Vaikea matka, osa 2

Päätin sitten jatkaa tarinaa. Tämä on vain kommentti sille että päätin.

nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla

Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.

“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”

Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.


Jatkuu (joskus)...

rani, VIIDAKKORUMPU