Vaikea matka, osa 5

nimi: Vaikea matka
osa 5: 18.1.2234: Gaspra-asteroidilla riidellään ja koetetaan pelastaa kultalasti

“Se oli sun vahtis, sun olis pitäny nähdä se helevetin virhe!” Kolmas Johtaja Miehisempi huusi Janalle. “Me saadaan kaikki kaivaa aivan vitusti muita metalleja täällä ennenkun se kultalastin menetys on kuitattu. Ja tiedoksi vaan, mä soitin jo vakuutusyhtiöön, ne sano et vakuutus korvaa vaan hinaajat, ei lastia.”
Jana, Kolmas, Vora Talousjohtaja Miehisempi, Ira Turvallisuus Naisempi ja Merkos Lastaaja Miehisempi istuivat kotiasemalla puolen geen palaverihuoneessa. Tai siis Kolmas seisoi, vihaisena ja punaisena. Kartat pöydän keskellä seurasivat '22331120 Gaspra-Au' -lastin vääjäämätöntä kulkua kohti Kuuta. Lastin virheellisestä kiihdytyksestä oli nyt kulunut viisi tuntia.
“No enpä nähny,” Jana vastasi. “Ja en osaa sanoo vielä miksen, mut meidän on ihan turha vielä miettii syyllisyysjuttui, kuuden päivän päästä on sitten hyvin aikaa...”
Kolmas räjähti uudestaan:
“Jossä saatana luulet etmää rauhotun sitten kun kulta on tuhannen pillun päreinä Kuun kamaralla...”
“No en vittu luule!” Jana huusi takasin nousten seisomaan kanssa. “Mut meillon loppuelämä aikaa höyrytä eli mitä jos koitettais pelastaa se kulta enste!”
“Jana on oikeessa,” Vora Talousjohtaja aloitti, mutta Merkos keskeytti:
“Sitäpaitti Toinen Johtaja Naisempi olis kuljettanu sen lastin laivalla.”
Jana heitti varoittavan katseen Merkosille, mutta ei Merkos mitään huomannut. Merkos osoitti Kolmasia:
“Sää halusit tehdä vaikutuksen uutena pomona ja pistit meidän parhaan lastin junan kyytiin ettei tulis niin paljo kuluja. No nyt tuli kuluja, ja sää pistät vielä syyn työntekijäs niskaan, vitun saatanan ääliö!”
Jana sulki silmänsä, mutta näki selvästi luomiensa läpi kuinka Kolmas muuttui vihreästä sinisen kautta punaiseksi. Jana mietti kuinka iso räjähdys syntyy, jos Johtajan koko massa muuttuu puhtaaksi energiaksi.
“Odottakaa!” Ira Turvallisuus Naisempi huusi ja hypähti seisomaan. “Mä vedän tähän väliin kitarasoolon!”
Muut katsoivat Iraa kun tämä veti ilmakitaralla pari tahtia ulisten samalla suullaan ylä-ääniä. Kolmas oli selvästi hämmentynein. Ilmeisesti Kolmas ei tiedä mikä on kitara, Jana ajatteli. Vora keskeytti soolon:
“Nyt kun kaikki paitti mä on saanu pullistella niin palattaisko asiaan? Mittää eioo vielä menetetty, mut vaikeeta tulee olemaan sen päättäminen et miten edetään.”

Kaikki istuivat ja antoivat Voran jatkaa:
“Tarkat laskelmat on ny tullu Kuusta ja meijän omat mittaukset vahvistaa nää: kultalasti kiihdytti ajoainetankit lähes tyhjäksi kolmekuuskahessa sekunnissa mikä oli melkonen saavutus eikä sellasta olis pitäny tapahtua vaikka mitä kävis. Mutta lasti onny putoomassa Kuuhun sellasta vauhtia että mitään kerättävää ei jää paitti kullanhuuhtojille. Lastin massa on kaheksakyt kilotonnia ja nopeus sitä luokkaa et sitä ei saa jarrutettua millään mitä vois lähettää Kuusta tai Maasta järkevään hintaan. Sen pystyis puskemaan ohi Kuun just ja just, alustavasti siinä törmäyksessä tuhoutuis kymmene prossaa lastista. Armeija, jolla on riittävän järeet puskijat laskuttais senverran, että meille jäis lastin arvosta myytävää jälelle noin kolkyt prossaa. Jos se siis saatais myöhemmin kii. Jos me päädytään puskemaan lastii nii se pitää päättää seuraavan kahenkymmenen tunnin sisällä.”
“Mitkä mahikset se olis saada puskun jälkeen kiinni?” Jana kysyi.
“Sitä ei oo pystytty laskemaan vielä,” Vora vastasi. “Mut voisin arvata et me joudutaa siinäkin käyttään ulkopuolista apuu joka ottais vielä oman osuuden, jos se siis onnistuis. Eli mun miälestä se on niinku viimenen keino.”
“Ookoo,” sano Kolmas. ”Mut esmes viidesosa kaheksastakytä kilotonnia on vielä kuustois kilotonnia kultaa, mikä on arvoltaan ihan kohtuu paljon.”
Joo niin on, Jana ajatteli. Mutta siinä tapauksessa Jana saisi kenkää, koska hänen syykseen kasattaisiin 64 kilotonnin kultamäärän tappiot.
“Mitäs muuta me voidaan tehä?” Jana kysyi. “Mites Erosin juna? Onko niillä menossa Maakuuhun päin mittää halvempaa lastii, josta voitas ostaa hinaajia irti?” Muistaakseni tällasta on tehty ennenki. Erosin mainarit varmaan rokottais meitä vähemmän ku armeija.”
“Vitu hyvä idea!” Merkos sanoi. “Eros on ny aika lähellä Maakuuta.” Merkos näytti kartalta asteroidi Erosin sijainnin ja komensi Erosin lastien lentoradat näkyviin.
“Ja niitten junan ajokaistakin on aikast lähellä meijän ajokaistaa. Niillä vois säkällä olla lasti menossa lähellä meidän kultaa.”
“Mä pistän sinne ny heti viestin,” Vora sanoi. “Mä tunnen Neljäs Johtaja Naisempin, se vetää Erosin toimintaa. Erosiin on kakskyt minsaa viivettä suuntaansa, hakekaa mulle ja itellenne ruakaa ja piristeitä.”

Matkalla kanttiinista takaisin palaverihuoneeseen Kolmas lähestyi Janaa ja kysyi hiljaa:
“Onko tolla Iralla kaikki kotona? Mitä se shoumeininki oikeen oli? Ja miks se on ylipäänsä mukana tässä paltsussa?”
Jana katsoi Kolmasia. Yrittääkö se tehdä sovintoa? Ehkä Kolmas tajusi, että Janalla on täällä Gaspralla aika paljon vaikutusvaltaa, ja jos Erosista saadaan halvalla apua, Janasta tulee sankari eikä uhri. Onneksi heillä oli molemmilla ruoka-annokset käsissään, muuten Jana olisi saattanut tirauttaa Kolmasia päin näköä.
“Ira Turvallisuus Naisempi,” Jana vastasi. “Yks olettamus mulla on et tää koko juttu on tahallaan tehty. Se koodivirhe on ihan helvetin läpinäkyvä, ja se sytytyksen lähetysantennin tehopiikki oli käsittämätön. Turvallisuus tsekkaa paraillaan sitä antennii ja ilmoittaa Iralle heti jos jotai epämäärästä löytyy.”
“Onks Ira meidän turvallisuuden pomo?” Kolmas kysyi. “Eihän sillo luokitusta ees.”
Jana oli odottanut tätä kysymystä, ja nyt maailma oli paljon kauniimpi paikka.
“Onpas,” Jana vastasi. “Ira on oikeesti Kolmas niinku sä. Mut meijän edelline pomo oli Toinen Johtaja Naisempi, jote Iran korkeempi luokitus oli Iran miälestä vähän pullistelua joten hän päätti sitte käyttää täällä etunimeään, niinku Voraki. Ja Ira piti Toinensia parempana johtajana kuin itteensä. Ja sitte se etunimen käyttö jäi kun pomo vaihtu. Sä voit tietty komentaa Iran ottamaa käyttöön luokituksensa.”
Kolmas ei vastannut tietenkään mitään, piikki ymmärrettiin ja vastaanotettiin.

“Ei onnaa,” Vora sanoi. ”Neljäs sano ettei heillo ny mitään tarpeeks lähellä meidän lastii.”
Huone oli hiljaa. Ruuat oli syöty ja optimistinen tunnelma alkoi haihtua huoneesta ilmastoinnin imun mukana. Vora komensi kartalle Erosin kaikkien lastien sijainnit.
“Mahtavaa,” Kolmas sanoi hiljaa.
“No onko niillä edes puskuetäisyydellä mitään?” Jana kysyi ja epätoivo alkoi hiljalleen kalvaa hänen luitaan taas. “Jos ne voi irrottaa hinaajia esmes tosta lastista.”
Jana osoitti lähinnä heidän Gaspra-Au:ta olevaa Erosin lastia, joka oli kuitenkin ahdistavan kaukana.
“Ne vois kiihdyttää hinaajat meidän kultaa päin ja puskee sen radan ohi Kuun.”
“Hinaajat on liian kevyitä,” Merkos vastasi. “Mä voin laskee onkse mahdollista mut ei varmaan oo.”
“Meillon ny jotain yheksätoista tuntii jälellä,” Kolmas sanoi. “Ennenkun on liian myöhästä pyytää armeijaa avuks. Pitäskö ruveta laskemaan mahdollisii ratoi puskun jälkeen jotta tiädetää kannattaako lähtee koko hommaan vai antaa kullan pamahtaa Kuuhun?”
“Armeija ei varmaan suastu kertomaan etukäteen puskuvoimaa ja ratoja,” Vora sanoi. “Meidän pitää laskee arvaamalla.”
“Mulla on pari hemmoo laskemassa jo,” Merkos sanoi. “Ne alotti äsken kon mä soitin niille tossa tauolla. Me saadaan varmaa jotai arvauksia parissa tunnissa.”

Iran puhelin soi. Muut odottivat hiljaa kun Ira kuunteli suljetulta kanavalta puhelua ja kommentoi sanoilla “joo”, “ai”, “niin” ja “kuulemiin”.
Ira sulki puhelimen ja sanoi Janalle: “Homma vahvistu: pojat sano et sitä antennii on peukaloitu. Siinon kiinni omalla akulla toimiva vahvistin joka on pistetty paikalleen aikasintaa pari kuukautta sitte.”
“Hetki hetki,” Merkos sanoi. “Mitäs tää ny tarkottaa?”
“Meijän kultalastin virheelline kiihdytys on tahalline,” Jana vastasi. Hänen työpaikkansa oli juuri pelastunut. Ira nyökkäsi:
“Joku on nähny ison vaivan ettei me saada siitä kullasta hintaa.”


Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU