24.1.2234: Murha Dushanbessa
Onneksi hotellihuoneiston ikkunat olivat himmennetyt ja peilaavat. Vaikka huoneisto oli korkealla, saattaisivat roiskeet näkyä viisikymmentä metriä alempana olevan vastapäisen talon kattohuoneiston parvekkeelle. Bao Kev.Array pyyhkäisi kämmensyrjällään otsaansa ja tahri kasvonsa Graham Zerpovin vereen. Homma ei sujunut niinkuin piti. Tästä tulisi hirveä siivoussäätö vielä.
Bao Kev.Arraylla oli liput iltapäivän ballistiseen lentoon Aucklandiin, mutta hänellä olisi vain tämä aamuyö aikaa siivota. Hotellin valvontajärjestelmä oli hänen hallussaan, kaiken pitäisi sujua huomaamatta. Isoin riski olisi jonkun Graham Zerpovin sukulaisen törmääminen paikalle, Zerpov oli syntyperäinen tadžikistanilainen, Dushamben lähiöistä kotoisin. Baolla ei ollut aavistustakaan oliko Graham antanut jollekin kaupungin keskustassa asuvalle sukulaiselleen avaimia huoneistoonsa.
Graham Zerpov oli tietysti ollut yllättynyt nähdessään työtoverinsa toiselta puolen maailmaa täällä. Mutta se oli ollut iloinen yllätys, kahden maailmanmatkaajan sattumanvarainen yhteentörmäys kotikaupunginsa huippuhotellilla, lottovoiton arvoinen osuma. Työvuoron alkuun oli vielä monta päivää, joten työtoverukset olivat päättäneet juhlistaa tapaamistaan yhdessä kaupungin hienoimmista klubeista, jossa drinkkien ja piristeiden hinnat ovat kymmenkertaisia Dushanben peruskuppilaan verrattuna.
Graham Zerpov osasi juoda. Hän oli ylpeä venäläisistä viinaakestävistä juuristaan ja päätti näyttää puolta pienemmälle Bao Kev.Arraylle mistä päästä kana kukkuu. Bao oli ottanut päihdesalpaajia edellisenä iltana. Humaltuvan näytteleminen ei ollut kovin helppoa, Bao päätti näytellä väsynyttä. Graham julisti tietäväisenä, että alkoholi ei sopinut Baolle, se vei Baon unten maille.
Bao lähti klubilta hotellille ennen puoltayötä ja jätti Grahamin juttelemaan upeasta työpaikastaan jonkun upean naisen kanssa. Matkalla Bao oli lukenut paikallisuutiset, jonka rikospalstan pääuutisena oli hämmentävät hotellikatoamiset ympäri Tadžikistania. Jo kahdeksan ihmistä, yksinäisiä miehiä, oli kadonnut huoneistoistaan jäljettömiin. Matkatavarat olivat jääneet, mutta henkilökohtaiset tunnisteet ja lompakot olivat kadonneet miesten mukana. Mitään rikosta oli vaikea näyttää tapahtuneen. Vain yhdestä hotellista oli löytynyt verta, joka oli tunnistettu kadonneen vereksi. Sitä ei kuitenkaan ollut niin paljon etteikö kyse olisi voinut olla vain pienestä haaverista.
Bao Kev.Array totesi surullisena, että hänen ryhmänsä oli toiminut moitteettomasti, loppu olisi hänestä kiinni. Kun Graham Zerpov katoaisi, poliisin huomio kiinnittyisi tapauksen samankaltaisuuteen muihin katoamisiin nähden, pienintä medialta piilossa pidettyä yksityiskohtaa myöten. Bao Kev.Array oli tullut Tadžikistaniin nimellä Matts L. Surry, ja tämän nimen tietoja Baon ryhmä oli viljellyt vähän myös muihin katoamispaikkoihin. Matts L. Surry katoaisi Aucklandissa.
Noin kolmelta aamuyöllä Bao oli huomannut Grahamin hoipertelevan hotellihuoneistolleen yksin. Bao oli helpottunut, hän olisi toki voinut suorittaa tehtävänsä aamullakin mutta nyt kaikki oli helpompaa. Bao oli jo käsitellyt hotellin valvontajärjestelmät, joten kun hän poistui huoneistostaan ja soitti Grahamin ovikelloa, se ei rekisteröitynyt mihinkään.
Graham päästi Baon sisään ja tarjosi aamuyömyssyä. Hän ihmetteli, miksi Baolla oli matkatavaransa mukanaan, Bao oli selittänyt joutuvansa lähtemään kiireiselle komennukselle Oseanian laivastotukikohtaan Sydneyyn parin tunnin päästä lähtevällä armeijan lennolla. Graham oli nauranut ja onnitellut Baota viisaasta päätöksestään lähteä klubilta ajoissa.
Kun Graham Zerpov kaatoi molemmille drinkkejä hänen huomionsa keskittyi pulloon ja lasiin. Bao Kev.Array puraisi hampassaan olevan taistelupiristekapselin rikki ja veti taskustaan pienen ja tappavan mikroaaltopistoolin. Mutta Graham oli humalastaan huolimatta järkyttävän nopea. Hän huitaisi kädessään olevalla pullolla Baon pistoolin lattialle, pistooli keitti lauetessaan vain pari sormea Grahamin kädestä. Graham huusi tuskissaan ja Bao iski nopeasti vasemman kätensä etusormessa olevan hengensalpaajan Grahamin suuhun. Graham haukkoi happea ja potkaisi helposti pienemmän Baon pois luotaan. Bao Kev.Array muistaa nyt miten Graham oli lyyhistynyt lattialle ja kuiskannut: "Samalla - puolella -". Mutta silloin Bao ei ollut kiinnittänyt miehen viimeisiin sanoihin huomiota, hän oli vetänyt hihastaan nanokielen ja kiristänyt sen käsiensä väliin. Se oli ollut lähinnä epäonnistumisen pelon aiheuttama väärä toimintapäätös. Graham olisi luultavasti kuollut ihan siististi jo saamaansa hengensalpaajaan. Bao vei nanokielen Grahamin kaulan ympäri. Graham sai käden kielen ja kaulan väliin, mutta ilman taisteluhansikkaita hänellä ei ollut mitään toivoa. Nanokieli leikkautui käden ja kaulan läpi parissa sekunnissa, Bao väänsi vielä koulutuksensa rutiinilla Grahamin päätä sivulle, sillä ohut nanokieli saattoi mennä ruumiin läpi liian nopeasti. Solujen väliset repeymät voisivat muurautua samantien umpeen ja kohde saattaisi selvitä.
Sotku oli hirveä. Valtimoveri kaulasta ja kädestä räjähti lattialle ja huoneiston ikkunalle, Bao Kev.Arrayn kädet ja etumus olivat roiskeita täynnä. Bao oli kironnut typeryyttään ja jo melkein lähettänyt ryhmälleen avunpyynnön. Mutta tämä oli hoidettava yksin loppuun, illalla hän olisi poissa maasta ja jos kaikki menisi hyvin niin viikon päästä kukaan ei kiinnittäisi enää huomiota Tadžikistanin hotellikatoamisiin.
Bao Kev.Array avasi matkalaukkunsa, jossa oli täysi setti armeijan tiedustelun siivousvälineitä. Tällä setillä voisi piilottaa vaikka joukkohaudan jos tiesi mitä tehdä. Bao ei ollut siivousekspertti, mutta muuta ei nyt voinut tehdä kuin parhaansa. Siivous vei kaksi tuntia. Ruumiinosien, tunnisteiden ja lompakon kanto kylpyammeelle sekä niiden haihdutus olivat helpoimmat vaikkakin epämiellyttävimmät tehtävät, omien jälkien poistaminen oli työläintä. Bao Kev.Array päätti jättää veriroiskeiden siivoamisen poliisille. Tämänkertainen tapaus osoittaisi tutkijoille, että kyseessä todella oli rikos, yksinäinen psykoottinen ja vahva sarjamurhaaja, joka piti yksinäisistä miesuhreista. Bao otti laukustaan vanhan euron kolikon ja piilotti sen sängyn patjaan murhaajan salaiseksi merkiksi.
Aamukuudelta Bao Kev.Array poistui omaan huoneistoonsa, vapautti hotellin valvontajärjestelmät ja käveli ala-aulaan. Matts L. Surry kysyi vastaanotolta oliko hänen eilisiltainen tuttavuutensa Graham Zerpov kenties jo lähtenyt koska hän ei ollut saanut tähän yhteyttä. Vastaanotto vastasi, että herra Graham Zerpov ei ollut vielä lähtenyt mutta että tämä oli pyytänyt ettei häntä häiritä ennen puoltapäivää. Matts hymyili ja pyysi vastaanotolta, että tämä ilmoittaisi herra Zerpoville, että hänen uusi ystävänsä lähti jo lentokentälle.
Matts L. Surry istui ensimmäisen luokan kiihdytystuolissaan Aucklandin ballistisella lennolla. Lentokone oli rullaamassa magneettiradan alkupäähän, kun ensimmäinen uutinen uudesta oudosta katoamisesta Dushamben kansainvälisellä huippuhotellilla tuli Baon uutissyöttöön. Poliisi oli sankoin joukoin paikanpäällä, ja puuhasteli innoissaan huoneistossa, jossa oli vihdoin jälkiä tutkittavaksi. Aucklandin kone aloitti kiihdytyksen magneettiradan korkealla vuorten yläpuolella sijaitsevaa loppupäätä kohti.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti