26.1.2234: Teidän kineettinen energianne
Bao Kev.Array istui valvojan pallilla, Graham Zerpovin pallilla, Eliza Frances -aseman kometokeskuksessa keskellä Tyyntämerta ja keskellä päiväntasaajaa. Hänellä oli 143 alaista, joiden ohjaama tulivoima riitti häivyttämään kenen tahansa ulko-maalaisen ajatuksen hyökkäyksestä Maata tai varsinkin Oseanian sotilasmahtia vastaan. Ulko-maalaiset kutsuivat Oseanian mahtia yksinkertaisesti armeijaksi, koska se oli ainut mahti Maan päällä ja koko Aurinkokunnassa, jolla oli yksin voimaa estää lähes minkä tahansa Maata uhkaavan tahon eteneminen, oli sitten kysymyksessä harhautunut asteroidi tai tahallinen materianpudotus. Mutta Bao Kev.Arrayn tehtävä oli nyt pitää huolta siitä, että Oseanian tulivoima ei ehtisi pysäyttää hyökkäystä, joka näyttäisi ulko-maalaisten tekemältä.
Graham Zerpovin kuolema oli ollut järkytys Bao Kev.Arrayn työtovereille. Bao oli itkenyt muiden mukana, ja ihan sydämestään: hänellä ja Grahamilla oli pitkä historia, johon mahtui paljon hyviä hetkiä. Ja hän katui syvästi sitä, että Grahamin kuolema oli ollut niin kivulias. Kipu oli ollut pelkästään Baon ammattitaidottomuuden syytä.
Omena V -laiva oli ollut jatkuvassa yhteydessä Eliza Frances -asemaan jo monta tuntia. Viive oli kutistunut noin kahdeksi sekunniksi, ja Bao Kev.Array oli pitänyt yhteyttä Omena V -laivan kapteeniin Viides Omenakauppias Miehisempään tarkalleen käsikirjoituksen mukaan. Bao Kev.Array oli jo varma, että Viides Omenakauppias Miehisempi oli kuollut niinkuin pitääkin. Kaikki koodisanat olivat toimineet täydellisesti, Omena V oli onnistuneesti kaapattu ja teki mitä pitikin. Se oli ohjattu radalle, jonka Bao Kev.Array oli sille syöttänyt. Rata oli aikoja sitten laskettu. Se näytti muutama päivä sitten tehdyltä. Se näytti siltä, ettei se olisi sen vaarallisempi kuin mikään muukaan rata. Bao ajatteli, että nyt pitää vain pitää pää kylmänä ja mennä suunnitelman mukana.
Pelko saa kuitenkin Baon vatsan vääntymään, hänen on pakko ottaa vatsalääkkeitä nyt.
Lennonvalvonnan kakkosupseeri Julian Lumara lähestyy Kev.Arrayta juuri kun vatsanväänteet alkavat helpottaa. Julian sanoo sovellusenglanniksi:
"Bao Kev.Array: huolestunut ilmoitus: Omena V -laivan ohitusrata: äsken löytyi uusi uhka, jota ei ole otettu huomioon."
Baota kylmää. Julian on tajunnut.
"Listaa olennaiset, listaa uusi," Bao vastaa. “Ja: määritä uuden uhan taso.”
"Jos Omena V -laivan kultalasti '22331120 Gaspra-Au' lasketaan sotilaalliseksi uhaksi, niin: se voi tuhota viisi asutuskeskusta: tämä on huomioitu aiemmin. Ja: se voi aiheuttaa tulvan rannikoille, luettelo: Länsi-Napoli, Pohjois-Edinburgh, Pohjois-Quebeq, Länsi- San Jose: tämä on huomioitu aiemmin. Ja: se voi osua suoraan Campi Flegrein kalderaan Napolin juurelle: tätä ei ole huomioitu aiemmin. Listaus päättyy. Uuden uhan taso: ensimmäinen arvio, laskettu 30 sekunnissa: 98 prosentin todennäköisyydellä: KCL 4.”
KCL 4 tarkoittaa pahaa hävitystä noin 15 kilometrin säteellä nollapisteestä, maastosta riippuen. Baon työnantajat olivat päätyneet päivien laskutoimitusten jälkeen samaan tulokseen.
“Ja," Julian jatkaa. ”Vielä laskemattomalla todennäköisyydellä, arvaus kaksi prosenttia: Campi Flegrein kaldera aukeaa ja synnyttää määrittelemättömän suuruisen tulivuorenpurkauksen, voi olla superpurkaus. Jos purkaus on superpurkaus, niin: vaikutukset ovat määrittelemättömät, mutta maailmanlaajuiset. Maksimi VEI 8.”
Vitun Julian, Bao Kev.Array ajattelee. Tämä osui suoraan asian ytimeen. Baon työnantajat laskivat todennäköisyyden pienemmäksi, mutta sillä ei ollut merkitystä. Viisitoista Campi Flegrein kalderaan piilotettua 30 megatonnin fuusiopommia hoitaisi loput. Julian jatkaa:
"Jos ohjaamme Omena V -laivan kapteenia: muuta nopeutta 2 minuutin poltolla 1300 metriä per sekunti nopeammaksi, niin: Campi Flegrei poistuu uhkakuviosta. Ja: omenalasti on edelleen pudotettavissa oikealle radalle."
"Hyvä ehdotus," Bao vastaa. "Välitän eteenpäin."
Julian katsoo Bao Kev.Arrayta: tämä ei vastannut oikealla sovellusenglannilla. Bao toivoo, että Julian poistuisi paikalleen ja olettaisi, että Baon virhe johtuu hermostuttavasta ja vastuullisesta tehtävästä. Julian poistuu paikalleen.
Bao Kev.Array päättää ottaa tilanteen haltuunsa. Hän avaa komentokeskuksen kaiuttimet, ja ilmoittaa Omena V -laivalle kaikkien kuullen mandafrikaansilla:
"Omena V, Eliza Frances. Huomioiden lastinne meidän on tehtävä rutiinista poikkeava julistus."
Omena V vastaa:
"Eliza Frances, Omena V. Me ymmärsimme, että luvat ovat kunnossa, ja että ohituksemme sekä omenalastin pudotus säilyvät ennaltasuunnitellulla mallilla."
Käsikirjoituksen mukaan menee, Bao ajattelee. Nyt vaaditaan Omena V -laivan kaappaajilta mielikuvitusta. Ja Julian Lumorovilta huomion herpaantumista.
"Teidän kineettinen energianne," Bao sanoo painokkaasti. "Aiheuttaa suoran hengenvaaran miljoonille Maan asukkaille. Haluamme teidän ymmärtävän, että te ette missään tapauksessa saa enää käyttää moottoreitanne. Teidän pitää jatkaa nykyisellä radallanne ja pudottaa omenalastinne juuri oikeassa kohtaa. Kaikesta muusta toimesta seuraa seuraavaa: Omena V -laiva hävitetään. Koko massanne pusketaan välittömästi ulos Maata uhkaavilta radoilta. Oseanian Valvonta julistaa sodan Marsin ulko-maalaisia vastaan. Sen sodan te häviätte."
Kukaan ei ollut vielä koskaan julistanut sodan uhkaa julkisesti ketään ulko -maalaista vastaan. Eliza Frances -aseman komentokeskuksen väki tuijottaa Bao Kev.Arrayta.
Omena V -laiva vastaa, muutaman sekunnin kuluttua:
"Eliza Frances, Omena V. Ymmärrän huolenne. Minun kineettinen energiani jatkaa suunnitelmien mukaan Marsiin. Miksi minä haluaisin haastaa riitaa 80 kilotonnilla kultaa, kun voin jäädä sen avulla eläkkeelle ensi vuonna?"
Kaikki nauravat. Bao Kev.Array hymyilee. Omena V -laivan kaappaajilla oli homma hallussa. Kohta Bao on avainpaikalla kun Maapalloon aukeaa helvetti ja hänen työnantajilleen aukeaa taivas.
Kohta menee ohi. Omena V pudottaa omenalastinsa, ja omenalasti jarruttaa pitkälle ellipsiradalle Maan ympäri. Omena V ei ala käyttää moottoreitaan, kultalasti ei ala vajota nopeasti kohti Napolia, ja sota ei tule syttymään.
Puoli tuntia varmistuksia ja hyvät matkantoivotukset Omena V -laivan kapteenille. Eliza Frances -aseman miehistö kättelee toisiaan ja hymyilee Bao Kev.Arraylle, hyvin hoidit Graham Zerpovin pallin. Bao irvistää hymyn ja koettaa olla pyörtymättä. Hänestä jokainen komentokeskuksessa näkee hänen pettymyksensä ja soittaa kohta sotapolisiit pidättämään hänet vain hänen ilmeensä takia. Mutta isoin pettymys näkyy vain Bao Kev.Arrayn sisällä: pettymys siitä, että hän tuntee syvää helpotusta.
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Vaikea matka, osa 12
24.1.2234: Murha Dushanbessa
Onneksi hotellihuoneiston ikkunat olivat himmennetyt ja peilaavat. Vaikka huoneisto oli korkealla, saattaisivat roiskeet näkyä viisikymmentä metriä alempana olevan vastapäisen talon kattohuoneiston parvekkeelle. Bao Kev.Array pyyhkäisi kämmensyrjällään otsaansa ja tahri kasvonsa Graham Zerpovin vereen. Homma ei sujunut niinkuin piti. Tästä tulisi hirveä siivoussäätö vielä.
Bao Kev.Arraylla oli liput iltapäivän ballistiseen lentoon Aucklandiin, mutta hänellä olisi vain tämä aamuyö aikaa siivota. Hotellin valvontajärjestelmä oli hänen hallussaan, kaiken pitäisi sujua huomaamatta. Isoin riski olisi jonkun Graham Zerpovin sukulaisen törmääminen paikalle, Zerpov oli syntyperäinen tadžikistanilainen, Dushamben lähiöistä kotoisin. Baolla ei ollut aavistustakaan oliko Graham antanut jollekin kaupungin keskustassa asuvalle sukulaiselleen avaimia huoneistoonsa.
Graham Zerpov oli tietysti ollut yllättynyt nähdessään työtoverinsa toiselta puolen maailmaa täällä. Mutta se oli ollut iloinen yllätys, kahden maailmanmatkaajan sattumanvarainen yhteentörmäys kotikaupunginsa huippuhotellilla, lottovoiton arvoinen osuma. Työvuoron alkuun oli vielä monta päivää, joten työtoverukset olivat päättäneet juhlistaa tapaamistaan yhdessä kaupungin hienoimmista klubeista, jossa drinkkien ja piristeiden hinnat ovat kymmenkertaisia Dushanben peruskuppilaan verrattuna.
Graham Zerpov osasi juoda. Hän oli ylpeä venäläisistä viinaakestävistä juuristaan ja päätti näyttää puolta pienemmälle Bao Kev.Arraylle mistä päästä kana kukkuu. Bao oli ottanut päihdesalpaajia edellisenä iltana. Humaltuvan näytteleminen ei ollut kovin helppoa, Bao päätti näytellä väsynyttä. Graham julisti tietäväisenä, että alkoholi ei sopinut Baolle, se vei Baon unten maille.
Bao lähti klubilta hotellille ennen puoltayötä ja jätti Grahamin juttelemaan upeasta työpaikastaan jonkun upean naisen kanssa. Matkalla Bao oli lukenut paikallisuutiset, jonka rikospalstan pääuutisena oli hämmentävät hotellikatoamiset ympäri Tadžikistania. Jo kahdeksan ihmistä, yksinäisiä miehiä, oli kadonnut huoneistoistaan jäljettömiin. Matkatavarat olivat jääneet, mutta henkilökohtaiset tunnisteet ja lompakot olivat kadonneet miesten mukana. Mitään rikosta oli vaikea näyttää tapahtuneen. Vain yhdestä hotellista oli löytynyt verta, joka oli tunnistettu kadonneen vereksi. Sitä ei kuitenkaan ollut niin paljon etteikö kyse olisi voinut olla vain pienestä haaverista.
Bao Kev.Array totesi surullisena, että hänen ryhmänsä oli toiminut moitteettomasti, loppu olisi hänestä kiinni. Kun Graham Zerpov katoaisi, poliisin huomio kiinnittyisi tapauksen samankaltaisuuteen muihin katoamisiin nähden, pienintä medialta piilossa pidettyä yksityiskohtaa myöten. Bao Kev.Array oli tullut Tadžikistaniin nimellä Matts L. Surry, ja tämän nimen tietoja Baon ryhmä oli viljellyt vähän myös muihin katoamispaikkoihin. Matts L. Surry katoaisi Aucklandissa.
Noin kolmelta aamuyöllä Bao oli huomannut Grahamin hoipertelevan hotellihuoneistolleen yksin. Bao oli helpottunut, hän olisi toki voinut suorittaa tehtävänsä aamullakin mutta nyt kaikki oli helpompaa. Bao oli jo käsitellyt hotellin valvontajärjestelmät, joten kun hän poistui huoneistostaan ja soitti Grahamin ovikelloa, se ei rekisteröitynyt mihinkään.
Graham päästi Baon sisään ja tarjosi aamuyömyssyä. Hän ihmetteli, miksi Baolla oli matkatavaransa mukanaan, Bao oli selittänyt joutuvansa lähtemään kiireiselle komennukselle Oseanian laivastotukikohtaan Sydneyyn parin tunnin päästä lähtevällä armeijan lennolla. Graham oli nauranut ja onnitellut Baota viisaasta päätöksestään lähteä klubilta ajoissa.
Kun Graham Zerpov kaatoi molemmille drinkkejä hänen huomionsa keskittyi pulloon ja lasiin. Bao Kev.Array puraisi hampassaan olevan taistelupiristekapselin rikki ja veti taskustaan pienen ja tappavan mikroaaltopistoolin. Mutta Graham oli humalastaan huolimatta järkyttävän nopea. Hän huitaisi kädessään olevalla pullolla Baon pistoolin lattialle, pistooli keitti lauetessaan vain pari sormea Grahamin kädestä. Graham huusi tuskissaan ja Bao iski nopeasti vasemman kätensä etusormessa olevan hengensalpaajan Grahamin suuhun. Graham haukkoi happea ja potkaisi helposti pienemmän Baon pois luotaan. Bao Kev.Array muistaa nyt miten Graham oli lyyhistynyt lattialle ja kuiskannut: "Samalla - puolella -". Mutta silloin Bao ei ollut kiinnittänyt miehen viimeisiin sanoihin huomiota, hän oli vetänyt hihastaan nanokielen ja kiristänyt sen käsiensä väliin. Se oli ollut lähinnä epäonnistumisen pelon aiheuttama väärä toimintapäätös. Graham olisi luultavasti kuollut ihan siististi jo saamaansa hengensalpaajaan. Bao vei nanokielen Grahamin kaulan ympäri. Graham sai käden kielen ja kaulan väliin, mutta ilman taisteluhansikkaita hänellä ei ollut mitään toivoa. Nanokieli leikkautui käden ja kaulan läpi parissa sekunnissa, Bao väänsi vielä koulutuksensa rutiinilla Grahamin päätä sivulle, sillä ohut nanokieli saattoi mennä ruumiin läpi liian nopeasti. Solujen väliset repeymät voisivat muurautua samantien umpeen ja kohde saattaisi selvitä.
Sotku oli hirveä. Valtimoveri kaulasta ja kädestä räjähti lattialle ja huoneiston ikkunalle, Bao Kev.Arrayn kädet ja etumus olivat roiskeita täynnä. Bao oli kironnut typeryyttään ja jo melkein lähettänyt ryhmälleen avunpyynnön. Mutta tämä oli hoidettava yksin loppuun, illalla hän olisi poissa maasta ja jos kaikki menisi hyvin niin viikon päästä kukaan ei kiinnittäisi enää huomiota Tadžikistanin hotellikatoamisiin.
Bao Kev.Array avasi matkalaukkunsa, jossa oli täysi setti armeijan tiedustelun siivousvälineitä. Tällä setillä voisi piilottaa vaikka joukkohaudan jos tiesi mitä tehdä. Bao ei ollut siivousekspertti, mutta muuta ei nyt voinut tehdä kuin parhaansa. Siivous vei kaksi tuntia. Ruumiinosien, tunnisteiden ja lompakon kanto kylpyammeelle sekä niiden haihdutus olivat helpoimmat vaikkakin epämiellyttävimmät tehtävät, omien jälkien poistaminen oli työläintä. Bao Kev.Array päätti jättää veriroiskeiden siivoamisen poliisille. Tämänkertainen tapaus osoittaisi tutkijoille, että kyseessä todella oli rikos, yksinäinen psykoottinen ja vahva sarjamurhaaja, joka piti yksinäisistä miesuhreista. Bao otti laukustaan vanhan euron kolikon ja piilotti sen sängyn patjaan murhaajan salaiseksi merkiksi.
Aamukuudelta Bao Kev.Array poistui omaan huoneistoonsa, vapautti hotellin valvontajärjestelmät ja käveli ala-aulaan. Matts L. Surry kysyi vastaanotolta oliko hänen eilisiltainen tuttavuutensa Graham Zerpov kenties jo lähtenyt koska hän ei ollut saanut tähän yhteyttä. Vastaanotto vastasi, että herra Graham Zerpov ei ollut vielä lähtenyt mutta että tämä oli pyytänyt ettei häntä häiritä ennen puoltapäivää. Matts hymyili ja pyysi vastaanotolta, että tämä ilmoittaisi herra Zerpoville, että hänen uusi ystävänsä lähti jo lentokentälle.
Matts L. Surry istui ensimmäisen luokan kiihdytystuolissaan Aucklandin ballistisella lennolla. Lentokone oli rullaamassa magneettiradan alkupäähän, kun ensimmäinen uutinen uudesta oudosta katoamisesta Dushamben kansainvälisellä huippuhotellilla tuli Baon uutissyöttöön. Poliisi oli sankoin joukoin paikanpäällä, ja puuhasteli innoissaan huoneistossa, jossa oli vihdoin jälkiä tutkittavaksi. Aucklandin kone aloitti kiihdytyksen magneettiradan korkealla vuorten yläpuolella sijaitsevaa loppupäätä kohti.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
maanantai 1. lokakuuta 2007
Vaikea matka, osa 11
22.1.2234: Vuosijuhlintaa
Merkos Lastaaja Miehisempi katsoi kohtuullisen sumein silmin juhlaväkeä. Häntä ärsytti huomattavasti Janan keimailu Iknalle, Ikna oli sentään nainen nykyään, ja Merkosin mielestä Merkos ja Jana olivat olleet erinomainen pari. Niin erinomainen, että Merkos oli ollut lähellä ehdottaa yhteisen lapsen tekoa ja kenties jopa avioliittoa. Mutta heidän suhteensa oli nyt ohi, ja nyt Merkos vain katseli kännissä vierestä, kun Jana yritti kännissä vakuuttaa Iknalle, että tämä oli ollut parempi miehenä.
Merkos ei itse ollut koskaan vaihtanut sukupuolta, hänelle miehisyys oli tärkeä osa identiteettiä, eikä hän oikein ymmärtänyt koko vaihtamisen ideaa. Merkos oli silti pitänyt soluissaan vaihtojärjestelmän, lähinnä siksi, että mielenterveyden vakuutusmaksut olivat pienempiä sen takia.
Merkos halusi vetää Iknaa turpaan, vaikka syy hänen vihaansa oli selvästi Janan, joka hänet oli lempannut juuri ennen juhlia. Merkos epäili, että Ikna päihittäisi hänet mennen tullen, mutta alkoholi oli nostanut pintaat muinaiset alfauroksen käyttäytymismallit. Merkos päätti koettaa haastaa riitaa niin, että syy tappeluun näyttäisi olevan Iknassa. No eihän siitä mitään tullut.
Nollageen ravinnevarasto oli täynnä kelluvia juoppoja ja pillerinnappaajia. Olutta ja viinaa oli läikkynyt sinne tänne ja pisaroita leijaili joka paikassa ja pisaroiden perässä leijaili hilpeitä ihmisiä suu auki. Onneksi kokit olivat suojanneet varastokontit ja kasvihuoneet täydellisesti. Mainareiden vuosijuhlasta tulisi melko kallis, jos Maakuusta pitäisi tilata pikana uudet kasvatusalustat. Mutta Kolmas Johtaja Miehisempi oli vahingossa hyväksynyt juhlapaikan, ja jos jotain sattuisi, niin syy vieritettäisiin tietysti hänen päälleen. Onneksi Kolmas ei ollut älynnyt tätä, muuten vuosijuhlat saisivat aika äkäisen lopun.
Jana oli mennyt vessaan, ja Ikna sai hetken kaikessa rauhassa nauttia tuubidrinkkiään. Hetki päättyi kun Merkos loikkasi kömpelösti häntä kohti ja melkein saattoi molemmat holtittomaan kierteeseen. Ikna sai viime hetkellä otteen vieressä olevasta kontista ja ärähti:
"No voi ny saatana!"
"Anteeks," Merkos sanoi. "Mulla ei koodri- koorid- mä en ole lentokunnossa."
"No älä sitte lennä," Ikna vastasi. "Ota tosta tolpasta kii."
Merkos hamuili Iknan osoittamaa tolppaa.
"Sää ja Jana pelastitte sen Omppukapun henge," Merkos sanoi. "Eik se eile pistäny viestii et kaikki on ookoo?"
"Joo mut läheltä liippas," Ikna vastasi. "Ne piraatinperkeleet oli soluttanu agentin tän Viidesin pelaamaan nettipeliin ja sitte vielä joku oli päässy räpläämään sen laivan pää-älyä kon se oli ollu huollossa Marsilla."
"Ai," Merkos sanoi. "Koetettiiks se kapu tappaa siäl pelissä? Eihän noitten siviilipelien pitäs olla vaarallisia."
"Kai ne oli modannu sen pelikonetta kans. Sen hahmo tapettii pelissä ja se agentti vissii luuli et Viides kuali siin kans. Itse asiassa koko maailma luuli melkeen vuorokaude et Viides on kuallu. Mut se pysykin vaan piilossa kunnes laiva oli telakoitunu siihen kultalastii."
"Miks?" Merkos kysyi. Tämähän oli kiinnostava tarina jopa humalaiselle alfaurokselle.
"No se aatteli ihan oikeen et siellä lastilla on joku kyydissä ottaas laivan haltuu ja päätti sitte hoitaa nää kaapparit itte."
"Ja sielä lastilla oli sitten ihan oikeesti porukkaa?"
"Ei elossa. Siellä oli kolme raatoo, ne oli vissii kuallu sen kiihdytykse aikana tai sitte säteilyyn, emmuista ny. Ne oli maalaisii kaikki. Yks naine, kaks miestä, ja pysyvii sellasii ja sit viä virittämättömii. Ei niil tainnu olla mitää mahdollisuuksii."
Ikna naurahti:
"Miäti. Ne on varmaa säätäny tota kaappausta ylitte vuaden ja unohtanu vaan sellasen pienen yksityiskohdan joka sai ne kaikki hengiltä, ja just enne kaappausta."
Merkos sanoi:
"Rikos ei kannata."
"Ei josson ääliö," Ikna vastasi. Merkos mietti, että tämä meni nyt ihan poskelleen. Hän huomasi pitävänsä Iknasta, hänestä naiseus puki Iknaa hyvin, vaikka tämä olikin vähän raskastekoinen ja selvästi syntyään mies. Merkos päätti kuitenkin jonkin sumean logiikan takia vielä koettaa ärsyttää Iknaa.
"Paljon te saitte?" Merkos kysyi.
"Hä?" Ikna kysyi ja otti huikan tuubistaan.
"No te pelastitte sen vitun Ompun hengen," Merkos vastasi. "Kai te jotain saitte Ompuilta?"
"Ei me mitää olla pyydetty," Ikna vastasi. "Kolmas sano et Gaspra saa olla helevetin tyytyväinen et Omput ei nosta syytteitä turvamääräysten rikkomisesta. Ne kusipääpiraatit hyppäs meijän lastiin ihan meijän silmie alla. Mun silmie alla, mää olin lähettäjänä."
"Eli te ette osannu pyytää," Merkos sanoi.
"Mitä vittuu sää koitat?" Jana kysyi. Hän oli leijunut hiljaa Merkosin vierelle, ja oli tälle melko vihanen. Merkos säikähti ja suuttui:
"Mitä vittuu mää koita? Mitä se sulle kuuluu, ei me olla enää yhessä. Mää juttelen tän hianon leidin kaa, eikä se kuulu sulle pätkääkää."
"Tää on joku rakkausriita," Ikna sanoi. "Mää jään täs pois."
"Mä en rakasta tota paskapäätä," Jana sanoi. “Mää jään täs pois kans."
"Hei," Merkos sanoi. "Mä rakastan koko saatanan maailmankaikkeutta. Mää en ikinä jäis pois!"
Ikna nauroi:
"Sää oot Merkos ihan ookoo. Et sää oikeesti osaa haastaa riitaa."
Jana hymyili. Ikna oli hyvä tyyppi ja osasi pitää tilanteen hallinnassa.
"Iha vaan tiadoks," Ikna jatkoi. "Jana, mä tykkään olla nainen, mut mä oon otettu sun kiinnostuksesta. Merkos, mää oon kiinostuneempi miähistä, ja eksä oo nykyään vapaa miäs?"
Janan hymy hyytyi. Merkos ei enää tiennyt missä mennään.
"Niin," hän sanoi hiljaa.
"Sori Jana," Ikna sanoi. "Eihän sua haittaa jos mä otan ton sun eksän?"
"Menkää vaikka heti saatana nussiin!" Jana ärähti ja koetti poistua loikalla pois. Mutta viha ja humala pisti loikkaan liikaa voimaa, ja hän törmäsi suoraa päätä vastapäisellä seinällä olevaan ikkunaan.
Janan niskaan sattui vielä seuraavanakin päivänä. Päähän sattui vielä enemmän kun hän tajusi mitä tuli tehneeksi. Juhlinta on perseestä, Jana päätti.
jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
perjantai 28. syyskuuta 2007
4 ja puoli kk ilman tekstiä
Joko minulla on tukko päässä tai sitten olen laiskistunut. Olen laiskistunut. Tänään on aikaa, joten taidan katsoa tämän tarinan läpi, jotta joko se meni lukkoon vai voisiko sitä jatkaa johonkin hienoon suuntaan. Jos se meni lukkooon niin pitää kirjoittaa jonkinlainen epilogi vielä. Kielioppikorjauksia teen ehkä jos osaan.
En ole ihan varma tuosta suomen sekamurteesta enää, joka siis on noiden mainareiden kieltä markkeeraamassa. Kielen on tarkoitus olla mandariinikiinan ja afrikaansin sekoitus, tai siis siitä erottunut oma murre. Mutta se näyttää niin suomalaiselta sekamelskalta nyt. Täytyy miettiä siirtyisikö kirjakieleen vaan.
Lisää jonain kauniina päivänä.
rani, VIIDAKKORUMPU
En ole ihan varma tuosta suomen sekamurteesta enää, joka siis on noiden mainareiden kieltä markkeeraamassa. Kielen on tarkoitus olla mandariinikiinan ja afrikaansin sekoitus, tai siis siitä erottunut oma murre. Mutta se näyttää niin suomalaiselta sekamelskalta nyt. Täytyy miettiä siirtyisikö kirjakieleen vaan.
Lisää jonain kauniina päivänä.
rani, VIIDAKKORUMPU
keskiviikko 16. toukokuuta 2007
Vaikea matka, osa 10
On aikaa mennyt, mä mitään en tehnyt.
Aika palailee mä mitään en tee.
-Pirkale
Kesti vähän kun on ollut niin kiirettä. Suomeksi: en ole saanut aikaiseksi.
20.1.2234: Omenakauppias pistää tuulemaan
Viides Omenakauppias Miehisempi leikki kuollutta. Hän antoi Omena V -laivan lähettää signaalia, jonka mukaan hän oli menehtynyt pelissä. Itse asiassa laivakin oli tällä hetkellä varma, että Viides oli kuollut, Viides oli syöttänyt sen valheen myös laivalle.
Laivan aivojen syövereistä oli ilmestynyt mato, joka oli ottanut haltuunsa laivan yhteydenpito- ja ohjausjärjestelmät. Tämä oli saanut Viidesin vakuuttuneeksi, että laivan huollossa Marsin radalla joku oli päässyt tekemään pahojaan. Viidesiä ei niinkään haitannut luottamuksen pettäminen huoltotoimitsijan suunnalta kuin se tosiasia, ettei hän itse ollut huomannut mitään koko matkan aikana. Pelaaminen on vienyt minulta ällin, Viides ajatteli.
Mato oli erinomaista laatua, mutta siinä ei ollut ohjelmaa tarkastamaan Viidesin elintoimintoja, joten laivalle valehteleminen oli riittänyt, ja sen Viides osasi laittoman hyvin. Hän oli virittänyt laivaansa niin paljon, että sillä ei ikinä uskaltaisi mennä Maan kiertoradan katsastusasemalle. Virittely oli nyt osoittautunut hyväksi asiaksi: ne, jotka hänen laivaansa olivat kaappaamassa, eivät tienneet hänen olevan elossa. Viides oli myös itse erittäin viritetty, hän oli alussa laskenut pintalämpötilansakin näyttämään kuolleemmalta kunnes oli varma, että kukaan ei pystynyt tarkkailemaan häntä suoraan.
Mato oli kääntänyt Omena V -laivan kaikki kommunikointiantennit kohti Gaspran kultalastia. Tämä oli yllättänyt Viidesin. Lastilta oli alkanut välittyä ohjauskomentoja, jotka antoivat laivalle ohjeet jatkaa lähestymistä ja telakoitumista kultalastiin. Jarrutus oli nyt lähes päättynyt, vain pieniä korjausliikkeitä tapahtui enää. Viides kellui pelikoneessaan lähes nollageessä. Parissa tunnissa laiva olisi kiinni lastissa. Viides päätti katsoa tämän tilanteen loppuun saakka: hän ei ottanut hallintaansa mitään laitteita, jotka voisivat paljastaa hänet.
Gaspralta sekä Kuusta oli tullut varoitusviestejä, jotka Viides sai kuunneltua salaa sisäantennillaan. Molemmat varoittivat, että kultalasti saattaa olla viritetty pommilla, mutta sitä Viides ei uskonut. Joku oli päässyt tunkemaan madon hänen laivansa aivoihin ja olisi sen avulla voinut tappaa hänet aikoja sitten. Viides uskoi, että kultalastilla oli ihmisiä, jotka halusivat kaapata hänen laivansa.
Viides pystyisi helposti suuntamaan laivan mikroaaltotykin (tai vaikka vain päämoottorin) kohti lastia ja keittämään siellä olevat mahdolliset ihmiset, mutta se ratkaisu ei kiinnostanut häntä. Hän valmistautui lähitaisteluun.
Onkohan minun päässäni vikaa, Viides mietti. Hän ei ollut koskaan ollut oikeassa taistelutilanteessa, oikeita sotia käytiin vain Maassa. Eikä häntä ollut koskaan kiinnostanut Maa, eivätkä varsinkaan sen ongelmat. Hän oli käynyt Maassa vain kerran, lomalla sukeltamassa, ja oli kyllä nauttinut siitä mutta hän ei pitänyt Maan raskaasta ilmasta eikä asutuksen tiheydestä.
Ehkä taistelusolujen luoma arpikudos ja piristeet olivat tehneet hänet hieman välinpitämättömäksi elämästään. Itse asiassa hän odotti innolla mahdollisesti veristäkin kohtaamista. Viides oli jo kasvattanut -kivuliaissa kolmessa tunnissa- itselleen tiikerinkynnet sormiensa väliin sekä virittänyt aivonsa nopeaan reagointiin, jolloin hänellä olisi hyvin aikaa harkita jokaista liikettään ainakin normaalia, virittämätöntä ihmistä vastaan.
Mutta entä jos vastassa on taistelurobotti, Viides mietti. No, sen näkee sitten. Robotin tunnistaa helposti ennenkuin se pääsee laivaan sisälle. Omena V oli aseistettu tarpeeksi järeästi, jottei millään, mitä Viides tiesi olevan olemassa, olisi mitään mahdollisuuksia päästä laivaan jos hän ei sitä halunnut. Toisaalta jos hän alkaisi ammuskella laivan ulkopuolella, armeija huomaisi millainen laiva hänellä on. Omena V:llä ei olisi enää ikinä mitään asiaa Maakuuhun.
Noin kaksi tuntia myöhemmin Omena V oli tiukasti kiinni Gaspra-Au-lastin kärjessä, omenakontit oli varmistettu ja laivalla oli koko 80 kilotonnia kultaa hallussaan. Viides ilmoitti laivalle olevansa elossa, ja kertoi sille madosta, ja käski laivaa pitämään nämä tiedot visusti salassa toistaiseksi. Viides tuhoaisi madon heti, kun yhteys laivan ja kultalastin välillä loppuisi.
Viides irrotautui pelikoneestaan ja siirtyi ikkunalle, josta näkyi kultalastin kärki. Lasti oli kovin kaunis, pakattu kullanväriseen folioon, kultapalojen saumat levisivät tähden lailla kärjestä ulos lastin reunalle, jonka takana näkyivät hinaajien siluetit. Kärjessä, telakointiliittimien väliin pultattuna, oli kuusimetrinen asuntosentrifugi, aurinkovoimalla toimiva kevyt ja kallis laite, johon mahtui neljä ihmistä asumaan useaksi kuukausiksi. Mahtaa heillä olla ollut tylsää, Viides ajatteli. Viides huomasi yhteysantennin sentrifugin keskellä. Antenni siirtyi valmiustilaan, ja yhteys laivan ja lastin välillä päättyi. Viides tappoi madon ja puki avaruuspuvun päälleen. Hän siirtyi ikkunan luo, joka oli lähellä yhtä ilmalukoista. Siitä ilmalukosta kaappaajat luultavasti yrittäisivät sisälle.
Kaksinkertainen kaappaus, Viides ajatteli. Sekä kultalasti että sitä pelastamaan tullut alus, bonuksena todella arvokas omenalasti. Nämä rosvot olivat eteviä, ja käsittämättömän kärsivällisiä. Mutta miten heillä oli tarkoitus jatkaa tästä eteenpäin? Gaspra, Kuu ja Maakuun sotilasmahti tarkkailivat tätä touhua tiiviillä silmillä ja luulivat Viidesin kuolleen ja olivat varmasti jo tajunneet saman minkä hän. Pahimmassa tapauksessa armeija päättäisi että ei voi ottaa riskiä ja päättäisi lähettää puskijat matkaan. Kukaan täällä ei selviäisi siitä, mukaanlukien hänen laivansa. Viides päätti, että kohta on aika pistää viestiä Kuuhun että elossa ollaan.
Sentrifugi oli pysähtynyt. Sen luukku aukesi, ulos lensi vaijerin pää ohjausmoottoreineen. Vaijeri kiinnittyi lähelle juuri oikeaa ilmalukkoa. Viides katseli lämmön aallonpituuksilla luukkua kohti, sisällä näkyi kolme hahmoa luukun takana. Ensimmäinen aloitti hinautumisen kohti ilmalukkoa. Ai niin, ne tulevat yksi kerrallaan, Viides ajatteli. Minä olen ääliö. Totta kai yksi varmistaa laivan ennenkuin muut tulevat. No, nyt on mentävä nopeilla päätöksillä.
Hahmon avaruuspuku oli melko raskasta mallia, sellaista jonka läpi ei mennyt säteilyä juuri nimeksikään. Hahmo pääsi ilmalukolle, avasi ulomman oven, lensi varovasti sisään, ja sulki oven perässään. Viides ei kuullut mitään signaalivuotoa hahmolta, nämä rosvot pysyivät varovaisina loppuun saakka. Hahmo paineisti ilmalukon ja avasi sisemmän oven. Viides oli piilossa seinän takana hahmoon nähden, mutta jos tällä oli lämpönäkökykyä niin se havaitsisi hänet minä hetkenä hyvänsä. Hahmo sulki ilmalukon sisemmän oven. Hiljainen signaali vuosi hahmon avaruuspuvun läpi kohti sentrifugia.
Viides ei toiminut vieläkään, hahmon liikkeet olivat hitaita ja ylen varovaisia, tämä ihminen ei selvästikään ollut kovinkaan viritetty. Viidesillä olisi yliote, hän ei juurikaan pelännyt että ihminen ehtisi vetää mitään asetta esille ennenkuin olisi vaaraton. Hahmo riisui kypäränsä ja jatkoi puhumaansa lausetta, mutta Viides ei tunnistanut kieltä. Maalainen? Viides käynnisti käännössolut. Latinalainen kieliryhmä, skandiaania: "...ei täällä haise ollenkaan kalmalta, on vissiin aika hyvä ilmastointi. Käyn varmistamassa siellä pelikoneella, ilmoitan sitten... ei, odottakaa vaan vielä."
Kuka helvetti puhuu skandiaania? Kaikki ulko-maalaiset puhuivat mandafrikaansia, ja Maassakin pääasiallinen käyttökieli oli nykyään sovellusenglanti. Viides viritti aivonsa taisteluun. Hahmon puhe hidastui ja madaltui, ja liikkeet pysähtyivät. Viides oli kahdessa sekunnissa hahmon luona, tunnisti tämän tosiaankin maalaiseksi, sulki hänen radionsa ja vei kyntensä hänen niskaansa. Ihmismies, maalaisen suojaton vaalea iho, ruumiinmuotojen perusteella ei-vaihtaja. Täysin virittämätön hemmo.
"Tervetuloa Omena V -laivalle," Viides sanoi skandiaaniksi. "Olen kapteeninne tänään, hyvällä hengellä ja yhteistyöllä matkamme sujuu leppoisasti, eikä kukaan teistä matkustajista ehkä kuole."
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
Aika palailee mä mitään en tee.
-Pirkale
Kesti vähän kun on ollut niin kiirettä. Suomeksi: en ole saanut aikaiseksi.
20.1.2234: Omenakauppias pistää tuulemaan
Viides Omenakauppias Miehisempi leikki kuollutta. Hän antoi Omena V -laivan lähettää signaalia, jonka mukaan hän oli menehtynyt pelissä. Itse asiassa laivakin oli tällä hetkellä varma, että Viides oli kuollut, Viides oli syöttänyt sen valheen myös laivalle.
Laivan aivojen syövereistä oli ilmestynyt mato, joka oli ottanut haltuunsa laivan yhteydenpito- ja ohjausjärjestelmät. Tämä oli saanut Viidesin vakuuttuneeksi, että laivan huollossa Marsin radalla joku oli päässyt tekemään pahojaan. Viidesiä ei niinkään haitannut luottamuksen pettäminen huoltotoimitsijan suunnalta kuin se tosiasia, ettei hän itse ollut huomannut mitään koko matkan aikana. Pelaaminen on vienyt minulta ällin, Viides ajatteli.
Mato oli erinomaista laatua, mutta siinä ei ollut ohjelmaa tarkastamaan Viidesin elintoimintoja, joten laivalle valehteleminen oli riittänyt, ja sen Viides osasi laittoman hyvin. Hän oli virittänyt laivaansa niin paljon, että sillä ei ikinä uskaltaisi mennä Maan kiertoradan katsastusasemalle. Virittely oli nyt osoittautunut hyväksi asiaksi: ne, jotka hänen laivaansa olivat kaappaamassa, eivät tienneet hänen olevan elossa. Viides oli myös itse erittäin viritetty, hän oli alussa laskenut pintalämpötilansakin näyttämään kuolleemmalta kunnes oli varma, että kukaan ei pystynyt tarkkailemaan häntä suoraan.
Mato oli kääntänyt Omena V -laivan kaikki kommunikointiantennit kohti Gaspran kultalastia. Tämä oli yllättänyt Viidesin. Lastilta oli alkanut välittyä ohjauskomentoja, jotka antoivat laivalle ohjeet jatkaa lähestymistä ja telakoitumista kultalastiin. Jarrutus oli nyt lähes päättynyt, vain pieniä korjausliikkeitä tapahtui enää. Viides kellui pelikoneessaan lähes nollageessä. Parissa tunnissa laiva olisi kiinni lastissa. Viides päätti katsoa tämän tilanteen loppuun saakka: hän ei ottanut hallintaansa mitään laitteita, jotka voisivat paljastaa hänet.
Gaspralta sekä Kuusta oli tullut varoitusviestejä, jotka Viides sai kuunneltua salaa sisäantennillaan. Molemmat varoittivat, että kultalasti saattaa olla viritetty pommilla, mutta sitä Viides ei uskonut. Joku oli päässyt tunkemaan madon hänen laivansa aivoihin ja olisi sen avulla voinut tappaa hänet aikoja sitten. Viides uskoi, että kultalastilla oli ihmisiä, jotka halusivat kaapata hänen laivansa.
Viides pystyisi helposti suuntamaan laivan mikroaaltotykin (tai vaikka vain päämoottorin) kohti lastia ja keittämään siellä olevat mahdolliset ihmiset, mutta se ratkaisu ei kiinnostanut häntä. Hän valmistautui lähitaisteluun.
Onkohan minun päässäni vikaa, Viides mietti. Hän ei ollut koskaan ollut oikeassa taistelutilanteessa, oikeita sotia käytiin vain Maassa. Eikä häntä ollut koskaan kiinnostanut Maa, eivätkä varsinkaan sen ongelmat. Hän oli käynyt Maassa vain kerran, lomalla sukeltamassa, ja oli kyllä nauttinut siitä mutta hän ei pitänyt Maan raskaasta ilmasta eikä asutuksen tiheydestä.
Ehkä taistelusolujen luoma arpikudos ja piristeet olivat tehneet hänet hieman välinpitämättömäksi elämästään. Itse asiassa hän odotti innolla mahdollisesti veristäkin kohtaamista. Viides oli jo kasvattanut -kivuliaissa kolmessa tunnissa- itselleen tiikerinkynnet sormiensa väliin sekä virittänyt aivonsa nopeaan reagointiin, jolloin hänellä olisi hyvin aikaa harkita jokaista liikettään ainakin normaalia, virittämätöntä ihmistä vastaan.
Mutta entä jos vastassa on taistelurobotti, Viides mietti. No, sen näkee sitten. Robotin tunnistaa helposti ennenkuin se pääsee laivaan sisälle. Omena V oli aseistettu tarpeeksi järeästi, jottei millään, mitä Viides tiesi olevan olemassa, olisi mitään mahdollisuuksia päästä laivaan jos hän ei sitä halunnut. Toisaalta jos hän alkaisi ammuskella laivan ulkopuolella, armeija huomaisi millainen laiva hänellä on. Omena V:llä ei olisi enää ikinä mitään asiaa Maakuuhun.
Noin kaksi tuntia myöhemmin Omena V oli tiukasti kiinni Gaspra-Au-lastin kärjessä, omenakontit oli varmistettu ja laivalla oli koko 80 kilotonnia kultaa hallussaan. Viides ilmoitti laivalle olevansa elossa, ja kertoi sille madosta, ja käski laivaa pitämään nämä tiedot visusti salassa toistaiseksi. Viides tuhoaisi madon heti, kun yhteys laivan ja kultalastin välillä loppuisi.
Viides irrotautui pelikoneestaan ja siirtyi ikkunalle, josta näkyi kultalastin kärki. Lasti oli kovin kaunis, pakattu kullanväriseen folioon, kultapalojen saumat levisivät tähden lailla kärjestä ulos lastin reunalle, jonka takana näkyivät hinaajien siluetit. Kärjessä, telakointiliittimien väliin pultattuna, oli kuusimetrinen asuntosentrifugi, aurinkovoimalla toimiva kevyt ja kallis laite, johon mahtui neljä ihmistä asumaan useaksi kuukausiksi. Mahtaa heillä olla ollut tylsää, Viides ajatteli. Viides huomasi yhteysantennin sentrifugin keskellä. Antenni siirtyi valmiustilaan, ja yhteys laivan ja lastin välillä päättyi. Viides tappoi madon ja puki avaruuspuvun päälleen. Hän siirtyi ikkunan luo, joka oli lähellä yhtä ilmalukoista. Siitä ilmalukosta kaappaajat luultavasti yrittäisivät sisälle.
Kaksinkertainen kaappaus, Viides ajatteli. Sekä kultalasti että sitä pelastamaan tullut alus, bonuksena todella arvokas omenalasti. Nämä rosvot olivat eteviä, ja käsittämättömän kärsivällisiä. Mutta miten heillä oli tarkoitus jatkaa tästä eteenpäin? Gaspra, Kuu ja Maakuun sotilasmahti tarkkailivat tätä touhua tiiviillä silmillä ja luulivat Viidesin kuolleen ja olivat varmasti jo tajunneet saman minkä hän. Pahimmassa tapauksessa armeija päättäisi että ei voi ottaa riskiä ja päättäisi lähettää puskijat matkaan. Kukaan täällä ei selviäisi siitä, mukaanlukien hänen laivansa. Viides päätti, että kohta on aika pistää viestiä Kuuhun että elossa ollaan.
Sentrifugi oli pysähtynyt. Sen luukku aukesi, ulos lensi vaijerin pää ohjausmoottoreineen. Vaijeri kiinnittyi lähelle juuri oikeaa ilmalukkoa. Viides katseli lämmön aallonpituuksilla luukkua kohti, sisällä näkyi kolme hahmoa luukun takana. Ensimmäinen aloitti hinautumisen kohti ilmalukkoa. Ai niin, ne tulevat yksi kerrallaan, Viides ajatteli. Minä olen ääliö. Totta kai yksi varmistaa laivan ennenkuin muut tulevat. No, nyt on mentävä nopeilla päätöksillä.
Hahmon avaruuspuku oli melko raskasta mallia, sellaista jonka läpi ei mennyt säteilyä juuri nimeksikään. Hahmo pääsi ilmalukolle, avasi ulomman oven, lensi varovasti sisään, ja sulki oven perässään. Viides ei kuullut mitään signaalivuotoa hahmolta, nämä rosvot pysyivät varovaisina loppuun saakka. Hahmo paineisti ilmalukon ja avasi sisemmän oven. Viides oli piilossa seinän takana hahmoon nähden, mutta jos tällä oli lämpönäkökykyä niin se havaitsisi hänet minä hetkenä hyvänsä. Hahmo sulki ilmalukon sisemmän oven. Hiljainen signaali vuosi hahmon avaruuspuvun läpi kohti sentrifugia.
Viides ei toiminut vieläkään, hahmon liikkeet olivat hitaita ja ylen varovaisia, tämä ihminen ei selvästikään ollut kovinkaan viritetty. Viidesillä olisi yliote, hän ei juurikaan pelännyt että ihminen ehtisi vetää mitään asetta esille ennenkuin olisi vaaraton. Hahmo riisui kypäränsä ja jatkoi puhumaansa lausetta, mutta Viides ei tunnistanut kieltä. Maalainen? Viides käynnisti käännössolut. Latinalainen kieliryhmä, skandiaania: "...ei täällä haise ollenkaan kalmalta, on vissiin aika hyvä ilmastointi. Käyn varmistamassa siellä pelikoneella, ilmoitan sitten... ei, odottakaa vaan vielä."
Kuka helvetti puhuu skandiaania? Kaikki ulko-maalaiset puhuivat mandafrikaansia, ja Maassakin pääasiallinen käyttökieli oli nykyään sovellusenglanti. Viides viritti aivonsa taisteluun. Hahmon puhe hidastui ja madaltui, ja liikkeet pysähtyivät. Viides oli kahdessa sekunnissa hahmon luona, tunnisti tämän tosiaankin maalaiseksi, sulki hänen radionsa ja vei kyntensä hänen niskaansa. Ihmismies, maalaisen suojaton vaalea iho, ruumiinmuotojen perusteella ei-vaihtaja. Täysin virittämätön hemmo.
"Tervetuloa Omena V -laivalle," Viides sanoi skandiaaniksi. "Olen kapteeninne tänään, hyvällä hengellä ja yhteistyöllä matkamme sujuu leppoisasti, eikä kukaan teistä matkustajista ehkä kuole."
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
perjantai 13. huhtikuuta 2007
Vaikea matka, osa 9
Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Verta Emyn Sûlilla
Aldor Eldelin tunsi lämpimän aallon, joka nousi selkärankaa pitkin kohti niskaa. Emyn Sûlin kukkulat näkyivät idässä, kaunis täyden kuun valo päällysti kevyen lumipeitteen sinellään. Kukkulat alkoivat kallistua vastapäivään, samoin tähtinen taivas niiden takana. Aldor huomasi, että hänen suutaan peitti jokin, joka ärsyttävästi pakotti hänet hengittämään pakkasilmaa nenän kautta. Hänen suutaan peitti lujalla otteella nahkaiseen hanskaan verhottu käsi. Kukkulat ja tähdet jatkoivat kallistumistaan. Aldor tajusi, että hänen jalkansa olivat pettäneet, joku oli iskenyt halvaannuttavan iskun hänen selkäänsä. Hän oli yövartiossa, kuu nousi näkyviin silmäluomien yläpuolelta.
Minun olisi pitänyt jatkaa tuonne, Viides ajatteli.
Turambarin kasvot näkyivät kuun vierellä. Turambarin oikeassa kädessä oli verinen veitsi, Aldor makasi Turambarin sylissä, ja lämmin aalto oli muuttunut tunnottomaksi paniikiksi. Turambarin vasen käsi oli edelleen Aldorin suulla, öljytyn nahan epämiellyttävä maku valui hänen kielelleen. Tältä maistuu kuolema.
"Olen pahoillani," Turambar kuiskasi. "Tämä ei ollut reilua."
Ei helvetissä ollut, Viides ajatteli vihaisena. Hänen hahmonsa oli vanha ja pitkään pelattu, ei sellaisia hahmoja noin vain tapatettu. Pelin johto saisi kuulla kunniansa. Viidesin hahmolla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, Omena V oli kovassa jarrutuksessa ja tasapainoaistit irti pelistä. Sitä paitsi Viidesin tunnesimulaatiojärjestelmä oli armeijan kamaa, joten lähestyvä kuolema tuntui aivan liian todelta. Toinen sitä paitsi: viivenarkolepsian ei pitäisi käynnistyä varoittamatta, miten ihmeessä tämä Turambar-hahmo oli päässyt hänen vierelleen?
Aldor ei enää voinut huutaa, Turambar oli leikannut hänen kurkkunsa ja poistunut paikalta. Aldor koetti estää silmien kyyneltymisen, hän halusi, että hänen viimeinen näkynsä olisivat tähdet ja kuu. Mutta pelko, viha ja pettymys voittivat, kuu ja tähdet sumenivat laajoiksi valopisteiksi. Luomien räpsyttely ei auttanut, Aldorin pupillit alkoivat laajeta. Tässä ei ainakaan joudu kauaa kärsimään, Aldor ajatteli.
Viides päätti irrottautua pelistä, hän oli tuntenut kuolemaa jo ihan tarpeeksi. Hän antoi komennon pelin järjestelmälle päävalikkoon palaamisesta. Valikko ei tullut näkyviin, Viides näki edelleen Aldorin silmin yhä laajenevia valopisteitä. Viides alkoi tuntea väsymystä, joka levisi hänen tietoisuuteensa aivojen syövereistä. Hän halusi sammuttaa tunnesimulaattorin, mutta ei oikein jaksanut, eivätkä komentolinjat aivoista pelijärjestelmään tuntuneet toimivan.
Pitäisiköhän tähän suhtautua vakavasti? Viides tiesi, että hänen pelikoneensa simulaattoreilla on varsin mahdollista kuolla oikeasti, jos rajoittimet ovat poissa päältä. Mutta kyllähän Omena V hermostuisi ja auttaisi hänet irti systeemistä, jos se tajuaisi että hän on hengenvaarassa?
No, jos joku on peukaloinut hänen tunnesimulaattoriaan niin joku on voinut peukaloida kaikenlaista muutakin laivassa. Tunnesimulaattori syötti häneen nyt selvästikin rauhoittavia aineita simuloimaan kuolemaa edeltävää hyväksymisen hetkeä. Aldorin silmät olivat jo sumentuneet. Ei valotunnelia, Viides ajatteli pettyneenä. Eikö Keski-Maassa pitäisi päätyä Mandosin saleihin? Ai niin, ei jos on ihminen.
Viides päätti, ettei kuitenkaan halunnut kuolla oikeasti, vaikka tunnetasolla hän olikin siihen nyt valmis. Hän käynnisti jokseenkin laittoman osan pikkuaivojensa alla piilevästä taistelusolujärjestelmästä, joka analysoi nopeasti Viidesin tilan ja huomasi, että ainoastaan aivot olivat vaarassa. Taistelusolujärjestelmä hyökkäsi suoraan tunnesimulaattorin ulkoista syötepintaa vastaan ja alkoi kasvattaa simulaattorin syöttöneulojen tukkeeksi arpikudosta. Järjestelmä antoi samalla pieniä annoksia piristeitä aivoille, jotta niiden toiminta elpyisi. Pieni osa aivoista saattaisi vaurioitua, mutta järjestelmä päätti, että nyt ei ollut aikaa keksiä hienovaraisempia keinoja.
Viides Omenakauppias Miehisempi oli ihan samaa mieltä.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
Aldor Eldelin tunsi lämpimän aallon, joka nousi selkärankaa pitkin kohti niskaa. Emyn Sûlin kukkulat näkyivät idässä, kaunis täyden kuun valo päällysti kevyen lumipeitteen sinellään. Kukkulat alkoivat kallistua vastapäivään, samoin tähtinen taivas niiden takana. Aldor huomasi, että hänen suutaan peitti jokin, joka ärsyttävästi pakotti hänet hengittämään pakkasilmaa nenän kautta. Hänen suutaan peitti lujalla otteella nahkaiseen hanskaan verhottu käsi. Kukkulat ja tähdet jatkoivat kallistumistaan. Aldor tajusi, että hänen jalkansa olivat pettäneet, joku oli iskenyt halvaannuttavan iskun hänen selkäänsä. Hän oli yövartiossa, kuu nousi näkyviin silmäluomien yläpuolelta.
Minun olisi pitänyt jatkaa tuonne, Viides ajatteli.
Turambarin kasvot näkyivät kuun vierellä. Turambarin oikeassa kädessä oli verinen veitsi, Aldor makasi Turambarin sylissä, ja lämmin aalto oli muuttunut tunnottomaksi paniikiksi. Turambarin vasen käsi oli edelleen Aldorin suulla, öljytyn nahan epämiellyttävä maku valui hänen kielelleen. Tältä maistuu kuolema.
"Olen pahoillani," Turambar kuiskasi. "Tämä ei ollut reilua."
Ei helvetissä ollut, Viides ajatteli vihaisena. Hänen hahmonsa oli vanha ja pitkään pelattu, ei sellaisia hahmoja noin vain tapatettu. Pelin johto saisi kuulla kunniansa. Viidesin hahmolla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua, Omena V oli kovassa jarrutuksessa ja tasapainoaistit irti pelistä. Sitä paitsi Viidesin tunnesimulaatiojärjestelmä oli armeijan kamaa, joten lähestyvä kuolema tuntui aivan liian todelta. Toinen sitä paitsi: viivenarkolepsian ei pitäisi käynnistyä varoittamatta, miten ihmeessä tämä Turambar-hahmo oli päässyt hänen vierelleen?
Aldor ei enää voinut huutaa, Turambar oli leikannut hänen kurkkunsa ja poistunut paikalta. Aldor koetti estää silmien kyyneltymisen, hän halusi, että hänen viimeinen näkynsä olisivat tähdet ja kuu. Mutta pelko, viha ja pettymys voittivat, kuu ja tähdet sumenivat laajoiksi valopisteiksi. Luomien räpsyttely ei auttanut, Aldorin pupillit alkoivat laajeta. Tässä ei ainakaan joudu kauaa kärsimään, Aldor ajatteli.
Viides päätti irrottautua pelistä, hän oli tuntenut kuolemaa jo ihan tarpeeksi. Hän antoi komennon pelin järjestelmälle päävalikkoon palaamisesta. Valikko ei tullut näkyviin, Viides näki edelleen Aldorin silmin yhä laajenevia valopisteitä. Viides alkoi tuntea väsymystä, joka levisi hänen tietoisuuteensa aivojen syövereistä. Hän halusi sammuttaa tunnesimulaattorin, mutta ei oikein jaksanut, eivätkä komentolinjat aivoista pelijärjestelmään tuntuneet toimivan.
Pitäisiköhän tähän suhtautua vakavasti? Viides tiesi, että hänen pelikoneensa simulaattoreilla on varsin mahdollista kuolla oikeasti, jos rajoittimet ovat poissa päältä. Mutta kyllähän Omena V hermostuisi ja auttaisi hänet irti systeemistä, jos se tajuaisi että hän on hengenvaarassa?
No, jos joku on peukaloinut hänen tunnesimulaattoriaan niin joku on voinut peukaloida kaikenlaista muutakin laivassa. Tunnesimulaattori syötti häneen nyt selvästikin rauhoittavia aineita simuloimaan kuolemaa edeltävää hyväksymisen hetkeä. Aldorin silmät olivat jo sumentuneet. Ei valotunnelia, Viides ajatteli pettyneenä. Eikö Keski-Maassa pitäisi päätyä Mandosin saleihin? Ai niin, ei jos on ihminen.
Viides päätti, ettei kuitenkaan halunnut kuolla oikeasti, vaikka tunnetasolla hän olikin siihen nyt valmis. Hän käynnisti jokseenkin laittoman osan pikkuaivojensa alla piilevästä taistelusolujärjestelmästä, joka analysoi nopeasti Viidesin tilan ja huomasi, että ainoastaan aivot olivat vaarassa. Taistelusolujärjestelmä hyökkäsi suoraan tunnesimulaattorin ulkoista syötepintaa vastaan ja alkoi kasvattaa simulaattorin syöttöneulojen tukkeeksi arpikudosta. Järjestelmä antoi samalla pieniä annoksia piristeitä aivoille, jotta niiden toiminta elpyisi. Pieni osa aivoista saattaisi vaurioitua, mutta järjestelmä päätti, että nyt ei ollut aikaa keksiä hienovaraisempia keinoja.
Viides Omenakauppias Miehisempi oli ihan samaa mieltä.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Vaikea matka, osa 8
19.1.2234: Fuusioliekit
"Ei tullu sitte Ira vielä kiveskärvistimien kaa?" Ikna Lastaaja Naisempi kysyi näytellen pettynyttä. Jana näki, että Ikna oli kuitenkin oikeasti hermostunut, ja Janaa hävetti. Nauraa pitäisi, ja pitäisi olla kertomatta että Ira kuuli ja näki kaiken. Jana ei pystynyt nauramaan, hän hymyili ja sekin epäonnisui. Ikna ja Jana olivat Hyrräbaarissa omassa loosissaan, loosi oli äänieristetty, vain Janan hiusrajaan upotettu aavebugi välitti keskustelun Iralle. Jana päätti olla mahdollisimman rehellinen:
"Totta helvetisä sua epäillään. Ira kysy multa kuka sillon Gaspra-aauussa oli lastausjohtaja ja mää muistin sut. Tiadot lastausjohtajasta oli pyyhitty, mää sanoin et hämäykseks."
"Kiitti," Ikna sanoi, mutta ei koko sydämestään. "Mää oon kuses."
"Nii määki aattelin itestäni eilen vielä," Jana vastasi. "Sitte tajuttiin että homma oli tihutyä ja mää pelastuin. Sua ei kukaa viälä syytä. Ira on ookoo, se ei eti uhria vaan miättii et mitä tapahtu."
"Uhria tullaan ettiin vielä," Ikna sanoi. "Jos tekijöitä ei löydy. Ja mäoon aikast sopiva."
Jana katsoi oluttuoppiaan. Hyrräbaari oli yhden geen kerroksessa, kuplinta oli oikeanlaista. Iknalla oli vain kahvia ja piristepillereitä, hän halusi selvästi pysyä tarkkana nyt.
"Oletkos tehny ite mitää selvitystyötä viälä?" Jana kysyi.
"Enno," Ikna vastasi. "Enno uskaltanu koskee mihkän dataan ettei mua epältäs peukaloinnista."
"Mulla on tallenteet mukana siit Gaspra-aauun lähetyksestä," Jana sanoi ja syötti pöytään Iralta saamansa kopiot. "Nää eio missään linkissä mihkään joten sua ei voi epäillä mistää jos me käydään nää läpi."
Ikna otti taskustaan ruuvimeisselin ja aukaisi pöydän näyttöpäätteen kannen. Hän irroitti päätteen verkkokaapelit ja antoi ne Janalle. Ikna katsoi Janaa hiusrajaan ja sanoi:
"Ny mua ei voi epäillä."
Jana nauroi.
"Tsekkaa nää tallenteet ny läpi enste huolella," Jana sanoi. "Mää juan tän tuopin silaikaa."
Puolen tuopin jälkeen Jana alkoi hiljalleen tajuta, että miehisyys oli sopinut Iknalle paremmin. Iknassa oli aina ollut tiettyä karismaa, josta Jana oli pitänyt. Janan olisi pitänyt iskeä Ikna silloin aiemmin, Jana ei ollut kiinnostunut naisista. Minulla on surkea miesmaku ja liian hitaat refleksit, Jana ajatteli. Tuopin loppupuolella Ikna vihdoin nosti päätään pöydällä olevista tiedostoista:
"Nää näyttäs aidoilta, tapahtumasarja on aikast lailla niinkun muistin, elikkäs kaikki meni nappiinsa. Mää tein silloin tarkan jälkitsekin kanssa, ja senkin tulokset on tässä mun miälestä niinkun pitäis."
"Oke," Jana sanoi pettyneenä. "Meijän pitää mennä siis syvemmälle dataan. Täsä voi mennä aikaa aikast aikalailla."
"Miksää haluat kattoo nää mun kans?" Ikna kysyi. "Onkos sulla jotai aavistusta? Se auttas ettei haettas ihan haja-ammunnalla vaan olis joku lähtökohta."
"Emmää oiken tiädä," Jana vastasi. "Mut nää on nyt niinkon mun miälessä pyäriny: enste selkein: Omenakauppiaat pöllii meidän kullan tai siis puolet siitä. Niillä on resursseja järkätä tällainen monimutkanen melkeen laillisennäkönen kaappaus. Siinon vaan pari muttaa: miks Omena Viides -seo siis se laiva kon lähestyy ny meidän kultaa- nii miksei se lähteny Marssista vähä myähemmin? Nysse jätti aikataulun mukasen jarrutuksen tekemättä ja osui suoraan oikeelle radalle ja vähän helevetin syyllisen näkösenä. Ja isompi juttu on see et miksei Omput vaan ostanu sitä kultaa meiltä? Tää ei ole niille mikää jättikauppa."
"Ehkä siälä on joku tyyppi firman sisällä joka on tän takana, ei sen tartte olla koko Omppujen klaani. Joku jollon oma lehmä junassa."
"Nii voi olla. Mut toinen vaihtoehto onse mitä enste aateltiin: joku ei halunnu joko sit kultaa Kuuhun tai et me saadaan siitä hintaa. Jos me oltas päädytty pyytään armeijan apua jollain muulla ois saattanu olla laiva valmiina keräämään armeijan puskusta jääneet rippeet itelleen. Sekin ois ollu järjestettävissä. Oli vaan meidän hyvää säkää että Ompuilla on laiva justiin siinä mis on."
"Liikaa säkää," Ikna sanoi. "Ja mää en ymmärrä kuin tää data vois auttaa meitä selvittämää kumpi noista sun oletuksista pitää kutinsa."
Jana joi tuopin loppuun. Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitä hän ajoi takaa.
"Mikä vaa vois auttaa," Jana sanoi. "Ja sää oot aina ollu tarkka. Jonkun on pitäny päästä peukaloimaan monta eri asiaa ja lyhyessä ajassa: lähetysantennia, kultastin hinaajia, lähetystornin dataa ja mitä vittuu viälä. Mää toivoin etsää löytäsit jotain mitä tosa datassa ei pitäs olla."
"Niihin hinaajiin ainaskin on ollu tosi vaikeeta päästä käsiks, ainaskaan täällä Gaspralla. Hinaajat on kuiteskin tehty Kuussa jotes sieltä vois löytyy syyllinen. Mut ne tarkistetaan ne hinaajat täälä meillä jokasta bittiä ja pulttia myöden."
"Entäs lähetyksen jälkeen? Maakuujunaha menee omaa tahtiaan, joku vois päästä hinaajiin käsiks matkalla."
"Tosi vaikeeta," Ikna vastasi. "Liikennettä valvotaan helvetin tarkkaan Maakuuradalla, ettei mitään irtoo ja putoo väärään paikkaan. Armeija olis nähny lähestyjän ja pamauttanu sen ja meidän lastin huitin helvettiin meiltä kysymättä. Se oli hyvin lähellä ettei armeija tehny just nii kun toi virhe tapahtu, se et toi kulta on putoomassa Kuuhun eikä käy lähelläkää Maan rataa nii pelasti sen."
"Entäs sitte lähtökiihdytyksen aikana?" Jana kysyi ja tajusi että tätä hän oli ajanut takaa. "Hinaajien fuusioliäkit lähettää senverran säteilyä että piänempi toimenpide vois jäädä huomaamatta."
Ikna mietti hetken ja sanoi: "Perkele. Mää haen tuapit ja sitte katotaan se kiihdytys läpitte kunnolla."
Jana otti ekaa huikkaa uudesta oluestaan kun Ikna jo aloitti kiihdytyksen tallenteiden läpikäynnin.
"Oke," Ikna sanoi ja näytti löytämiään videoleikkeitä. "Täsä on kaikkien hinaajien ja lähetysalueen kameroitten kuvat koko kiihdytyksen ajalta. Jos jotain näkyy niin näissä se näkyy. Tän kuvamatskun pitäs olla aikast samanlaista koko ajalta joten paan pöydän enste hälyttämään kaikesta poikkeevasta."
Ikna syötti komennot pöydälle ja antoi sen käydä läpi koko materiaalin. Mitään ei löytynyt.
"Kakka," Ikna sanoi.
"Entäs raakadata?" Jana kysyi. "Onko hinaajien ällien touhussa mitään poikkeevaa?"
"Ei," Ikna sanoi. "Eiku ootas. Hinaajat kiihdytti viis millisekuntii ylitte normaalin poikkeeman."
"Onkse paljon?" Jana kysyi innoissaan, ja tiesi että on. "Hinaajien ohjelma komentaa kiihdyttään tiettyyn pakonopeutee, joten toi vois merkata ylipainoo."
"Tai sitte vajausta tehossa," Ikna vastasi. "Viis millisekuntii ei ihan riitä hälytykseen, seittemä olis riittäny tällä massalla."
"No onko vajausta? Toion aikast ylärajalla, sen pitäs näkyä."
Ira soitti Janalle, Jana päätti olla vastaamatta vielä. Ikna komensi pöytää tekemään lisätarkistuksia ja sanoi:
"Täsä voi mennä jonkin aikaa kon toi kiihdytys on aika pitkä. Sun puhelin soi."
"Se on Ira," Jana vastasi ja katsoi ylöspäin hiusrajaansa ja sanoi kovemmalla äänellä: "Tuu tänne!"
Ikna otti ensimmäisen huikkansa eikä näyttänyt enää hermostuneelta.
Pöytä teki tarkistuslaskuja vielä kun Ira saapui paikalle. Hän asetti bugipistoolin Janan otsalle ja painoi liipasinta. Aavebugi imeytyi pistooliin.
"Sori nää on aika kalliita," Ira sanoi. "Mää tiädän etsä olisit pitäny sen mieluummin."
"Jeps," Jana vastasi. "Oisin voinu tehdä kuvakollaasin miästen orkuista." Jana väänsi kasvonsa sitruunansyöjän irvistykseen. Ikna punastui ja otti lisää olutta.
"Minkä helevetin miästen?" Ira kysyi ja kääntyi Iknan puoleen. "Mitä tarkoittaa jos noissa tehoissa eioo vajausta?"
"Et meidän lasti tai hinaajat on painavampia kun pitäs," Ikna sanoi.
"Paljon?"
"Jotain viissataa kiloo maks," Ikna vastasi.
"Nii paljo?" Ira hämmästyi. "Sielä siis voi olla kyydissä vittu esmes vaikka kuin iso pommi. Eikös kamerat näje sellasta?"
"Ei jos se on kaivautunu säteilysuojan sisään ja lastin kärjen pualelle," Jana sanoi. "Siellä ei oo kameroita."
"Ja tolleen voi tehä kiihdytyksen aikana ja me ei vittu nähä mittää?"
"Ei se helppoo o tehä," Ikna vastasi. "Lasti on sytytyshetkellä valosekunnin pääsä lähetystornista, mut siinä on valvontakameraa aika lähellä. Kiihdytyksen loppuvaiheella olis ehkä vähän helpompaa laskeutua lastin kärjelle niin ettei kukaa huomaa, mut se olis sitte tosi tarkkaa puuhaa."
"Pommi ei oikeen oo järkevä," Jana sanoi. "Jos halutaan pamauttaa kultalasti nii helpompiikin keinoja löytyy. Ikna tossa jo sano et armeija olis räjäyttäny meijän lastin mieluusti jos sitä olis esmes matkalla lähestyny mikää minkä ei pitäis."
"Entäs jos halutaan pamauttaa Omena Viis?" Ira kysyi.
Ikna ja Jana katsoivat toisiaan. Pöytä lopetti laskutoimituksensa: ei tiedossa olevaa vajausta tehoissa.
"Omena Viis on miähitetty," Jana sanoi. "Se olis murha se."
"Jos Omena Viis haluaa ottaa sen kultalastin haltuun," Ikna vastasi. "Sen pitää telakoituu joko perään tai kärkeen elikkäs painopisteeseen. Ja kärki o turvallisempi."
"Ei vittusaatana," Ira sanoi ja avasi puhelimensa ja huusi siihen: "Kuka päivystää? Nonii. Nyssää otat justiin heti yhteyden Omena Viis -laivaan sekä sitte Marssin Omppuihin ja Kuuhun ratavalvontaan kapteeni Torasii. Ilmotat Omena Viiteen Viidesille... nii seo just se Viides, eiku kuuntele ny! Ilmotat että lopettaa lähestymisensä heti! Ja muille ilmotat että Omena Viis on henkenvaarassa. Mä tuun sinne heti."
Ira juoksi ulos Hyrräbaarista. Jana ja Ikna jäivät tuijottamaan pöydän antamia vastauksia.
"Tunnetsä ketää toimittajaa jota kiinnostas kova uutinen?" Ikna kysyi. Jana ei tuntenut.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
"Ei tullu sitte Ira vielä kiveskärvistimien kaa?" Ikna Lastaaja Naisempi kysyi näytellen pettynyttä. Jana näki, että Ikna oli kuitenkin oikeasti hermostunut, ja Janaa hävetti. Nauraa pitäisi, ja pitäisi olla kertomatta että Ira kuuli ja näki kaiken. Jana ei pystynyt nauramaan, hän hymyili ja sekin epäonnisui. Ikna ja Jana olivat Hyrräbaarissa omassa loosissaan, loosi oli äänieristetty, vain Janan hiusrajaan upotettu aavebugi välitti keskustelun Iralle. Jana päätti olla mahdollisimman rehellinen:
"Totta helvetisä sua epäillään. Ira kysy multa kuka sillon Gaspra-aauussa oli lastausjohtaja ja mää muistin sut. Tiadot lastausjohtajasta oli pyyhitty, mää sanoin et hämäykseks."
"Kiitti," Ikna sanoi, mutta ei koko sydämestään. "Mää oon kuses."
"Nii määki aattelin itestäni eilen vielä," Jana vastasi. "Sitte tajuttiin että homma oli tihutyä ja mää pelastuin. Sua ei kukaa viälä syytä. Ira on ookoo, se ei eti uhria vaan miättii et mitä tapahtu."
"Uhria tullaan ettiin vielä," Ikna sanoi. "Jos tekijöitä ei löydy. Ja mäoon aikast sopiva."
Jana katsoi oluttuoppiaan. Hyrräbaari oli yhden geen kerroksessa, kuplinta oli oikeanlaista. Iknalla oli vain kahvia ja piristepillereitä, hän halusi selvästi pysyä tarkkana nyt.
"Oletkos tehny ite mitää selvitystyötä viälä?" Jana kysyi.
"Enno," Ikna vastasi. "Enno uskaltanu koskee mihkän dataan ettei mua epältäs peukaloinnista."
"Mulla on tallenteet mukana siit Gaspra-aauun lähetyksestä," Jana sanoi ja syötti pöytään Iralta saamansa kopiot. "Nää eio missään linkissä mihkään joten sua ei voi epäillä mistää jos me käydään nää läpi."
Ikna otti taskustaan ruuvimeisselin ja aukaisi pöydän näyttöpäätteen kannen. Hän irroitti päätteen verkkokaapelit ja antoi ne Janalle. Ikna katsoi Janaa hiusrajaan ja sanoi:
"Ny mua ei voi epäillä."
Jana nauroi.
"Tsekkaa nää tallenteet ny läpi enste huolella," Jana sanoi. "Mää juan tän tuopin silaikaa."
Puolen tuopin jälkeen Jana alkoi hiljalleen tajuta, että miehisyys oli sopinut Iknalle paremmin. Iknassa oli aina ollut tiettyä karismaa, josta Jana oli pitänyt. Janan olisi pitänyt iskeä Ikna silloin aiemmin, Jana ei ollut kiinnostunut naisista. Minulla on surkea miesmaku ja liian hitaat refleksit, Jana ajatteli. Tuopin loppupuolella Ikna vihdoin nosti päätään pöydällä olevista tiedostoista:
"Nää näyttäs aidoilta, tapahtumasarja on aikast lailla niinkun muistin, elikkäs kaikki meni nappiinsa. Mää tein silloin tarkan jälkitsekin kanssa, ja senkin tulokset on tässä mun miälestä niinkun pitäis."
"Oke," Jana sanoi pettyneenä. "Meijän pitää mennä siis syvemmälle dataan. Täsä voi mennä aikaa aikast aikalailla."
"Miksää haluat kattoo nää mun kans?" Ikna kysyi. "Onkos sulla jotai aavistusta? Se auttas ettei haettas ihan haja-ammunnalla vaan olis joku lähtökohta."
"Emmää oiken tiädä," Jana vastasi. "Mut nää on nyt niinkon mun miälessä pyäriny: enste selkein: Omenakauppiaat pöllii meidän kullan tai siis puolet siitä. Niillä on resursseja järkätä tällainen monimutkanen melkeen laillisennäkönen kaappaus. Siinon vaan pari muttaa: miks Omena Viides -seo siis se laiva kon lähestyy ny meidän kultaa- nii miksei se lähteny Marssista vähä myähemmin? Nysse jätti aikataulun mukasen jarrutuksen tekemättä ja osui suoraan oikeelle radalle ja vähän helevetin syyllisen näkösenä. Ja isompi juttu on see et miksei Omput vaan ostanu sitä kultaa meiltä? Tää ei ole niille mikää jättikauppa."
"Ehkä siälä on joku tyyppi firman sisällä joka on tän takana, ei sen tartte olla koko Omppujen klaani. Joku jollon oma lehmä junassa."
"Nii voi olla. Mut toinen vaihtoehto onse mitä enste aateltiin: joku ei halunnu joko sit kultaa Kuuhun tai et me saadaan siitä hintaa. Jos me oltas päädytty pyytään armeijan apua jollain muulla ois saattanu olla laiva valmiina keräämään armeijan puskusta jääneet rippeet itelleen. Sekin ois ollu järjestettävissä. Oli vaan meidän hyvää säkää että Ompuilla on laiva justiin siinä mis on."
"Liikaa säkää," Ikna sanoi. "Ja mää en ymmärrä kuin tää data vois auttaa meitä selvittämää kumpi noista sun oletuksista pitää kutinsa."
Jana joi tuopin loppuun. Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitä hän ajoi takaa.
"Mikä vaa vois auttaa," Jana sanoi. "Ja sää oot aina ollu tarkka. Jonkun on pitäny päästä peukaloimaan monta eri asiaa ja lyhyessä ajassa: lähetysantennia, kultastin hinaajia, lähetystornin dataa ja mitä vittuu viälä. Mää toivoin etsää löytäsit jotain mitä tosa datassa ei pitäs olla."
"Niihin hinaajiin ainaskin on ollu tosi vaikeeta päästä käsiks, ainaskaan täällä Gaspralla. Hinaajat on kuiteskin tehty Kuussa jotes sieltä vois löytyy syyllinen. Mut ne tarkistetaan ne hinaajat täälä meillä jokasta bittiä ja pulttia myöden."
"Entäs lähetyksen jälkeen? Maakuujunaha menee omaa tahtiaan, joku vois päästä hinaajiin käsiks matkalla."
"Tosi vaikeeta," Ikna vastasi. "Liikennettä valvotaan helvetin tarkkaan Maakuuradalla, ettei mitään irtoo ja putoo väärään paikkaan. Armeija olis nähny lähestyjän ja pamauttanu sen ja meidän lastin huitin helvettiin meiltä kysymättä. Se oli hyvin lähellä ettei armeija tehny just nii kun toi virhe tapahtu, se et toi kulta on putoomassa Kuuhun eikä käy lähelläkää Maan rataa nii pelasti sen."
"Entäs sitte lähtökiihdytyksen aikana?" Jana kysyi ja tajusi että tätä hän oli ajanut takaa. "Hinaajien fuusioliäkit lähettää senverran säteilyä että piänempi toimenpide vois jäädä huomaamatta."
Ikna mietti hetken ja sanoi: "Perkele. Mää haen tuapit ja sitte katotaan se kiihdytys läpitte kunnolla."
Jana otti ekaa huikkaa uudesta oluestaan kun Ikna jo aloitti kiihdytyksen tallenteiden läpikäynnin.
"Oke," Ikna sanoi ja näytti löytämiään videoleikkeitä. "Täsä on kaikkien hinaajien ja lähetysalueen kameroitten kuvat koko kiihdytyksen ajalta. Jos jotain näkyy niin näissä se näkyy. Tän kuvamatskun pitäs olla aikast samanlaista koko ajalta joten paan pöydän enste hälyttämään kaikesta poikkeevasta."
Ikna syötti komennot pöydälle ja antoi sen käydä läpi koko materiaalin. Mitään ei löytynyt.
"Kakka," Ikna sanoi.
"Entäs raakadata?" Jana kysyi. "Onko hinaajien ällien touhussa mitään poikkeevaa?"
"Ei," Ikna sanoi. "Eiku ootas. Hinaajat kiihdytti viis millisekuntii ylitte normaalin poikkeeman."
"Onkse paljon?" Jana kysyi innoissaan, ja tiesi että on. "Hinaajien ohjelma komentaa kiihdyttään tiettyyn pakonopeutee, joten toi vois merkata ylipainoo."
"Tai sitte vajausta tehossa," Ikna vastasi. "Viis millisekuntii ei ihan riitä hälytykseen, seittemä olis riittäny tällä massalla."
"No onko vajausta? Toion aikast ylärajalla, sen pitäs näkyä."
Ira soitti Janalle, Jana päätti olla vastaamatta vielä. Ikna komensi pöytää tekemään lisätarkistuksia ja sanoi:
"Täsä voi mennä jonkin aikaa kon toi kiihdytys on aika pitkä. Sun puhelin soi."
"Se on Ira," Jana vastasi ja katsoi ylöspäin hiusrajaansa ja sanoi kovemmalla äänellä: "Tuu tänne!"
Ikna otti ensimmäisen huikkansa eikä näyttänyt enää hermostuneelta.
Pöytä teki tarkistuslaskuja vielä kun Ira saapui paikalle. Hän asetti bugipistoolin Janan otsalle ja painoi liipasinta. Aavebugi imeytyi pistooliin.
"Sori nää on aika kalliita," Ira sanoi. "Mää tiädän etsä olisit pitäny sen mieluummin."
"Jeps," Jana vastasi. "Oisin voinu tehdä kuvakollaasin miästen orkuista." Jana väänsi kasvonsa sitruunansyöjän irvistykseen. Ikna punastui ja otti lisää olutta.
"Minkä helevetin miästen?" Ira kysyi ja kääntyi Iknan puoleen. "Mitä tarkoittaa jos noissa tehoissa eioo vajausta?"
"Et meidän lasti tai hinaajat on painavampia kun pitäs," Ikna sanoi.
"Paljon?"
"Jotain viissataa kiloo maks," Ikna vastasi.
"Nii paljo?" Ira hämmästyi. "Sielä siis voi olla kyydissä vittu esmes vaikka kuin iso pommi. Eikös kamerat näje sellasta?"
"Ei jos se on kaivautunu säteilysuojan sisään ja lastin kärjen pualelle," Jana sanoi. "Siellä ei oo kameroita."
"Ja tolleen voi tehä kiihdytyksen aikana ja me ei vittu nähä mittää?"
"Ei se helppoo o tehä," Ikna vastasi. "Lasti on sytytyshetkellä valosekunnin pääsä lähetystornista, mut siinä on valvontakameraa aika lähellä. Kiihdytyksen loppuvaiheella olis ehkä vähän helpompaa laskeutua lastin kärjelle niin ettei kukaa huomaa, mut se olis sitte tosi tarkkaa puuhaa."
"Pommi ei oikeen oo järkevä," Jana sanoi. "Jos halutaan pamauttaa kultalasti nii helpompiikin keinoja löytyy. Ikna tossa jo sano et armeija olis räjäyttäny meijän lastin mieluusti jos sitä olis esmes matkalla lähestyny mikää minkä ei pitäis."
"Entäs jos halutaan pamauttaa Omena Viis?" Ira kysyi.
Ikna ja Jana katsoivat toisiaan. Pöytä lopetti laskutoimituksensa: ei tiedossa olevaa vajausta tehoissa.
"Omena Viis on miähitetty," Jana sanoi. "Se olis murha se."
"Jos Omena Viis haluaa ottaa sen kultalastin haltuun," Ikna vastasi. "Sen pitää telakoituu joko perään tai kärkeen elikkäs painopisteeseen. Ja kärki o turvallisempi."
"Ei vittusaatana," Ira sanoi ja avasi puhelimensa ja huusi siihen: "Kuka päivystää? Nonii. Nyssää otat justiin heti yhteyden Omena Viis -laivaan sekä sitte Marssin Omppuihin ja Kuuhun ratavalvontaan kapteeni Torasii. Ilmotat Omena Viiteen Viidesille... nii seo just se Viides, eiku kuuntele ny! Ilmotat että lopettaa lähestymisensä heti! Ja muille ilmotat että Omena Viis on henkenvaarassa. Mä tuun sinne heti."
Ira juoksi ulos Hyrräbaarista. Jana ja Ikna jäivät tuijottamaan pöydän antamia vastauksia.
"Tunnetsä ketää toimittajaa jota kiinnostas kova uutinen?" Ikna kysyi. Jana ei tuntenut.
Jatkuu...
rani, VIIDAKKORUMPU
torstai 29. maaliskuuta 2007
Uuden blogaajan taidot
En sinänsä ole ihmetellyt, ettei kukaan ole kommentoinut täällä mitään, ei tämä niin isoa osaa ihmiskunnasta kiinnosta. Nyt ihmettelen vielä vähemmän: kukaan ei ole voinut kommentoida, oli asetuksissa sellainen rasti ruudussa että vain bloggeriin rekisteröityneet voi kommentoida...
Otin sen nyt pois. Jos hukun miljooniin kommentteihin, niin paan sen sitten takaisin. Niin.
rani,
VIIDAKKORUMPU
Otin sen nyt pois. Jos hukun miljooniin kommentteihin, niin paan sen sitten takaisin. Niin.
rani,
VIIDAKKORUMPU
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Vaikea matka, osa 7
19.1.2234: Gaspra-asteroidilla pähkäillään puolestaan Omenakauppiaita
Jana Lastaaja Naisempi katseli tähtiä yhdengeenkotinsa keittiön ikkunasta. Ikkunasta näkyi taivas suunnilleen Marsin ja Maan suuntaan, planeetat pyörivät hitaasti kotiaseman napa-akselin ympäri. Saatanan ketkut, Jana ajatteli. Omenakauppiaat olivat rikkaita marsilaisia ja rikkaammiksi tulevat nyt kun saavat gaspralaisten kultalastin. Jana ymmärsi että Kolmas Johtaja Miehisempi oli oikeassa: gaspralaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Omenakauppiaiden sopimusehtoihin, vaikka nämä olivat selvästi koko tihutyön takana. Ennenkuin mitään oikeusjuttua voitaisiin nostaa, pitäisi saada näyttöä siitä kuka on tehnyt ja mitä. Ja Ira Turvallisuus Naisempi sanoi, että tämän tihutyön tekijät ovat jättäneet hyvin vähän jälkiä, että kultalasti on aika varmasti Marsissa saakka ennenkuin mitään ilmenee.
Janan pöydällä oli tietoja Omenakauppiaista. Omenakauppiaat ovat perheyhtiö, Geenimestareiden Killan perustajajäseniä, Omenoiden patentin omistajia yksinoikeudella, Hyvän Tiedon Puu -järjestön taustavaikuttajia ja mitä vittua vielä. Yhtiön osakkaiden sukujuuret ovat Mosambikin trooppiselta geenitalousalueelta, Omenakauppiaat ylpeilevät khoisaanilaisilla geenijuurillaan, joiden pohjalta lähes kaikkien nykyisten ulko-maalaisten säteilysuojaiho on kehitetty. Nosta siinä sitten oikeusjuttu. Joka ainut ulko-maalainen, mukaanlukien gaspramainarit, pitävät Omenakauppiaita ikäänkuin sukulaisinaan ja lisäksi ihmiskunnan hyväntekijöinä.
Jana kuului gaspramainareiden korporaatiososialistiseen osakeyhtiöön. Jana oli syntynyt mainariksi, hänen isovanhempansa olivat toisen polven korpososialisteja. Jana uskoi, että Omenakauppiaiden yhtiö ei ole eettisesti terveellä pohjalla, Omenakauppiailla on palkollisia ja heidän voitonjakonsa perustui kasautumiseen perhestatuksen mukaan. Toisaalta yksikään ulko-maalainen ei voinut sanoa olevansa varallisesti edes Maan väestön rikkaamman kymmenyksen alapuolella. Jana tiesi, että yhtiömuodot olivat käytännössä aika merkityksettömiä: kaikki ulko-maalaiset olivat rikkaita kuin pienet perkeleet.
Omenakauppiaiden lakiriitahistoria ei kertonut mistään vastaavasta kaappaustoiminnasta menneisyydessä. Laillisesti he olivat suhteellisen nuhteettomia, itse asiassa ärsyttävän nuhteettomia verrattuna moniin mainarivyöhykkeiden yhtiöihin. Miksi tällainen räikeä kaappaus? Jana tiesi, että Mars, Phobos ja Deimos olivat kultaköyhää kamaraa, mutta kulta ei ollut kovin tarpeellinen metalli muuten kuin statussymbolina. No, Omenakauppiaat pitävät statuksista. Omena V -aluksen suorittama operaatio ei kuitenkaan ollut riskitön, ja sen kuljettama omenalasti oli luultavasti arvokkaampi kuin Gaspra-Au -kultalasti.
Jana kaivoi esille tiedot Omenakauppiaiden nykyisestä johtohahmosta: Kuudes Omenamestari, ei tietoa sukupuolesta. Uutisten mukaan Kuudes oli rakennuttamassa uutta asuinkupolia Elysium Planitian Eteläkaivojen päälle. Uutisartikkelin mukaan hän haluaa kupolin ulkopintaan kultauksen! Jana nauroi. Kaappaavatko Omenakauppiaat meidän kullan, että voivat kiillottaa kupolinsa? Ira soitti.
"Moi," Jana vastasi. "Ootko nähny Omppujen pomon kupolisuunnitelmaa?"
"E," Ira sanoi. "Kuka hoisi sen Gaspra-Aauun laukasun?"
Jana otti lokitiedot esille pöydälleen:
"Voi vittu."
"Nii," Ira vastasi. "Tiedot on pyyhitty veke, mut joku vois muistaa ja mää aattelin että sää. Se oli aika arvokas laukasu."
"Ootas," Jana sanoi. "Mää olin vapaavuoros sillon, ja me piletettiin aikalailla sitä kultaa... mut mun muisti sanoo et lastausjohtaja pisti laskennan kajareihin ympäri kotiasemaa. Ootasny... se oli Ikna Lastaaja Miehisempi, vissiin nysse on Naisempi. Mut Ikna on ookoo, noi tiedot on pyyhitty hämäykseks."
"Okei," Ira sanoi. "Mun pitää kyllä jutskata sen kaa silti, ja painostaa kanssa. Ikna on kait täällä kotiasemalla mikä on hälle eduks. Fiksu tihulainen ois karannu Maahan ja nopeesti."
"Tihulainen on varmasti karannu."
"Niino, meillon käyny kolme laivaa laukasun jälkeen. Mulla on matkustajaluettelot täsä."
Ira lähetti luettelon Janan pöydälle: "Kato sääkin nää läpi. Siellä on pari hemmoo ainakin joista kantsis pistää tietoa eteenpäin."
Jana katsoi luetteloita ja sanoi: "Laivat 'Yang Liwei' ja 'Ceres on Muuten Planeetta' on menossa Maan radalle mut 'Dig Europa' o mitä helvettii menos Jupiterii kohti?"
"Joo," Ira vastasi innoissaan. "Se oli se paatti jonka magneettikanuunoita me ihailtiin ko se oli täällä. Siinä o vissii parikyt hulluu ökyrikasta jokka on menossa omalla vastuullaan kaiveleen Europaa. Niilon ollu siälä jääasema pystyssä jo monta vuatta. Ei kultarosvoainesta."
"Paitti jos rahat on loppunu kesken? Ne magneettikanuunat makso varmaan maltaita."
"Voi olla," Ira sanoi. "Mut niillon jo kaikkee joten aikast hölmöä olis tehä rikos ny ja vaikeuttaa touhua kotomaassa. Ne on skandinaaveja kaikki tyyni, hulluja mut ei tyhmiä."
Jana oli skandinaavi sukujuuriltaan. Hän katsoi läpi kahden muun laivan luettelot ja sanoi: "Täälon 'Yang Liweisä' yks äijä joka on Elysiumin Eteläkaivoilta, Harma Vesittäjä Miehisempi."
"Niino. Voispa olla Omppujen leivissä. Mää tunnen 'Jangin' kapun, se vois vähän jutella ton Harman kaa."
Jana naurahti: "Sä tunnet kaikki kaput."
Ira vastasi: "Jep, niisson tyyliä. Esimerkiks Viides Omenakauppias on aika tekijä: se on niiko tutkija, lentäjä, kauppias ja kaikkee ja viälä reaalipelaaja niinkun mä."
"Älä rakastu siihe," Jana varoitti. "Se voi olla tän koko homman päävehkeilijä, Viides on iso pamppu, varsinki kun se on viälä ehtaa geneettinen Omppu... Pelaatsä reaaleja? Eiks ne oo vaarallisia?"
"Mä pelaan," Ira vastasi. "Seo mahtavaa, jäin koukkuun tetsauskoulutuksessa. Pitää miälen ja ruumiin vireenä. Ja tappajavaistot päällä. Ei siinä niinpal porukkaa kuale kon mitä sanotaa."
Jana tuhahti: "Tappajavaistot. Sää et tappais ees rottaa meidän viemäreistä, sää oot liian kiltti."
"Meidän viemäreissä ei oo rottii. Älä pilaa mun mainetta, mää oon turvallisuuspäällikkö."
Ira nauroi.
Jana mietti hetken ja katsoi Marsia ikkunastaan.
"Ira. Sopiikos sulle etmää juttelen Iknan kaa ennenkon sä rupeet painostaan sitä?"
"Mmm," Ira vastasi. "Miks?"
"Tääon ihan perseestä tää koko homma: luultavasti aurinkokunnan rikkain marsilainen pöllii kultalastin jotta vois kiillottaa jonkun vitun kupolin. Ei käy järkeen."
"Kiillottaa kupolin?"
Jana lähetti uutisen Kuudes Omenamestarin rakennushankkeesta Iralle.
"Joset etenis ihan viälä," Jana sanoi. "Älä soita sille Jangin kapullekkaa. Kultalasti onny periaatteessa pelastettu, eikä ny oo mitään kiirehätää. Ikna on tarkka jätkä, sori, pimu, mää voisin käydä sen kaa sen Gaspra-Au-lastin laukasun tallenteet läpitte ja kattoo onko niissä mittää."
"Oke," Ira sanoi. "Mut mää tallennan kaiken teidän höpinän ja salaa. Ja originaalidataan ette pääse käsiks ettei se Ikna voi pyyhkii mitää."
"Sovittu."
"Svittu."
"Moi."
Ja Jana soitti Iknalle.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Jana Lastaaja Naisempi katseli tähtiä yhdengeenkotinsa keittiön ikkunasta. Ikkunasta näkyi taivas suunnilleen Marsin ja Maan suuntaan, planeetat pyörivät hitaasti kotiaseman napa-akselin ympäri. Saatanan ketkut, Jana ajatteli. Omenakauppiaat olivat rikkaita marsilaisia ja rikkaammiksi tulevat nyt kun saavat gaspralaisten kultalastin. Jana ymmärsi että Kolmas Johtaja Miehisempi oli oikeassa: gaspralaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Omenakauppiaiden sopimusehtoihin, vaikka nämä olivat selvästi koko tihutyön takana. Ennenkuin mitään oikeusjuttua voitaisiin nostaa, pitäisi saada näyttöä siitä kuka on tehnyt ja mitä. Ja Ira Turvallisuus Naisempi sanoi, että tämän tihutyön tekijät ovat jättäneet hyvin vähän jälkiä, että kultalasti on aika varmasti Marsissa saakka ennenkuin mitään ilmenee.
Janan pöydällä oli tietoja Omenakauppiaista. Omenakauppiaat ovat perheyhtiö, Geenimestareiden Killan perustajajäseniä, Omenoiden patentin omistajia yksinoikeudella, Hyvän Tiedon Puu -järjestön taustavaikuttajia ja mitä vittua vielä. Yhtiön osakkaiden sukujuuret ovat Mosambikin trooppiselta geenitalousalueelta, Omenakauppiaat ylpeilevät khoisaanilaisilla geenijuurillaan, joiden pohjalta lähes kaikkien nykyisten ulko-maalaisten säteilysuojaiho on kehitetty. Nosta siinä sitten oikeusjuttu. Joka ainut ulko-maalainen, mukaanlukien gaspramainarit, pitävät Omenakauppiaita ikäänkuin sukulaisinaan ja lisäksi ihmiskunnan hyväntekijöinä.
Jana kuului gaspramainareiden korporaatiososialistiseen osakeyhtiöön. Jana oli syntynyt mainariksi, hänen isovanhempansa olivat toisen polven korpososialisteja. Jana uskoi, että Omenakauppiaiden yhtiö ei ole eettisesti terveellä pohjalla, Omenakauppiailla on palkollisia ja heidän voitonjakonsa perustui kasautumiseen perhestatuksen mukaan. Toisaalta yksikään ulko-maalainen ei voinut sanoa olevansa varallisesti edes Maan väestön rikkaamman kymmenyksen alapuolella. Jana tiesi, että yhtiömuodot olivat käytännössä aika merkityksettömiä: kaikki ulko-maalaiset olivat rikkaita kuin pienet perkeleet.
Omenakauppiaiden lakiriitahistoria ei kertonut mistään vastaavasta kaappaustoiminnasta menneisyydessä. Laillisesti he olivat suhteellisen nuhteettomia, itse asiassa ärsyttävän nuhteettomia verrattuna moniin mainarivyöhykkeiden yhtiöihin. Miksi tällainen räikeä kaappaus? Jana tiesi, että Mars, Phobos ja Deimos olivat kultaköyhää kamaraa, mutta kulta ei ollut kovin tarpeellinen metalli muuten kuin statussymbolina. No, Omenakauppiaat pitävät statuksista. Omena V -aluksen suorittama operaatio ei kuitenkaan ollut riskitön, ja sen kuljettama omenalasti oli luultavasti arvokkaampi kuin Gaspra-Au -kultalasti.
Jana kaivoi esille tiedot Omenakauppiaiden nykyisestä johtohahmosta: Kuudes Omenamestari, ei tietoa sukupuolesta. Uutisten mukaan Kuudes oli rakennuttamassa uutta asuinkupolia Elysium Planitian Eteläkaivojen päälle. Uutisartikkelin mukaan hän haluaa kupolin ulkopintaan kultauksen! Jana nauroi. Kaappaavatko Omenakauppiaat meidän kullan, että voivat kiillottaa kupolinsa? Ira soitti.
"Moi," Jana vastasi. "Ootko nähny Omppujen pomon kupolisuunnitelmaa?"
"E," Ira sanoi. "Kuka hoisi sen Gaspra-Aauun laukasun?"
Jana otti lokitiedot esille pöydälleen:
"Voi vittu."
"Nii," Ira vastasi. "Tiedot on pyyhitty veke, mut joku vois muistaa ja mää aattelin että sää. Se oli aika arvokas laukasu."
"Ootas," Jana sanoi. "Mää olin vapaavuoros sillon, ja me piletettiin aikalailla sitä kultaa... mut mun muisti sanoo et lastausjohtaja pisti laskennan kajareihin ympäri kotiasemaa. Ootasny... se oli Ikna Lastaaja Miehisempi, vissiin nysse on Naisempi. Mut Ikna on ookoo, noi tiedot on pyyhitty hämäykseks."
"Okei," Ira sanoi. "Mun pitää kyllä jutskata sen kaa silti, ja painostaa kanssa. Ikna on kait täällä kotiasemalla mikä on hälle eduks. Fiksu tihulainen ois karannu Maahan ja nopeesti."
"Tihulainen on varmasti karannu."
"Niino, meillon käyny kolme laivaa laukasun jälkeen. Mulla on matkustajaluettelot täsä."
Ira lähetti luettelon Janan pöydälle: "Kato sääkin nää läpi. Siellä on pari hemmoo ainakin joista kantsis pistää tietoa eteenpäin."
Jana katsoi luetteloita ja sanoi: "Laivat 'Yang Liwei' ja 'Ceres on Muuten Planeetta' on menossa Maan radalle mut 'Dig Europa' o mitä helvettii menos Jupiterii kohti?"
"Joo," Ira vastasi innoissaan. "Se oli se paatti jonka magneettikanuunoita me ihailtiin ko se oli täällä. Siinä o vissii parikyt hulluu ökyrikasta jokka on menossa omalla vastuullaan kaiveleen Europaa. Niilon ollu siälä jääasema pystyssä jo monta vuatta. Ei kultarosvoainesta."
"Paitti jos rahat on loppunu kesken? Ne magneettikanuunat makso varmaan maltaita."
"Voi olla," Ira sanoi. "Mut niillon jo kaikkee joten aikast hölmöä olis tehä rikos ny ja vaikeuttaa touhua kotomaassa. Ne on skandinaaveja kaikki tyyni, hulluja mut ei tyhmiä."
Jana oli skandinaavi sukujuuriltaan. Hän katsoi läpi kahden muun laivan luettelot ja sanoi: "Täälon 'Yang Liweisä' yks äijä joka on Elysiumin Eteläkaivoilta, Harma Vesittäjä Miehisempi."
"Niino. Voispa olla Omppujen leivissä. Mää tunnen 'Jangin' kapun, se vois vähän jutella ton Harman kaa."
Jana naurahti: "Sä tunnet kaikki kaput."
Ira vastasi: "Jep, niisson tyyliä. Esimerkiks Viides Omenakauppias on aika tekijä: se on niiko tutkija, lentäjä, kauppias ja kaikkee ja viälä reaalipelaaja niinkun mä."
"Älä rakastu siihe," Jana varoitti. "Se voi olla tän koko homman päävehkeilijä, Viides on iso pamppu, varsinki kun se on viälä ehtaa geneettinen Omppu... Pelaatsä reaaleja? Eiks ne oo vaarallisia?"
"Mä pelaan," Ira vastasi. "Seo mahtavaa, jäin koukkuun tetsauskoulutuksessa. Pitää miälen ja ruumiin vireenä. Ja tappajavaistot päällä. Ei siinä niinpal porukkaa kuale kon mitä sanotaa."
Jana tuhahti: "Tappajavaistot. Sää et tappais ees rottaa meidän viemäreistä, sää oot liian kiltti."
"Meidän viemäreissä ei oo rottii. Älä pilaa mun mainetta, mää oon turvallisuuspäällikkö."
Ira nauroi.
Jana mietti hetken ja katsoi Marsia ikkunastaan.
"Ira. Sopiikos sulle etmää juttelen Iknan kaa ennenkon sä rupeet painostaan sitä?"
"Mmm," Ira vastasi. "Miks?"
"Tääon ihan perseestä tää koko homma: luultavasti aurinkokunnan rikkain marsilainen pöllii kultalastin jotta vois kiillottaa jonkun vitun kupolin. Ei käy järkeen."
"Kiillottaa kupolin?"
Jana lähetti uutisen Kuudes Omenamestarin rakennushankkeesta Iralle.
"Joset etenis ihan viälä," Jana sanoi. "Älä soita sille Jangin kapullekkaa. Kultalasti onny periaatteessa pelastettu, eikä ny oo mitään kiirehätää. Ikna on tarkka jätkä, sori, pimu, mää voisin käydä sen kaa sen Gaspra-Au-lastin laukasun tallenteet läpitte ja kattoo onko niissä mittää."
"Oke," Ira sanoi. "Mut mää tallennan kaiken teidän höpinän ja salaa. Ja originaalidataan ette pääse käsiks ettei se Ikna voi pyyhkii mitää."
"Sovittu."
"Svittu."
"Moi."
Ja Jana soitti Iknalle.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
torstai 8. maaliskuuta 2007
Vaikea matka, osa 6
nimi: Vaikea matka
osa 6: 19.1.2234: Omenakauppiaan pähkäilyä Omena V -laivalla
Viides Omenakauppias Miehisempi katseli kultalastia päänäytöltään. Lasti oli niin kaukana, että näkyi parhaalla suurennoksella vain tähtenä tähtien joukossa mutta Viides havaitsi näkyvän valon aallonpituuksilla kullan keltaisen kimalteen. Omena V -laivan matka Kuuhun saattoi siirtyä hamaan tulevaisuuteen tuon kultalastin takia.
Toinen Omenakauppias Naisempi oli soittanut Marsista puoli tuntia sitten, Viides oli kuitannut viestin mutta ei ollut vielä vastannut. Toinen oli kertonut päivän uutisesta: iso kultalasti olisi läjähtämässä Kuuhun viiden päivän päästä. Lastin arvo oli melkoinen, ja Toinen oli päättänyt tarkistaa Omena V -laivan lentoreitin. Omena V lensi nyt hyvin lähellä kultalastia '22331120 Gaspra-Au', koska Viides ei ollut aloittanut ajallaan jarrutustaan Kuuta kohti. Omena V pystyisi estämään kultalastin tuhoutumisen. Toinen oli soittanut Viidesille heti laskettuaan liikeradat ja energiahukan, jonka Omena V joutuisi sietämään jos ottaisi haltuunsa lastin. Toinen odotti nyt vastausta Viidesiltä ja ottaisi sitten yhteyttä gaspramainareihin, joiden kultaa lasti oli.
Viidesillä oli vajaa tunti aikaa päättää ennenkuin hänen olisi joko aloitettava jarrutus kohti Kuuta tai kiihdytys kohti lastia. Nopeat päätökset ahdistivat häntä. Hän tiesi liian vähän, ja tämä koko homma tuntui käsittämättömän onnekkaalta sattumalta. Viides kaivoi dokumentaatiosolujensa syövereistä matkansa lähtöselvityksen tiedot. Mars-Kuu -matkan lähtö oli viivästynyt kuusi viikkoa Omena V:n huoltotoimenpiteiden takia. Huoltotoimitsija oli Omenakauppiaiden sukua, joten Viides luotti häneen täysin, mutta joku oli kuitenkin voinut rukata aikataulua niin, että Viides olisi juuri sopivasti kultalastin kanssa rinnakkain. Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, Viides ajatteli. Hän oli itse päättänyt aloittaa jarrutuksensa myöhässä, ja jos kultalastin hinaajat eivät olisi vahingossa paukahtaneet käyntiin, Omena V ja Gaspra-Au eivät olisi ikinä kohdanneet.
Viidesin laskusolut aloittivat vaihtoehtojen alustavan laskennan. Toinensin antama ehdotus vaikutti parhaalta: mahdollisimman nopea lähestyminen ja jarrutus, varovainen telakoituminen kultalastiin, sitten rauhallinen työntö pois Kuun geekaivosta ja kohti Maan kiertorataa ja sieltä loikkaus takaisin kohti Marsia. Viides pystyisi pudottamaan kevyen omenalastinsa lennosta Maan kiertoradalle, rahtikonttien omat moottorit riittäisivät hyvin lastin jarrutukseen. Omenakauppiaiden edushenkilöt Kuusta voisivat noutaa kontit ja hoitaa omenakaupat asiakkaiden kanssa loppuun.
Maan kiertoradalla käynti maksaisi maltaita, varsinkin ison metallilastin kanssa, joka katsottaisiin varmasti turvallisuusriskiksi. Toinen Omenakauppias Naisempi saisi hoitaa laki- ja voitelutyön, hän oli siinä parempi kuin Viides.
Gaspramainarit tuskin valittaisivat siitä, että kultalasti lentäisi Marsiin, vaikka he saisivatkin jostain tietää että Omena V olisi pidemmällä jarrutusajalla varsin kykenevä lentämään kultalasteineen Kuuhun ja saattamaan lastin Vallis Rheitan mainareiden haltuun. Gaspralaisilla ei ollut vaihtoehtoja. Armeija rokottaisi lastin puskemisesta niin paljon, että lastin arvosta jäisi mainareille noin 25 prosenttia. Omenakauppiaat voisivat hyvin tehdä sopimuksen esimerkiksi koko lastin ostamisesta puoleen hintaan, jolloin kullan edelleenmyynti ja kuljetusvastuu siirtyisivät Omenakauppiaille, ja gaspramainareiden ei tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää.
Isoin riski koko hommassa oli omenalastin pudotuksen epäonnistuminen ja palaminen Maan ilmakehässä. Omenalastin arvo oli lähes koko Gaspra-Au -lastin veroinen, joten sen menetys olisi isompi tappio kuin mitä he saisivat kultalastista. Viides päätti ohjata omenalastin jarrutuksen omilla empaattisilla lentosoluillaan suoralinkin kautta, vaikka ei pitänytkään siitä, että joutuisi tuntemaan millaista on olla rahtikontti.
Viidesiä kiusasi edelleen myös kuinka näppärästi kultalasti oli pudonnut Omenakauppiaiden käsiin. Hän uskoi vakaasti että liian hyvää onnea ei ollut olemassa. Mutta toisinaan sitä ei keksi millään miten kaikki on järjestetty. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin, itsestäänselvänä ja helvetillisen ovelana. Viides antoi laskusolujen hoitaa kultalastin lähestymistiedot laivalle. Sekä kiihdytyksestä että jarrutuksesta tulisi melko rasittava Viidesille. Hän päätti viettää suurimman osan lähestymisajasta pelissä, jossa ei nyt ollut muutamaan päivään tiedossa taistelua missä tarvittaisiin hyvää tasapainoa.
Viides soitti vielä Toinensille ennen kiihdytyksen alkua: "Hei. Päätin ottaa homman haltuun, noudatan sinun ehdottamaasi toimintamallia. Hoida gaspramainarit, maalaiset ja Kuudes, sano Kuudesille terveisiä, että saa sen kullatun kupolinsa ennen aikojaan. Menen peliin mutta jätän linjan auki. Eli voit soittaa koska tahansa. Jos tämä onnistuu niin olet Neljäs puolessa vuodessa. Kuulemiin."
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
osa 6: 19.1.2234: Omenakauppiaan pähkäilyä Omena V -laivalla
Viides Omenakauppias Miehisempi katseli kultalastia päänäytöltään. Lasti oli niin kaukana, että näkyi parhaalla suurennoksella vain tähtenä tähtien joukossa mutta Viides havaitsi näkyvän valon aallonpituuksilla kullan keltaisen kimalteen. Omena V -laivan matka Kuuhun saattoi siirtyä hamaan tulevaisuuteen tuon kultalastin takia.
Toinen Omenakauppias Naisempi oli soittanut Marsista puoli tuntia sitten, Viides oli kuitannut viestin mutta ei ollut vielä vastannut. Toinen oli kertonut päivän uutisesta: iso kultalasti olisi läjähtämässä Kuuhun viiden päivän päästä. Lastin arvo oli melkoinen, ja Toinen oli päättänyt tarkistaa Omena V -laivan lentoreitin. Omena V lensi nyt hyvin lähellä kultalastia '22331120 Gaspra-Au', koska Viides ei ollut aloittanut ajallaan jarrutustaan Kuuta kohti. Omena V pystyisi estämään kultalastin tuhoutumisen. Toinen oli soittanut Viidesille heti laskettuaan liikeradat ja energiahukan, jonka Omena V joutuisi sietämään jos ottaisi haltuunsa lastin. Toinen odotti nyt vastausta Viidesiltä ja ottaisi sitten yhteyttä gaspramainareihin, joiden kultaa lasti oli.
Viidesillä oli vajaa tunti aikaa päättää ennenkuin hänen olisi joko aloitettava jarrutus kohti Kuuta tai kiihdytys kohti lastia. Nopeat päätökset ahdistivat häntä. Hän tiesi liian vähän, ja tämä koko homma tuntui käsittämättömän onnekkaalta sattumalta. Viides kaivoi dokumentaatiosolujensa syövereistä matkansa lähtöselvityksen tiedot. Mars-Kuu -matkan lähtö oli viivästynyt kuusi viikkoa Omena V:n huoltotoimenpiteiden takia. Huoltotoimitsija oli Omenakauppiaiden sukua, joten Viides luotti häneen täysin, mutta joku oli kuitenkin voinut rukata aikataulua niin, että Viides olisi juuri sopivasti kultalastin kanssa rinnakkain. Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, Viides ajatteli. Hän oli itse päättänyt aloittaa jarrutuksensa myöhässä, ja jos kultalastin hinaajat eivät olisi vahingossa paukahtaneet käyntiin, Omena V ja Gaspra-Au eivät olisi ikinä kohdanneet.
Viidesin laskusolut aloittivat vaihtoehtojen alustavan laskennan. Toinensin antama ehdotus vaikutti parhaalta: mahdollisimman nopea lähestyminen ja jarrutus, varovainen telakoituminen kultalastiin, sitten rauhallinen työntö pois Kuun geekaivosta ja kohti Maan kiertorataa ja sieltä loikkaus takaisin kohti Marsia. Viides pystyisi pudottamaan kevyen omenalastinsa lennosta Maan kiertoradalle, rahtikonttien omat moottorit riittäisivät hyvin lastin jarrutukseen. Omenakauppiaiden edushenkilöt Kuusta voisivat noutaa kontit ja hoitaa omenakaupat asiakkaiden kanssa loppuun.
Maan kiertoradalla käynti maksaisi maltaita, varsinkin ison metallilastin kanssa, joka katsottaisiin varmasti turvallisuusriskiksi. Toinen Omenakauppias Naisempi saisi hoitaa laki- ja voitelutyön, hän oli siinä parempi kuin Viides.
Gaspramainarit tuskin valittaisivat siitä, että kultalasti lentäisi Marsiin, vaikka he saisivatkin jostain tietää että Omena V olisi pidemmällä jarrutusajalla varsin kykenevä lentämään kultalasteineen Kuuhun ja saattamaan lastin Vallis Rheitan mainareiden haltuun. Gaspralaisilla ei ollut vaihtoehtoja. Armeija rokottaisi lastin puskemisesta niin paljon, että lastin arvosta jäisi mainareille noin 25 prosenttia. Omenakauppiaat voisivat hyvin tehdä sopimuksen esimerkiksi koko lastin ostamisesta puoleen hintaan, jolloin kullan edelleenmyynti ja kuljetusvastuu siirtyisivät Omenakauppiaille, ja gaspramainareiden ei tarvitsisi murehtia asiaa sen enempää.
Isoin riski koko hommassa oli omenalastin pudotuksen epäonnistuminen ja palaminen Maan ilmakehässä. Omenalastin arvo oli lähes koko Gaspra-Au -lastin veroinen, joten sen menetys olisi isompi tappio kuin mitä he saisivat kultalastista. Viides päätti ohjata omenalastin jarrutuksen omilla empaattisilla lentosoluillaan suoralinkin kautta, vaikka ei pitänytkään siitä, että joutuisi tuntemaan millaista on olla rahtikontti.
Viidesiä kiusasi edelleen myös kuinka näppärästi kultalasti oli pudonnut Omenakauppiaiden käsiin. Hän uskoi vakaasti että liian hyvää onnea ei ollut olemassa. Mutta toisinaan sitä ei keksi millään miten kaikki on järjestetty. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin, itsestäänselvänä ja helvetillisen ovelana. Viides antoi laskusolujen hoitaa kultalastin lähestymistiedot laivalle. Sekä kiihdytyksestä että jarrutuksesta tulisi melko rasittava Viidesille. Hän päätti viettää suurimman osan lähestymisajasta pelissä, jossa ei nyt ollut muutamaan päivään tiedossa taistelua missä tarvittaisiin hyvää tasapainoa.
Viides soitti vielä Toinensille ennen kiihdytyksen alkua: "Hei. Päätin ottaa homman haltuun, noudatan sinun ehdottamaasi toimintamallia. Hoida gaspramainarit, maalaiset ja Kuudes, sano Kuudesille terveisiä, että saa sen kullatun kupolinsa ennen aikojaan. Menen peliin mutta jätän linjan auki. Eli voit soittaa koska tahansa. Jos tämä onnistuu niin olet Neljäs puolessa vuodessa. Kuulemiin."
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
torstai 22. helmikuuta 2007
Vaikea matka, osa 5
nimi: Vaikea matka
osa 5: 18.1.2234: Gaspra-asteroidilla riidellään ja koetetaan pelastaa kultalasti
“Se oli sun vahtis, sun olis pitäny nähdä se helevetin virhe!” Kolmas Johtaja Miehisempi huusi Janalle. “Me saadaan kaikki kaivaa aivan vitusti muita metalleja täällä ennenkun se kultalastin menetys on kuitattu. Ja tiedoksi vaan, mä soitin jo vakuutusyhtiöön, ne sano et vakuutus korvaa vaan hinaajat, ei lastia.”
Jana, Kolmas, Vora Talousjohtaja Miehisempi, Ira Turvallisuus Naisempi ja Merkos Lastaaja Miehisempi istuivat kotiasemalla puolen geen palaverihuoneessa. Tai siis Kolmas seisoi, vihaisena ja punaisena. Kartat pöydän keskellä seurasivat '22331120 Gaspra-Au' -lastin vääjäämätöntä kulkua kohti Kuuta. Lastin virheellisestä kiihdytyksestä oli nyt kulunut viisi tuntia.
“No enpä nähny,” Jana vastasi. “Ja en osaa sanoo vielä miksen, mut meidän on ihan turha vielä miettii syyllisyysjuttui, kuuden päivän päästä on sitten hyvin aikaa...”
Kolmas räjähti uudestaan:
“Jossä saatana luulet etmää rauhotun sitten kun kulta on tuhannen pillun päreinä Kuun kamaralla...”
“No en vittu luule!” Jana huusi takasin nousten seisomaan kanssa. “Mut meillon loppuelämä aikaa höyrytä eli mitä jos koitettais pelastaa se kulta enste!”
“Jana on oikeessa,” Vora Talousjohtaja aloitti, mutta Merkos keskeytti:
“Sitäpaitti Toinen Johtaja Naisempi olis kuljettanu sen lastin laivalla.”
Jana heitti varoittavan katseen Merkosille, mutta ei Merkos mitään huomannut. Merkos osoitti Kolmasia:
“Sää halusit tehdä vaikutuksen uutena pomona ja pistit meidän parhaan lastin junan kyytiin ettei tulis niin paljo kuluja. No nyt tuli kuluja, ja sää pistät vielä syyn työntekijäs niskaan, vitun saatanan ääliö!”
Jana sulki silmänsä, mutta näki selvästi luomiensa läpi kuinka Kolmas muuttui vihreästä sinisen kautta punaiseksi. Jana mietti kuinka iso räjähdys syntyy, jos Johtajan koko massa muuttuu puhtaaksi energiaksi.
“Odottakaa!” Ira Turvallisuus Naisempi huusi ja hypähti seisomaan. “Mä vedän tähän väliin kitarasoolon!”
Muut katsoivat Iraa kun tämä veti ilmakitaralla pari tahtia ulisten samalla suullaan ylä-ääniä. Kolmas oli selvästi hämmentynein. Ilmeisesti Kolmas ei tiedä mikä on kitara, Jana ajatteli. Vora keskeytti soolon:
“Nyt kun kaikki paitti mä on saanu pullistella niin palattaisko asiaan? Mittää eioo vielä menetetty, mut vaikeeta tulee olemaan sen päättäminen et miten edetään.”
Kaikki istuivat ja antoivat Voran jatkaa:
“Tarkat laskelmat on ny tullu Kuusta ja meijän omat mittaukset vahvistaa nää: kultalasti kiihdytti ajoainetankit lähes tyhjäksi kolmekuuskahessa sekunnissa mikä oli melkonen saavutus eikä sellasta olis pitäny tapahtua vaikka mitä kävis. Mutta lasti onny putoomassa Kuuhun sellasta vauhtia että mitään kerättävää ei jää paitti kullanhuuhtojille. Lastin massa on kaheksakyt kilotonnia ja nopeus sitä luokkaa et sitä ei saa jarrutettua millään mitä vois lähettää Kuusta tai Maasta järkevään hintaan. Sen pystyis puskemaan ohi Kuun just ja just, alustavasti siinä törmäyksessä tuhoutuis kymmene prossaa lastista. Armeija, jolla on riittävän järeet puskijat laskuttais senverran, että meille jäis lastin arvosta myytävää jälelle noin kolkyt prossaa. Jos se siis saatais myöhemmin kii. Jos me päädytään puskemaan lastii nii se pitää päättää seuraavan kahenkymmenen tunnin sisällä.”
“Mitkä mahikset se olis saada puskun jälkeen kiinni?” Jana kysyi.
“Sitä ei oo pystytty laskemaan vielä,” Vora vastasi. “Mut voisin arvata et me joudutaa siinäkin käyttään ulkopuolista apuu joka ottais vielä oman osuuden, jos se siis onnistuis. Eli mun miälestä se on niinku viimenen keino.”
“Ookoo,” sano Kolmas. ”Mut esmes viidesosa kaheksastakytä kilotonnia on vielä kuustois kilotonnia kultaa, mikä on arvoltaan ihan kohtuu paljon.”
Joo niin on, Jana ajatteli. Mutta siinä tapauksessa Jana saisi kenkää, koska hänen syykseen kasattaisiin 64 kilotonnin kultamäärän tappiot.
“Mitäs muuta me voidaan tehä?” Jana kysyi. “Mites Erosin juna? Onko niillä menossa Maakuuhun päin mittää halvempaa lastii, josta voitas ostaa hinaajia irti?” Muistaakseni tällasta on tehty ennenki. Erosin mainarit varmaan rokottais meitä vähemmän ku armeija.”
“Vitu hyvä idea!” Merkos sanoi. “Eros on ny aika lähellä Maakuuta.” Merkos näytti kartalta asteroidi Erosin sijainnin ja komensi Erosin lastien lentoradat näkyviin.
“Ja niitten junan ajokaistakin on aikast lähellä meijän ajokaistaa. Niillä vois säkällä olla lasti menossa lähellä meidän kultaa.”
“Mä pistän sinne ny heti viestin,” Vora sanoi. “Mä tunnen Neljäs Johtaja Naisempin, se vetää Erosin toimintaa. Erosiin on kakskyt minsaa viivettä suuntaansa, hakekaa mulle ja itellenne ruakaa ja piristeitä.”
Matkalla kanttiinista takaisin palaverihuoneeseen Kolmas lähestyi Janaa ja kysyi hiljaa:
“Onko tolla Iralla kaikki kotona? Mitä se shoumeininki oikeen oli? Ja miks se on ylipäänsä mukana tässä paltsussa?”
Jana katsoi Kolmasia. Yrittääkö se tehdä sovintoa? Ehkä Kolmas tajusi, että Janalla on täällä Gaspralla aika paljon vaikutusvaltaa, ja jos Erosista saadaan halvalla apua, Janasta tulee sankari eikä uhri. Onneksi heillä oli molemmilla ruoka-annokset käsissään, muuten Jana olisi saattanut tirauttaa Kolmasia päin näköä.
“Ira Turvallisuus Naisempi,” Jana vastasi. “Yks olettamus mulla on et tää koko juttu on tahallaan tehty. Se koodivirhe on ihan helvetin läpinäkyvä, ja se sytytyksen lähetysantennin tehopiikki oli käsittämätön. Turvallisuus tsekkaa paraillaan sitä antennii ja ilmoittaa Iralle heti jos jotai epämäärästä löytyy.”
“Onks Ira meidän turvallisuuden pomo?” Kolmas kysyi. “Eihän sillo luokitusta ees.”
Jana oli odottanut tätä kysymystä, ja nyt maailma oli paljon kauniimpi paikka.
“Onpas,” Jana vastasi. “Ira on oikeesti Kolmas niinku sä. Mut meijän edelline pomo oli Toinen Johtaja Naisempi, jote Iran korkeempi luokitus oli Iran miälestä vähän pullistelua joten hän päätti sitte käyttää täällä etunimeään, niinku Voraki. Ja Ira piti Toinensia parempana johtajana kuin itteensä. Ja sitte se etunimen käyttö jäi kun pomo vaihtu. Sä voit tietty komentaa Iran ottamaa käyttöön luokituksensa.”
Kolmas ei vastannut tietenkään mitään, piikki ymmärrettiin ja vastaanotettiin.
“Ei onnaa,” Vora sanoi. ”Neljäs sano ettei heillo ny mitään tarpeeks lähellä meidän lastii.”
Huone oli hiljaa. Ruuat oli syöty ja optimistinen tunnelma alkoi haihtua huoneesta ilmastoinnin imun mukana. Vora komensi kartalle Erosin kaikkien lastien sijainnit.
“Mahtavaa,” Kolmas sanoi hiljaa.
“No onko niillä edes puskuetäisyydellä mitään?” Jana kysyi ja epätoivo alkoi hiljalleen kalvaa hänen luitaan taas. “Jos ne voi irrottaa hinaajia esmes tosta lastista.”
Jana osoitti lähinnä heidän Gaspra-Au:ta olevaa Erosin lastia, joka oli kuitenkin ahdistavan kaukana.
“Ne vois kiihdyttää hinaajat meidän kultaa päin ja puskee sen radan ohi Kuun.”
“Hinaajat on liian kevyitä,” Merkos vastasi. “Mä voin laskee onkse mahdollista mut ei varmaan oo.”
“Meillon ny jotain yheksätoista tuntii jälellä,” Kolmas sanoi. “Ennenkun on liian myöhästä pyytää armeijaa avuks. Pitäskö ruveta laskemaan mahdollisii ratoi puskun jälkeen jotta tiädetää kannattaako lähtee koko hommaan vai antaa kullan pamahtaa Kuuhun?”
“Armeija ei varmaan suastu kertomaan etukäteen puskuvoimaa ja ratoja,” Vora sanoi. “Meidän pitää laskee arvaamalla.”
“Mulla on pari hemmoo laskemassa jo,” Merkos sanoi. “Ne alotti äsken kon mä soitin niille tossa tauolla. Me saadaan varmaa jotai arvauksia parissa tunnissa.”
Iran puhelin soi. Muut odottivat hiljaa kun Ira kuunteli suljetulta kanavalta puhelua ja kommentoi sanoilla “joo”, “ai”, “niin” ja “kuulemiin”.
Ira sulki puhelimen ja sanoi Janalle: “Homma vahvistu: pojat sano et sitä antennii on peukaloitu. Siinon kiinni omalla akulla toimiva vahvistin joka on pistetty paikalleen aikasintaa pari kuukautta sitte.”
“Hetki hetki,” Merkos sanoi. “Mitäs tää ny tarkottaa?”
“Meijän kultalastin virheelline kiihdytys on tahalline,” Jana vastasi. Hänen työpaikkansa oli juuri pelastunut. Ira nyökkäsi:
“Joku on nähny ison vaivan ettei me saada siitä kullasta hintaa.”
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
osa 5: 18.1.2234: Gaspra-asteroidilla riidellään ja koetetaan pelastaa kultalasti
“Se oli sun vahtis, sun olis pitäny nähdä se helevetin virhe!” Kolmas Johtaja Miehisempi huusi Janalle. “Me saadaan kaikki kaivaa aivan vitusti muita metalleja täällä ennenkun se kultalastin menetys on kuitattu. Ja tiedoksi vaan, mä soitin jo vakuutusyhtiöön, ne sano et vakuutus korvaa vaan hinaajat, ei lastia.”
Jana, Kolmas, Vora Talousjohtaja Miehisempi, Ira Turvallisuus Naisempi ja Merkos Lastaaja Miehisempi istuivat kotiasemalla puolen geen palaverihuoneessa. Tai siis Kolmas seisoi, vihaisena ja punaisena. Kartat pöydän keskellä seurasivat '22331120 Gaspra-Au' -lastin vääjäämätöntä kulkua kohti Kuuta. Lastin virheellisestä kiihdytyksestä oli nyt kulunut viisi tuntia.
“No enpä nähny,” Jana vastasi. “Ja en osaa sanoo vielä miksen, mut meidän on ihan turha vielä miettii syyllisyysjuttui, kuuden päivän päästä on sitten hyvin aikaa...”
Kolmas räjähti uudestaan:
“Jossä saatana luulet etmää rauhotun sitten kun kulta on tuhannen pillun päreinä Kuun kamaralla...”
“No en vittu luule!” Jana huusi takasin nousten seisomaan kanssa. “Mut meillon loppuelämä aikaa höyrytä eli mitä jos koitettais pelastaa se kulta enste!”
“Jana on oikeessa,” Vora Talousjohtaja aloitti, mutta Merkos keskeytti:
“Sitäpaitti Toinen Johtaja Naisempi olis kuljettanu sen lastin laivalla.”
Jana heitti varoittavan katseen Merkosille, mutta ei Merkos mitään huomannut. Merkos osoitti Kolmasia:
“Sää halusit tehdä vaikutuksen uutena pomona ja pistit meidän parhaan lastin junan kyytiin ettei tulis niin paljo kuluja. No nyt tuli kuluja, ja sää pistät vielä syyn työntekijäs niskaan, vitun saatanan ääliö!”
Jana sulki silmänsä, mutta näki selvästi luomiensa läpi kuinka Kolmas muuttui vihreästä sinisen kautta punaiseksi. Jana mietti kuinka iso räjähdys syntyy, jos Johtajan koko massa muuttuu puhtaaksi energiaksi.
“Odottakaa!” Ira Turvallisuus Naisempi huusi ja hypähti seisomaan. “Mä vedän tähän väliin kitarasoolon!”
Muut katsoivat Iraa kun tämä veti ilmakitaralla pari tahtia ulisten samalla suullaan ylä-ääniä. Kolmas oli selvästi hämmentynein. Ilmeisesti Kolmas ei tiedä mikä on kitara, Jana ajatteli. Vora keskeytti soolon:
“Nyt kun kaikki paitti mä on saanu pullistella niin palattaisko asiaan? Mittää eioo vielä menetetty, mut vaikeeta tulee olemaan sen päättäminen et miten edetään.”
Kaikki istuivat ja antoivat Voran jatkaa:
“Tarkat laskelmat on ny tullu Kuusta ja meijän omat mittaukset vahvistaa nää: kultalasti kiihdytti ajoainetankit lähes tyhjäksi kolmekuuskahessa sekunnissa mikä oli melkonen saavutus eikä sellasta olis pitäny tapahtua vaikka mitä kävis. Mutta lasti onny putoomassa Kuuhun sellasta vauhtia että mitään kerättävää ei jää paitti kullanhuuhtojille. Lastin massa on kaheksakyt kilotonnia ja nopeus sitä luokkaa et sitä ei saa jarrutettua millään mitä vois lähettää Kuusta tai Maasta järkevään hintaan. Sen pystyis puskemaan ohi Kuun just ja just, alustavasti siinä törmäyksessä tuhoutuis kymmene prossaa lastista. Armeija, jolla on riittävän järeet puskijat laskuttais senverran, että meille jäis lastin arvosta myytävää jälelle noin kolkyt prossaa. Jos se siis saatais myöhemmin kii. Jos me päädytään puskemaan lastii nii se pitää päättää seuraavan kahenkymmenen tunnin sisällä.”
“Mitkä mahikset se olis saada puskun jälkeen kiinni?” Jana kysyi.
“Sitä ei oo pystytty laskemaan vielä,” Vora vastasi. “Mut voisin arvata et me joudutaa siinäkin käyttään ulkopuolista apuu joka ottais vielä oman osuuden, jos se siis onnistuis. Eli mun miälestä se on niinku viimenen keino.”
“Ookoo,” sano Kolmas. ”Mut esmes viidesosa kaheksastakytä kilotonnia on vielä kuustois kilotonnia kultaa, mikä on arvoltaan ihan kohtuu paljon.”
Joo niin on, Jana ajatteli. Mutta siinä tapauksessa Jana saisi kenkää, koska hänen syykseen kasattaisiin 64 kilotonnin kultamäärän tappiot.
“Mitäs muuta me voidaan tehä?” Jana kysyi. “Mites Erosin juna? Onko niillä menossa Maakuuhun päin mittää halvempaa lastii, josta voitas ostaa hinaajia irti?” Muistaakseni tällasta on tehty ennenki. Erosin mainarit varmaan rokottais meitä vähemmän ku armeija.”
“Vitu hyvä idea!” Merkos sanoi. “Eros on ny aika lähellä Maakuuta.” Merkos näytti kartalta asteroidi Erosin sijainnin ja komensi Erosin lastien lentoradat näkyviin.
“Ja niitten junan ajokaistakin on aikast lähellä meijän ajokaistaa. Niillä vois säkällä olla lasti menossa lähellä meidän kultaa.”
“Mä pistän sinne ny heti viestin,” Vora sanoi. “Mä tunnen Neljäs Johtaja Naisempin, se vetää Erosin toimintaa. Erosiin on kakskyt minsaa viivettä suuntaansa, hakekaa mulle ja itellenne ruakaa ja piristeitä.”
Matkalla kanttiinista takaisin palaverihuoneeseen Kolmas lähestyi Janaa ja kysyi hiljaa:
“Onko tolla Iralla kaikki kotona? Mitä se shoumeininki oikeen oli? Ja miks se on ylipäänsä mukana tässä paltsussa?”
Jana katsoi Kolmasia. Yrittääkö se tehdä sovintoa? Ehkä Kolmas tajusi, että Janalla on täällä Gaspralla aika paljon vaikutusvaltaa, ja jos Erosista saadaan halvalla apua, Janasta tulee sankari eikä uhri. Onneksi heillä oli molemmilla ruoka-annokset käsissään, muuten Jana olisi saattanut tirauttaa Kolmasia päin näköä.
“Ira Turvallisuus Naisempi,” Jana vastasi. “Yks olettamus mulla on et tää koko juttu on tahallaan tehty. Se koodivirhe on ihan helvetin läpinäkyvä, ja se sytytyksen lähetysantennin tehopiikki oli käsittämätön. Turvallisuus tsekkaa paraillaan sitä antennii ja ilmoittaa Iralle heti jos jotai epämäärästä löytyy.”
“Onks Ira meidän turvallisuuden pomo?” Kolmas kysyi. “Eihän sillo luokitusta ees.”
Jana oli odottanut tätä kysymystä, ja nyt maailma oli paljon kauniimpi paikka.
“Onpas,” Jana vastasi. “Ira on oikeesti Kolmas niinku sä. Mut meijän edelline pomo oli Toinen Johtaja Naisempi, jote Iran korkeempi luokitus oli Iran miälestä vähän pullistelua joten hän päätti sitte käyttää täällä etunimeään, niinku Voraki. Ja Ira piti Toinensia parempana johtajana kuin itteensä. Ja sitte se etunimen käyttö jäi kun pomo vaihtu. Sä voit tietty komentaa Iran ottamaa käyttöön luokituksensa.”
Kolmas ei vastannut tietenkään mitään, piikki ymmärrettiin ja vastaanotettiin.
“Ei onnaa,” Vora sanoi. ”Neljäs sano ettei heillo ny mitään tarpeeks lähellä meidän lastii.”
Huone oli hiljaa. Ruuat oli syöty ja optimistinen tunnelma alkoi haihtua huoneesta ilmastoinnin imun mukana. Vora komensi kartalle Erosin kaikkien lastien sijainnit.
“Mahtavaa,” Kolmas sanoi hiljaa.
“No onko niillä edes puskuetäisyydellä mitään?” Jana kysyi ja epätoivo alkoi hiljalleen kalvaa hänen luitaan taas. “Jos ne voi irrottaa hinaajia esmes tosta lastista.”
Jana osoitti lähinnä heidän Gaspra-Au:ta olevaa Erosin lastia, joka oli kuitenkin ahdistavan kaukana.
“Ne vois kiihdyttää hinaajat meidän kultaa päin ja puskee sen radan ohi Kuun.”
“Hinaajat on liian kevyitä,” Merkos vastasi. “Mä voin laskee onkse mahdollista mut ei varmaan oo.”
“Meillon ny jotain yheksätoista tuntii jälellä,” Kolmas sanoi. “Ennenkun on liian myöhästä pyytää armeijaa avuks. Pitäskö ruveta laskemaan mahdollisii ratoi puskun jälkeen jotta tiädetää kannattaako lähtee koko hommaan vai antaa kullan pamahtaa Kuuhun?”
“Armeija ei varmaan suastu kertomaan etukäteen puskuvoimaa ja ratoja,” Vora sanoi. “Meidän pitää laskee arvaamalla.”
“Mulla on pari hemmoo laskemassa jo,” Merkos sanoi. “Ne alotti äsken kon mä soitin niille tossa tauolla. Me saadaan varmaa jotai arvauksia parissa tunnissa.”
Iran puhelin soi. Muut odottivat hiljaa kun Ira kuunteli suljetulta kanavalta puhelua ja kommentoi sanoilla “joo”, “ai”, “niin” ja “kuulemiin”.
Ira sulki puhelimen ja sanoi Janalle: “Homma vahvistu: pojat sano et sitä antennii on peukaloitu. Siinon kiinni omalla akulla toimiva vahvistin joka on pistetty paikalleen aikasintaa pari kuukautta sitte.”
“Hetki hetki,” Merkos sanoi. “Mitäs tää ny tarkottaa?”
“Meijän kultalastin virheelline kiihdytys on tahalline,” Jana vastasi. Hänen työpaikkansa oli juuri pelastunut. Ira nyökkäsi:
“Joku on nähny ison vaivan ettei me saada siitä kullasta hintaa.”
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 4
Tämä seuraava jakso sijoittuu epämääräisesti J.R.R. Tolkienin Keski-Maahan. Nimiä Nenuial, Turin Turambar, Imladris, Emun Sûl, Mitheithel, Melkor, Annatar ja Minastir nyt ainakin käytän ilman minkäänlaisia lupia. Anteeksi.
Nimi:Vaikea matka
Osa 4: Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Dagor Nenuial päättyi justiina
Aldor Eldelin pyyhki viimeiset mustat veret terästään, mutta oli edelleen valmis iskemään pään irti keneltä tahansa, joka osoittaisi miekkaansa häntä kohti. Aseöljy oli loppu, hänen pitäisi puhua varustemestarille täydennyksestä. Nenuial-järven ranta oli luultavasti tyhjennetty örkkien toimesta jo aikoja sitten, täältä kaupungista tuskin löytyisi muuta kuin vapautettavia haamuja. Aldor mietti: tulimme liian myöhään, kuninkaan olisi pitänyt toimia nopeammin. No nyt on toimittu, ja sota jatkunisi muutaman päivän levon jälkeen.
”Tervehdys Malnidirinpoika!" kuului huuto Aldorin takaa, eikä Aldor tunnistanut miehen ääntä.
Viides Omenakauppias Miehisempi päätteli, että huutaja on peliäly, vaikkakin viivenarkolepsia tapahtui oikean pituisena. Aldorin isän nimeä ei pitäisi kenenkään muun tietää kuin Viidesin itsensä.
Aldor kääntyi ja tervehti: ”Olette erehtynyt miehestä, hyvä númedan! Olen Aldor Eldelin, ja isäni nimi on minulle tuntematon.” Huutajalla ei ollut sotilasasua eikä tunnistettavia arvomerkkejä yllään.
”Erehtynyt olette tekin, Aldor Eldelin," vastasi mies. ”En ole númedan, en ole koskaan ylittänyt läntisiä meriä, tämä kaupunki on synnyinsijani.” Mies osoitti surullisena kohti raunioituneen kaupungin keskustaa.
Aldor vastasi: ”Ah, olen totisesti erehtynyt, ja pahoillani. Menetyksenne on varmasti raskas. Tunnen suurta surua sukulaisteni kärsimyksistä täällä. Mutta nyt on koston aika koittanut! Oletteko piileskellyt kaupungissa koko miehityksen ajan? Ja mikä onkaan nimenne?”
”Olen Turambar," vastasi mies. ”Ja menneisyyteni on saman lainen kuin Ensiajan samannimisellä sankarilla, vaikkakaan ei yhtä suuri.”
Viides ei juuri tuntenut Ensiajan historiaa, mutta nimi oli hänelle hämärästi tuttu.
”Voinko auttaa, Turambar?," Aldor kysyi.
”Voitte tarjota oluen," vastasi Turambar. ”Númedain aikoo juhlia voittoa, kunhan örkkiruhot on poltettu. Jos minulla ei ole sotilasseuraa, minut lähetetään muiden pelastettujen mukana Harmaisiin Satamiin. Minä haluan totisesti ennemmin liittyä Minastirin joukkoihin, ja lyödä Annatarin!”
Voisi olla vakoojahahmo, Viides ajatteli. Peli ei usein lähettänyt tehtäviä pelaajien eteen, mutta tämä tuntui juuri sellaiselta. Jos hän kieltäytyisi, joku muu pelaaja saattaisi saada tämän Turambarin selvitettäväkseen.
Aldor vastasi: ”Olkoon. Minun on osoitettava teidät kapteenilleni myöhemmin, mutta tänä iltana olette vieraani, ja juhlistamme voittoamme yhdessä! Voinemme sinutella, hyvä Turambar?”
Turambar epäröi. ”Totta kai, hyvä Aldor, mutta tietäkää, että olin tämän kaupungin vartioston kapteeni, joten jos arvoni tunnistetaan, olen yläpuolellanne komentoketjussa.”
”Jos näin on, teen kaikkeni, että saatte arvonne takaisin, mutta toivon, että hyväksytte ystävyyteni, ja voimme palata muodollisempaan keskustelutapaan myöhemmin.” Aldor hymyili.
”Ah, paskat," Turambar vastasi. ”Olet oikeassa. Jos tarjoat minulle paikan joukoissa, en ikänä katso sinua alamaisekseni, vaikka saisinkin arvoni takaisin. Olet juuri vapauttanut kaupunkini. En voi kuin kiittää ja se on liian vähän.”
Paskat? Viides hämmentyi. Olisiko tässä sittenkin pelaaja vastassa?
Auringon laskiessa tummat pilvet ruumiiden kokoista alkoivat jo haihtua kirkkaalle taivaalle. Juhlapöydät oli rakennettu kauas kokoista, mutta örkkien lihan hajusta ei oltu täysin päästy. Omat menetykset haudattiin Nenuialin rantakaupungin hautausmaalle, mutta aatelisten ruumiit lähtisivät heti aamulla länteen vankkureilla ja sittemmin meren yli ja takaisin Númenoriin.
Aldor naukkaili toista tuoppiaan ja tervehti tovereitaan, jotka kaikki kertoivat voitoistaan. Joka kersantti uskoi oman joukkueensa ratkaisseen taistelun Minastirille, mutta Aldor tiesi, että voitto oli ollut helppo; númedainin ylivoima oli suhteeton Annatarin joukkoihin nähden. Isoin taistelu olisi vielä edessä.
Aldor puhui kapteenilleen Turambarista. Kapteeni oli löytänyt Nenuialin vartioston kirjanpitoa, ja Turambar totisesti vahvistui kaupungin Kapteeniksi. Mies ei ollut jättänyt puolustustaan, ja oli ilmeisesti menettänyt tajuntansa Annatarin lähettämien kalmanhuurujen keskellä. Hänen aseenkantajansa oli piiloittanut hänet, ja hän oli piileskellyt raunioituneen kaupungin kellareissa ja viemäreissä koko miehityksen ajan. Aseenkantaja oli myös selvinnyt ja oli nyt matkalla Satamiin.
Aldor suositteli kapteenilleen Turambaria, ja kapteeni antoi Aldorille luvan ottaa Turambar omaan joukkueeseensa.
Viides päätti varmistaa Turambarin, mikä ei ehkä ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista. Mutta jos Turambar oli pelaaja, Viidesillä olisi oikeus keskustella hänen kanssaan ennenkuin hyväksyisi hänet lähelleen. Viivenarkolepsian pituuden mukaan tämä mahdollinen pelaaja toimi Kuussa. Viides avasi keskusteluhaun pelinimelle ”Turambar”. Pelaajanimikkeitä löytyi Kuusta yli 1200, mutta vain 9 oli samalla kentällä kuin hän. Yksikään heistä ei myöntynyt hänen Turambarikseen. Viides innostui. Tämä oli joko pelijohtaja, tai helvetin hyvin tehty peliäly. Peliäly olisi helppo tunnistaa, jos tiesi mitä haki. Viides avasi Tolkien-referenssin ”Turambar," ja latasi siihen liittyvät pelitiedot.
Aldor istui takaisin pöytään Turambarin viereen.
”Tervetuloa!” Aldor huudahti. ”Jos entiselle Nenuialin kapteenille sopii, hän on minun yksikköni sotilas tästä eteenpäin! Varustemestari Geldorille voit puhua aseista ja panssareista. Ylihuomenna jatkamme marssia Emyn Sûlille, ja sieltä etelään ja itään, kohti Imladrisia, jota Annatar piirittää. Vihollinen on luultavasti jo hyljännyt Emyn Sûlin kukkulat ja pyrkii keskittämään joukkonsa Mitheithel-joen itäpuolelle.”
”No alkaahan tapahtua!” Turambar vastasi. ”Puhun Geldorille heti huomisaamuna. Mutta nyt on aika juhlia!”
Turambar löi pöytään pullon, jossa näytti olevan olutta vahvempaa. Aldor antoi Turambarin kaataa heille molemmille aimo annoksen.
”No niin,” Aldor sanoi. ”Kerropa siitä Ensiajan suuresta sankarista, jonka mukaan sinut on nimetty. Minun pitää tunnustaa, etten tunne historioita niin hyvin kuin oppineen pitäisi, mutta vanhat haltiain sodat kiinnostavat minua kyllä.”
”Ah, surullinen tarina,” Turambar huokaisi. ”Turin Turambar oli ihmismies, jonka Vihollinen Melkor kirosi, ja joka koitui koko perheensä kohtaloksi. Hänen tarinansa on pitkä, ja pimeyttä täynnä.”
Ensimmäinen virhe, Viides ajatteli. Peliäly ei käyttäisi Melkor-nimeä, kenenkään paitsi oppineimpien ei pitäisi sitä nimeä tietää tähän maailman aikaan. Lupaavaa, tässä olisi pelijohtaja vastassa, ja vielä luultavasti aloittelija. Vielä yksi testi.
Aldor lausui: ”Aivan, Turin Turin Turambar! Kerrotaan myös, että hän nousee Dagor Dagorathin aikaan ja lyö Melkorin, siis mieshän on oikea legendojen legenda!”
Turambar hätkähti. ”Tuota en ole kuullut. Taitaakin olla niin, että tiedät enämpi historioista kuin myönnät? Númedainilla sanotaan olevan tietämystä, jota Keski-Maan ihmisiltä paljon uupuu.”
Viides säikähti: Meninkö liian pitkälle? Minut voidaan sulkea pelistä, jos puhun sopimattomia. Ja tämä “Turambar” ei korjannut toistovirhettä, minkä peliäly olisi luultavasti tehnyt. Parasta lopettaa testaaminen.
”Pelkkää legendaa, jostain runosta lapsena opittua," Aldor sanoi. ”Eipä siitä sen enämpää. Kaada toinen annos!”
Aldor ja Turambar päihtyivät ja Turambar kertoi Aldorille Turin Turambarin tarun.
Viides Omenakauppias Miehisempi syötti aivoihinsa humalaa realistisessa suhteessa, ja heräsi vasta kun laiva hälytti hänet tuntia ennen jarrutuksen alkua. Puhelin soi melkein samantein.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Nimi:Vaikea matka
Osa 4: Toinen Aika, syksyllä vuonna 1700: Dagor Nenuial päättyi justiina
Aldor Eldelin pyyhki viimeiset mustat veret terästään, mutta oli edelleen valmis iskemään pään irti keneltä tahansa, joka osoittaisi miekkaansa häntä kohti. Aseöljy oli loppu, hänen pitäisi puhua varustemestarille täydennyksestä. Nenuial-järven ranta oli luultavasti tyhjennetty örkkien toimesta jo aikoja sitten, täältä kaupungista tuskin löytyisi muuta kuin vapautettavia haamuja. Aldor mietti: tulimme liian myöhään, kuninkaan olisi pitänyt toimia nopeammin. No nyt on toimittu, ja sota jatkunisi muutaman päivän levon jälkeen.
”Tervehdys Malnidirinpoika!" kuului huuto Aldorin takaa, eikä Aldor tunnistanut miehen ääntä.
Viides Omenakauppias Miehisempi päätteli, että huutaja on peliäly, vaikkakin viivenarkolepsia tapahtui oikean pituisena. Aldorin isän nimeä ei pitäisi kenenkään muun tietää kuin Viidesin itsensä.
Aldor kääntyi ja tervehti: ”Olette erehtynyt miehestä, hyvä númedan! Olen Aldor Eldelin, ja isäni nimi on minulle tuntematon.” Huutajalla ei ollut sotilasasua eikä tunnistettavia arvomerkkejä yllään.
”Erehtynyt olette tekin, Aldor Eldelin," vastasi mies. ”En ole númedan, en ole koskaan ylittänyt läntisiä meriä, tämä kaupunki on synnyinsijani.” Mies osoitti surullisena kohti raunioituneen kaupungin keskustaa.
Aldor vastasi: ”Ah, olen totisesti erehtynyt, ja pahoillani. Menetyksenne on varmasti raskas. Tunnen suurta surua sukulaisteni kärsimyksistä täällä. Mutta nyt on koston aika koittanut! Oletteko piileskellyt kaupungissa koko miehityksen ajan? Ja mikä onkaan nimenne?”
”Olen Turambar," vastasi mies. ”Ja menneisyyteni on saman lainen kuin Ensiajan samannimisellä sankarilla, vaikkakaan ei yhtä suuri.”
Viides ei juuri tuntenut Ensiajan historiaa, mutta nimi oli hänelle hämärästi tuttu.
”Voinko auttaa, Turambar?," Aldor kysyi.
”Voitte tarjota oluen," vastasi Turambar. ”Númedain aikoo juhlia voittoa, kunhan örkkiruhot on poltettu. Jos minulla ei ole sotilasseuraa, minut lähetetään muiden pelastettujen mukana Harmaisiin Satamiin. Minä haluan totisesti ennemmin liittyä Minastirin joukkoihin, ja lyödä Annatarin!”
Voisi olla vakoojahahmo, Viides ajatteli. Peli ei usein lähettänyt tehtäviä pelaajien eteen, mutta tämä tuntui juuri sellaiselta. Jos hän kieltäytyisi, joku muu pelaaja saattaisi saada tämän Turambarin selvitettäväkseen.
Aldor vastasi: ”Olkoon. Minun on osoitettava teidät kapteenilleni myöhemmin, mutta tänä iltana olette vieraani, ja juhlistamme voittoamme yhdessä! Voinemme sinutella, hyvä Turambar?”
Turambar epäröi. ”Totta kai, hyvä Aldor, mutta tietäkää, että olin tämän kaupungin vartioston kapteeni, joten jos arvoni tunnistetaan, olen yläpuolellanne komentoketjussa.”
”Jos näin on, teen kaikkeni, että saatte arvonne takaisin, mutta toivon, että hyväksytte ystävyyteni, ja voimme palata muodollisempaan keskustelutapaan myöhemmin.” Aldor hymyili.
”Ah, paskat," Turambar vastasi. ”Olet oikeassa. Jos tarjoat minulle paikan joukoissa, en ikänä katso sinua alamaisekseni, vaikka saisinkin arvoni takaisin. Olet juuri vapauttanut kaupunkini. En voi kuin kiittää ja se on liian vähän.”
Paskat? Viides hämmentyi. Olisiko tässä sittenkin pelaaja vastassa?
Auringon laskiessa tummat pilvet ruumiiden kokoista alkoivat jo haihtua kirkkaalle taivaalle. Juhlapöydät oli rakennettu kauas kokoista, mutta örkkien lihan hajusta ei oltu täysin päästy. Omat menetykset haudattiin Nenuialin rantakaupungin hautausmaalle, mutta aatelisten ruumiit lähtisivät heti aamulla länteen vankkureilla ja sittemmin meren yli ja takaisin Númenoriin.
Aldor naukkaili toista tuoppiaan ja tervehti tovereitaan, jotka kaikki kertoivat voitoistaan. Joka kersantti uskoi oman joukkueensa ratkaisseen taistelun Minastirille, mutta Aldor tiesi, että voitto oli ollut helppo; númedainin ylivoima oli suhteeton Annatarin joukkoihin nähden. Isoin taistelu olisi vielä edessä.
Aldor puhui kapteenilleen Turambarista. Kapteeni oli löytänyt Nenuialin vartioston kirjanpitoa, ja Turambar totisesti vahvistui kaupungin Kapteeniksi. Mies ei ollut jättänyt puolustustaan, ja oli ilmeisesti menettänyt tajuntansa Annatarin lähettämien kalmanhuurujen keskellä. Hänen aseenkantajansa oli piiloittanut hänet, ja hän oli piileskellyt raunioituneen kaupungin kellareissa ja viemäreissä koko miehityksen ajan. Aseenkantaja oli myös selvinnyt ja oli nyt matkalla Satamiin.
Aldor suositteli kapteenilleen Turambaria, ja kapteeni antoi Aldorille luvan ottaa Turambar omaan joukkueeseensa.
Viides päätti varmistaa Turambarin, mikä ei ehkä ollut ihan kaikkien sääntöjen mukaista. Mutta jos Turambar oli pelaaja, Viidesillä olisi oikeus keskustella hänen kanssaan ennenkuin hyväksyisi hänet lähelleen. Viivenarkolepsian pituuden mukaan tämä mahdollinen pelaaja toimi Kuussa. Viides avasi keskusteluhaun pelinimelle ”Turambar”. Pelaajanimikkeitä löytyi Kuusta yli 1200, mutta vain 9 oli samalla kentällä kuin hän. Yksikään heistä ei myöntynyt hänen Turambarikseen. Viides innostui. Tämä oli joko pelijohtaja, tai helvetin hyvin tehty peliäly. Peliäly olisi helppo tunnistaa, jos tiesi mitä haki. Viides avasi Tolkien-referenssin ”Turambar," ja latasi siihen liittyvät pelitiedot.
Aldor istui takaisin pöytään Turambarin viereen.
”Tervetuloa!” Aldor huudahti. ”Jos entiselle Nenuialin kapteenille sopii, hän on minun yksikköni sotilas tästä eteenpäin! Varustemestari Geldorille voit puhua aseista ja panssareista. Ylihuomenna jatkamme marssia Emyn Sûlille, ja sieltä etelään ja itään, kohti Imladrisia, jota Annatar piirittää. Vihollinen on luultavasti jo hyljännyt Emyn Sûlin kukkulat ja pyrkii keskittämään joukkonsa Mitheithel-joen itäpuolelle.”
”No alkaahan tapahtua!” Turambar vastasi. ”Puhun Geldorille heti huomisaamuna. Mutta nyt on aika juhlia!”
Turambar löi pöytään pullon, jossa näytti olevan olutta vahvempaa. Aldor antoi Turambarin kaataa heille molemmille aimo annoksen.
”No niin,” Aldor sanoi. ”Kerropa siitä Ensiajan suuresta sankarista, jonka mukaan sinut on nimetty. Minun pitää tunnustaa, etten tunne historioita niin hyvin kuin oppineen pitäisi, mutta vanhat haltiain sodat kiinnostavat minua kyllä.”
”Ah, surullinen tarina,” Turambar huokaisi. ”Turin Turambar oli ihmismies, jonka Vihollinen Melkor kirosi, ja joka koitui koko perheensä kohtaloksi. Hänen tarinansa on pitkä, ja pimeyttä täynnä.”
Ensimmäinen virhe, Viides ajatteli. Peliäly ei käyttäisi Melkor-nimeä, kenenkään paitsi oppineimpien ei pitäisi sitä nimeä tietää tähän maailman aikaan. Lupaavaa, tässä olisi pelijohtaja vastassa, ja vielä luultavasti aloittelija. Vielä yksi testi.
Aldor lausui: ”Aivan, Turin Turin Turambar! Kerrotaan myös, että hän nousee Dagor Dagorathin aikaan ja lyö Melkorin, siis mieshän on oikea legendojen legenda!”
Turambar hätkähti. ”Tuota en ole kuullut. Taitaakin olla niin, että tiedät enämpi historioista kuin myönnät? Númedainilla sanotaan olevan tietämystä, jota Keski-Maan ihmisiltä paljon uupuu.”
Viides säikähti: Meninkö liian pitkälle? Minut voidaan sulkea pelistä, jos puhun sopimattomia. Ja tämä “Turambar” ei korjannut toistovirhettä, minkä peliäly olisi luultavasti tehnyt. Parasta lopettaa testaaminen.
”Pelkkää legendaa, jostain runosta lapsena opittua," Aldor sanoi. ”Eipä siitä sen enämpää. Kaada toinen annos!”
Aldor ja Turambar päihtyivät ja Turambar kertoi Aldorille Turin Turambarin tarun.
Viides Omenakauppias Miehisempi syötti aivoihinsa humalaa realistisessa suhteessa, ja heräsi vasta kun laiva hälytti hänet tuntia ennen jarrutuksen alkua. Puhelin soi melkein samantein.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 3
Jipiijipii, tekstiä senkun tulee vaan. Minulla ei muuten ole hajuakaan voiko Gaspra-asteroidilta löytyä kultaa, mutta kaveri löysi tällaisen wikistä.
nimi: Vaikea matka
osa 3: 18.1.2234: Lastaajan huonompi hetki asteroidilla
“Sytytys tee miinus kolkytä," Jana Lastaaja Naisempi lateli kuulutuksen. Luultavasti kukaan ei kuunnellut, paitsi Kuussa noin puolen tunnin kuluttua. Kuusta oli tullut viimeinen lähtöselvitys pari minuuttia sitten. Juna kulki aikataulussa.
“Tee miinus kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaksi, yksi, sytytys. Vallisreita, Gaspra, kuitakkaa sytytys.”
Jana katsoi lähetystornin ikkunasta kuinka lastin hinaajien fuusioliekit syttyivät parin sekunnin viiveellä. Kymmenen megatonnia rautamalmia alkoi hiljalleen kiihdyttää Kuuta kohti. Valvontavuoro päättyisi vasta kun lasti olisi turvallisesti viiden valosekunnin päässä Gaspralta. Pikan Lastaaja Miehisempi tulisi hänen tilalleen varmistamaan kiihdytyksen päättämisen.
Viidenkymmenen minuutin kuluttua Kuusta tuli kuittausviesti, joka pilasi Janan työvuoron:
“Gaspra, Vallis Rheita, kiihdytys keskeytetty yliohjauksella, kuitakkaa lastille ny heti!”
Jana toimi ja pamautti keskeytysnappulan melkein rikki. Hän varmisti että lähetysantenni välitti viestin ja odotti pari tuskaisaa sekuntia. Fuusioliekit sammuivat. Jana antoi lastivirhehälytyksen käsin näppäilemällä. Hän pelkäsi, että hänen äänensä murtuisi eikä järjestelmä ymmärtäisi häntä. Kaverit totisesti kiittelisivät Janaa, kaikkien vapaavuorot paloivat juuri nyt. Onneksi lastausjohtajaa ei saanut häiritä ennenkuin hän itse antaisi luvan.
“Vallisreita, Gaspra, keskeytys suoritettu aaöö... voitte kommentoida," Jana aloitti, päässä soi kuitenkin: siinä meni koko porukan kuukauden palkkiot. “Alotan virhetarkistuslistan läpittekäynnin, lähetän sen datan teille suorana kans.”
Järjestelmä alkoi käydä tarkistuslistaa läpi syöttäen tiedot suoraan Janan päänäytölle. Mitään ei löytynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin. Jana kirjoitti raportin lastivirhehälytyksen viitteeksi, jotta muut eivät luulisi että ollaan jonkinlaisessa hengenvaarassa. Kuu vastasi:
“Gaspra, Vallis Rheita. Tässä nopee kommentointi, tän data on lähetetty teille: saimme sytytyslaskennan ookoo, sitte havaittiin fuusioliekit oikeeseen aikaan, mutta sitte me saatiin niitten lisäks teijän sytytyksen lähetysantennin välittämä komentosarja. Se käytti neljää ylimäärästä taajuutta, se oli iha liian voimakas ja sit se sytytti lastin '22331120 Gaspra-Au' hinaajien fuusioajot ja viälä täydellä teholla. Me saatiin ne lakkaamaan ihan kyllä heti, mut ne soitti täysillä jotain kuus minsaa.”
Janan mieli musteni. “Gaspra Au” oli kultalasti, joka oli junan Kuun puoleisessa päässä jo. Se oli heidän paras lastinsa moneen vuoteen. Jana mietti: mitähän kuusi minuuttia tarkoittaa? Kuu jatkoi:
“'22331120 Gaspra-Au' on ensimmäiste laskujen perusteella syöksymäsä tossa 150 tunnin päästä pitkälti ohitte vastaanottopinnan, ja suoraa päin Kuun kamaraa ja melkosella räjähdysnopeudella. Se ei näilä näkymin vaaranna kettää, mut lasti on mennyttä... oon pahoillani. Ainut mitä me voitas tehä on suistaa se radaltaa ohi Kuun, mut sekin tulis kalliiksi, eikä sitä lastii silti kait pystys pelastaan. Mutta on täs ny viälä yli kuus päivää aikaa... vahvistakaa muute se virhe lähetysantennin ohjauksessa.”
Jana mietti kuumeisesti. Hyvät puolet: Kukaan ei ilmeisesti ole vaarassa Kuussa. Tämän päivän lasti on turvassa ja myöhästynee vain muutaman tunnin. Gaspra-Au ei ole vielä tuhannen päreinä, jotain voidaan keksiä. Huonot puolet: jos se ei ole Jana, joka keksii jotain, Jana saa luultavasti kenkää koko mainarivyöhykkeltä. Terve taas Kuu ja jäänkaivaus, millä hän uransa aloitti.
Jana kuittasi Kuun kommentit ja aloitti sytytyksen lähetysantennin virheen etsinnän. Hän löysi muutamassa minuutissa antennin ohjelmistosta jotain aivan käsittämätöntä koodisoopaa. Se oli aiheuttanut viiden peräkkäisen signaalin lähetyksen eri kaistoilla, ja vielä teholla, joka oli kymmenkertaisesti yli sen rajan, jota lähetysantennin pitäisi ylipäänsä pystyä lähettämään.
“Vallisreita, Gaspra, mää vahvistan sen sytytyksen lähetysantennin ohjausvirheen," Jana ilmoitti Kuuhun. “Näyttäs bugilta alustavasti, me alotetaan analysointi heti. Tää virhe ei näkynykkun tarkistin koodin kolme tuntia sitten.”
Selittelyä. Ei kannata.
“Ja me tarkistetaan myös tän päivän lastin, se oli siis '22340118 Gaspra-Fe', niin sen hinaajien kunto ja jos ne on ookoo nii jatketaan kiihdytystä kolmen tunnin päästä, sopiikos se teille?”
Ne viisikymmentä minuuttia, jotka menivät Kuun vastauksen odottamiseen, kuluivat Janalta siihen kun hän tuijotti virheellistä koodia ja alkoi hiljalleen pelon lisäksi suuttua ohjelmiston tuntemattomalle koodaajalle, jonka moka luultavasti veisi hänen työpaikkansa. Mutta minun olisi se pitänyt löytää, Jana ajatteli. Siihen ainakin tutkimuksissa tultaisiin päätymään.
“Joo se on ookoo,” Kuu vastasi. “Siis Gaspra, Vallis Rheita, se '22340118 Gaspra-Feen' kiihdytyksen jatkamine on ookoo. Me ruvetaan nyt kattomaan tarkemmin sitä teidän Gaspra-Au-lastin liikerataa ja pistetään teille sitten tietoa missä mennään ku sitä on. Katotaan varmaa semmonen pari tuntii nyt enste. Vallis Rheita lopettaa, ei tartte kuitata... loppu.”
Loppu, Jana Lastaaja Naisempi ajatteli. Hän lopetti antamansa hälytyksen “vaara ohi” -merkillä ja alkoi keskittyä seuraavaan hommaan, joka oli soittaminen Kolmas Johtajalle. Kolmas oli luultavasti herännyt hälytykseen. Tämä työvuoro se vaan parani paranemistaan.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
nimi: Vaikea matka
osa 3: 18.1.2234: Lastaajan huonompi hetki asteroidilla
“Sytytys tee miinus kolkytä," Jana Lastaaja Naisempi lateli kuulutuksen. Luultavasti kukaan ei kuunnellut, paitsi Kuussa noin puolen tunnin kuluttua. Kuusta oli tullut viimeinen lähtöselvitys pari minuuttia sitten. Juna kulki aikataulussa.
“Tee miinus kymmenen, yheksän, kaheksan, seittemän, kuus, viis, neljä, kolme, kaksi, yksi, sytytys. Vallisreita, Gaspra, kuitakkaa sytytys.”
Jana katsoi lähetystornin ikkunasta kuinka lastin hinaajien fuusioliekit syttyivät parin sekunnin viiveellä. Kymmenen megatonnia rautamalmia alkoi hiljalleen kiihdyttää Kuuta kohti. Valvontavuoro päättyisi vasta kun lasti olisi turvallisesti viiden valosekunnin päässä Gaspralta. Pikan Lastaaja Miehisempi tulisi hänen tilalleen varmistamaan kiihdytyksen päättämisen.
Viidenkymmenen minuutin kuluttua Kuusta tuli kuittausviesti, joka pilasi Janan työvuoron:
“Gaspra, Vallis Rheita, kiihdytys keskeytetty yliohjauksella, kuitakkaa lastille ny heti!”
Jana toimi ja pamautti keskeytysnappulan melkein rikki. Hän varmisti että lähetysantenni välitti viestin ja odotti pari tuskaisaa sekuntia. Fuusioliekit sammuivat. Jana antoi lastivirhehälytyksen käsin näppäilemällä. Hän pelkäsi, että hänen äänensä murtuisi eikä järjestelmä ymmärtäisi häntä. Kaverit totisesti kiittelisivät Janaa, kaikkien vapaavuorot paloivat juuri nyt. Onneksi lastausjohtajaa ei saanut häiritä ennenkuin hän itse antaisi luvan.
“Vallisreita, Gaspra, keskeytys suoritettu aaöö... voitte kommentoida," Jana aloitti, päässä soi kuitenkin: siinä meni koko porukan kuukauden palkkiot. “Alotan virhetarkistuslistan läpittekäynnin, lähetän sen datan teille suorana kans.”
Järjestelmä alkoi käydä tarkistuslistaa läpi syöttäen tiedot suoraan Janan päänäytölle. Mitään ei löytynyt ensimmäiseen puoleen tuntiin. Jana kirjoitti raportin lastivirhehälytyksen viitteeksi, jotta muut eivät luulisi että ollaan jonkinlaisessa hengenvaarassa. Kuu vastasi:
“Gaspra, Vallis Rheita. Tässä nopee kommentointi, tän data on lähetetty teille: saimme sytytyslaskennan ookoo, sitte havaittiin fuusioliekit oikeeseen aikaan, mutta sitte me saatiin niitten lisäks teijän sytytyksen lähetysantennin välittämä komentosarja. Se käytti neljää ylimäärästä taajuutta, se oli iha liian voimakas ja sit se sytytti lastin '22331120 Gaspra-Au' hinaajien fuusioajot ja viälä täydellä teholla. Me saatiin ne lakkaamaan ihan kyllä heti, mut ne soitti täysillä jotain kuus minsaa.”
Janan mieli musteni. “Gaspra Au” oli kultalasti, joka oli junan Kuun puoleisessa päässä jo. Se oli heidän paras lastinsa moneen vuoteen. Jana mietti: mitähän kuusi minuuttia tarkoittaa? Kuu jatkoi:
“'22331120 Gaspra-Au' on ensimmäiste laskujen perusteella syöksymäsä tossa 150 tunnin päästä pitkälti ohitte vastaanottopinnan, ja suoraa päin Kuun kamaraa ja melkosella räjähdysnopeudella. Se ei näilä näkymin vaaranna kettää, mut lasti on mennyttä... oon pahoillani. Ainut mitä me voitas tehä on suistaa se radaltaa ohi Kuun, mut sekin tulis kalliiksi, eikä sitä lastii silti kait pystys pelastaan. Mutta on täs ny viälä yli kuus päivää aikaa... vahvistakaa muute se virhe lähetysantennin ohjauksessa.”
Jana mietti kuumeisesti. Hyvät puolet: Kukaan ei ilmeisesti ole vaarassa Kuussa. Tämän päivän lasti on turvassa ja myöhästynee vain muutaman tunnin. Gaspra-Au ei ole vielä tuhannen päreinä, jotain voidaan keksiä. Huonot puolet: jos se ei ole Jana, joka keksii jotain, Jana saa luultavasti kenkää koko mainarivyöhykkeltä. Terve taas Kuu ja jäänkaivaus, millä hän uransa aloitti.
Jana kuittasi Kuun kommentit ja aloitti sytytyksen lähetysantennin virheen etsinnän. Hän löysi muutamassa minuutissa antennin ohjelmistosta jotain aivan käsittämätöntä koodisoopaa. Se oli aiheuttanut viiden peräkkäisen signaalin lähetyksen eri kaistoilla, ja vielä teholla, joka oli kymmenkertaisesti yli sen rajan, jota lähetysantennin pitäisi ylipäänsä pystyä lähettämään.
“Vallisreita, Gaspra, mää vahvistan sen sytytyksen lähetysantennin ohjausvirheen," Jana ilmoitti Kuuhun. “Näyttäs bugilta alustavasti, me alotetaan analysointi heti. Tää virhe ei näkynykkun tarkistin koodin kolme tuntia sitten.”
Selittelyä. Ei kannata.
“Ja me tarkistetaan myös tän päivän lastin, se oli siis '22340118 Gaspra-Fe', niin sen hinaajien kunto ja jos ne on ookoo nii jatketaan kiihdytystä kolmen tunnin päästä, sopiikos se teille?”
Ne viisikymmentä minuuttia, jotka menivät Kuun vastauksen odottamiseen, kuluivat Janalta siihen kun hän tuijotti virheellistä koodia ja alkoi hiljalleen pelon lisäksi suuttua ohjelmiston tuntemattomalle koodaajalle, jonka moka luultavasti veisi hänen työpaikkansa. Mutta minun olisi se pitänyt löytää, Jana ajatteli. Siihen ainakin tutkimuksissa tultaisiin päätymään.
“Joo se on ookoo,” Kuu vastasi. “Siis Gaspra, Vallis Rheita, se '22340118 Gaspra-Feen' kiihdytyksen jatkamine on ookoo. Me ruvetaan nyt kattomaan tarkemmin sitä teidän Gaspra-Au-lastin liikerataa ja pistetään teille sitten tietoa missä mennään ku sitä on. Katotaan varmaa semmonen pari tuntii nyt enste. Vallis Rheita lopettaa, ei tartte kuitata... loppu.”
Loppu, Jana Lastaaja Naisempi ajatteli. Hän lopetti antamansa hälytyksen “vaara ohi” -merkillä ja alkoi keskittyä seuraavaan hommaan, joka oli soittaminen Kolmas Johtajalle. Kolmas oli luultavasti herännyt hälytykseen. Tämä työvuoro se vaan parani paranemistaan.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 2
Päätin sitten jatkaa tarinaa. Tämä on vain kommentti sille että päätin.
nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla
Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.
“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”
Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
nimi: Vaikea matka
osa 2: 18.1.2234: Juhlasuunnittelua asteroidilla
Hinaajat oli kiinnitetty lastin kylkeen jo eilen, lastina oli 10 megatonnia rautamalmia ja sytytys parin tunnin kuluttua. Jana Lastaaja Naisempi teki viimeiset tarkistukset, vaikka hän kyllä mietti enemmän tulevaa mainareiden vuosijuhlaa. Jana istui yksin lähetystornissa lastausjohtajan pallilla ja oli siksi vastuussa hinaajien laukaisun turvallisuudesta. Viime vuonna oli sytytyksen lähetysantennin ohjelmistossa ollut jokin virhe, mutta viimeisin päivitys oli korjannut sen vuodenvaihteessa, joten Janaa ei huolestuttanut itse sytytyksessä juuri mikään. Hän päätti soittaa Merkosille nyt.
“Kotiasema," Jana kutsui puhelintaan. “Merkos Lastaaja Miehisempi, asunto 238. Eikä kuvaa, kiitos.”
“Moi Jana," Merkos vastasi hetken kuluttua. “No?”
“Ei onnaa," Jana vastasi.
“Mitä vittua?” Merkos kysyi.” Eikös sen pitäny olla selvä homma?”
“Kolmas Johtaja sano että ei onnaa.”
“Mitä sä sitä siltä menit kysyyn? Ei sitä ennenkään, voi vitunvitunvittu!”
Jana koetti pitää malttinsa.
“Kuule," Jana sanoi. “Mulla on sytytys ihan just kohta, niin pura höyrys myöhemmin tai ota pilleri, mut anna mun nyt kertoo mitä kävi.”
Merkos pysyi niin hiljaa kuin syvältä harmiltaan pystyi.
Jana jatkoi: “Siis Kolmas oli just tehny vaihdon, se oli vissii viikko sitten, ja emmä ollu nähny sitä enne miehenä. No sitte eilen mä juttelin kiertonopeudesta vastaavan Inssin kaa Hyrräbaarissa ja eiks vaan Kolmas istunu niin saatanan miehisempänä viereisessä pöydässä ja sehän räjähti meille päin näköö.”
“Paska," Merkos sanoi.
“Nii just," Jana vastasi. “Se puhisi ja huusi et te vaarannatte koko kotiaseman turvallisuuden ja tiedättekste kuinka monta sataa ihmistä meillon täällä ja mitä hän ottaa yhteyden turvallisuuteen. Inssi koitti rauhoittaa äijää et mitään vaaraa ei oo, tää on tehty ennenkin, mutta Kolmas on kato uus täällä, ei se lämmenny yhtään. Mää tietty säikähdin ku se puhu turvallisuudesta, ei nää pileet oo sen arvosii et multa menee virka ja päädyn pari pykälää alemmas palkkioissa. Joten mä päätin et antaa olla ja sanoin Kolmasille et unoha koko juttu, sä oot uus päällikkö täällä ja me tehdään ny sun tavalla hommat tästä eteenpäin. No se rauhottu siitä ja sano et jos haluutte painotonta nii pitäkää vuosijuhla vaikka hapellisessa ravinnevarastossa.”
“Sanoko?” Merkos kysyi. “Vissiin vitsinä.”
Jana hymyili ja vastasi: “Vissiin vitsinä, mut sitä se ei kertonu mulle. Joten mites on?”
“Ravinnevaraston sössiminen on isompi paha kun kotiaseman kierron pysäyttäminen muutamaksi tunniksi, mun miälestä.”
“Ei sössitä sitä," Jana vastasi. “Peitetää herkät osastot eristyskalvolla, otetaa mukaa touhuun pari Kokkia, ne osaa homman.”
“Vittu niin tehää," Merkos vastasi. “Sä oot nero. Saat tänää kullii illalla jos haluut.”
“Katotaa," Jana vastasi, mutta päätti, että ei halunnut. Merkos suuttui hänelle puhelun alussa aivan syyttä.
“Moi.”
“Moi.”
Pari tuntia myöhemmin kaikki oli päin helvettiä ja koko vuosijuhla oli aika kaukana Janan ajatuksista.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka, osa 1
nimi: Vaikea matka
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa
Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski, että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin. Laskurisolut varoittivat, että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta. Itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja asiakkaat, joiden omenoita hän kuljetti, olisivat tyytyväisiä tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.
Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
osa 1: 18.1.2234: Lähestytään Kuuta ja jarrutetaan lujaa
Viides Omenakauppias Miehisempi laski uutta jarrutusta taas. Hän laski, että neljännesgeen lisäyksellä voisi aloittaa jarrutuksen päivää myöhemmin. Laskurisolut varoittivat, että laivan runko saattaa silloin olla rasitusrajojen partaalla. Viides ei kuitenkaan millään olisi vielä halunnut aloittaa painovoimaa, se sotkisi pelimaailman aistimukset ainakin tasapainon osalta. Itse asiassa pelaaminen olisi syytä lopettaa koko jarrutuksen ajaksi. Laivalla ei ollut muita ihmisiä, laiva oli hänen, päätös oli hänen. Ja asiakkaat, joiden omenoita hän kuljetti, olisivat tyytyväisiä tavarantoimituksen nopeutumiseen. Kaikilla olisi siis kivempaa, vain neljännesgeen hinnalla.
Viides antoi laskusolujen hoitaa jarrutustiedot laivalle. Laiva (jonka nimi muuten oli tietenkin Omena V) ja solut valittelivat vielä Viidesin aiheuttamaa rasitusta, mutta eivät kuitenkaan ehdottomasti kieltäneet, joten Viides palasi takaisin peliin. Päivässä tappelus saataisiin hurmeiseen päätökseensä, ja jäisipä aikaa juhlintaankin.
Jatkuu (joskus)...
rani, VIIDAKKORUMPU
Vaikea matka muuttaa
Siirretään se meidän Viidakkorummun blogissa oleva tarina joka pamahti vähän isoksi niin tänne omaan blogiin. Jos te kaikki miljoonat tämän tarinan lukijat ette löydä tätä niin olen pahoillani. Mutta ettehän te sitä saa koskaan selville sitten...
rani, VIIDAKKORUMPU
rani, VIIDAKKORUMPU
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
