä.
Minulla oli pakottava tarve saada puhua jonkun kanssa. Mutta Toinen Omenakauppias Naisempiin en uskaltanut ottaa yhteyttä. Hän oli kyllä lähettänyt minulle lisätietoja muista tapahtumista, esimerkiksi Angus Thirstenin vangitsemisesta, ja olin vastannut lyhyesti, mutta Campi Flegreistä en ollut puhunut. Toinen oli pitänyt huolta siitä että Angusista saadut vihjeet olivat tulleet muualta kuin minulta. Vain Toinen ja minä tiesimme kaappajien olevan elossa. Mutta jos lähettäisin loput kuulustelut Toinensille hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa asiasta ylöspäin, liian paljon oli pelissä. Valehtelin Toinensille että olin lopettanut kuulustelut siihen mitä hän viimeksi minulta sai 20.1. klo 18:30.
Päätin että en kuulustele vankeja enää samalla julmalla metodilla, varsinkaan Kaino Puronen ei ollut edes tiennyt mihin oli ryhtynyt, ja muilta olin jo saanut oleellisimmat tiedot. Jäähdytin Mikael Iströmin ja Kaino Purosen hitaasti ja varovasti, minun oli kloonattava iso määrä hibernaatioaineita omasta ruumiistani. Sain molemmat vakaaseen tilaan kello 17:23.
Ari Þórarinssonista tulisi minun keskustelukumppanini, hän vaikutti kolmesta vaarattomimmalta ja ruumiinvoimiltaan heikoimmalta. Säteilykuorma pitkällä matkalla kultalastin mukana oli myös vaurioittanut häntä eniten, hän ei luultavasti selviäisi Marsiin saakka edes jäähdytettynä, eikä minulla ollut työkaluja rakentaa hänen solukkoaan uusiksi riittävän nopeaa tahtia. Oletin, että Þórarinsson haluaisi elää hereillä viimeiset viikkonsa. Käynnistin asuintilan rotaation 0.5 geehen, kokkasin illallisen, siirsin Þórarinssonin ruokasaliin ja herätin hänet kello 18:10.
3. kuulustelu, 21.1.2234 18:11 UTC
Kuulustelija: Viides Omenakauppias Miehisempi (VOM)
Kuulusteltava 1: Ari Þórarinsson (ATh)
kieli: skandiaani (norislantinen murre)
VOM: Onko kipuja?
ATh: Ei. Eikun päätä särkee.
VOM: Ota jäävettä. Varo: me olemme puolessa geessä, se läikkyy helposti.
ATh: Kiitos. Missä minä olen?
VOM: Omena V -laivalla edelleen. Päivä on 21. tammikuuta. Iltapäivää, UTC:tä.
ATh: Sinä olet Viides. Missä ystäväni ovat?
VOM: Elossa. Ja turvassa, toistaiseksi, jäähdytetyssä tilassa.
ATh: Eli säilöttyinä.
VOM: Niin.
ATh: Entä minä?
VOM: Näytit nälkäisimmältä. Kaverisi pärjäävät tiputuksella.
(VOM) ATh otti ruokaa ja söi hiljaisena mutta innokkaasti. Minä lähinnä haukkailin pieniä paloja ja tarkkailin.
VOM: Olen pahoillani siitä kuulustelusta.
ATh: Se oli kidutusta. Ihmisoikeusrikos. Joudut vielä vastuuseen.
VOM: Voi olla.
ATh: Sinun pitää luovuttaa meidät viranomaisille. Kaikki tulee esille.
VOM: Myös Campi Flegrei?
(VOM) ATh hiljeni. Käynnistin edellisten kuulustelujen tallenteet ja annoin hänen kuunnella ne kokonaan läpi.
ATh: Onko tuo mennyt jo poliisille? Tai armeijalle?
VOM: Ei. Itse asiassa Maakuu luulee että te kuolitte säteilyyn lastilla matkatessanne. Lähetin viranomaisille tekemänne kuvatallenteet ruumiistanne.
ATh: Miksi?
VOM: Lisäksi yhteistyökumppaninne armeijassa kuvittelevat että kaappausoperaatio onnistui. Ratamme on juuri teidän suunnitelmienne mukainen.
ATh: Miksi?
VOM: Ostin itselleni lisäaikaa päättää miten etenen tästä.
ATh: Viisasta. Oletko päättänyt?
VOM: En. Miksi te haluatte käynnistää supertulivuoren? Kävikö Maapallo tylsäksi?
ATh: No jos viitsit laskea vähän massoja ja nopeuksia niin ei me mitään supertulivuorta pystytä käynnistämään.
VOM: Yli yhden prosentin mahdollisuus. Campi Flegrei on osoittanut levottomuuden merkkejä viime aikoina.
ATh: Paskat on.
VOM: Minä tuskin voin pyytää sinua enää uskomaan mihinkään mitä sanon, mutta minkä sinä kuvittelet olleen teidän motivaationne?
ATh: Napoli on nykyään asumaton, siellä on vain joitain arkeologisia ryhmiä. Tarkoitus on olla osumatta mereen, vain ihan hiukan ohi.
VOM: Ja sitten?
ATh: Sitten pistetään uusiksi Aurinkokunnan pelikenttä. Maalaisilla on oikeus päästä Marsiin asumaan. Mars pitää siis jakaa uusiksi. Pieni sota auttaa.
VOM: Pieni sota? Olet melko varma että marsilaisia epäiltäisiin tuosta iskusta, eikä teitä kaappaajia.
ATh: Ei sillä olisi väliä. Riittävä epäilys että marsilaisilla tai ylipäänsä ulko-maalaisilla on keinot uhmata Maakuun mahtia riittää.
(VOM) Menin jääkaapille. Þórarinsson oli oikeassa, osittain. Otin molemmille oluet. ATh joi omansa heti.
VOM: Mikael Iström on ruotsalainen sukujuuriltaan? Ja sinä islantilainen?
ATh: Kyllä ja kyllä. Ja Kaino on suomalainen.
VOM: Islanti on välttynyt jäiltä?
ATh: Toistaiseksi. Golfivirran rippeet ovat auttaneet.
VOM: Niin. Jäät ovat levinneet mantereen yli. Pohjois-Venäjä sekä muu Skandinavia Tanskaa ja Islantia lukuunottamatta on jo jään peitossa.
ATh: Tunnen jäätilanteen.
VOM: Onko päärahoittajanne juuret mistä päin Skandinaviaa? 'Dig Europa' on ainakin käsittääkseni suomen- ja norjansukuisten jääpakolaisten laiva.
ATh: Olen sotilas, en talouspäällikkö.
VOM: Olet palkkasoturi ja rosvo. Mutta Mikael pitää kotimaastaan.
ATh: Minä rakastan kotimaatani.
VOM: Sinun kotimaasi ei ole jäässä. Mikael haluaa, että hänen kotimaansa ei ole jäässä.
ATh: Haista vittu.
(VOM) ATh alkoi tajuta mihin pyrin. Hän nousi, meni jääkaapille ja otti toisen oluen.
VOM: Mikael ja teidän rahoittajanne haluavat lämmittää Maata. He haluavat palata Skandinavian kulta-aikaan, jolloin lämpöpakolaiset halusivat kaikki teille asumaan. Tilanteen muuttuminen toiseen suuntaan oli kova pala monelle.
ATh: Tuossa ei ole mitään järkeä! Supertulivuoren purkauksen seurauksia ei pysty laskemaan. Maa voisi yhtä hyvin kylmetä lumipalloksi tai kuumeta asuinkelvottomaksi.
VOM: Paitsi että jos rahaa ja tahtoa riittää niin purkauksen seurauksia voisi hyvinkin hallita kiertoradalta käsin. Ja jos kaldera purkautuisi niin tahtoa tosiaan riittäisi.
ATh: Noita on suunniteltu meillä päin jo sata vuotta, mikään ei ole epävarmempaa kuin säänhallinta.
VOM: Kysymys ei ole enää nykyään tekninen vaan taloudellinen. Veikkaan, että Mikael ja kumppanit ajattelevat kultalastin pudotusta hyvin pienenä sijoituksena, jolla käynnistetään hyvin suuria hankkeita. Jos joitakin miljoonia ihmisiä menettää henkensä ylikansoittuneessa Maassa, niin ei hätää, viha kohdistuu Marsiin, ei jääpakolaisiin. Ja kerroit jo miten Maakuu reagoisi.
ATh: Ei silti pure. Yhden prosentin todennäköisyys purkaukselle on liian pieni.
VOM: Paitsi jos todennäköisyyksiä on paranneltu Napolissa?
ATh: Tämä riittää kiitos. Pistä minut säilöön.
VOM: Tapahtuu. Mutta tiedä, että sinä olet saanut liikaa millisieverttejä kun leikkitte piilosia kultalastilla. Et selviä Marsiin saakka.
(VOM) ATh katsoi minua. Tällä kertaa hän taisi uskoa.
ATh: Entä muut?
VOM: Paremmassa kunnossa. Selviävät hoidolla ja joidenkin sisuskalujen vaihdolla. Jouduitko tekemään evan?
ATh: Juuri ennenkuin kiihdytimme lastin. Hinaajien ohjausmoottoreissa oli suuntausvirhe. Olisimme lentäneet ohi Kuun.
VOM: Otan osaa.
ATh: Eversti Iström kertoi matkalla operaation osasta, joka suoritettaisiin Napolissa, puoliksi vahingossa. Kun kyselin lisää, hän sulkeutui ensin ja selitti sitten jotain historiallisesti arvokkaista kohteista, jotka pitäisi saada turvaan. Taisi valehdella.
VOM: Voi olla.
ATh: Operaatiossa oli mukana sukellusryhmä ja merentutkimusalus. Ota selvää.
VOM: Selvä.
ATh: Miten aiot edetä tästä? Oletan että tallensit tämän keskustelumme.
VOM: Oikein. En osaa sanoa vielä. Jotenkin turvallisimmalta tuntuu jatkaa niinkuin tähänkin saakka. Seurata teidän suunnitelmaanne.
ATh: Ja kultalasti?
VOM: Karkaa minun kanssani Marsiin. Omenalasti putoaa kiertoradalle. Maahan ei putoa mitään.
ATh: Se kommodori Zerpov saattaa ampua peräämme vihapäissään.
VOM: Tuskinpa. Jos he ovat virittäneet jotain Campi Flegreille niin se on edelleen heillä valttikorttina, vaikka kultalastista ei saisikaan syntipukkia.
ATh: Helvetin vaikea uskoa että olet oikeassa.
VOM: Haluatko vielä nukkumaan?
ATh: Joo. Voitko herättää minut 26. päivän jälkeen, jos selviämme siitä?
VOM: Toki. Haluan puhua myös Purosen kanssa.
ATh: Anna piruparan nukkua tuon päivän yli. Hän ei tiennyt koko kalderasta mitään, kuvitteli että varastimme rahaa köyhempiä jääpakolaisia varten.
VOM: Robin Hood. Sovittu. Minun on pidettävä teidät kylminä pari päivää Maan ohituksen jälkeen. Sitten nähdään.
ATh: Hyvää yötä.
Nukutin Ari Þórarinssonin kello 20:41.
Aamulla 22.1. Olen päättänyt: en kerro kenellekään Campi Flegreistä vielä, pidän vain huolta siitä että Oseanian laivaston pahat pojat luulevat kaiken olevan kunnossa. 26.1. karkaan heidän sormiensa välistä. Sitten kun olen riittävän kaukana Maakuusta annan viranomaisille vihjeen Campi Flegreistä Toinen Omenakauppias Naisempin kautta, saavat sitten Maassa katsoa mitä Napolissa on puuhailtu ja miten edetä sen asian kanssa. Vangeistani en ole vielä päättänyt.
Tämä raportti pysyy minun hallussani, tuskin annan kenenkään lukea tätä oman elinikäni aikana. Paitsi jos Campi Flegreissä pamahtaa, sitten pitää katsoa tilanne uusiksi.
22.1.2234 Viides Omenakauppias Miehisempi
tiistai 22. tammikuuta 2008
Vaikea matka, osa 14
Mökki pienen puron vierellä
Jäätynyt puro putosi mökin vierellä kallion koloon, josta se ilmestyisi mailin päässä itään jo isompana koskena. Vuoret lännessä mökin takana hehkuivat valkoista lunta, ja jäätikkö hehkui ja ulottui vain parinsadan jalan päähän mökin taakse. Aurinko oli korkeimmillaan etelässä, päivä oli kaunis, pakkanen oli pureva.
Nainen sulki mökin oven, kylmää ei pääsisi sisälle liikaa. Tuli kamiinassa lämmittäisi mökin ainoan huoneen nopeasti mutta naisesta tuntui, ettei tuli lämmittänyt hänen sisintään ollenkaan. Hän piti käsiään kamiinan yllä miettien mitä mahtoi sairastaa. Hänellä oli alilämpöä ja hänellä oli unenomainen tunne siitä, että hänen pitäisi muistaa miksi hän oli mökillä ja mikä hänen nimensä oli.
Vuoret lännessä voisivat viitata siihen, että hän olisi eteläisessä Norjassa. Hän muisti lapsena lomailleensa Oslossa, mutta vuoristo oli näyttänyt siellä matalammalta, ja nykyään jäät olivat jo ylittäneet Skagerrakin salmen. Yhtä hyvin hän voisi olla Uralin itäpuolella, nainen ajatteli. Mikään maisemassa ei ollut tuttua.
Nainen muisti, että hänen nimensä oli skandinaavi, suomalaista juurta, “-nen” -päätteinen sukunimi. Etunimeä hän ei nyt muistanut millään. Sairaus on vaurioittanut aivojani, hän ajatteli. Nainen katseli ympärilleen mökissä. Kamiinan vieressä olivat puusukset, siteet olivat nahkaa, rautalenkit taottua. Hirsiseinällä roikkui keihäs, joka näytti enemmän työkalulta kuin koristeelta. Kaikki näytti käsintehdyltä, kamiina taotulta, samoin keittovälineet, veitset, veitsenteroitin, ikkunoiden saranat, oven kahva. Puinen pöytä ja puinen ruokakomero oli tehty ilman nauloja tai liimaa. Naisen vaatteena oli yksinkertainen lämmin kaapu, sen päällä turkisviitta. Naisen nahkasaappaat olivat ulko-oven vieressä lattialla. Naisen vyö roikkui ulko-oven vieressä seinällä, vyöllä roikkui lyhyt miekka. Mitä helvettiä tämä on? Nainen hätääntyi ja alkoi paniikissa kävellä mökin lattiaa edestakaisin. Jämäkkä koputus oveen pysäytti hänet.
Ovi ei ollut säpissä, mies astui sisään sen enempää kyselemättä tömistettyään ensin suurimmat lumet raskaista saappaistaan. Miehellä oli paksu viitta, pitkä nahkainen korkeakauluksinen takki, pitkä miekka vyöllään, selässä raskas reppu. Mies oli pitkä, tummaihoinen, voimakasrakenteinen ja kasvot olivat aivan liian komeat.
“Aiya, nissë kaino puronen!” mies sanoi. “Ilu vanya, fanya, eari, i-mar, ar ilqa ímen.”
Minun nimeni, nainen ajatteli. Tuon käsittämättömän löpinan keskellä oli minun nimeni. Nainen katsoi nopeasti lyhyttä miekkaa joka roikkui seinällä miehen takana. Mies näki hänen katseensa suunnan ja hymyili. Hän otti vyöltään tuohisen kupin, antoi sen naiselle ja sanoi:
“Sí man i yulma nin enquantuva?”
Mies ilmeisesti pyysi juotavaa. Nainen katsoi kamiinan päälle, jossa höyrysi pannu, joka tuoksui vahvalta teeltä. Oliko pannu siinä äsken? Nainen otti pannun ja kaatoi varovasti kuumaa teetä kuppiin ja ojensi kupin takaisin miehelle. Nainen otti itselleen kupin mökin pöydältä ja kaatoi myös itselleen teetä. Mies istui pöydän ääreen, nainen istui häntä vastapäätä.
“Huomio: en ymmärrä kieltäsi,” nainen koetti sovellusenglanniksi.
“Vastaus: minä ymmärrän monia kieliä,” mies vastasi samalla kielellä, ja vaihtoi sitten skandiaaniin: “Myös omaasi.”
“Minun kieleni,” nainen vastasi skandiaaniksi. “Mitä on tapahtunut? Missä minä olen ja kuka sinä olet ja kuka minä olen ja miksi minulla on keihäs ja miekka ja kamiina ja miksi minulla niin perkeleen kylmä?”
Naista alkoi itkettää, hän tunsi olonsa hyvin epävarmaksi ja suojattomaksi. Mies katsoi häntä säälien:
“Olet turvassa, juo tilkka teetä, se lämmittää.”
Nainen joi varovasti, kylmyys katosi hänen ruumiistaan, tilalle tuli vain vähän parempi tunnottomuus, ei lämpöaaltoa, ei lämmön aiheuttamaa rauhaa.
“Kutsu minua Aldoriksi,” mies sanoi. “Sinun nimesi on Kaino.”
Kaino. Nimi kuulosti oikealta. Aldorkin oli jostain tuttu.
Kaino kysyi:
“Miksi minusta tuntuu että sinun pitäisi olla kuollut?”
Aldor avasi nahkatakkinsa paksun kauluksen. Leveän haavan ruma arpi korvasta korvaan oli valkea ja vanha.
“Sain maagista apua,” Aldor vastasi. “Se maksoi aika paljon, mutta voin jatkaa tässä hahmossa vielä monet vuodet.”
“Olen pahoillani tuosta,” Kaino sanoi. Oliko hän nähnyt kun Aldor oli satuttanut itsensä? “Mitä on maaginen apu?”
“Lähinnä tallennettua tietoa ja väittelyä pelijohtajien kanssa,” Aldor vastasi. “Minä en kuollut omasta syystäni vaan teidän.”
“Minun?” Kaino säikähti.
“Teidän kaikkien.”
Omena V -laiva. Kultalasti. Kaino muisti yhtäkkiä pitkät viikot kultalastilla, tähtien keskellä. Paniikki alkoi uudelleen hiipiä Kainon sisälle.
“Rauhoitu,” Aldor sanoi hiljaa. “Rauhallisesti nyt. Ei mitään hätää.”
“Missä minä olen?” Kaino kysyi käheällä äänellä.
“Ered Luinin juurella,” Aldor vastasi. “Kymmenen mailia Annúduin-joelta pohjoiseen.”
“Älä puhu paskaa!” Kaino huusi. “Minä olen jossain perkeleen pelissä jota sinä pelaat!”
Kaino Puronen alkoi muistaa. Omena V -laivan kaappaus oli sujunut hyvin, kunnes se oli alkanut sujua huonosti.
“Sinä olet Viides,” Kaino sanoi. “Sinun piti olla kuollut.”
Kainoa alkoi pelottaa, hän oli täysin tämän vieraan ulko-maalaisen armoilla. Aldor katsoi häntä harmailla silmillään vakavana. Kaino koetti terästäytyä.
“Mökki pienen puron vierellä,” Kaino sanoi. “Minun sukunimeni on vanhaa suomea, ja tarkoittaa pientä puroa. Missä minun ryhmäni on? Tapoitko heidät?”
“He ovat kylminä,” Viides vastasi. “Mutta hengissä. Sinäkin olet kylmänä, me käymme tätä keskustelua erittäin hitaasti. Mutta ei hätää, aikaa meillä on vaikka kuinka.”
Kaino otti toisen kulauksen teetä.
“Etkö pysty simuloimaan minulle lämmön tunnetta?” Kaino kysyi. “Vai etkö halua?”
“En pysty,” Viides vastasi. “Pidän teitä kylminä jottei teidän ruumiinlämpönne paljastaisi ulkopuolisille tarkkailijoille, että olette edelleen elossa, minun kyydissäni. Koko maailma luulee, että kuolitte kauan ennen kaappausyritystänne. Ja niin luulevat myös yhteistyökumppaninne Maassa.”
Viides ei selvästikään ollut ammattimainen kuulustelija, hän antoi Kainolle liikaa tietoa. Kaino janosi tietoa.
“Olemme ohittaneet Maakuun,” Viides jatkoi. “Teidän temppunne on epäonnistunut. Teidän sotanne ei syty, paitsi ehkä Maassa.”
Sotamme? Kaino ihmetteli. Mutta he olivat ohittaneet Maan, kaikki oli mennyttä. Kulta ja omenat olivat nyt marsilaisten, ei jääpakolaisten.
“Mitä paskaa tuo on?” Kaino kysyi. “Sinä voitit. Sinun piti kuolla, ei kenenkään muun. Ei me mitään sotaa oltu sytyttämässä, me olemme rosvoja, emme sotilaita.”
“Niin,” Viides vastasi. “Eversti Mikael Iström kertoi, että et tiennyt koko suunnitelmaa.”
Mikael oli Kainon ryhmän pomo, siviililentäjä Maan kiertoradoilta, sekä jääkäyttäytymisen asiantuntija. Ei mikään sotilas. Eikä helvetissä mikään eversti.
Aldor otti repustaan kasan täyteen kirjoitettuja papereita.
“Tässä ovat molempien ryhmäsi jäsenten tunnustukset,” Viides sanoi. ”Voit lukea rauhassa mitä he ovat kertoneet minulle, lähden ihan kohta.”
“Älä lähde vielä,” Kaino hätääntyi. ”Olisin mieluummin vangitsijani seurassa kuin yksin täällä ei missään.”
Aldor katsoi Kainoa. Hänen silmänsä olivat lempeät, ylimaallisen voimakkaat. Kaino muisti, että Viides Omenakauppias Miehisempi oli oikeasti näyttänyt lyhyeltä, melkein hennolta ihmiseltä, niinkuin kaikki geenimuunnellut ulko-maalaiset nykyään. Mutta Viides oli ollut pettävän nopea ja vahva ja päihittänyt heidät kolme helposti.
“Olen pahoillani kylmyydestä,” Viides sanoi. “Olemme parissa päivässä tarpeeksi kaukana Maakuun havaintojärjestelmistä, sitten voin palauttaa sinut normaalilämpöön.”
“Nukuta minut siksi aikaa,” Kaino sanoi.
“En,” Viides vastasi. “Lue nuo tunnustukset. Näemme huomenna. Älä poistu mökiltä. Etelässä on nähty örkkipartioita, pohjoisessa peikkoja. Pidä ovi säpissä. Komerossa on leipää, voita ja suolalihaa.”
Aldor Eldelin poisui mökiltä ja lähti laskeutumaan rinteitä itään. Kaino Puronen katsoi pöydällä lojuvia papereita. Hän nousi ja pisti oven säppiin.
Jäätynyt puro putosi mökin vierellä kallion koloon, josta se ilmestyisi mailin päässä itään jo isompana koskena. Vuoret lännessä mökin takana hehkuivat valkoista lunta, ja jäätikkö hehkui ja ulottui vain parinsadan jalan päähän mökin taakse. Aurinko oli korkeimmillaan etelässä, päivä oli kaunis, pakkanen oli pureva.
Nainen sulki mökin oven, kylmää ei pääsisi sisälle liikaa. Tuli kamiinassa lämmittäisi mökin ainoan huoneen nopeasti mutta naisesta tuntui, ettei tuli lämmittänyt hänen sisintään ollenkaan. Hän piti käsiään kamiinan yllä miettien mitä mahtoi sairastaa. Hänellä oli alilämpöä ja hänellä oli unenomainen tunne siitä, että hänen pitäisi muistaa miksi hän oli mökillä ja mikä hänen nimensä oli.
Vuoret lännessä voisivat viitata siihen, että hän olisi eteläisessä Norjassa. Hän muisti lapsena lomailleensa Oslossa, mutta vuoristo oli näyttänyt siellä matalammalta, ja nykyään jäät olivat jo ylittäneet Skagerrakin salmen. Yhtä hyvin hän voisi olla Uralin itäpuolella, nainen ajatteli. Mikään maisemassa ei ollut tuttua.
Nainen muisti, että hänen nimensä oli skandinaavi, suomalaista juurta, “-nen” -päätteinen sukunimi. Etunimeä hän ei nyt muistanut millään. Sairaus on vaurioittanut aivojani, hän ajatteli. Nainen katseli ympärilleen mökissä. Kamiinan vieressä olivat puusukset, siteet olivat nahkaa, rautalenkit taottua. Hirsiseinällä roikkui keihäs, joka näytti enemmän työkalulta kuin koristeelta. Kaikki näytti käsintehdyltä, kamiina taotulta, samoin keittovälineet, veitset, veitsenteroitin, ikkunoiden saranat, oven kahva. Puinen pöytä ja puinen ruokakomero oli tehty ilman nauloja tai liimaa. Naisen vaatteena oli yksinkertainen lämmin kaapu, sen päällä turkisviitta. Naisen nahkasaappaat olivat ulko-oven vieressä lattialla. Naisen vyö roikkui ulko-oven vieressä seinällä, vyöllä roikkui lyhyt miekka. Mitä helvettiä tämä on? Nainen hätääntyi ja alkoi paniikissa kävellä mökin lattiaa edestakaisin. Jämäkkä koputus oveen pysäytti hänet.
Ovi ei ollut säpissä, mies astui sisään sen enempää kyselemättä tömistettyään ensin suurimmat lumet raskaista saappaistaan. Miehellä oli paksu viitta, pitkä nahkainen korkeakauluksinen takki, pitkä miekka vyöllään, selässä raskas reppu. Mies oli pitkä, tummaihoinen, voimakasrakenteinen ja kasvot olivat aivan liian komeat.
“Aiya, nissë kaino puronen!” mies sanoi. “Ilu vanya, fanya, eari, i-mar, ar ilqa ímen.”
Minun nimeni, nainen ajatteli. Tuon käsittämättömän löpinan keskellä oli minun nimeni. Nainen katsoi nopeasti lyhyttä miekkaa joka roikkui seinällä miehen takana. Mies näki hänen katseensa suunnan ja hymyili. Hän otti vyöltään tuohisen kupin, antoi sen naiselle ja sanoi:
“Sí man i yulma nin enquantuva?”
Mies ilmeisesti pyysi juotavaa. Nainen katsoi kamiinan päälle, jossa höyrysi pannu, joka tuoksui vahvalta teeltä. Oliko pannu siinä äsken? Nainen otti pannun ja kaatoi varovasti kuumaa teetä kuppiin ja ojensi kupin takaisin miehelle. Nainen otti itselleen kupin mökin pöydältä ja kaatoi myös itselleen teetä. Mies istui pöydän ääreen, nainen istui häntä vastapäätä.
“Huomio: en ymmärrä kieltäsi,” nainen koetti sovellusenglanniksi.
“Vastaus: minä ymmärrän monia kieliä,” mies vastasi samalla kielellä, ja vaihtoi sitten skandiaaniin: “Myös omaasi.”
“Minun kieleni,” nainen vastasi skandiaaniksi. “Mitä on tapahtunut? Missä minä olen ja kuka sinä olet ja kuka minä olen ja miksi minulla on keihäs ja miekka ja kamiina ja miksi minulla niin perkeleen kylmä?”
Naista alkoi itkettää, hän tunsi olonsa hyvin epävarmaksi ja suojattomaksi. Mies katsoi häntä säälien:
“Olet turvassa, juo tilkka teetä, se lämmittää.”
Nainen joi varovasti, kylmyys katosi hänen ruumiistaan, tilalle tuli vain vähän parempi tunnottomuus, ei lämpöaaltoa, ei lämmön aiheuttamaa rauhaa.
“Kutsu minua Aldoriksi,” mies sanoi. “Sinun nimesi on Kaino.”
Kaino. Nimi kuulosti oikealta. Aldorkin oli jostain tuttu.
Kaino kysyi:
“Miksi minusta tuntuu että sinun pitäisi olla kuollut?”
Aldor avasi nahkatakkinsa paksun kauluksen. Leveän haavan ruma arpi korvasta korvaan oli valkea ja vanha.
“Sain maagista apua,” Aldor vastasi. “Se maksoi aika paljon, mutta voin jatkaa tässä hahmossa vielä monet vuodet.”
“Olen pahoillani tuosta,” Kaino sanoi. Oliko hän nähnyt kun Aldor oli satuttanut itsensä? “Mitä on maaginen apu?”
“Lähinnä tallennettua tietoa ja väittelyä pelijohtajien kanssa,” Aldor vastasi. “Minä en kuollut omasta syystäni vaan teidän.”
“Minun?” Kaino säikähti.
“Teidän kaikkien.”
Omena V -laiva. Kultalasti. Kaino muisti yhtäkkiä pitkät viikot kultalastilla, tähtien keskellä. Paniikki alkoi uudelleen hiipiä Kainon sisälle.
“Rauhoitu,” Aldor sanoi hiljaa. “Rauhallisesti nyt. Ei mitään hätää.”
“Missä minä olen?” Kaino kysyi käheällä äänellä.
“Ered Luinin juurella,” Aldor vastasi. “Kymmenen mailia Annúduin-joelta pohjoiseen.”
“Älä puhu paskaa!” Kaino huusi. “Minä olen jossain perkeleen pelissä jota sinä pelaat!”
Kaino Puronen alkoi muistaa. Omena V -laivan kaappaus oli sujunut hyvin, kunnes se oli alkanut sujua huonosti.
“Sinä olet Viides,” Kaino sanoi. “Sinun piti olla kuollut.”
Kainoa alkoi pelottaa, hän oli täysin tämän vieraan ulko-maalaisen armoilla. Aldor katsoi häntä harmailla silmillään vakavana. Kaino koetti terästäytyä.
“Mökki pienen puron vierellä,” Kaino sanoi. “Minun sukunimeni on vanhaa suomea, ja tarkoittaa pientä puroa. Missä minun ryhmäni on? Tapoitko heidät?”
“He ovat kylminä,” Viides vastasi. “Mutta hengissä. Sinäkin olet kylmänä, me käymme tätä keskustelua erittäin hitaasti. Mutta ei hätää, aikaa meillä on vaikka kuinka.”
Kaino otti toisen kulauksen teetä.
“Etkö pysty simuloimaan minulle lämmön tunnetta?” Kaino kysyi. “Vai etkö halua?”
“En pysty,” Viides vastasi. “Pidän teitä kylminä jottei teidän ruumiinlämpönne paljastaisi ulkopuolisille tarkkailijoille, että olette edelleen elossa, minun kyydissäni. Koko maailma luulee, että kuolitte kauan ennen kaappausyritystänne. Ja niin luulevat myös yhteistyökumppaninne Maassa.”
Viides ei selvästikään ollut ammattimainen kuulustelija, hän antoi Kainolle liikaa tietoa. Kaino janosi tietoa.
“Olemme ohittaneet Maakuun,” Viides jatkoi. “Teidän temppunne on epäonnistunut. Teidän sotanne ei syty, paitsi ehkä Maassa.”
Sotamme? Kaino ihmetteli. Mutta he olivat ohittaneet Maan, kaikki oli mennyttä. Kulta ja omenat olivat nyt marsilaisten, ei jääpakolaisten.
“Mitä paskaa tuo on?” Kaino kysyi. “Sinä voitit. Sinun piti kuolla, ei kenenkään muun. Ei me mitään sotaa oltu sytyttämässä, me olemme rosvoja, emme sotilaita.”
“Niin,” Viides vastasi. “Eversti Mikael Iström kertoi, että et tiennyt koko suunnitelmaa.”
Mikael oli Kainon ryhmän pomo, siviililentäjä Maan kiertoradoilta, sekä jääkäyttäytymisen asiantuntija. Ei mikään sotilas. Eikä helvetissä mikään eversti.
Aldor otti repustaan kasan täyteen kirjoitettuja papereita.
“Tässä ovat molempien ryhmäsi jäsenten tunnustukset,” Viides sanoi. ”Voit lukea rauhassa mitä he ovat kertoneet minulle, lähden ihan kohta.”
“Älä lähde vielä,” Kaino hätääntyi. ”Olisin mieluummin vangitsijani seurassa kuin yksin täällä ei missään.”
Aldor katsoi Kainoa. Hänen silmänsä olivat lempeät, ylimaallisen voimakkaat. Kaino muisti, että Viides Omenakauppias Miehisempi oli oikeasti näyttänyt lyhyeltä, melkein hennolta ihmiseltä, niinkuin kaikki geenimuunnellut ulko-maalaiset nykyään. Mutta Viides oli ollut pettävän nopea ja vahva ja päihittänyt heidät kolme helposti.
“Olen pahoillani kylmyydestä,” Viides sanoi. “Olemme parissa päivässä tarpeeksi kaukana Maakuun havaintojärjestelmistä, sitten voin palauttaa sinut normaalilämpöön.”
“Nukuta minut siksi aikaa,” Kaino sanoi.
“En,” Viides vastasi. “Lue nuo tunnustukset. Näemme huomenna. Älä poistu mökiltä. Etelässä on nähty örkkipartioita, pohjoisessa peikkoja. Pidä ovi säpissä. Komerossa on leipää, voita ja suolalihaa.”
Aldor Eldelin poisui mökiltä ja lähti laskeutumaan rinteitä itään. Kaino Puronen katsoi pöydällä lojuvia papereita. Hän nousi ja pisti oven säppiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
